Asiaa on puitu vitutusketjussa, josta en hiiren puutteen takia ala kuitenkaan lainauksia ottamaan.
Moni suhtautuu boikotteihin naureskellen, ajatellen ettei "pikkutyttöjen" teiniuhma vaikuta millään lailla kansainvälisten yhtiöiden tulokseen. Jopa ihan oikeasti talousasioita osaavat sortuvat joskus laskeskelemaan boikottien vaikutusta yksinkertaisella kertolaskulla tyyliin 200 tyttöä * 40 hampurilaista per vuosi tekee muutama euroa vähemmän tulokseen.
Boikottien suora vaikutus voikin olla tämä. Mutta suuremman vaikutuksen tekeekin boikottien aiheuttama negatiivinen julkisuus. Vaikka joku väittikin, ettei ole huomannut boikottien aiheuttaneen taloudellisia tappioita, voi vaikkapa McDonald'sin tuloskäyrää seuraamalla todeta asian olevan toisin. Tähän on useampi syy.
Ensinnäkin, todellisuudessa yhtiötä tietoisesti boikotoivien määrä on maailman laajuisesti suurehko. Kun markkinoinnin vanha totuus on, että positiivisen kokemuksesta kerrotaan n. kolmelle henkilölle ja negatiivisestä kymmenellä, ilman mitään erityistä boikottihalua, niin suurella todennäköisyydellä suhteellisen pienikin boikotoijajoukko levittää negatiivista sanomaa huomattavasti tehokkaammin kuin tyytyväiset asiakkaat. Vaikka tiedot epäeettisistä toimintatavoista eivät kaikkia asiakkaita karkoitakkaan, niin osan ainakin ja suurelta osalta ainakin vähentävät ostotapahtumien määrää.
Lisäksi kannattaa muistaa, että nämä teinitytöt ovat McDonaldsin yksi tärkeimmistä kohderyhmistä nyt ja tulevaisuudessa ollessaan päättämässä perheen ruokailuista. Neljänkymmenen vuoden aikana vaikkapa muutama tuhat asiakasta ehtii syytää aika isot rahat yritykselle.
Tämä asikkaiden karkoitus tosin vaikuttaa suurelta osin vain itsenäisiin yrittäjiin, suurin osa McDonaldseistahan vain maksaa liikeideasta, tiloista, koulutuksesta ja logistiikasta itse emoyhtiölle. Emoyhtiöhän omistaa vain vähän ravintoloita. Boikottien suurin vaikutus itse emoyhtiöön tulee markkinointitarpeen kautta. Pitääkseen yllä siedettävää yritysimagoa, boikotoitava yritys joutuu käyttämään rahaa positiiviseen mainontaan suuria summia. Mainonnan lisäksi McDonalds käyttää hyväntekeväisyyteen erittäin suuria summia rahaa. Ilman boikotteja se tuskin näin toimisi, vaikka täysin käsittämättömästi hyväntekeväisyyslahjoituksista saakin verohelpotuksia. Suuryritysten imagokampanjoja maksaa siis käytännössä tavallinen veronmaksaja.
Boikottien väheksyjätkin yleensä tietävät boikottien syyn. Ilman boikotteja näin ei olisi. Yritysten tehtävänä on tuottaa omistajilleen voittoa. Toiminnan eettisyys lähtee loppujen lopuksi aina taloudellisista hyödyistä. Mitä suuremmat kustannukset epäeettisestä toiminnasta tulee, sitä kannattavampaa on toiminnan kehittäminen eettisesti kestävämpään suuntaan. Koska lainsäädännön kautta vaikuttaminen on hidasta ja epävarmaa, helpoin tapa vaikuttaa on boikotointi ja epäkohdista tiedottaminen.
Moni suhtautuu boikotteihin naureskellen, ajatellen ettei "pikkutyttöjen" teiniuhma vaikuta millään lailla kansainvälisten yhtiöiden tulokseen. Jopa ihan oikeasti talousasioita osaavat sortuvat joskus laskeskelemaan boikottien vaikutusta yksinkertaisella kertolaskulla tyyliin 200 tyttöä * 40 hampurilaista per vuosi tekee muutama euroa vähemmän tulokseen.
Boikottien suora vaikutus voikin olla tämä. Mutta suuremman vaikutuksen tekeekin boikottien aiheuttama negatiivinen julkisuus. Vaikka joku väittikin, ettei ole huomannut boikottien aiheuttaneen taloudellisia tappioita, voi vaikkapa McDonald'sin tuloskäyrää seuraamalla todeta asian olevan toisin. Tähän on useampi syy.
Ensinnäkin, todellisuudessa yhtiötä tietoisesti boikotoivien määrä on maailman laajuisesti suurehko. Kun markkinoinnin vanha totuus on, että positiivisen kokemuksesta kerrotaan n. kolmelle henkilölle ja negatiivisestä kymmenellä, ilman mitään erityistä boikottihalua, niin suurella todennäköisyydellä suhteellisen pienikin boikotoijajoukko levittää negatiivista sanomaa huomattavasti tehokkaammin kuin tyytyväiset asiakkaat. Vaikka tiedot epäeettisistä toimintatavoista eivät kaikkia asiakkaita karkoitakkaan, niin osan ainakin ja suurelta osalta ainakin vähentävät ostotapahtumien määrää.
Lisäksi kannattaa muistaa, että nämä teinitytöt ovat McDonaldsin yksi tärkeimmistä kohderyhmistä nyt ja tulevaisuudessa ollessaan päättämässä perheen ruokailuista. Neljänkymmenen vuoden aikana vaikkapa muutama tuhat asiakasta ehtii syytää aika isot rahat yritykselle.
Tämä asikkaiden karkoitus tosin vaikuttaa suurelta osin vain itsenäisiin yrittäjiin, suurin osa McDonaldseistahan vain maksaa liikeideasta, tiloista, koulutuksesta ja logistiikasta itse emoyhtiölle. Emoyhtiöhän omistaa vain vähän ravintoloita. Boikottien suurin vaikutus itse emoyhtiöön tulee markkinointitarpeen kautta. Pitääkseen yllä siedettävää yritysimagoa, boikotoitava yritys joutuu käyttämään rahaa positiiviseen mainontaan suuria summia. Mainonnan lisäksi McDonalds käyttää hyväntekeväisyyteen erittäin suuria summia rahaa. Ilman boikotteja se tuskin näin toimisi, vaikka täysin käsittämättömästi hyväntekeväisyyslahjoituksista saakin verohelpotuksia. Suuryritysten imagokampanjoja maksaa siis käytännössä tavallinen veronmaksaja.
Boikottien väheksyjätkin yleensä tietävät boikottien syyn. Ilman boikotteja näin ei olisi. Yritysten tehtävänä on tuottaa omistajilleen voittoa. Toiminnan eettisyys lähtee loppujen lopuksi aina taloudellisista hyödyistä. Mitä suuremmat kustannukset epäeettisestä toiminnasta tulee, sitä kannattavampaa on toiminnan kehittäminen eettisesti kestävämpään suuntaan. Koska lainsäädännön kautta vaikuttaminen on hidasta ja epävarmaa, helpoin tapa vaikuttaa on boikotointi ja epäkohdista tiedottaminen.