Kyllä meillä ainakin kustannuksia katsotaan hyvinkin tarkkaan, joskaan ei laskukoneella.
-Hankintahinta ei saa ylittää summaa, jonka on valmis kohtalolle tai omalle ajovirheelle luovuttamaan. Auton maksimi pääomakato (hankintahinta / mahdolliset korot <-- edellisen kerran 2007) saa olla 1000€ vuodessa.
Kiinteät kulut ovat mitätön kulu, mutta ylläolevalla mallilla ei tarvitse täyskaskoa. Parikin auton hankintakulua on jo säästetty. Samalla vaikuttaa omaan ajotapaansa lisäten yleistä turvallisuutta ja säästää...
...polttoainekuluissa. Koska ylläolevat ehdot, lähinnä hankintahinta yhdessä seuraavan kappaleen sisällön kanssa asettavat tiukahkot raamit, autot ovat olleet aina alle kaksilitraisia bensakoneita.
Kuluminen ja ylläpito ovat vaikeimpia arvioitavia. Selvää on, että ajettujen kilometrien määrä ja laatu ratkaisevat paljon. Tässä olemme tehneet vaimon kanssa arvovalinnan (tai hän ehkä arvioi lopulta omat argumenttinsa uudestaan): Sitä rahaa minkä pidämme itsellämme vakuutus- ja rahoitussektorilta käytämme mieluummin kotimaiseen työhön. Perus kuluvatosat eivät maksa paljoa, ja paikallinen äärimmäisen hyvin toimiva ja arkea sekoittamaton paja vaihtaa sen siinä öljynvaihdon yhteydessä. Seuraavaksi koiranluut. Sisäpaisti nämäkin kulut ovat pieniä verrattuna merkkiliikkeiden huolto-ohjelmiin.
Jälleenmyyntiarvoa emme edes oleta saavamme. Jos pääomakulut ovat alle 3€/vrk, on aivan sama dumpata 250000 ajettu auto, jossa kuluvien vaihtovauhti kiihtyy sietämättömäksi vaikka Afrikan rekkaan.
Se päivänselvä juttu on, että tämä taktiikka edellyttää onnistuakseen luopumista tietystä "humpuukista" kuten automaattivaihteet, runsaat sähkölelut jne jotka sisältävät vaihtoehtoista korkeamman riskitason. Ja moni merkki ei japsien ulkopuolelta ehtoja täytä. Ford, jos ei japsia löydy. Ja nyky-Nissan ei sitten ole japsi...
Pienten purojen hypoteesilla mennään. Joku excellisti voisi esittää rätingit, että noilla kilometreillä olisi viisaampaa jne... Voisi olla, mutta jos sillä voisi hävitä enemmän kuin voittaa niin en osta ideaa. Koska voihan se olla olemattakin.
Nykyinen auto ollut kohta viisi vuotta. Maksoi 3000, mutta sen vahigoksi on kyllä syytä laskea yksi seisonta-aikaa paikannut Mazda josta maksoimme 1500 ja annoimme kummipojalle lahjaksi. Seisonta-aikaa napsahti, kun vetoakseleita ei meinannut saada järkevällä hinnalla. Mutta sai lopulta, poikkeuksellisesti purkuosalla.
Näinä viitenä vuotena noilla kahdella autolla on tullut posoteltua 120000 tai jotain. Todennäköisesti vertailuluvut dieseliin olisivat puolellamme.
Eihän auto ole ensisijaisesti esine, vaan logistiikkaratkaisu.
Sitten vinkki käytetyn ostajalle: Älä ikinä osta autoa jonka väristä et pidä, sillä se voi olla ainoa asia mistä vielä viikko kauppojen jälkeen voit olla varma. Kaikki muu voi pettää odotukset.