Huikee finaali, hieno lopetus. Ei se Ronniekaan antanut periks vaikka oli selkä seinää vasten vaan Selbyn piti pistää taidot kuriin ja hallita hermot lopussa.
Pari Selbyn avauslyöntiä jätti pitkän pussituksen, jotka Ronnie upotti ja vei freimiä. Jos sai pelin auki, oli aina lähempänä freimin viemistä. Jos lähdettiin hinkkaamaan safetyä, Selbbyn prosentit nous. Muutaman kerran Ronnie lopussa oli melko aggressiivinen hajottaessaan pakan safetyllä, just siitä syystä että avoimempi kenttä hänen etunsa. Selbyllä myös vaikeuksia viedä freimi yhellä breikillä. Aina tuli joku kämmi päällevedossa tai sitten joku muu virhe. Lopussa kyllä tääkin osasto parani ja osoitti omaavansa jäävettä suonissaan ratkasuhetkillä.
Sillon kun O'Sullivan on kuuma, se on lähes pysäyttämätön. Huolimatta selkeästä takaa-ajosta Selby ei herpaantunut vaan jakso uskoa ja jauhaa, pysyen vielä jonkin tason iskuetäisyydellä. Ekan päivän kaks vikaa freimivoittoa osoittautui arvokkaiksi, tokan päivän alku olikin sitten odottamatonta voittokulkua ja ottelun käänne.
Olisko O'Sullivanin täytyny vastata Selbyn konservatiivisempaan peliin vielä rohkeammin? Vaikea sanoa. Selbyn taso, tasasuus, hermot oli ratkasuhetkillä astettaa kovemmat, kuittasi loppuun Ronnien kaksi freimivoittoa ottelun ekalla satasella 127 ja voitti vielä seuraavat kaksi vieden ottelun.
Mahtava turnaus, loistava finaali. Ronnie kaikkien aikojen pelaaja, mutta hienoa että saatiin uutta verta mestariksi Higginsin ja O'Sullivanin vuorottelussa, Robertsonin 2010 unohtamatta. Jotenkin se että Selby löi finaalissa Ronnien tekee tästä erikoisempaa.