Toistakymmentä kirjallista teosta (runoja, romaaneja) julkaisseena minun on pakko sanoa, että olet väärässä sen suhteen, että romaanin tekeminen olisi runon tekemistä vaikeampaa. Prosessi on TIETENKIN erilainen, jos tehdään runoKOKOELMAA, kuin jos tehdään romaania, mutta jos nyt mietin, niin olen parhaimmillani (eli siis nopeimmillani, tarkoituksella kokeilin miten nopeasti romaanin voi kirjoittaa) kirjoittanut romaanin kymmenessä vuorokaudessa (oli palkintoehdokkaana, on kehuttu, voi vittu että näillä jutuilla ei ole mitään väliä), mutta runoteoksissa on mennyt pitempään, tuota yhtäkin olen vääntänyt vuosikausia eikä valmista ole tullut.
Silti runoteoksenkin voi tehdä viikossa, tosin sitten väsyttää kuten väsytti sen jälkeen, kun olin kirjoittanut romaanin kymmenessä vuorokaudessa. Tuommoisen vuoden rutistuksen puristaa viikkoon tai kymmeneen päivään niin on sitä sen jälkeen vähän poikki.
Mitä tulee Melleriin, hänen Elävien kirjoissa -runoKOKOELMANSA on yksi hienoimmista runokirjoista joita vuosikymmeniin on kirjoitettu.
Toki olen jo tiennyt, että kirjastoihmiset ovat moukkia, mutta tämä nyt oli vähän liikaa. Semmoisia saatanan päiväkoteja kirjastot nykyään ovat.