SM-liiga on avattava!
Laitetaan tähän myös KooKoon toiminnanjohtaja Matti Turusen ansiokas juttu, joka on poimittu KooKoon kausijulkaisusta.
Tämän ehdotelman takana lienee kaikki mestisjoukkueet ja asian puolesta on rummutettu ainakin KooKoon ja Jukureiden toimesta.
KooKoon leirissä on pohdittu eri vaihtoehtoja ja päädytty siihen, että Ruotsin väli- / karsintasarjamalli olisi Suomeenkin sopivin sarjajärjestelmä. Esimerkiksi niin, että neljä parasta Mestis-seuraa kohtaisi tammi-helmikuussa SM-liigan neljä viimeistä seuraa ja ne pelaisivat keskenään kaksinkertaisen sarjan ja tästä sarjasta neljä parasta joukkuetta pelaisi SM-liigassa seuraavalla kaudella. Kymmenen SM-liigan parasta joukkuetta jatkaisivat taistelua Superliigassa Suomen mestaruudesta entiseen malliin. Kuusi jäljelle jäävää Mestis-joukkuetta pelaisi kahden Suomi-sarjan parhaan joukkueen kanssa kahdeksan joukkueen sarjan, josta kaksi huonointa putoaisi Suomi-sarjaan.
Ruotsissa - Allsvenkanissa - pelataan kahdessa maantieteen perusteella jaetussa lohkossa 28 ottelua / joukkue. Molemmissa lohkoissa on 12 joukkuetta. 28 kierroksen jälkeen kummankin lohkon neljä parasta joukkuetta jatkaa Superallsvenskanin nimellä käynnistyvään sarjaan. Kummankin lohkon kahdeksan heikointajoukkuetta jatkaa pelejään vielä kahden kierroksen ajan Allsvenkanissa (14 ottelua / joukkue).
Superallsvenkanissa pelataan myös kaksi kierrosta kahdeksan joukkueen kesken. Otteluja jokaiselle joukkueelle kertyy näin 14. Superallsvenkanin kaksi parasta joukkuetta etenee suoraan Eliserienin karsintasaraan (kvalserien till Elitserien). Superallsvenskanin sijoille 3 - 6 sijoittuneet joukkueet pelaavat vielä omat pudotuspelinsä, joiden voittajat etenevät myös karsintasarjaan.
Näiden neljän Allsvenskan-joukkueen lisäksi karsintasarjassa pelaa kaksi Elitserienin huonointa joukkuetta. Kaikkiaan sarjassa pelaa siis kuusi joukkuetta, jotka pelaavat kaksinkertaisen sarjan niin, että jokaiselle joukkueelle kertyy kymmenen ottelua. Sarjan kaksi parasta joukkuetta pelaa seuraavalla kaudella Elitserienissä.
Vaihtuvuus Elitserienissä on ollut suuri. Karsintasarjaa on pelattu kuudella joukkueella vuodesta 1997 lähtien (sitä ennen neljän joukkueen karsintasaravuosina 1975-97) ja näiden kahdeksan vuoden aikana karsintasarjassa on pelannut kaikkiaan 18 eri joukkuetta (Södertälje SK, Västerås IK, IF Troja / Ljungby, Mora IK, IF Björklöven, Linköpings HC, AIK, Timrå IK, IK Nyköpings NH90, Leksands IF, IK Oskarshamn, Hammarby IF, Bofors IK, Bodens IK, Brynäs IF, Skellefteå AIK, Rögle BK ja MIF Redhawks).
Näistä 18 joukkueesta yli puolet (10) on onnistunut lunastamaan itselleen paikan seuraavaksi kaudeksi Elitserienissä. Allsvenskanista Elitserieniin on tänän aikana noussut kuusi joukkuetta (IF Björlöven 1998 ja 2000, Linköpings HC 1999, Timrå IK 2000, Södertälje SK 1997 ja 2001, Leksands IF 2002 ja Mora IK 2004).
Ruotsissa tämä sarjajärjestelmä on eri muodoissaan ollut käytössä jo 30 vuotta. Suomalaiset, jotka ovat pelanneet tai valmentaneet Ruotsin molemmilla sarjatasoilla antavat kysyttäessä poikkeuksetta positiivisen palautteen Ruotsin järjestelmästä. Ruotsissa on viimeisen kahdeksan vuoden aikana karsintasarjassa pelannut kaikkiaan 18 eri joukkuetta, joista kymmenen joukkuetta on lunastanut paikan seuraavaksi kaudeksi Elitserjenissä. Urheilussa tarvittavaa vaihtuvuutta on siis ollut paljon ja tällaista vaihtuvuutta toivoisi suomalaiseenkin sarjajärjestelmään. Meidän tulisikin nähdä Ruotsin mallin mukainen järjestelmä hyvin testattuna mahdollisuutana ja uskaltaa ottaa se käyttöön. Kun meillä kerran oli rohkeutta sulkea sarja neljä vuotta sitten, voisi ajatella, että meillä olisi nyt rohkeutta avata sitä vähän reilummin ja saada enemmän peittoa SM-liigakiekolle potentiaalisilla paikkakunnilla.
Me toivomme, että SM-liiga ja SJL neuvotellessaan suomalaisen huippukiekon tulevaisuudesta, kykenevät poistamaan liian jyrkän rajan Mestiksen ja SM-liigan väliltä. Nousemisesta tulisi tehdä useammille aidosti tavoiteltava mahdollisuus. Silloin putoaminenkaan ei olisi mikään kuolemanpudotus. Välisarja poistaisi puuduttavan runkosarjan ja jakaisi kauden lyhyempiin helposti markkinoitaviin osiin ja poistaisi merkityksettömät ottelut.
Joka tapauksessa tärkeintä on, että potentiaaliset seurat, voisivat pudottuaankin nousta ylös portaita, jotka on rakennettu nousemista varten.
Systeemin tulee tukea, eikä kampittaa
