Mutta mielenkiintoista nähdä miten tällä kaudella Bluesin katsojamäärien käy...
... noin 4500 katsojan paikkeilla. Tietenkin olisi loistavaa jos katsojamäärät saataisiin takaisin nousuun ja jonnekin 5000 katsojan paikkeille per peli.
Espoossahan tämä vakioryhmä on varsin pieni, n. 2000 -2500 henkeä. Sen lisäksi junioreita tulee 50 - 200 per peli. Näin ollen kolme asiaa nousevat ratkaiseviksi yleisömäärissä.
1) Rumasti sanottuna gloryhunterit ja muut satunnaiset. Joukkueen menestys vaikuttaa suuresti. Tämä luku on 100 - 2500
2) Vastustaja. Vastustajana HIFK nyt vaan kiinnostaa enemmän kuin joku PYH. 100 - 1500
3) Lisäksi vastustajan fanimäärä (kuulostaa hullulta, mutta 400 on kuitenkin 10 % 4000:sta) Pudotuspeleissä heitä on helposti 500 kun taas marraskuun Kalpa-pelissä se yksinäinen kylähullu. 1 -500.
Loppu tulema: 2251 - 7200 (=loppuunmyyty) katsojaa. Tästä saadaan keskiarvoksi 4725,5 katsojaa -> vaatimaton menestys tuo n. 4300 katsjoaa, tai hyvä menestys n. 5000 katsojaa. Keskiarvo ei ole aivan ylä- ja alaarvioiden keskellä, koska liigassa on enemmän tylsiä joukkueita kuin niitä kiinnostavia.
Yleisömäärien parantamiseksi on oikeastaan kolme keinoa.
1) Nopea keino on menestys. Tällöin gloryhunterit ja satunnaiskävijät alkavat käydä useammin ja osa heistä siirtyy kausikorttilaiseksi. Tämä kuitenkin vaatii muutaman vuoden uskottavan tuloksen. Viime kausi oli jo hyvä, joten pari samanlaista päälle, niin 5000 katsojaa voi olla vakio, jonka päälle sitten tulevat uudet gloryhunterit.
2) Semi-nopea on tuotteen parantaminen. Ottelun pitää olla toimiva kokonaisuus. Jääkiekko on pääasia, mutta muutakin on oltava. Pelaajahaastatteluita, tanssityttöjä, kilpailuita, ruokaa, juomaa, tarpeeksi vessoja, riittävästi yställistä henkilökuntaa jne. Sen lisäksi, että em. asiat löytyvät, pitää niiden myös olla hyviä ja hyvin järjestettyjä. Juosten kusten tehdyt väliohjelmat lähinnä karkottavat katsojia.
3) Hidas tapa on odottaa, että Espoon ja espoolaisten kotiseutuylpeys kasvaa. Itse 70-luvun lopulla syntyneenä edustan niitä ensimmäisiä suuria täällä syntyneitä ikäluokkia. Vanhempien (espoolaisiksi itsensä tuntevien vanhempien) vaikutus on tässä identiteettikysymyksessä ratkaiseva, joten voitanee sanoa, että menee sellainen parikymmentä vuotta ennen kuin espoolaisuus ja blueslaisuus syntyy ns. itsestään.