Näin minäkin sen suurelta osalta näkisin. Bluesilla on vielä sellainen etu, että meillä on resursseja pitää vähän parempiakin pelaajia.Bluesin menestys tällä kaudella muistuttaa HPK'n vastaavaa Jukka Jalosen aikana. Joukkue, vaikka ei vilise ns. tähtipelaajia, on hyvin koottu ja siitä on saatu maksimisuoritus irti illasta toiseen. Merkittävää on myös, että pelaajilla on henkilökohtaista saavuttamisen tarvetta ja se motivoi jo sinänsä.
Taisi löytyä meille ihan munkilla. Eli käsitykseni mukaan seurustelee/seurusteli jonkun naispelaajan kanssa, ja kun pelaaja siirtyi Bluesiin niin Marjamäki tuli mukana.Kertokaas hiukan tuosta Marjamäestä. Sen tiedän että on Tampereelta kotoisin (kuulin että on erään Tekussa samalla luokalla kanssani olleen pikkuveli), mutta pelaajataustaa ei ainakaan Eurohockeystä löytynyt. Onko Bluesilla joku tapa rekrytoida valmennukseen kavereita joilla ei ole pelaajataustaa edes valtakunnallisista sarjoista, kuten naistenkin päävalmentaja, vai ovatko Marjamäen statsit vain kateissa eh:sta...
Eikös se pelaaja ole Sari Fisk, näin muistelin ainakin kuulleeni - Sari Fisk olikin katsomassa kaikkia välieräpelejä intensiivisesti sekä Pasilassa että Espoossa.Eli käsitykseni mukaan seurustelee/seurusteli jonkun naispelaajan kanssa, ja kun pelaaja siirtyi Bluesiin niin Marjamäki tuli mukana.
Onko Blues nyt finaaleissa Kari Heikkilän ansiosta? Eikös Heikkiläkin rakentanut joukkuetta periaatteessa kevät 2008 silmälläpitäen ja nyt Matikainen korjaa hedelmät (tietysti itsekkin tehnyt loistavaa duunia).
Mielestäni on hyvä nostaa esille Heikkilän vaikutus Bluesin menestykseen, valmensihan hän kaksi edellistä kautta täällä. Tilanne on kuitenkin myös monella tapaa erilainen kuin Kärpissä, jossa Heikkilä sai käsiinsä hyvän ja erittäin lahjakkaan rungon. Bluesissa hänellä oli käsissään etenkin ensimmäisellä kaudella todella hyvä joukkue, josta hän ei kuitenkaan saanut runkosarjassa juuri mitään irti. Tämä sai aikaan sen, että joukkue joutui heti juuri Kärppiä vastaan. Toinen kausi oli selkeästi parempi ja silloinhan Heikkilä vei Bluesin pitkän tauon jälkeen välieriin, jossa tuli toisaalta aika kylmää kyytiä, taas Kärpiltä. Kyllähän valtaosa Bluesin kannattajista olisi kuitenkin viime keväänä toivonut Heikkilän jatkavan.Tarkoituksena ei ole yhtään vähätellä Matikaisen ansioita, mutta...
Kyllähän tämän hypen keskellä monelta unohtuu myös Heikkilän työ. Heikkilä aloitti Bluesissa työn, jota Matikainen nyt on menestyksekkäästi jatkanut. Toki Matikainen on tuonut Bluesin peliin myös omia uusia elementtejään, mutta kyllähän Kaken oppeja on varmasti hyödynnetty monelta osin.
Näin se meni Kärpissäkin. Heikkilä kasvatti rungon, valmensi yhden mestaruuden ja lähti Venäjälle uuden projektin pariin.
Nimenomaan kulttuurin. Harjoittelussahan painettiin Kaken aikaan ylitse, seurauksena monet lamat ja pelaajien alisuoritukset. Matikaisen aikaan ei kuitenkaan enää ole harjoiteltu pankkiin, mikä näkyi sitten runkosarjan tasaisena suorituksena. Mutta taustalla kuitenkin se Heikkilän tuoma harjoittelukulttuuri.Sen sijaan näkisin, että Heikkilä ja Vikeväinen toivat Bluesiin hyvin voimallisesti kovan harjoittelun kulttuurin sekä ilmeisesti varsin hyvän kunnonajoituksen taidon.
Matikaisen jälki on näkynyt siinä, että vaikka paketti on kurinalainen ja vähän maaleja päästävä, niin joukkue yrittää silti pelata aktiivista ja viihdyttävää kiekkoa myös hyökkäyspäässä.
Samaa mieltä, tämä näkyi hyvin siinä edeltävässä Hjartwallin pelissäkin. Pari vikaa erää aika jyrän alla, mutta aina kun päästiin omalla alueella kiekkoon, niin sitä pyrittiin pelaamaan eteenpäin eikä roiskimaan mihin sattuu. Uskallettiin kärsivällisesti palata sapluunaan kerta toisensa jälkeen, epätoivoisen räimimisen sijaan.Minusta on ollut tämän kauden pelaamiselle leimallista se, että on yritetty pelata. Joskus ehkä vähän liikaakin ja siksi on omissakin välillä kolissut. Eilenkään ei vedetty paniikkipitkiä vaan kiekkoa pyrittiin minusta pelaamaan hyökkäyssuuntaan ja roiskimisella olisi vain annettu sen paineen jatkua.