Viestin lähetti Roman
Joku mainisti jossain vaiheessa tilanteeseen liittyvän kateutta. Paskan marjat. Kuka olisi kateellinen seurallenne/tilanteelle? Rahaa palaa ja mitään ei tapahdu.
Itse ainakin otin tuolla edellä esille kateuden. Mutta en toki siitä syystä, että joku olisi kateellinen mainitsemallesi "rahaa palaa ja mitään ei tapahdu"-tilanteelle. Ei suinkaan, vaan sille alkutilanteelle, kun lähestulkoon talkoohengellä kitkutteleva pikkuseura saa taakseen miljoonaperijän turvaamaan taloudellisen taustan ja nostamaan profiilia peltotöistä parrasvaloihin. Eihän se tietenkään kaikissa herätä kateutta, mutta monissa kuitenkin. Ja vaikkei sitä heti suureen ääneen kuulutettaisikaan, niin silti hieman purraan hammasta, kulmien alta kyräillen ja salaa toivoen onnettomuuksia paratiisiin. Sitten kun ne vaikeudet koittavat, vieläpä toistuvasti, niin suupielet kääntyvät vahingoniloiseen virneeseen. "Mitäs mä sanoin..."
Kyllähän perisuomalaista isäntää vituttaa, kun naapurinmies voittaa lotossa ja pihaan ilmestyy upouusi Mersu, omassa pihassa kun on vain -89 Corolla. Sitä Mersun puunausta sitten kyräillään pirtinikkunan pitsiverhojen suojasta, salaa toivoen edes raekuuroa joka klommottaisi katon siitä kiiltävästä uutuudesta.
Kun sitten naapurin isäntä syksyn ensimmäisten liukkaiden yllättämänä kauppareissullaan suistuu leveine kesärenkaineen ojan pohjalle, niin kyllähän se väkisinkin hymyilyttää ohi ajaessa. Eihän ne Corollankaan nastarenkaat mitkään uudet enää olleet, alunperinkin vain pinnoitetut, mutta olipa isäntä kokemuksesta ymmärtänyt vaihtaa ne alle hyvissä ajoin.
Sama sääntö ei toki aina päde kaikkiin, aktiivisimpiin jääkiekon suurkuluttajiin ehkä keskimääräistä vähemmän, mutta tuolla turuilla ja toreilla tällaista on kyllä selkeästi ollut havaittavissa. Itselläni on hyvin paljon jääkiekon osalta kokemusta "vääräuskoisena" valtavirran joukossa olemisesta, toisin sanoen, ympäristöissäni elämän eri vaiheissa ja osa-alueilla olen edustanut suosikkijoukkueeni osalta jonkinlaista kummajaista, jolloin muiden asenteisiin ja mielipiteisiin on saanut tutustua hyvinkin kattavasti. Jos joku palstalaisista nyt ajattelee, että "just joo, minä en ainakaan ole koskaan kadehtinut pätkän vertaa", niin kyllä minä sen uskon, enkä väitä että pitäisikään olla. Tämä nyt oli vain oma mielipiteeni, jota olen muodostellut pitkäaikaisen ja kattavan otoksen perusteella.