Blackmetal ja saatanalliset sävelet

[Miksu00]

Taisi Dimmun kitaristi, Silenoz, uuden levyn myötä todeta, etteivät he ole enää bläkkiä vaan kenties "sinfonista extreme metallia". Mikä kyllä pitää paikkansa melko hyvin.

Edellisellä, In Sorte Diaboli -albumin, musavideoilla oli vielä ristejä väärinpäin sun muuta paskaa, mutta tämä uusin Abrahadabra -albumi näyttää ensimmäisen videonsa myötä unohtaneen ainakin tuollaisen symboliikan.

On muuten kenties paras levy DB:ltä, mutta siitä toisessa ketjussa.

Uutta DB:n levyä en ole vielä kuullut, mutta tuskin vetää kuitenkaan kaikkien aikojen parhaalle DB-levylle, mikä ilmestyi vuonna 1997. Kyllä Enthrone Darkness Triumphant on niin loistava albumi, että ei siihen taida kyllä mikään DB:n tuotos yltää.

Itse ketjuun liittyen, on tuo MOT tullut monta kertaa katsottua ja aika aina saa vähän hymähdellä. Itse olen metallimusiikin suuri ystävä, mutta en noita kirkonpolttoja taikka muutakaan ei musiikillisia juttuja ihannoi. Toki ne jotenkin kiinnostaa ja on niistä tullut jotain nettiartikkeleita luettua. Tuo Kaaoksen Ruhtinaat on ollut hankinnan alla jo jonkni aikaa, mutta ei ole vielä tullut hankittua. Tai kait se voisi kirjastostakin löytyä.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Ilmeisesti Vikernes istuu vieläkin vankilassa, vaikka normaalitapauksessa hänen olisi jo pitänyt vapautua. Varg Vikernes ei kuitenkaan olekaan mikään normaalitapaus.

Kyllä Varg on ollut vapaalla jalalla jo ainakin vuoden verran. Muistaakseni viime vuonna vapautui ja mielestäni julkaisi jossain vaiheessa uuden Burzumin levynkin.

Tuosta pääkallon palasista kootusta korusta liikkuu enemmänkin tornareita. Yhden mukaan Euronymous olisi jakanut noita palasia yhtyeille joiden katsoi olevan sen arvoisia. Muistaakseni ainakin Samaelille huhujen mukaan on palasen antanut. Oma vahva epäilys on että koko koru on tayttä huuhaata. Kuvan napsasi, sen olen itsekkin nähnyt. Mainittakoon vielä että tuo levy jonka kannessa ko. kuva komeilee on Bootleg, eikä bändin virallinen julkaisu.

Dimmusta sen verran että uusin levy on täyttä shaissea, kuten In Sorte Diabolikin. Turha väittää muuta ;)

 

[Crazy Diamond]

Kyllä Varg on ollut vapaalla jalalla jo ainakin vuoden verran. Muistaakseni viime vuonna vapautui ja mielestäni julkaisi jossain vaiheessa uuden Burzumin levynkin.

Perskeles. Unohdin korjata tuon tuosta kun noin pari vuotta sitten kirjoitin tämän historiikin. Hyvä kun hoksasit.

 

[Espen]

Suomenkielinen wikipedia sanoo Vargista:

"Vikernes vapautui ehdonalaiseen 22. toukokuuta 2009 oltuaan vankilassa liki 16 vuotta.[12]

Vikernes on ilmoittanut vapautumisensa jälkeen vetäytyvänsä julkisuudesta ja halveksimastaan nykymaailmasta Norjan maaseudulle Telemarkiin "terveellisen maanviljelyelämän pariin ja Äiti Maan syleilyyn". Vikernes pitää mahdollisena, että hän julkaisee kirjan salanimellä ja tekee ehkä muutaman Burzum-albumin, mutta muuta hänestä ei sen jälkeen enää kuulla.[13]"

"Varg Vikernesin maailmankatsomus

Vikernes kertoo käyttäneensä itsestään nimitystä saatananpalvoja lyhyen aikaa 1990-luvun alussa, mutta lähinnä julkisuushaun vuoksi. Eräs kiistoista Aarsethin (Euronymous) kanssa johtui siitä, että Aarseth halusi Mayhemin musiikin olevan vieläkin saatanallisempaa, kun taas Vikernes kannatti pakanallista filosofiaa. Vikernes näkee saatananpalvonnan olevan liian riippuvainen kristinuskosta ja haluaa näin katkaista kaikki siteet kyseiseen uskontoon.lähde?

Vikernes on monesti yhdistetty kansallissosialismiin. Omien sanojensa mukaan hän kuitenkin eroaa kansallissosialisteista siinä, että hän ei halua kannattaa mitään sosialismi-nimistä aatetta. Vikernes pitää muinaisskandinaavista yhteiskuntajärjestelmää nykyistä kapitalismia parempana ja näkee kulutusyhteiskunnan ja ympäristön saastumisen äärimmäisen vaarallisena asiana. Vikernes on halunnut myös tehdä eroa natsismiin sen slaaveja sortavan asenteen vuoksi. Nykyistä ajatteluaan hän kutsuu odalismiksi, joka viittaa omiin sukujuuriin, vanhakantaiseen uskontoon, isänmaahan ja heimoperinteeseen.lähde?

Vikernes suhtautuu jyrkän kielteisesti huumeisiin ja lääkkeisiin. Vaikka Vikernes kertoo pitävänsä raskaasta musiikista, hän pitää useimpia metallin kuuntelijoita pinnallisina typeryksinä, jotka vain juovat humalahakuisesti ja levittävät sukupuolitauteja. Hän on myös ilmaissut kielteisen suhtautumisensa seksuaalivähemmistöjä kohtaan.lähde?"

Eli luomuviljelyä ja kansallismytologiat, mutta sekoitettuina joihinkin traditionaalisiin sinisen/oranssin meemin arvoihin.

 

[-Kantor-]

Teoksella on Deadin sanoituksia, Euronymus laulaa ja soittaa siinä kitaraa ja Varg näppäilee bassoa.

Eikös Attila Csihar laulanut De Mysteriis Dom Sathanaksella?

 

[J.Grönvall]

Noh, hiljattain JIMillä näytetyssä laadukkaassa metallimusiikkidokumentissa haastateltu Gorgoroth-solisti välitti muunlaista viestiä. Musiikissa tärkein esille tuotava elementti on Saatana, kirkonpoltot olivat oikeaoppista taistelua kristinuskoa vastaan ja elämässä suurena tavoitteena on muodostaa vahvojen liitto muiden yläpuolelle ja murskata heikot.

Varmasti tahallaan överiksi vedettyjä lausuntoja. Silti - kaiken kukkahattuilun uhallakin - pidän tuollaisena roolimallina toimimista oikeasti vastenmielisenä ja vaarallisenakin touhuna.

No se äijä tuntuu kyllä olevan muutenkin niin kuutamolla, että en kauheasti jaksa painoarvoa niille jutuille antaa. Muutenkin muistaakseni Gorgoroth oli 90-luvullakin vähän idioottimaisen bändin maineessa, tai sitten olen vain antanut itselleni sellaisen kuvan.

Kyllä tietysti ymmärrän tuon pointin mitä sanoit roolimallina olemisesta mutta ehkä sekin on vähän liian kärkkäästi sanottu. Muistan kyllä sen, kun teinipoikana kuunteli kylmä rinki pyllyn alla vaikkapa Darkthronen Panzerfaustia ja mietin, että: "Ei vittu, nyt ollaan pahuuden ytimessä". Ja tottakai kaikki tuollainen voi vaikuttaa hyvinkin voimakkaasti. Mutta mikäli asioista on kiinnostunut niin hyvin nopeasti se kiima laantuu, kun saa lukea kuinka joku bm-bändi kehtaa puhua jostain ihan tavallisista asioista. Eivät asukaan luolissa. En välttämättä ihan osta ajatusta, että yksinään bm-bändien vuoksi ihmiset sortuisivat pahoihin tekoihin.

Immortalin Pure Holocaust oli joskus pysäyttävä levy mutta kun vuosia myöhemmin otin sen uudelleen kuunteluun en päässyt ekan biisin yli, kun erehdyin lukemaan sanoja. Pakko kysyä tänäkin päivänä, että olivatkohan Immortalin pojat sittenkään ihan tosissaan. Satyriconin Mother North oli myös pahuksen ankara video kun siinä puhallettiin tulta ja oli kahleita ja pääkalloja sekä tissit. Sitten kun miettii, että siinä se Satyr nyt hengailee teini-ikäisen muijansa kanssa niin siinä meni sekin uskottavuus videosta.

Melkein voisin sanoa, että jos joku bläkissä vetoaa nuoreen metallipäähän niin se on juuri se tunnelma. Se eroaa niin paljon vaikkapa death metallista tai muista äärigenreistä. Death metal on ollut aina kai enemmän kieli poskessa tehtyä paahtoa mutta bläkissä useimmat ovat aika tosissaan sanoitustensa kanssa. Sekään ei silti tarkoita saatananpalvontaa vaan usein ne saatanat ja muut kauhut ovat mielikuvia.

Sitten saa olla jo todella perehtynyt jos jaksaa pidempään yksin pyöritellä Beheritiä tai Profanaticaa. Soundit aivan täyttä paskaa ja musiikillinen arvo on puhdas nolla. Black metalisteille kuitenkin isoja nimiä ja sitä pyhää kamaa.

Jos nykyään haluan fiilistellä vanhoja niin laitan pyörimään Emperorin In The Nightside Eclipsen tai Anthems To The Welkin At Duskin. Molemmat ovat edelleen ihan timangin kovia levyjä ja kestävät aikaa perhanan hyvin. Dimmun läpimurtolevy EDT oli henkilökohtaisesti minulle todella merkittävä levy mutta niin vain sekin on menettänyt hohtoaan ajan myötä. Nämä kaikki ovat kuitenkin musiikillisesti hienoja levyjä ja niitä voi suositella rankemman metallin ystäville, ikäänkuin maistiaisina black metalista. Ja olenhan jopa ostanut esim. Deströyer666:n uusimman levyn joka on helvetin hyvä mutta nimenomaan siksi, että siinä myös soitetaan niillä vehkeillä.

Itseäni ihan suoraan sanoen naurattaa joku Carpathian Forestin paita jossa seisoo Fuck You All tai joku Enthroned joka joskus Terrorizerissa puhui kuinka heidän itsemurhan tehnyt bändin jäsen päätti lähteä jonnekin pahuuden maille. Eihän nämä nyt ihan aikuiseksi ole päässeet kasvamaan.

Tähänkin "genreen" mahtuu niin paljon kaikenlaista ja lähinnä siksi vouhottaminen saatananpalvonnasta ja muusta saa hilpeälle tuulelle. Nuo Mayhemin alkuaikojen sekoilut ja Deadin itsemurha on nostettu huimalle jalustalle, vaikka niin Euronymous kuin myös Dead taisivat olla täysin vajaita kavereita molemmat, eivät tosiaan mitään saatanan maanpäällisiä hahmoja. Bändin silloinen rumpali Hellhammer on sittemmin kannuttanut mm. Dimmu Borgirissa ja on todella arvostettu metallirumpali eli eivät ne kaikki vissiin ihan täysin päästään olleet vialla. Varg Vikernes on kanssa sen luokan huomiohuora, että ei voi kuin nauraa sen toilailuille.

 

[-Kantor-]

Itseäni ihan suoraan sanoen naurattaa joku Carpathian Forestin paita jossa seisoo Fuck You All tai joku Enthroned joka joskus Terrorizerissa puhui kuinka heidän itsemurhan tehnyt bändin jäsen päätti lähteä jonnekin pahuuden maille. Eihän nämä nyt ihan aikuiseksi ole päässeet kasvamaan.

Mitäs mieltä olet tästä Watainin haastattelusta: http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1288 ?? Suosittelen lukemaan loppuun asti, aiheutti ainakin meikäläisessä melkoista huvittuneisuutta!

 

[J.Grönvall]

Mitäs mieltä olet tästä Watainin haastattelusta: http://www.imperiumi.net/index.php?act=interviews&id=1288 ?? Suosittelen lukemaan loppuun asti, aiheutti ainakin meikäläisessä melkoista huvittuneisuutta!

Heh, no ihan perinteistä messuamista. Hauskaa tämä on siksi, että minä tosissaan tykkäsin yhtyeen Sworn To The Dark-levystä. Ei mulla silti saatanan tuli ole palanut sekuntiakaan sen aikana eikä sen jälkeenkään. Nämä on juuri parhaita juttuja, kun bändit tekevät samaa kuin kaikki muutkin mutta heilläpä onkin tämä hengellinen puoli jota muut eivät tajua kun ovat liian tyhmiä siihen, siksi siis musta kynttilä spessuboksiin. Olen kyllä avoimesti sen verran tyhmä, etten näe tuota hengellistä puolta tuossa. Rahat varmaan kuitenkin jampoille kelpasivat minunkin levystäni.

 

[Nebula]

Jonkin verran olen BM -haastiksia lukenut, mutta tuo Watainin urpo veti kyllä voiton kaikista. Hyvin osaa markkinoida. Jos taas on tosissaan, niin voi helvetti, mikä idiootti.

Uutta DB:n levyä en ole vielä kuullut, mutta tuskin vetää kuitenkaan kaikkien aikojen parhaalle DB-levylle, mikä ilmestyi vuonna 1997. Kyllä Enthrone Darkness Triumphant on niin loistava albumi, että ei siihen taida kyllä mikään DB:n tuotos yltää.

Varmaan aika pitkälti makuasia? EDT on hyvä levy, muttei ole enää vuosiin iskenyt minuun. Ovathan tämä uusi ja EDT ihan erilaisia levyjä muutenkin. Succubus in rapture on tosin DB:n TOP5 -kamaa ehdottomasti!

 

[pasil]

http://www.youtube.com/watch?v=i4U33U_UyzQ

Kaikkihan lie juutuubista tuon viisiosaisen sarjan vilkaissut? Pääosissa leppoisa herrasmies Gaahl. Varsin rentouttavia juttutuokioita tiedossa.

 

[Yläpesä]

sanonpahan vain, että sinä olet yksi niistä syistä miksi rakastankin blacmetallia ylipäänsä.
...
Vitun provopelle, jolle yksi elämän tärkeimmistä asiosta on mennä loukkaamaan toisia ihmisiä. Ehkei tarkoituksesi ollut loukata, mutta huomaa, ettet omista paljonkaan herkkyyttä.

Wau, kiitän näistä luonnehdinnoista. Minä kun luulin että bläkkismiehet ovat karskeimpia järkäleitä mitä skandinaavisesta luonnosta löytää eikä heitä voisi hitustakaan liikuttaa sinttien kommentit heistä mutta tämähän vaikuttaakin siltä että pinkun sisus onkin herkkiä tunteita pulloillaan ja ympäristöään jatkuvasti huomionkipeästi skannaten mimosankaltaiset hipiät vain kavahtavat satunnaisen vastaantulijan ikävää kommenttia. Luulin, että vain Justin Biber-tyttöset erehtyvät kirkumaan pettymystään mikäli "muut" eivät ymmärrä heidän heittäytymisensä täyttä arvoa, mutta huomaankin että bläkkismiehet kulkevat samassa jonossa muun massan perässä. Saatoin tehdä pienen virheen kun luonnehdin kallonpalasten keräilyn, aivojen maistelun ja verihurmeistelun vitsikkyyttä epäterveeksi. Muut kun näyttävät pitävän sitä kommenttien valossa aika naurettavana ja säälittävänä. Nooo, pidättäydyn silti edelleen näkökulmassani, että moinen on oikeasti epätervettä ja arvonsa tulisi kalibroida heti seuraavassa YLEn stereotestissä.

 

[-Kantor-]

...

Ihmeellistä provoamista sinulta. Mielestäni nimim. Crazy Diamond kertoi sangen havainnollisesti tapahtumista, jotka kuuluvat varsin oleellisena (joskin valitettavana) osana genren historiaan. Vai onko se sinun oikeus kertoa, että mistä täällä saa kirjoittaa ja mistä ei?

 

[Yläpesä]

Ihmeellistä provoamista sinulta. Mielestäni nimim. Crazy Diamond kertoi sangen havainnollisesti tapahtumista, jotka kuuluvat varsin oleellisena (joskin valitettavana) osana genren historiaan. Vai onko se sinun oikeus kertoa, että mistä täällä saa kirjoittaa ja mistä ei?

Mutsis on provo. En ole kieltänyt ketään kirjoittamasta vaan kommentoinut oman mielipiteeni tuosta väkivallalla hekumoimisesta (dokumentaarista, heh?). Vastenmielistä.

 

[-Kantor-]

Mutsis on provo. En ole kieltänyt ketään kirjoittamasta vaan kommentoinut oman mielipiteeni tuosta väkivallalla hekumoimisesta (dokumentaarista, heh?). Vastenmielistä.

Mitä väkivallalla hekumoimista siinä on jos kerrotaan mitä on tapahtunut (/oletetaan tapahtuneen)? Eikö sodista ynnä muista epämiellyttävistä asioistakaan saa kirjoittaa, koska ne pitävät yleensä sisällään väkivaltaa?

 

[Yläpesä]

Mitä väkivallalla hekumoimista siinä on jos kerrotaan mitä on tapahtunut (/oletetaan tapahtuneen)? Eikö sodista ynnä muista epämiellyttävistä asioistakaan saa kirjoittaa, koska ne pitävät yleensä sisällään väkivaltaa?

Luepa nuo Hullutimantin viimeiset pikkutarkat silpomiskuvaukset jotka varmasti tekevät kivan säväyksen koululuokassa jos aine luetaan ääneen kaikille ja mieti tarviiko edes kysyä. Jos siis siitä herkkyydestä oli puhe. Mitä tekemistä niillä on musiikin kanssa? Sitä tivaan. Eihän tunnetun laulajan peräpukamat tai syöpäkään ansaitse mitään framille nostamista listasijoitusta pohdittaessa, miksi siis muutkaan sairaudet ja psyykkiset häiriöt?

 

[-Kantor-]

Luepa nuo Hullutimantin viimeiset pikkutarkat silpomiskuvaukset jotka varmasti tekevät kivan säväyksen koululuokassa jos aine luetaan ääneen kaikille ja mieti tarviiko edes kysyä. Jos siis siitä herkkyydestä oli puhe. Mitä tekemistä niillä on musiikin kanssa? Sitä tivaan. Eihän tunnetun laulajan peräpukamat tai syöpäkään ansaitse mitään framille nostamista listasijoitusta pohdittaessa, miksi siis muutkaan sairaudet ja psyykkiset häiriöt?

Harvahan noita miellyttävinä asioina pitää, mutta jos olet sattunut koskaan vilkaisemaan melkeinpä mitä tahansa Black Metal -aiheista historiikkiä, niin aika oleellisesti nämä tapahtumat ovat siellä esillä, halusit tai et. Se, että olet toista mieltä, ei tarkoita kuitenkaan sitä, etteikö asiasta voisi keskustella genreä käsittelevässä topikissa. Em. tapahtumat kun sattuvat leimaaman hyvin pitkälti koko musiikkityyliä.

 

[Yläpesä]

Harvahan noita miellyttävinä asioina pitää, mutta jos olet sattunut koskaan vilkaisemaan melkeinpä mitä tahansa Black Metal -aiheista historiikkiä, niin aika oleellisesti nämä tapahtumat ovat siellä esillä, halusit tai et.

Tiedän kyllä. Miksi ne ovat siellä? Miksi Vikernesin hurmeinen akti miesystävänsä kanssa on kuvattu niin tarkkaan?

 

[-Kantor-]

Tiedän kyllä. Miksi ne ovat siellä? Miksi Vikernesin hurmeinen akti miesystävänsä kanssa on kuvattu niin tarkkaan?

Ai miksikö? Sekä Count.G että Euronymous ovat merkittävimpiä hahmoja blackmetallin saralla, joten mielestäni on hyvinkin perusteltuna, että tällainen tapahtumaketju on oleellinen osa genren synkähköä historiaa. Se, että johtuuko näiden kahden "kaveruksen" merkittävyys em. tapahtumista vai musiikkillisista ansioista, on sitten asia erikseen. Yhtälailla, mikäli Yrjänän AW päättäisi käydä pistämässä Halmkronan Jannen kylmäksi, nousisi se puheenaiheeksi, eikä kysymys näin ollen ole niinkään genrestä, vaan tapahtumista, jotka kiinnostavat ihmisiä ja sen kautta myös mediaa. Vai onko se sinulle yllätys, että murhatapaukset yms. kiinnostavat ihmisiä? Tehdäänhän niistä elokuviakin.

 

[haunted shores]

Uutta DB:n levyä en ole vielä kuullut, mutta tuskin vetää kuitenkaan kaikkien aikojen parhaalle DB-levylle, mikä ilmestyi vuonna 1997. Kyllä Enthrone Darkness Triumphant on niin loistava albumi, että ei siihen taida kyllä mikään DB:n tuotos yltää.

Pidin henkilökohtaisesti vuosia tuota levyä ilmeisenä klassikkona, mutta onhan se nyt pakko todeta, ettei EDT ole kestänyt kovinkaan hyvin aikaa verrattuna saman genren samoihin aikoihin ja hieman aiemminkin ilmestyneisiin helmiin.

Dimmun paras tuotos taitaa sittenkin olla Death Cult Armageddon, jolla bändi otti askeleen siihen suuntaan jossa se on parempi kuin siinä alkuperäisessään.

Itseäni nämä perinteisemmät (eli ei siis puhuta enää Dimmuista yms) Black Metal bändit kiehtovat lähinnä levyjen äänimaiseman ja tunnelman johdosta. Siellä on kuitenkin sitä jäätyvän maan hajua mukana, kun taas 99% nykymetallista kuulostaa pääasiassa protoolsilta.

 

[Datsun]

Dimmun paras tuotos taitaa sittenkin olla Death Cult Armageddon, jolla bändi otti askeleen siihen suuntaan jossa se on parempi kuin siinä alkuperäisessään.

Helvetin hyvä levy, ei kahta sanaa siitä. Meikä ei mikään varsinainen bläkkisfani ole muutenkaan, mutta se suunta johon Dimmu tuolla levyllä (ja sen jälkeen) meni on miellyttänyt minua kovasti. Monen biisin kohdalla tulee sellainen "Batman on muuttunut pahaksi ja ilkeäksi"-tyyppinen tunnelma, hyvä levy kerta kaikkiaan.

...kun taas 99% nykymetallista kuulostaa pääasiassa protoolsilta.

Tämäkin on niin totta. Joku Lamb of God on tästä ikävin esimerkki. Soitto on vallan teknistä ja osaavaa, mutta biisit ovat kuin suoraan jonkun koneelta. Mistään näistä Disturbedeista puhumattakaan - hirveää. Kaiken kaikkiaan paras speed/thrash/death on tehty n. vuosina 85-95, poikkeuksiakin toki (ja onneksi) on.

 

[banaaninviljelijä]

Olen ollut tämän viikon pitkästä aikaan mustan metallin pauloissa. Venomia ja Satyrconia ja muuta kuluu kiitettävällä tahdilla. Olenko nyt saatananpalvoja?

 

[Crazy Diamond]

Edellisistä ketjun viesteistäni olette voineet lukea blackmetallin synkkää historiaa. Mistä tässä kaikessa on sitten kyse? Onko blackmetal yhtä kuin väkivaltaa, kuolemaa, fasismia ja pakanallisia riittejä? Onko musiikissa itsessään minkäänlaista juonta, onko siinä edes melodiaa, saattaisi joku musiikkityyliin perehtymätön kysyä. Vastauksia on varmasti yhtä monta kuin on vastaajiakin.

Øystein Aarsethille (Euronymus) musiikki ei edustanut mitään ideologiaa. Musiikki ja ulkomusiikilliset aspektit tarkoittivat hänelle kaaosta. Hänen mielestään metallimusiikin piti olla vain mahdollisimman synkkää ja rankkaa. Blackmetalin soittajien ja kuuntelioiden piti näyttää mahdollisimman pahiksilta ja kaiken yhteiskunnallisen vastustaminen oli hänelle jo päämäärä sinänsä, ihan vain vastustamisen vuoksi. Hän ei ollut järin fiksu kaveri. Siitä huolimatta hän osasi kuitenkin säveltää hyvää musiikkia. Øystein Aarsethilla on myös toinen suuri merkitys genrelle. Hän omisti Oslossa levykaupan Helvete, joka omistautui ainoastaan metallimusiikin myymiseen. Levykauppa keräsi ympärillensä metallifaneja ja aloittelevia metallibändejä kuten Emperor, Darkthrone, Burzum ja Immortal. Tätä sisäpiiriä, joka pyöri levykaupan liepeillä kutsutaan 'den svarte sirkeleniksi'. Levykaupassa kulkenut jengi oli aika nuorta, mutta Euronymus oli heitä vanhempi. Euronymuksella olikin vahva auktoriteettiasema levykaupassa pyöriviin nuoriin. Hän oli hyvin innostunut musiikista ja se tarttui vaikutusalttiiseen nuorisoon. Pimeyden ruhtinas saattoi välillä antaa levyjä ilmaiseksi, hän kertoili mielellään mielipiteitään musiikista ja esitteli visioitaan blackmetalin suunnasta. Tällä kaikella oli suuri merkitys Norjan blackmetalskenen synnyssä. Levykauppa oli pesäpaikka monille blackmetalin musiikillisille ja ulkomusiikilliselle linjanvedoille.

Blackmetal alkoi hiljalleen saada lihaa luittensa ympärille. Kun bändejä alkoi syntyä uusia ja uusia se kehitti blackmetalin sanomaa. Tänä päivänä blackmetal ei ole enää niin homogeeninen kuin vanhoina hyvinä aikoina. On olemassa jopa kristilliseksi blackmetalliksi itseään luokittelevia bändejä, mikä on jo aika absurdia. Alkuaikojen blackille tyypillistä oli muutama sähkökitara, basso, rummut ja matala mörinä. Nyt voit kuulla erilaisia puhallinsoittimia, pianoa, stemmalaulua, syntetisaattoria, urkuja, linnunlaulua, puronsolinaa, viulua, kuorolaulua, puhdasta laulua, akustista kitaraa (grandpapa's guitar), kannelta, selloa, kelttiviulua, munniharppua, jouhikkoa ja Lontoon filharmonikoita soittamassa orkestereiden levyillä. Musiikilliselta aspektiltaan metallimusiikki on aina ollut harmonioiltaan ja melodioiltaan niukkaa ja yksinkertaista. Niin on blues, rock 'n roll ja pop-musiikki ylipäätänsä. Jonkunlaisena poikkeuksena voidaan pitää esimerkiksi Meshuggahia. Bändin tarkkaan laskelmoitu ja hyvin taidokas rytmin- ja tahtilajin vaihtelut ovat korvia hiveleviä. Poikkeuksena voisi pitää myös Dimmu Borgirin hyvin päällekäin liimattuja albumeita Spiritual Black Dimensionin jälkeen.

 

[Cliffer666]

Tuo topicin avausviestissä mainittu MOT:in Saatanalliset sävelet lienee jo jonkinasteinen legenda kaikessa surkuhupaisuudessaan... :D Siinä menee reisille oikeastaan kaikki mikä vain mennä voi, välittyy melkein sellainen olo, että ovatkohan tekijät aivan tarkoituksella tässä pilke silmäkulmassa ja sketsintekomielessä... Muutenhan tuo on yksi suuri myötähäpeän lähde. Täynnä räikeitä asiavirheitä, ristiriitaisuuksia, tahatonta (tahallista..?) komiikkaa. "Syytettynä satanistisesta rituaalimurhasta... Black metallia harrastanut saatananpalvoja pariskunta.." Seriously..? Sitä menettää äkkiä oman uskottavuutensa, kun rupeaa selittämään jostain mistä ei joko kykene tai halua ymmärtää mitään, eikä viitsi sen vertaa vaivautua yrittämään ottaa asioista selvää, että olisi edes jonkin verran perillä siitä mistä puhuu... Miksi verrastetaan kaksi keskenään täysin erilaista asiaa, jotka eivät liity niin millään tavalla toisiinsa..? Satanismin ja Saatananpalvonnan eroista saisi toki kokonaan oman keskustelunkin aikaiseksi, mutta ei liene tarpeen, koska jokainen omilla aivoillaan ajatteleva varmasti tiedostaa, ettei näitä kahta voi väkisinkään yrittämällä saada tarkoittamaan samaa asiaa ja mikäli asioista ei ole perillä, se on helppo korjata parissa minuutissa googlettamalla. Lisäksi tuo väsynyt stereotypia metalli-ihmisten "pahuudesta" ja vaarallisuudesta, mutta nykyäänhän tuskin juuri kukaan ajattelee vakavasti mitenkään tämän suuntaisesti, ellei sitten ole pahasti asenteiltaan rajoittunut ja ahdasmielinen..

Mitä black metalliin itseensä tulee, ilahduttavaa huomata, että tälle taiteenlajille on olemassa oma ketjunsa. Vähemmän ilahduttavaa se, ettei siihen ole tämän enempää tullut keskustelua, mutta toisaalta ei mitenkään yllättävää, kun ottaa huomioon tämän olevan ensisijaisesti jääkiekkoaiheinen foorumi ja black metal kaikesta huolimatta kuitenkin marginaalinen musiikin genre. Itselläni ollut siihen enemmän tai vähemmän läheinen suhde yläasteikäisestä saakka. Varsinainen "boost" tapahtui kuitenkin vasta yli parikymppisenä ja joskus vuoden 2013 paikkeilla tämä nousi siihen asemaan, jossa se nykyäänkin on, eli kenties läheisimmäksi ja rakkaimmaksi kaikista musiikin tyylilajeista. Ehkäpä death metal saattaa olla lähes yhtä läheinen. Epämielekästä tosin näitä on vertailla tai asettaa varsinaiseen tärkeysjärjestykseen, eikä sille onneksi ole tarvettakaan. Lähtökohtaisesti kaikkiruokaisena musiikin suhteen (ihan jo ammattinikin kautta) en ole läheskään niin puritanistinen black metallista, kuin monet muut, suhtaudunkin lähinnä hymistellen ja olkaa kohauttaen tähän "mikä on trve ja mikä ei, missä kulkee raja kaupallisen poser-meiningin ja aitouden välillä"-touhuun, mutta toisaalta se heille suotakoon, joille se on tärkeä ja vakava juttu, en koe ainakaan itse asiakseni ruveta sitä sen kummemin pilkkaamaan tai ylenkatsomaan. Suht tyypillistä polkua minäkin tähän musiikkiin ajauduin, Dimmu Borgirin (Puritanical Euphoric Misanthropia oli rakkautta ensi kuulemalta, voi jumalavit mikä tunnelma sillä albumilla on!), Immortalin (joista kummastakin muuten myös pidän edelleen kovasti!) ja muiden helposti lähestyttävimpien black metallin rajojen sisälle tavalla tai toisella lukeutuvien artistien kautta, ns. undergroundimpaan pääsin tosin myös nopeasti ja sulavasti sinuiksi.

Lyriikoista sen verran, että niihin tulee suhtauduttua... No, varauksella. "Ei se ole niin vakavaa"-asenteella. Tosin täytyyhän siinä räikeässä uskontojenvastaisuudessa ja niitä vastaan voimakkaassa hyökkäävyydessä olla jotain, joka viehättää edes vähän.. Ehkäpä se on sitten se tietynlainen kapinallisuus. En tiedä. Mutta lopulta jää kuitenkin selvästi toisarvoiseksi asiaksi. Täytyy tässä yhteydässä muistuttaakin, että tokihan black metallin lyyrinen puoli on paljon moniulotteisempaa ja laajalla skaalalla siihen kuuluu paljon muutakin kuin pelkät saatanalliset teemat, kuten esimerkiksi Tolkien-aiheiset bändit (Summoning etc), tai muuten vain mystiikkaan ja synkkiin tai fantasiateemoihin keskittyneet bändit hyvin osoittavat. Pääasiassa tulee kuitenkin vahvasti nimenomaan musiikin itsensä takia tätä niin paljon kulutettua. Jopa ns. "National socialist black metallin" parista löytyy joitakin hyviä bändejä (ikoninen Impaled Nazarene mm.), jotka kuuluvat kuunneltujen listaan nimenomaan vain musiikin itsensä vuoksi, itse aate kun on niin kovin vieras ja vastenmielinenkin. Näihin pitääkin osata suhtautua oikealla tavalla, eikä ottaa kaikkea niin tiukkapipoisesti ja ryppyotsaisesti. Vai ei kai monikaan Bathorya kuunteleva tai ylipäätään skandinaavisesta mytologiasta kiinnostunut ihminen tosissaan usko Odiniin ja pääsevänsä Valhallaan maallisen kuolemansa jälkeen..?

Todella upeaa, että meillä on nykyään Steelfestin kaltaisia, pelkästään "marginaaliselle" äärimetallille omistautuneita festivaaleja, joissa todella tuntee aidosti olevansa omiensa parissa. Erittäin hieno tunnetila.

Onkos täällä Jatkiksen foorumilla muita bläkkikseen hurahtaneita tai siitä pitäviä "hylkiöitä"..? Ilmiantakaa itsenne, meitä tuskin on täällä kuitenkaan turhan montaa.. Tässä samassa ketjussa voitaneen kai keskustella myös muusta ns. "äärimetallista" (death metal etc.), ellei se ketään häiritse..? Kun en löytänyt ainakaan äkkiseltään sellaista ketjua..

Cheers! https://www.youtube.com/watch?v=fVdO9k47GrM

 

[Cliffer666]

Ainiin, nythän black metal on tavallaan muutenkin ajankohtainen aihe, kun juuri hiljattain ilmestyi tuo Lords Of Chaos-elokuva (joka edelleenkin vissiin pyörii leffateattereissa). Hyvin skeptiset ennakko-odotukset olivat ja lopputulos... No, eipä voi pettyä pahasti, jos ei juuri mitään odotakaan. Meneehän se "aivot narikkaan"-viihteenä, mutta liian tosissaan sitä ei pidä (eikä voi) ottaa. Mieluummin kuitenkin katson Until The Light Takes Us, True Fucking Mayhem, tai jotain muuta vastaavaa aiheesta tehtyä dokumenttielokuvia. Niitä löytyy useitakin, kun laittaa You Tube-hakuun "black metal documentary". Jotkut ovat laadukkaampia kuin toiset, mutta suurin osa kuitenkin ihan asiallisia. Mitä tähän Lords Of Chaosiin tulee, niin Kyllähän tässä toisaalta positiivista on se, että tällaisesta aiheesta ylipäätään tehdään taide-elokuva (vaikka pahimmat puritanistit saattavatkin purra hammasta seikan suhteen), vaikkei se olisikaan lopulta kovin onnistunut. Mitä se ei olekaan. Ei se aivan armotonta paskaakaan ole, mutta paljon paremman ja uskottavammankin olisi varmasti tästä aiheesta saanut aikaan. Kaikki kunnia ja hatunnosto Jonas Åkerlundin ansioituneelle uralle, mutta tämä elokuva ei lukeudu sen tähtihetkiin.

Jo se alunperin aikanaan ilmestynyt Lords Of Chaos-kirjakin on vähän niin ja näin, liika asenteellisuus paistaa läpi.Aiheeseen liittyvästä kirjallisuudesta paljon varteenotettavampia ovatkin kuluvalla vuosikymmenellä ilmestyneet Dayal Pattersonin kattavat teokset. Tuossa muuten tyypin haastattelu vajaan kolmisen vuoden takaa: https://kaaoszine.fi/black-metalin-alkulahteilla-haastattelussa-black-metalista-kolme-kirjaa-kirjoittanut-dayal-patterson/. Siinä onkin sellaisia black metal-kirjoja, jollaisia niiden kuuluukin olla: aiheeseen vahvasti perehtyneen, jopa omistautuneen, ko. musiikkityylin ja elämäntavan omakseen tuntevan ja niistä täysin perillä olevan ihmisen tekemiä. Näitä kirjoja voi hyvällä omalla tunnolla suositellakin. Ei tällaisista aiheista koskaan oikein voikaan syntyä kovin onnistunutta lopputulosta, jos sitä koitetaan tehdä ns. "ulkopuolisesta näkökulmasta".

Maininnan arvoinen on tietysti vielä https://www.svartrecords.com/product/pirunkehto-suomalaisen-black-metallin-tarina/. Tuo kirja löytyy ihan tavallisistakin kirjakaupoista ja verkkokirjakaupoista. Pelkästään kotimaiseen black metal-skeneen aina Beheritistä ja Barathrumista lähtien nykypäivään (2016) keskittynyt ja vain siitä kertova, asiallinen ja kattava teos. Oikein onnistunut. Metalliluola-sivuston kirja-arvostelusta lainattua: "Pirunkehto on vain ja pelkästään alan todellisten tekijöiden kanava tuoda tarpeelliset asiat esille. Turhat jeesustelijat ja kommentoijat loistavat poissaolollaan, hyvä näin. Kirjan sisältö kunnioittaa perinteitä, joita mustavalkoiset valokuvat vain korostavat. Primitiivinen lähestymiskulma palauttaa lukijat zine-kulttuurin pariin ja siten myös matkustamaan ajassa taaksepäin."

Aihe nostettu ylös lähes yhdeksänvuotisen hiljaisuuden syövereistä, toivottavasti syntyy edes jonkinlaista keskustelua.

 

[mikko600]

Lords of Chaosta boikotoin henkilökohtaisista syistä, hyvä ystävä oli ns. lähellä tapahtumia ja noh, siinä tarpeeksi syytä. Dokumenteista tietty pitää nostaa esiin myös Loputon Gehennan Liekki -dokkari, joka nyt toisaalta on aika sekavatasoinen kaikkineen.

Black Metalista sen verran, että 90-luvun alussahan tuo kuuntelu alkoi ja on jatkunut näihin päiviin saakka. On muokannut meikäläistä ihmisenä niin satanismin kautta kuin muutenkin. Ja onhan tässä itsekin ”skenessä” tullut touhuttua jo hetki.