Käytetäänpä kausiketjuakin vaihteeksi, asiani on siinä määrin yleisluontoinen eikä vain Pens-sarjan juttu.
Nimittäin haluaisin nostaa esiin kysymyksen, jota on tullut pohdiskeltua viime aikoina, eli onko se luontainen liideri mahdollisesti heräämässä jossain Milan Lucicin sisimmässä? Junioriuralta on tuolla saralla hyvät näytöt - Memorial Cupin voitto joukkueen kapteenina, dominoivan Kanadan kapteenius ja Brent Sutterin ylistyssanat 2007 Super Seriesissä - mutta NHL:ssä on ollut aika hiljaista. Lähinnä on nähty epätasaista pelaamista, kyseenalaista puolustuspeliä ja kurittomuutta, ainakin Bruinsin mittakaavassa, eli jos ei joukkuetovereiden puolustamista lasketa niin aika antijohtajuutta.
Kuitenkin tällä kaudella, kaikkien syytösten keskellä kun hyökkäyspeli oli vaisua ja tuttu räiskyvyys kadoksissa, Lucic meni vähemmän näkyvissä asioissa todella paljon eteenpäin. Vielä Miller-tapauksen yhteydessä tuli kommentoitua tänne jotain tyyliin "ei tahallista, ei voi odottaa että Looch kiekon perässä polkiessaan tietäisi missä vastustajan veskari on, eihän sillä merkkauspelistä päätellen ole niiden kenttäpelaajienkaan sijainnista juuri havaintoa", tällä kaudella nuo lukuvirheet vähenivät todella olennaisesti ja niitä tuli tuossa ketjussa nähdäkseni Hortonille jopa selkeästi enemmän. Ja vaikka isoja pommeja ja monster-pelejä tulikin nyt vähemmän niin Lucicin fyysinen peli oli vaihdosta toiseen, pelistä toiseen menevän intensiteetin ja vastustajan paineistuksen suhteen aiempaa selvästi tasaisempaa. Tulihan tuota silti aika paljon kirottua, koska hyökkäyspeli ei ollut ihan kuuden millin miehen veroista, mutta aiemmin pientä hammastenkiristelyä aiheuttaneeseen yleispelaamiseen on Milanin kohdalla voinut olla tällä kaudella tyytyväinen. Huono kausi, mutta menipä sentään joillakin osa-alueilla eteenpäin, ajattelin.
Sitten Julien vetäisi ässän hihasta ja heitti Lucicin poppariosastolle 20.4. Penguinsia vastaan. Peli isoa vastustajaa vastaan, jos kiekkoilija jonkun matsin haluaa runkosarjassa pelata niin juuri tuollaisen. Lucic kuuli ja kypsästi hyväksyi hänelle lähetetyn viestin, ja mikä tärkeintä ymmärsi sen:
Milan Lucic (nhl.com) kirjoitti:
I definitely think it was a turning point for me, just mentally. [It] kind of got me back to thinking 'What do I need to do to help this hockey club again?' Just kind of getting back to how I played as a rookie and playing with that high energy and high emotion.
Lucic muisti yhä viime aikoina oppimansa asiat, ja lisäsi niiden päälle sen vanhan draivin jonka vuoksi me Bruinsin neanderthalilaiset kannattajat häntä vaahto suussa tulokaskaudella ihailimme. Tuloksena "a complete player" ja 13 pinnaa seuraaviin 16 peliin ilman suurempia pelillisiä heikkouksia. Ja draivista ja mielettömästä "rekalla vastustajan päälle"-tyyppisestä pommituksesta huolimatta yhden tappeluvitosen lisäksi vain kolme kakkosta. Rangers-sarjan muistaakseni viimeisessä pelissä oli tilanne, jossa Lucic puhtain keinoin heitteli Rick Nashia kuin pahaista räsynukkea. Siis Rick mothafukkin' Nashia. Onhan se aina tiedetty, että Lucicin fyysinen pelaaminen on jotain aivan poikkeuksellista, mutta tuo yhdistelmä vakaan ja tehokkaan pelaamisen kanssa on ihan mieletön.
Lisäksi nostetaan esiin vielä erikseen Loochin toiminta Leafs-sarjan seiskapelissä. Joo, omissa soi koko pelin mutta se reagointi (jo avausmaalissakin oli Lucicin laitakamppailupeli osallisena): vahva ajo sisään ja maalin kierrosta oivaltava syöttö Hortonille, 4-2. Maali maalin edestä, 4-3, ja sitä seuraava tuuletus jonka kaikki ovat varmaan panneet merkille, se helposti huulilta luettava intensiivinen "one more!". Pari eri irtokiekon voittoa ja "kolmossyöttö" 4-4. Ja jo ennen tilanteen ollessa 4-1 lähetyksessä nostettiin esiin kuinka Milan tsemppasi Bostonin penkkiä.
Näenkö omiani, riemuitsenko turhaan hyvin ajoitetusta hot streakista, vai näkeekö muukin Bruins-väki tässä Julienin herättämässä Lucicissa aineksia suurempaan? Toki ensi kauden cap hitillä olisi syytäkin. ;)