No niin, no niin no.
Kahdesta paskasta parempi voitti. Siis molemmat joukkueet( IFK alusta asti) avasivat peliä huonommin kuin juuri kukaan koskaan. Ei IFK:lla montaa mestaa ollutkaan, koska yksittäiset hyökkäykset tyrehtyivät Bluesin tiukkaan siniviivalta alkaneeseen puolustukseen.
IFK:n paras, Sakke Lindfors. Loistavia pelastuksia ja jos samanlainen puolustus jatkuu, niin saa tehdä niitä lisääkin. Varsinkin Zidlickyn lennettyä voitetun tappelun( kukin voi tästä olla mitä mieltä haluaa) jälkeen ulos, ei IFK:lta löytynyt kuin yksi ok pakki, Pauli Levokari. Kantor kyllä antoi hyviä niittejä, mutta ajeli vähän liikaakin, muutaman kerran pahasti ohi. Junkka oli paska. Todella paska. Nähdäkseni Lambergin merkkausvirheestä Blues teki 2-1, en oo ihan varma, koska valotaulu oli sen verran tumma, että siitä on vaikeaa sanoa. Kiekolliseen peliin ei tunnu pystyvän kuin Zidlicky ja yllättäen Paulikin välillä. Paljon kehuttu puolustus ei tänään oletettua osaamistaan näyttänyt.
Hyökkäys...hmm...mitäs siitä sanoisi, ei noilla avauksilla juuri mihinkään pääse, viime kauden ongelma tuntuu saaneen jatkoa. Taklauksia tulee, se on plussaa. Ketään ei varsinaisesti voi mainita hyvyydestään, aika tasapaksua, apua kaivataan.
Enpä odottanut, että slovakian oma poika Podkonicky osaisi tapella, mutta kivasti se Määtän tiputti.
Bluesista maininnan arvoisia: Caloun ja Elomo. Molemmilta erittäin energistä peliä. Nähtiinpä hieno hyppy ensin mainitultakin, ei siitä kummallekaan jäähyä tullut, mutta kyllä se hieman nauratti.
Yllättävää kyllä, ei sinänsä hirveästi harmita. Lauantaina uudestaan.
Ainiin, tappeluvoitot IFK:lle 2-0, niistä ei vaan pisteitä saa, Maalit IFK 1 Blues 2, pisteet Bluesille.
