peikko#13 kirjoitti:
Ainakin kärppäaikoina ketjulotto pyörähteli kun peli ei kulkenut. Loton ansioista sitte löyty tutkapareja ja joitakin kenttiä mitä ei sitte helpolla rikottu. Yksi piirre mistä erityisesti tykkäsin Heikkilä aikana oli se, että nimiä ei paljon kumarreltu. Onko Länsiauto-areenan penkki tullut vielä tutuksi Kariyalle, Kohnille tahi Pirnekselle?
Ei, mutta syytä olisi pikkuhiljaa tulla. Voisi pistää koko kolmikon istumaan yhden ottelun ajaksi ja katsella sitten josko motivaatiota alkaisi löytymään. Kariya nyt tosin ainakin yrittää, mutta kun se on niin helvetin pieni, että vastustajan ei tarvitse käytännössä tehdä mitään hänet kaataakseen, on tulos juuri nähdynlaista "yössä" oloa. Voi vain ihmetellä, miten hyvä pelaaja Patrik Stefan todellisuudessa on jos Kariyasta pistepörssin voittajan leipoi.
Kohn on ollut yössä, mutta niin on Pirneskin. Essi on itseasiassa hassinut maalipaikkoja jo lähes Markku Hurmemaisin ottein, mikä sinänsä on jo kunnioitettavaa pelaajalle kuin pelaajalle. Tiedän jopa eräitä, jotka pitäisivät Hurmemaista pelaamista hyvänä jääkiekkona. Sääli, ettei sillä ole tuloksekkuuden kanssa mitään tekemistä.
Sinänsä on kivaa tällaisten SaiPa-tappioiden, tai pikemminkin nuhjausten, jälkeen lukea kuinka joku ei ymmärrä miksi puhutaan kriististä. Ihan samaahan monet höpöttivät jo viime viikolla ja taatusti sama laulu jatkuu vielä parin viikonkin päästä kun Blues tahkoaa näitä "tiiviitä puolustuspelejä, joissa vain maalipaikat tuhrittiin - ei siis mitään hätää"-pelejä sarjan tyvipään joukkeita vastaan. Aina silloin tällöin voitetaan joku Pelicans, jonka jälkeen toistellaan Jatkoajassa rinta rottingilla kuinka seuraava vastustaja kaatuu, sillä "kärkijoukkueisiin tosiasiassa kuuluva Blues on nyt pikkuhiljaa saamassa kärrynsä oikealle kaistalle - maalintekokin toimi jo Pelicansia vastaan".
Itse sanon tuohon kaikkeen täsmälleen samaa kuin viikko, kaksi sitten: ja vitut. Blues on tällä hetkellä todellisessa kriisissä, sillä pelillinen takalukko paistaa LänsiAuto Areenan kattoantennien viimeiseen atomiinkin. En voi käsittää miten joku voi nähdä mitään hyvää eilisessä pelissä. Toki on sinänsä hyvä, että joku osa-alue pelistä toimii, mutta jottei totuus unohtuisi - niin toimi viime vuonnakin. Blues pelasi tuolloin kaikesta huolimatta erinomaista puolustuspeliä, aivan kuten eilenkin, mutta vain maalinteko uupui. Onkin perin harmillista, että jääkiekko on maalinteko-, ei puolustuspeli. Kuten viime kaudella, myös eilen enemmän maaleja (tosin vasta siinä loppuruletissa) tehnyt joukkue
voitti. Jääkiekossa on kyse
voittamisesta, ei hyvästä puolustuspelaamisesta tai tiiviistä viisikkopelaamisesta.
Eikö kukaan muu kiinnittänyt huomiota esimerkiksi siihen, että Bluesin hyökkäyspeli oli mielikuvituksettomuudessaan täysin kuin Hantan aikaista kuraa? 4-6 maalitilannetta pelissä ei Espoolla todellakaan ollut, ellei maalitilanteiksi lasketa niitä Pirneksen kentän legendaarisia sokkosyöttöjä maalin edustalle. Niistähän kiekko lähes aina pomppii joko vastustajan luistimeen tai Markku Hurmemaisesta vedosta päin vastustajan veskaa, jolla ei ole missään vaiheessa ollut mitään ongelmia torjua vetoa. Jos tuo on maalitilanne, niin mikäs siinä sitten. Turhaa edes yrittää rakentaa tilanteita kun riittää, että sohitaan kiekko miinuskulmista edes vähän veskan suuntaan. Toinen asia, joka tökki silmiäni kuin huumeruiskulla ikään oli hyökkäyksen mielikuvituksettomuutta sokkosyöttöjen apuna todentanut kulmapeluu. Jokaikinen kerta kun kiekko saatiin b-pisteiden sivustalla haltuun, lähdettiin sitä pelaamaan maalin taakse. Minkä takia, voisi yksinkertaisempi ihminen kysyä? Niin kysyn minäkin kun sellainen olen ja muutenkin mauton. Jos täällä on jollain näkemystä siitä miksi noin tehdään eikä lähdetä hakeutumaan ykkössektorille, olkaa niin hyviä ja kertokaa, sillä minä en sitä näe.
Blues on ihan aikuisten, eläkeläisten, lasten ja vajaaälyisten oikeasti todellisessa kriisissä, josta ulospääsyä ei auta silmien sulkeminen ongelmilta ja sokea usko parempaan huomiseen. Kuten ennenkään, minulla ei mitään ratkaisuja ongelmiin ole, mutta minen nauttikaan vitunmoista kuukausipalkkaa päävalmentajan paikalla. Heikkilä niin tekee ja hänen tehtävänään on tuo vyyhti purkaa. Kuten entisaikojen hiihtäjä olisi saattanut huutaa: tekoja, perkele!