Aurinkorannikoilta Vesimaahan ja Punaiselle torille – kiekkokevät 86, 86...

[Thusberg]

Vuoden 1986 A-sarjan MM-kilpailut pelattiin Neuvostoliitossa ja Puola lähti niihin melkoisena yllätysnousijana. Edellisen vuoden 1985 B-sarjan MM-kilpailuissa Sveitsissä Puola onnistui nousemaan A-sarjaan lähinnä Sveitsin uskomattoman puppeloinin takia kotiyleisönsä edessä sen hävitessä Hollannille luvuin 6-2 ja Puola taas vuorostaan oli voittanut itse Hollannin erittäin niukasti 4-3, voittanut hyvin niukasti myös Norjan 6-4 ja oli puppeloida itse kaiken monta kertaa sitä itseään huonomman Unkarin kanssa voittaen sen vain vaivoin ja viime hetkellä maalein 5-3 oltuaan piinallisessa 3-3 tasapelissä melkein toistakymmentä minuuttia. Unkari käytännöllisesti katsoen kyseisessä ottelussa tuhosi Puolan hyvän luokankin keskialuepelin kokonaan ja ilman Henryk Henkka Gruthin tekemiä maaleja Puola olisi kärsinyt uskomattoman nöyryytyksen ja menettänyt sarjanousunsa siinä missä Unkari tippui muutenkin C-sarjaan...

Sarjanousun Puola oli varmistanut myöskin melko lailla tarpeettoman vaikeassa ottelussa Itävaltaa vastaan luvuin 5-0, mutta se riitti. Huolimatta ensimmäisen erän painajaismaisesta määrästä jäähyjä pahassa paikassa sarjan toiseksi viimeisen ottelun ollessa kyseessä. Lopulta Sveitsille olisi riittänyt mikä tahansa voitto joka olisi sisältänyt tasatilanteessa vähintään neljä maalia tai enemmän, mutta se hävisi ja Puola pelasi siten A-sarjassa vuonna 1986 Moskovassa. Puolan kilpailut olivat lähinnä säilymistä A-sarjassa kamppailun puolesta ja Leszek Lejczykin oli Puolan päävalmentajan ominaisuudessa tämä tunnustettava alustavasti. Ehkäpä kisojen mahtavin yllätys saatiin heti avauspäivänä Alkusarjassa 12.4.1986 kun Puola onnistui kuin onnistuikin voittamaan itse hallitsevan maailmanmestarin Tsekkoslovakian luvuin 2-1!

Painoarvoltaan se oli Puolan jääkiekolle melkein sama asia kuin vuosikymmentä aiemmin itse kaikkein parhaimman, Punakoneen eli Neuvostoliiton voittaminen luvuin 6-4 ja tuolloin vielä Puolan omalla kotitantereella loppuunmyydyn 10 000 katsojan edessä Katowicen jäähallissa vuonna 1976. Vastoin myöhempää ja ajoittain jopa rankastikin kritisoitua turnauksen kuvaansa vasten Puola kiusasi epämiellyttävän pitkään sitä fyysisesti voimakkaampaa ja tehokkaampaa peliä pelannutta Yhdysvaltain joukkuetta. Kolmanteen erään lähdettäessä Puola oli vain 2-3 tappiolla, mutta lopulta Puola hävisi luvuin 2-7 pitkälti johtuen täysin lopussa olemisesta minkä olisi odottanut tulevan jo lähes heti sille voittoisan Tsekkoslovakian ottelun jälkeen. Neuvostoliittokin sai myöhempää turnauksen yleiskuvaa vastaan yllättyä Puolan tappiolla olostaan. Puola oli ensimmäisessä erässä tappiolla Neuvostoliittoa vastaan vain 0-2. Neuvostoliitto alkoi hetken aikaa tosissaan pelätä kuin kirouksena historiallista vuoden 1976 toisintoa sillä 10 vuotta ja 4 vuorokautta oli kulunut Punakoneelle historiallisen pahasta päivästä 8.4.1976 jolloin Puola oli sen jääkiekossa voittanut.

Lopulta kuitenkin Neuvostoliitto antoi menneiden olla menneitä ja pelata tasolleen uskollisena ja voittikin Puolan selvästi. Puola hävisi taas luvuin 2-7. Jotakin kovin merkillistä tuntui olevan Puolalla menossa sillä Kanadaakin se hiillosti enemmän kuin 25 minuuttia sitä vastaan pelatessa. Ensimmäisen erän jälkeen Puola oli tappiolla vain 1-2, mutta lopulta Puola hävisi luvuin 3-8. Sitten tulikin vastaan Suomi ja Valkokotkia vastaan Leijonat saivat Neuvostoliitosta poiketen jännittää melkein kaksi kertaa niin kauan Valkokotkien selkärangan murtumista.

Hetken näytti jopa siltä, että vuoden 1980 Lake Placidin Leijonien tappio sille toistuisi pahanpäiväisesti. Ensin Puola oli tappiolla vain luvuin 1-2 ja sittemmin vain 2-3. Lopulta Puola hävisi pelin 2-4 jopa tasapeliksi ja oikein isoin ehdoin voitoksi käännettävän pelin sijaan. Toisin kuin kaikki muut siihen mennessä olivat tehneet niin Ruotsi ei lähtenyt peruuttelemaan, ei säästelemään, ei pilkkaamaan eikä kaiken kaikkiaan perseilemään vaan voitti Puolan selvästi. Murskaluvut olivat 3-12 ja jo ensimmäisessä erässä vain onni oli estänyt Puolaa kärsimästä isompia tappiolukemia kuin 1-4...

Puola pelasi viimeisen pelinsä Alkusarjassa 21.4.1986 sen päivän ensimmäisenä otteluna Länsi-Saksaa vastaan häviten ottelunsa luvuin 1-4. Tasaisen avauserän 0-0 jälkeen tappio oli ikävä sille. Putoamissarjassa Puola vaikutti saavan saman otteen Tsekkoslovakiasta kuin Alkusarjassa, mutta hävisi ottelun lopulta 1-8 oltuaan 23.4.1986 pelatussa ottelussa aluksi häviöllä vain 0-1. 25.4.1986 Puola oli jopa voittaa Yhdysvallat Putoamissarjassa sillä ensimmäisen erän jälkeen Puola johti 2-1 ja oli vielä toisessa erässä tasoissa luvuin 4-4, mutta lopulta hävisi Yhdysvalloille luvuin 5-7. Lopulta Puolan ainoa vaihtoehto oli säilyä A-sarjassa vain pakkovoittamalla Länsi-Saksa ja silloinkin vähintään neljällä maalilla tai useammalla. Lopulta 27.4.1986 Puola pelasi Länsi-Saksan kanssa tasapelin ja tippui vuodeksi 1987 B-sarjaan.

Loppupelissä Puola putosi taistelemalla B-sarjaan ja paljoa paremmin yksikään B-sarjan kärkimaa ei todennäköisesti olisi voinut pärjätä Puolan paikalla A-sarjassa ehkä Sveitsiä huomioimatta etenkin Italian, Ranskan, Itävallan ja Itä-Saksan kiekkokautta 1986 katsellen. Ehdoton tähtihetki oli Tsekkoslovakian voittaminen, pelon pitäminen usean sitä itseään paremman A-sarjan maan otteessa aina Neuvostoliittoa myöten edes hetken aikaa ja ainoa varsinainen murskatappio oli vain Ruotsia vastaan kärsitty 3-12 tappio. Sekin kertoi paljon Puolasta ja loppupelissä enimmäkseen hyvää.

Tässä Puolan maajoukkueen kokoonpano vuosimallia 1986:

Maalivahdit: Franciszek Kukla ja Andrzej Hanisz

Puolustajat: Henry Gruth, Ludwik Synowiec, Robert Szopinski, Andrzej Kadziolka, Andrzej Swiatek, Marek Cholewa ja Andrzej Ujwary

Hyökkääjät: Henryk Pytel, Jaroslaw Morawiecki, Andrzej Zabawa, Marek Stebnicki, Jerzy Christ, Krystian Sikorski, Piotr Kwasigroch, Leszek Jachna, Jan Stopczyk, Krystof Podsiadlo, Roman Steblecki, Bogdan Pawlik ja Janusz Wielgus

Päävalmentaja: Leszek Lejczyk

 

[Thusberg]

Länsi-Saksalla oli vuonna 1986 menossa varsin perinteinen jääkiekkokausi MM-kisoissa Neuvostoliitossa A-sarjan osalta. Jälleen Länsi-Saksa taisteli enimmäkseen säilymisestä A-sarjassa, mutta parhaimmillaan sillä oli edellytyksiä jopa sijoille 5-6 kaiken osuessa aivan kohdilleen. Alkusarjan toisessa ottelussa 12.4.1986 Länsi-Saksa aloitti kisansa kiusaamalla sensaatiomaisesti Kanadan tähtiä ja olemalla tappiolla vain 1-2 ensimmäisen erän päätteeksi. Lopulta Länsi-Saksa hävisi luvuin 3-8. Länsi-Saksa kuitenkin järjesti jatkoa kisojen yllätyksille ja nöyryytti entisestään hallitsevaa maailmanmestaria Tsekkoslovakiaa voittamalla sen 13.4.1986 pelipäivän viimeisessä ottelussa maalein 4-3. Länsi-Saksa oli kyennyt kampeamaan itsensä tappioasemasta itsensä ensin tasapeliin ja lopulta jopa voittoon saakka. Sensaatiomaisen voiton jälkeen paluu arkeen oli selvä.

Etenkin kun Yhdysvallat ei suostunut pelaamaan löysästi sitä vastaan vaan voitti sen hallitsevasti ja suoraan. Tekninen kiekonkäsittely oli hyvää, mutta nopeutta tuntui välillä puuttuvan ja lopulta Länsi-Saksa hävisi lukemin 2-9 Yhdysvalloille. Sen jälkeen vastaan asettui Neuvostoliitto ja vaikka Neuvostoliitto toki tiettyyn rajaan asti pelasi ottelun hyvinkin jäähdytellen niin silti vaikeuksia Länsi-Saksaa vastaan riitti sillä Neuvostoliitto kärsi jatkuvasta kiekonriistosta ja Punakoneen kuvioiden keskeyttämisestä etenkin ensimmäisessä ja toisessa erässä. Lopulta Neuvostoliitto voitti ja Länsi-Saksa hävisi luvuin 1-4. Melkoisen niukasti kuitenkin kun lukemien odotettiin vähintään olevan Yhdysvaltain tapaan 2-9 luokkaa Länsi-Saksaa vastaan.

Länsi-Saksa pisti Ruotsia vastaan melkoisen sisukkaan näytöksen ja toisin kuin Neuvostoliitto niin Tre Kronorilla näytti olevan tuskainen ottelupäivä edessään ja jopa tappio 18.4.1986 pelatun ottelupäivän iltana. Ruotsin hyökkäykset yksinkertaisesti pysähtyivät Länsi-Saksan puolustukseen ja Tre Kronorin kauhuksi Länsi-Saksa teki ei vain yhtä vaan peräti kaksi maalia saaden luvuiksi 2-2 kolmanteen erään lähdettäessä. Ruotsi ei pystynyt saamaan kolmannessakaan erässä mitään todella selvää etua itselleen ja Tre Kronorin arveltiin jopa puppeloivan pelinsä, mutta lopulta se selvisi ja Länsi-Saksa hävisi ottelun 2-4. Ehkäpä kenties Ruotsi-Länsi-Saksa-ottelua hyvinkin tarkkaan seuranneet Leijonat eivät antaneet Länsi-Saksalle mitään etua sillä jo Puola-peli oli tuonut tiettyjä traumoja joukkueelle ihan tarpeeksi etenkin kokeneempien pelaajien mielestä ja siten Suomi murskasi Länsi-Saksan 19.4.1986 maalein 1-10.

Suomella oli varaa jopa löysäillä pelissään etenkin ottelun loppua kohti mikä ei välttämättä olisi ollut kovinkaan tavallista vielä 1970-luvulla ja puhumattakaan sitten 1960-luvusta ennen sen jälkipuoliskoa ja silloinkin sellainen tuntui olevan välillä jopa suurharvinaisuus. Länsi-Saksan oma viimeinen peli 21.4.1986 sujui Puolaa vastaan rutiininomaisen hyvin ja sen se voitti maalein 4-1. Länsi-Saksa sijoittui Tsekkoslovakian voittamisesta huolimatta vasta Alkusarjan seitsemänneksi maalierojen jälkeen Yhdysvaltain ollessa niukasti kuudes. Se tarkoitti pelien jatkumista Putoamissarjassa.

Putoamissarjassa 23.4.1986 Länsi-Saksa pisti Yhdysvallat huomattavasti tiukemmalle kuin Alkusarjassa, mutta Yhdysvaltain masentunut olemus myös antoi sille huomattavaa tasoitusta kuten todennäköisesti olisi käynyt mikäli Suomikin olisi pudonnut Sijoitussarjaan. Vasta 45 minuutin pelin jälkeen 0-2 tappioasemasta Länsi-Saksa väsyi ja menetti pelin. Länsi-Saksa hävisi ottelun luvuin 0-5. Länsi-Saksa piinasi Tsekkoslovakiaa uudelleen 25.4.1986 Putoamissarjassa ja oli uudelleen jopa voittaa sen! Peli oli hyvin pitkään 1-1 tasapelissä ja lopulta niukasti Länsi-Saksa hävisi pelin 1-3.

Siten Länsi-Saksalle jäi Putoamissarjan viimeisessä ottelussa 27.4.1986 tehtäväksi vain varmistaa sarjapaikkansa. Sillä oli varaa jopa hävitä Puolalle niin kauan kuin Puola ei tekisi sitä vastaan yhtään vähempää kuin vähintään 4 maalia tai sitä enemmän ja edellyttäen, että ottelu päättyisi edes Puolan voittoon. Ei päättynyt. Länsi-Saksa karkasi jopa 4-1 johtoon, mutta lopulta tuntui väsyvän jäähyjä täynnä olleeseen ja katkonaiseen peliin ja salli Puolan nousta aina 5-5 tasapeliin saakka.

Länsi-Saksa säilyi sarjassa ja vaikka sarjapaikka A-sarjassa säilyi niin Länsi-Saksa oli merkillisen pettynyt suorituksiinsa. Etenkin kun vuoden 1976 yhdistetystä Olympialaisten ja MM-kisojen pronssimitalista oli kulunut 10 vuotta ja vain kolmisen vuotta aiemmin Länsi-Saksa oli pelannut oikeinkin loistavat MM-kisat kotiyleisön edessä vuonna 1983 ollen viides niissä kisoissa. Huippuhetki turnauksessa oli ehdottomasti Tsekkoslovakian voittaminen ja ensin Neuvostoliiton piinaaminen rajallisesti ja sitten lopulta myös Ruotsin piinaaminen niukin tappioin. Länsi-Saksa oli siis lopulta seitsemäs.

Tässä kuitenkin vuoden 1986 Länsi-Saksan kokoonpano:

Maalivahdit: Erich Weishaupt ja Helmut de Raaf

Puolustajat: Udo Kiessling, Horst-Peter Kretschmer, Andreas Niederberger, Reiner Blum, Peter Scharf ja Uwe Krupp

Hyökkääjät: Manfred Schuster, Dieter Hegen, Gerd Truntschka, Helmut Steiger, Georg Franz, Ernst Höfner, Franz Reindl, Roy Roetger, Axel Kammerer, Manfred Ahne, Georg Fritz, Peter Schiller, Ralph Krueger ja Georg Holzmann

Päävalmentaja: Xavier Unsinn

 

[Thusberg]

Vuonna 1986 Yhdysvallat lähti edellisistä ja varsin sinällään menestyksellisistä vuoden 1985 MM-kisoista johtuen tavoittelemaan jälleen hyviä sijoituksia. Yhdysvaltojen maajoukkueet tuntuivat viimeistään ammattilaistuneen kuin salaman iskusta sen jälkeen kun Yhdysvallat oli palanut viimeisen kerran erittäin tapaturmaiselta vuoden 1983 B-sarjan reissultaan Japanista sarjavoitolla. Vuoden 1985 MM-kisoissa Yhdysvallat oli ollut jopa odotuksiin nähden helkkarin kova olemalla Alkusarjan toinen, mutta valitettavasti se menetti näyttävyytensä Mitalisarjassa joskin ei kuitenkaan taisteluitta. Tuolloin se oli Mitalisarjan huonoin nelospaikalla ja jäi mitaleitta. Verrattuna moniin muihin vuosiin sittemmin Yhdysvalloissa suoritusta suorastaan tuolloin kehuttiin.

Vuonna 1986 Yhdysvallat halusi edelleen tavoitella sijoja 3-4 jääkiekossa sillä edelleen Neuvostoliitto ja Kanada nähtiin liian kovana jääkiekossa joskin toiveita Kanadan tulevaisuuden valta-aseman kampeamiseen nähtiin kun vuonna 1985 Yhdysvallat voitti Kanadan luvuin 4-3 Alkusarjassa. Yhdysvallat lähtikin jälleen tavoitteenaan vain voittaa, mutta muutamaan myöhempään vuoteen nähden vielä vuonna 1986 Yhdysvallat lähti jokseenkin nöyränä kuitenkin loppupelissä MM-kisoihin. Muutama vuosi oli kulunut Lake Placidin Miracle on Ice-voitosta ja maailmanmestaruudesta olympiakullan ohessa. Yhdysvallat lähti parasta toivoen kisoihin, mutta tärkeintä oli päästä Mitalisarjaan ja mahdollisesti saada sieltä vielä vasta pronssimitali. Sittemmin huippuluokan uran pelannut Brett Hull liittyi Yhdysvaltain maajoukkueeseen vaikka hänellä olisi ollut oikeus liittyä kaksoiskansalaisena myös Kanadan maajoukkueeseen.

Yhdysvallat joutui heti kovan paikan eteen koko A-sarjan MM-kisojen avausottelussa 1986 kisojen osalta 12.4.1986 Suomea vastaan. Suomi vaikutti keskimäärin vieläkin hieman kuuluvan keskikastiin, mutta myös menevyyttä oli tullut ja se oli näkynyt peleissä aiemminkin ja tulisi näkymään. Lopulta Yhdysvallat hävisi hyvin niukasti kovan luokan ottelun maalein 4-5. Se oli rohkaiseva alku vaikka toki pettyneitäkin oltiin sillä tasapelikin olisi jo riittänyt. Puhumattakaan sitten voitosta.

Yhdysvallat kun oli kyennyt jo kerran saamaan itselleen johdonkin pelissä maalein 4-3, mutta menettänyt sen. Puolaa vastaan oltiin sietämättömissä vaikeuksissa käsittämättömän möhläilyn seurauksena yli 40 minuuttia ennen kunnollista maalihanojen avautumista. Viimeiseen erään lähdettäessä tilanne oli vain 3-2 Yhdysvaltojen eduksi. Lopulta 7-2 voitti Yhdysvallat. Yhdysvallat ei lähtenyt peruuttelemaan Länsi-Saksaa vastaan vaan voitti sen selvin luvuin 9-2. Etenkin voimapelaamisen saralla ja ylivoimapelaamisessa Yhdysvallat ei antanut armoa Länsi-Saksalle.

Ruotsia vastaan Yhdysvallat pelasi hyvin, mutta ennen pitkää sen oli todettava Ruotsi yksinkertaisesti sitä paremmaksi luvuin 2-5. Vaikka välillä Yhdysvallat piti Ruotsia otteessaan ja jopa tasapeli luvuin 2-2 olisi voinut olla totta. Yhdysvallat hävisi myös pelinsä Tsekkoslovakiaa vastaan. Tsekkoslovakia oli kiukkuinen kuin ampiainen menetettyään kaksi murskavoitoksi arvioitua ottelua Puolalle ja Länsi-Saksalle ja saatuaan vain vaivoin pisteen Suomelta ja hävittyään niukasti pelaamalla Ruotsille.

Ruotsille häviäminen tai tasapeli Suomea vastaan ei olisi haitannut normaalisti tuskin mitään, mutta pisteettömyyden tai vähäpisteisyyden paineet hallitsevalle maailmanmestarille olivat nöyryyttäviä. Tsekkoslovakialle Yhdysvallat hävisi luvuin 2-5 18.4.1986 pelatun ottelun. 20.4.1986 pelatussa ottelussa Yhdysvaltoja vastaan asettui Kanada ja nyt Yhdysvaltain oli toistettava edellisen vuoden mahtava temppu voittamalla Kanada, mutta sen jälkeen vielä Neuvostolittokin olisi pitänyt voittaa Mitalisarjan paikan varmistamiseksi.

Niin ei käynyt vaikka yli 40 minuuttia aloite-etua voitosta ei uskaltanut kukaan lyödä vetoa vaikkakin lopulta Kanada oli jo voitolla 1-3. Sittemmin Yhdysvallat hävisi ottelun luvuin 2-4. Se kertoi edelleen Yhdysvaltojen kehityksestä vaikkakin tappiot laskettiin voittojen ohella ja Yhdysvallat alkoi jälleen hieman masentua yleisotteissaan siihen asti menevyyttä riittäneissä ja positiivisen pirteissä peleissä. Etenkin kun Mitalisarjaan ei voinut enää päästä mitenkään. Lopulta 22.4.1986 koko Alkusarjan viimeisessä ottelussa vuonna 1986 yleensäkin Yhdysvallat kohtasi Neuvostoliiton.

Yhdysvallat olivat luoda todella mahtavan ottelun täynnä tunteita sillä Yhdysvallat johti Neuvostoliittoa niukasti 1-0 toisen erän alkaessa. Ikävä kyllä Neuvostoliitto hyödynsi omaa ulottuvuuttaan ja siten Punakonetta ei huijattu. Ehkäpä viimeisiä kertoja aivan todella vakavasti Kylmän Sodan aikakaudella jääkiekossa vuonna 1986 nähtiin myös kiivasta supervaltojen välistä asettelua pelissä ja kahakoiltakaan ei voinut välttyä sillä tunteet kävivät kuumina puolin ja toisin.

Lopulta Neuvostoliitto otti vain tarvittavan eron toisessa erässä, väsytti Yhdysvallat ja pelasi lopun pelin säästöliekillä. 1-3 tappiolukemat Yhdysvalloille vaihtuivat lopulta 1-5 tappiolukemiksi. Yhdysvallat oli kaikesta valtavan pettynyt. Putoamissarjassa Yhdysvallat pelasi masentuneena ja voitti vaivoin Länsi-Saksan 5-0 lopputuloksista huolimatta 23.4.1986 ja välillä vaikutti häviävän reilusti Puolallekin ennen lukujen saamista edes 4-4 tasapeliksi ja lopulta kolmannessa erässä saamalla 7-5 voiton itselleen 25.4.1986.

Sitten 27.4.1986 Putoamissarjan toiseksi viimeisessä pelissä yleensäkin vuonna 1986 ja viimeisessä Yhdysvaltain pelissä se hävisi alkusarjasta poiketen nopeasti liikaa jäähyjä ottaneena, vauhkoontuneena vaila minkäänlaista suuntaa olevana ja ennen kaikkea lannistettuna joukkueena Tsekkoslovakialle maalein 2-10. Mikä oli kyllä järkytys kaikille jääkiekon ystäville periaatteessa vaikka huonona päivänä Yhdysvallat saattoi kyllä hävitä Tsekkoslovakialle ehkä 0-6 tason lukemilla, mutta ei noin paljon eikä niin selvästi. Yhdysvaltojen pelillistä olemusta kuin kuitenkin katsoi vuoden 1986 osalta niin voimapelaamista joukkue harrasti paljonkin ja ennen kaikkea välillä edes kivikovat Punakoneen tai Vaahteramiehistön eli Kanadan puolustuskin oli helisemässä Yhdysvaltain ärhäkän hyökkäyspelin tai voimapelaamisen kanssa.

Yhdysvallat voitti vuoden 1986 kisoissa suhteellisesti eniten aloituksia kovemmista joukkueista puhuttaessa. Kiekonriisto toimi Yhdysvalloilla erinomaisesti tarvittaessa ja ennen kaikkea sen etuna oli ennakoimattomuus ja ennalta arvaamattomuus jääkiekossa. Taktiset kuviot saattoivat vaihtua kulloisestakin tilanteesta riippuen todella paljon. Osin reagoitiin eurooppalaisesti siihen mitä vastustajat eivät odottaneet ja välillä pelattiin liikaa NHL:n tai sitä alempien Pohjois-Amerikan jääkiekkosarjojen kuvioilla milloin ne oli liian helppoa arvata.

Siten Yhdysvallat saattoi vaikka vaihtaa kärkihyökkäykseen aggressiiviseen syöttövetäytymiseen keskialueelle, vaihtaa passiivipuolustuksesta hyökkäävään pystysuunnan ryntäyskiekkoiluun ja siitä moniulotteiseen laitapelaamiseen missä Yhdysvallat tunnetusti Suomen tapaan loisti pikkuhiljaa 1980-luvun puolivälistä lähtien suunnilleen aina 1990-luvun loppupuolelle asti melko usein. Eniten tällä oli merkitystä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun ihan alun peleissä Yhdysvalloilla ja Suomella kiekollisessa pelikirjan hallintapelaamisessa.

Myös etenevääkin hyökkäyskuviota Yhdysvallat käytti hallitulla vetäytymisellä joko paitsioansasta tai keskialueelta yleensä pelivaihtojen yhteydessä. Yhdysvaltoja ei moniin muiden vuosien MM-kisoihin nähden enää vuonna 1986 voinut myöskään pelotella eikä käytännössä jyrätä enää yli ellei vastassa ollut aivan ylivoimainen maa jääkiekossa eli toisin sanoen Neuvostoliitto tai Kanada ja nekin joutuivat pakottautumaan taistelemaan kynsin ja hampain siitä tempusta. Toisin tietenkin oli mikäli joukkue tunsi itsensä masentuneeksi tai ei enää halunnut tappioasemasta enää yrittää taistella. Sen näytti varsinkin Tsekkoslovakiaa vastaan pelattu Putoamissarjan ottelu varsin hyvin.

Ainoa keino muutoin voittaa Yhdysvallat melko varmasti satunnaista jäähyputkea huomioimatta oli lähinnä vain keskittää laukaisupaikat tarkasti ja käyttää niistä jokainen aina hyödykseen kaikin mahdollisin keinoin. Toki myös kiekollinen ohjaus ja keskialuepelaaminen hyvän laitapelaamisen ohella saattoi tuoda vastustajalle voiton siitä. Ja lopullinen resepti oli tietenkin lannistaa Yhdysvallat heti, selvästi ja tehokkaasti johtoon pääsemällä sillä muutoin Yhdysvallat pystyi normaaleissa olosuhteissa yllättämään liiankin helposti.

Luistelunopeus, taktiset kuviot ja yhdessä puolustus oli Tsekkoslovakiaa vastaan pelattua Putoamissarjan peliä huomioimatta aina huippuluokkaa ja jopa välillä terävämpää kuin itse maalivahtipeli nimekkäistä torjujista huolimatta. Hyökkäysten katkaisut kaikkien muidenkin erikoistilannepelaamisten ohella oli loistavaa kärkihyökkäyspeliä, mutta toki hienoa etenevääkin taktista hyökkäyspeliä liikkuvan puolustuksen ohella nähtiin usein.

Välillä Yhdysvallat pelasi taitavaa passiivisen puolustuksen kuten myös terävän aggressiivisen puolustuslinjan suuntaa. Kiekonmenetys Yhdysvalloilta muuten itsessään oli ehkäpä kisojen toiseksi harvinaisinta sillä välillä jopa Kanada mokaili tärkeissä kiekollisissa pelipaikoissa enemmän kuin Yhdysvallat ja valitettavasti Suomellekin mokia tärkeissä paikoissa sattui. Yhdysvallat oli lopulta joukkuetta aliarvioivasti MM-kisojen kuudes ja olisi ansainnut enemmän kuin sen sijan.

Tässä kuitenkin vuoden 1986 maajoukkueen miehistö Yhdysvaltojen osalta:

Maalivahdit: Chris Terreri, Tom Barrasso ja Mike Richter

Puolustajat: Guy Gosselin, Richie Dunn, Scott Sandell, Phil Housley, Jim Johnson, Jim Sprenger ja David Henry Jensen

Hyökkääjät: Peter McNab, Mark Johnson, Tony Granato, Brian Williams, Aaron Broten, Clark Donatelli, Bryan Ericksson, John Carter, Douglas Doug Brown, Alfie Turcotte, Randy Wood, Ed Olczyk ja Brett Hull

Päävalmentaja: Dave Peterson

Varapäävalmentaja: Jeff Sauer

 

[Thusberg]

Vuodeksi 1986 hallitsevalta maailmanmestarilta jääkiekossa eli Tsekkoslovakialta odotettiin erittäin paljon Moskovassa pelatuista MM-turnauksista. Tsekkoslovakian odotettiin olevan vähintään vuoden 1985 mestaruutensa jälkeen joko uusimassa sitä, hopealla tai pronssilla ja mikäli kaikki menisi oikein huonosti niin siltikin vähintään neljännellä sijalla. Lopulta Tsekkoslovakia onnistui suhmuroimaan vuoden 1985 Ruotsin tapaan pelinsä ja turnauksensa suorastaan uskomattomalla tavalla. Tsekkoslovakialla oli paljon samaa 1980-luvun puolivälissä kuin Yhdysvalloilla tai vaikkapa Suomella. Mitään erityisen seisauttavaa ei ollut kärkihyökkääjissä, mutta luistelunopeutta oli keskimäärin enemmän kuin Yhdysvalloilla tai Suomella tilannepeleissä.

Toisaalta taas huippumaita vastaan Tsekkoslovakia oli valitettavasti verraten hidas aivan erityisesti vuoden 1986 MM-kisoissa, sillä ei ollut tilanteisiin nähden paljonkaan voimapelin käyttöä mitä sittemmin kohennettiin merkittävästi sillä ajoittain niin pelaajat kuin valmennusjohtokin tuntuivat leijailevan kykyjensä suhteen pilvilinnoissa mitkä sitten romahtaessaan aiheuttivat tyytymättömyyden tunteita. Laitapelaaminen oli myös melko hyvää, mutta laiturien ja keskushyökkääjien pelikuviot eivät aina toimineet kovin hyvin yhdessä muidenkaan osa-alueiden paripelaamisen osalta joskin vuorostaan yleinen viisikkopeli oli hyvää.

Myöhemmin oikeastaan Tsekkoslovakian ainoaksi keinoksi vuoden 1986 kisoissa jäi pitkälti huippuluokan syöttöpeli jolla tehtiin paljon maaleja ja totta kai aina hyvä erikoistilannepelaaminen ja ennen kaikkea taidollinen ulottuvuus jolla vastustajan puolustajia hämättiin. Toisaalta niin paljon kuin Tsekkoslovakiaa olisi voinut kritisoida niin jokaiselle maalle jääkiekossa käytännössä aina sattuu etenkin huippumaiden kohdalla kerta kaikkiaan joskus yksi todella huono vuosi. Tsekkoslovakialle se vain sattui olemaan vuosi 1986.

Tsekkoslovakian kisat käynnistyivät Alkusarjan avauspäivän 12.4.1986 viimeisellä ottelulla Puolaa vastaan ja järkytyksekseen hallitseva maailmanmestari huomasi hävinneensä luvuin 1-2. Seuraavaksi hallitseva maailmanmestari sukelsi kovaa Länsi-Saksaa vastaan 13.4.1986 ottelupäivän viimeisessä pelissä häviten 3-4 sille. Tässä vaiheessa alkoi näyttää siltä, että Tsekkoslovakialle käy edelliskauden Ruotsit. 15.4.1986 Tsekkoslovakia hävisi sille 2-3 ottelupäivän ensimmäisessä pelissä ja tässä vaiheessa kotimaan lehdet julkaisivat hirvittäviä kriittisiä arvioita maailmanmestarin arvon pilaantumisesta ja kaikki joukkueen osa-alueet olivat hyvin turhautuneita. Toki tappiot olivat sentään niukkoja, mutta surullista maan menoa oli silti katsoa.

Lopulta lähinnä onnen kaupalla ja osin Suomenkin hieman väsyessä ottelun loppua kohti Tsekkoslovakia sai vaivoin aikaan tasapelin 1-1 vaikka yleensä Suomen ja Tsekkoslovakiankin peleissä tunnetta aina riitti. Peli pelattiin 16.4.1986 ottelupäivän ensimmäisenä pelinä ja seuraavaksi Tsekkoslovakia sai vihdoin ja viimein voiton Yhdysvaltoja vastaan 18.4.1986 ottelupäivän ensimmäisessä pelissä luvuin 5-2, mutta silti joukkue tuntui olevan kuin varjo tavallisesta sillä pian se ei enää voisi nousta Mitalisarjaan. Neuvostoliittoa vastaan tunteita täynnä olleessa pelissä se hävisi sille 20.4.1986 maalein 2-4.

Kisojen Alkusarjan kahteen viimeiseen peliin mennessä Tsekkoslovakia sentään oli jo saanut enemmän eloa itseensä kuin tavallista, mutta silti aina kun edes harvoin Tsekkoslovakia sai mitään todella hyvää hyökkäyspäässä aikaan niin sen pelit aina päättyivät vastustajan eduksi. Toisaalta Neuvostoliitto ei saanut tuttuun tapaan mitään todella ratkaisevaa etulyöntiasemaa sitä vastaan muutoin kuin tietenkin propagandan ja kotirintaman voimakkaalla kannustuksella. Tsekkoslovakia sai lohdutuspalkintonsa Alkusarjan viimeisenä päivänä voittamalla Kanadan maalein 3-1.

Valitettavasti Tsekkoslovakia jäi niukasti Alkusarjan viidenneksi ja se tarkoitti putoamista ensimmäistä kertaa koskaan Putoamissarjaan sille ja samalla myös toista kertaa sitten vuoden 1967 MM-kisojen Itävallan Wienissä Tsekkoslovakia oli myös ilman mitaleja jäämässä ja myös ulkona ensimmäistä kertaa koko Mitalisarjasta. Tsekkoslovakia olisi voinut huoletta hävitä kyllä oikein rajoitetusti Puolalle, mutta Länsi-Saksalle häviäminen kostautui ja etenkin Tsekkoslovakia ei saanut mitään irti Ruotsia tai Suomea vastaan käymistään peleistään ja voitettavat pelit menivät tappioksi ja tasapeliksi. Joukkueen sisäiset ristiriidat kasvoivat valtaviksi ja pelaajat halusivat nopeasti vain unohtaa koko turnauksen.

Putoamissarjan ensimmäisessä pelissä yleensäkään vuonna 1986 23.4.1986 Tsekkoslovakia pelasi masentuneesti Puolaa vastaan ja ensimmäinen 20 minuuttia oli samanlaista painajaista kuin koko Alkusarjankin Puolaa vastaan pelattu ottelu. Lopulta Tsekkoslovakia sentään palautti normaalin päiväjärjestyksen luvuin 8-1. Länsi-Saksaa vastaan Tsekkoslovakia pelasi masentuneesti ja tarpeettoman vaikeasti. Se ei päässyt sen puolustuksen läpi riittävän usein ja ilman nuorta maalivahtiaan Dominik Hasekia maa olisi ollut helisemässä liiankin usein sen kanssa koska Länsi-Saksalla tuntui läpi kisojen olevan jonkinlainen ote peleistään jopa tappiolla ollessaan toisin kuin tavallista.

Lopulta Tsekkoslovakia voitti 25.4.1986 pelipäivän ensimmäisenä otteluna pelatun ottelun maalein 3-1. 27.4.1986 kisojen Putoamissarjan toiseksi viimeisessä pelissä yleensäkin ja omassa viimeisessä pelissä vuonna 1986 yleensäkin Tsekkoslovakia lähti vaikeaan otteluun Yhdysvaltoja vastaan mielialat mustina, mutta yllätyksekseen pelaajat huomasivat voittaneensa peräti 10-2 maan ja se loi kovia kokeneelle joukkueelle positiivista energiaa ensi vuotta ajatellen. Ei kuitenkaan ylivoimaista energiaa... Heh heh.

Tsekkoslovakialla oli siis vuoden 1986 osalta tuloksena Putoamissarjan voitto ja viides sija koko A-sarjassa vuonna 1986 ja pettymykset hallitsevana maailmanmestarina olivat valtaisat. Maailman useissa eri kiekkolehdissä alettiin tämän jälkeen vuosikausia jälleen kohdella maata suhteellisen aliarvostavalla tavalla pitkälti näiden onnettomien kisojen takia. Tsekkoslovakian yleistä kiekkohistoriaa katsoen tämä oli maan huonoin turnaus sitten vuoden 1937 MM-kisojen jotka olivat mykistävän surkeat myös viimeistä kertaa pelkkinä Keltapaitoina tunnetuille ruotsalaisillekin. Vuotta ennen Tre Kronoria Ruotsi oli ollut samoissa kisoissa 10:s...

Tsekkoslovakia vuorostaan oli ollut kuudes niissä kisoissa ja vuoden 1934 MM-kisoissa viides. Vähän paremmalla onnella ja ilman Neuvostoliiton Punakoneen mainetta Tsekkoslovakia olisi kuitenkin voinut hyvinkin olla sen sijaan ylivoimaisesti eniten MM-kultia saavuttanut joukkue ja oli hyvinkin usein saavuttanut hopeaa ja pronssia MM-tason jääkiekosta.

Joka tapauksessa tässä kuitenkin vuoden 1986 Tsekkoslovakian maajoukkue:

Maalivahdit: Dominik Hasek ja Jaromir Sindel

Puolustajat: Frantisek Frank Musil, Arnold Kadlec, Jaroslav Benak, Antonin Stavjana, Mojmir Bozik, Peter Slanina ja Frantisek Prochazka

Hyökkääjät: Petr Rosol, Vladimir Ruzicka, Jiri Hrdina, Jiri Lala, Darius Ruskak, Igor Liba, Vladimir Caldr, Dusan Pasek, Jiri Sejba, Vladimir Svitek, Jan Vodila, Milan Stas ja Michal Pivonka

Päävalmentaja: Jan Starsi

Varapäävalmentaja: Frantisek Pospisil

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 Suomella oli edessään jälleen hieman kahtiajakoinen turnaus Moskovassa. Suomen joukkueelta odotettiin toisaalta jälleen kerran sitä kauan kaivattua pronssimitalia ja toisaalta taas ei paljoa mitään. Edellisen vuoden 1985 turnauksesta lähtien Suomi oli alkanut erittäin hitaasti kohottaa yleistä jääkiekon maajoukkueensa yleisarvoa uuteen uskoon toisin kuin aiemmin.

Vuoteen 1986 mennessä Suomi oli melko säännöllisesti jo voittanut myös kaikki huippumaat jääkiekossa paitsi Neuvostoliittoa. Tiettävästi sitten vuosien 1971-1976 välisen silloin tällöin voitetun pelin jälkeen Suomi ei ollut 10 vuoteen voittanut Neuvostoliittoa kertaakaan jääkiekossa. Ja Neuvostoliiton B tai C-maajoukkueiden mahdollisia voittamisia ei mukaan laskettu tai niillä ei vastaavasti ollut samanlaista painoarvoa.

Huonommissa arvioissa Suomi olisi ollut pulassa jo pelkkää Neuvostoliiton B-maajoukkuettakin vastaan monena vuonna MM-tasolla mikäli arvon rajanaapuri niin olisi halunnut tehdä ja käyttää sitä.

Vuoden 1986 MM-turnauksen aikaan Suomella alkoi kiekot jo ns. Mennä Päätyyn ilman yleisiä vaihtoja, seilailuja ympäri kaukaloa ilman kunnollista sihtiä kiekkoon tai muutenkaan vailla yleensä jotakin helpottavaa tekijää niiden taustalla. Suomi oli edellisissä MM-kisoissa menettänyt kaiken hyvän otteensa pitkälti molempien Saksojen kanssa pelattuihin tasapeleihin ja Ruotsin höyhentäminen oli sen huippuhetki turnauksessa milloin missäkin vaiheessa.

Tre Kronorille sen historian noloimmassa ja karmeimmassa turnauksessa missä Ruotsi oli legendaarisen lähellä hävitä selvällä pelillä jopa Länsi-Saksalle oli uskomatonta painajaista joskin Itä-Saksan Ruotsi sentään voitti putipuhtaalla pelillä maalein 11-0 siinä turnauksessa.

Ja aivan ehdottomasti tietenkin muihin tappioihin Yhdysvaltojen voittamista huomioimatta ja silloinkin Yhdysvallat pelasi jo jatkossa osin erittäin paljon löysäillen mikä hämäsi Suomen voiton arvoa siinä turnauksessa. Joka tapauksessa Suomen osalta vuotta 1986 arvioitaessa ainakin harjoituskausi meni menettelevän hyvin tuloksiin nähden ja toisin kuin viime nyt ei Sisu Team sentään voittanut Leijonia harjoitusotteluissa.

Suomen joukkueella oli toki voimakas hyökkäyspeli vuonna 1986, mutta ei kuitenkaan niin kovin vahva kaiken kaikkiaan tai myöhempien aikojen hyökkäyskokoonpanoja katsottaessa. Hyökkäystason syötöt toimivat erinomaisesti verrattuna moniin aikaisempiin vuosiin joskin jo kuten todettua vuodesta 1985 eteenpäin ennen kaikkea syöttövarmuus ja hyökkäystason nopeat kiekonsiirrot alkoivat toteutua entistä terävämpinä ratkaisuina ilman hirveää empimistä tai pystysuunnan kohellusta vaikkakin vielä 1980-luvun puolivälissäkin Suomella oli taipumusta pelata edellisen vuosikymmenen tai sitä aiemman suunnan pystysuunnan jääkiekkoa.

Tosin ei kylläkään enää aivan niin usein muistellun/kritisoidun määrän vertaa. Pelidynamiikkaakin Suomi pystyi vaihtamaan 1980-luvulta lähtien varsin paljon paremmin eteenpäin kuin aiemmin, mutta vieläkin se oli ajoittain liian jyrkän jäykkä ja tarkan markan valmentajan tai taktiikkavastaavan ehdoilla mentiin niin myötä kuin vastamäessä tai sitten huonona päivänä homma tuntui jäällä menevän vieläkin aikaisempien vuosikymmenien tapaan jään ja pelaajien ehdoilla.

Hyökkäysvoiman dynamiikka vaihteli aina erittäin nopeasta kärkihyökkäystason toiminnasta aina vain todella hitaaseen etenevään liikepeliin jossa Leijonat vaikutti aivan kuin vain supernopealta Ijs-Oranjen versiolta jossa tosin erona kuvioon oli se, että Ijs-Oranje pelasi aina pettävän hidasta ja laiskaa luistelukuviota, lähdettiin syöksyyn vain tarvittaessa ja ennen kaikkea laukaisutehokkuus oli aina helvetin tarkkaa suhteessa siihen nähden miten Leijonat pelasi peliä. Tosin Leijonilla oli sitten ennen kaikkea jo parempi yleinen pelinhallintataito kuin mitä aiemmin oli ollut vuonna 1986. Tai näin ainakin piti olla ennen turnausta.

Suomi pelasi huippumaihin verrattuna kuitenkin yllättävänkin paljon passiivista puolustusta ja jonkinlaista sittemmin Pentti Matikaisen aikakauden ns. Esi-Kiekotonta Peliä tai Esi-Kiekotonta Pelitapaa nähtiin jo tuolloin vaikkakin toki erittäin rajoitetussa ja vähäisessä määrin. Ja mikäli sitä nähtiin niin suurin osa sellaisista tilanteista koski lähinnä yleistä tuettua laitapelaamisen linjaa ja sitä taustaa vasten ei ollut helppo katsoa, että mentiinkö vielä niissä tilanteissa Rauno Korven vai hänen edeltäjiensä kiekkovalmennusopeilla vai oliko linja jotain aivan kokonaan uutta minkä Matikainen sittemmin lanseerasi käyttöön.

Ruotsiin verratessa vuonna 1986 Suomi teki enemmän kiekollisessa pelissä virheitä, mutta vain hyvin ja etenkin Alkusarja oli Leijonille menestyksekäs. Yllättävänkin menestyksekäs ottaen huomioon Leijonien odotusten vähättelyn ennen kisoja. Leijonien ns. Ikuiseen Pronssijahtiin oli alettu pikkuhiljaa kyllästyä jo kokonaan ja monet toivoivat, että vihdoin ja viimein Suomi alkaisi saada kauan kaivatun ensimmäinen mitalinsa.

Muussa tapauksessa suomalainen jääkiekkoilmiö ja etenkin Leijonien jo tuulta alleen saanut kannatus romahtaisi ja siitä ei enää paljon olisi ollut matkaa alaspäin. Vielä vuonna 1983 Suomi oli saanut pelätä putoamista B-sarjaan tosissaan vaikkakin vuoden 1976 turnaukseen verrattuna vuoden 1983 mokailut tuntuivat enemmän huomattavalta vahingolta kuin muutoin tason puolesta koheltamiselta.

Suomessa alkoi siis pikkuhiljaa olla kyllästymistä koko lajiin mikäli mitään ei alkaisi pian tulla vaikkakin toki arvoltaan lähes merkityksettömiä EM-mitaleita Suomella jo olikin. Niin paljon kuin maajoukkuetta kritisoitiin niin nuorten maajoukkueen kannatus ja merkitys mitaleita tuovana alkoi saada kannatusta ja etenkin optimistisissa arvioissa Suomen nähtiin nimenomaan nuorten kautta ennen pitkää saavan itselleen myös aikuisten osalta maailmanmestaruuden.

Tärkeintä kuitenkin silti oli saada edes mitali ja pessimistien arvioissa oli naurettavaa kuvitellakaan mokomaa sillä tyypilliseen perisuomalaiseen tyyliin voitiin sanoa, että kun ei kerran ikinä voitettu mitään niin eihän ne nuoretkaan voi voittaa mitään. Huippumaista jopa aina Neuvostoliittoa myöten tiedettiin Suomen vaarallisuus ajoittain, mutta Suomi loi niille eväät voittoon osin oman huonon päivän pessimistisyydellään. Samalla Suomen voittaminen niille joko pienin tai joskus isoinkin luvuin oli oikeastaan eräänlainen viimeinen tauko ennen lopullisia kovia pelejä.

Juuri osin nämä seikat laskivat Suomen sen potentiaalista huolimatta käytännössä jääkiekon keskikastimaaksi vaikkakin lopulliset hatarat ensiaskeleet kohti jääkiekon huippumaaksi oli otettu. Epäselvää on vain se, että milloin ne tarkalleen otettiin. Vuoden 1986 MM-kisat saattoivat olla niistä ensimmäiset tai sitten vuotta aiemmat vuoden 1985 MM-kisat 30 vuotta sitten, mutta ei kuitenkaan kovin montaa vuotta sitä aiemmin vaikkakin ennen kaikkea mitalimahdollisuuksia oli ollut jo enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 1974 eteenpäin monena vuonna ja sitä aiemminkin ainakin teoriassa.

Silloin tosin Suomen taso oli uskomattoman altis heilahteluille ja pienten maiden tappioille joskin monen yllättävänkin jääkiekkomaan kuten Länsi-Saksan, Itä-Saksan ja Puolan tai oikein huonona päivänä vaikka Romanian tai Hollannin joukkueilla oli myös käytössään omat kaikkien aikojen polvensa ja eräänlaiseksi arkkiviholliseksi tai tarpeettoman vaikeaksi vastustajaksi Suomelle nousi vuosina 1974-1986 välisenä aikana, mutta ennen kaikkea vuosien 1974-1982 väliselle ajalle Valkokotkat jonka arvo on usein mielellään ja välillä jopa vähän lapsellisestikin unohdettu/häivytetty tahallaan eli Puola.

Oikein rajallisesti Puola pystyi olemaan Leijonille vaikea vielä vuoden 1986 MM-kisoissakin, mutta Suomi ei enää onneksi lähtenyt enää silloin sen peliin vaikka pelot tappiosta tai pisteryöstöstä tasapelin takia olikin kovia.

Vuoden 1986 joukkueella oli käytettävissään hyvää ja jopa erinomaista luistelunopeutta, puolustus toimi etenkin Alkusarjassa erinomaisesti vaikkakin ajoittain päästi tarpeettoman paljon helppoja hyökkäyksiä läpi sen tarmokkuudesta huolimatta, voimapelaamisessa Suomi oli jonkin verran parhaimpia maita jäljessä sen ollessa silti lähtökohtaisesti todella voimakas aikaisempiin vuosiin nähden, toisinaan käytettiin hyökkäyksissä joskus kärkihyökkäystyyliä muuten pelattaessa omaa pelitapaa, eteneviä hyökkäyksiä keskialuepalautusten kanssa käytettiin myös melko paljon aiempiin vuosiin verrattuna silti kuitenkin vähemmän tuleviin vuosiin verrattuna, kiekonhallinta oli lähtökohtaisesti hyvää vaikka myös tahattomia virheitä nähtiin luvattoman paljon etenkin Mitalisarjassa muun muassa kulmasta aloitusten häviämisen paljoudessa ja puolustuksessa pelattiin huippumaan paikkaa aikovaksi melko paljonkin passiivista puolustuslinjaa ja vain harvoin lähdettiin etenkään todellisia huippumaita kuten Kanadaa tai Neuvostoliittoa vastaan hakemaan aggressiivista puolustuslinjaa mitä kyllä haettiin urakalla muita maita vastaan paremmin ja myös käytettiin.

Suomi sai jännittää paljonkin tasaisten A-sarjan MM-kisojen vuoden 1986 lähestyessä Neuvostoliiton Moskovaa huhtikuussa 1986. Siitä tulee lisää seuraavassa viestissä.

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 MM-kisojen lähestyessä Suomella oli koossaan mielenkiintoinen ja lähtökohtaisesti hyvä joukkue jolta ei vain kuitenkaan odotettu mitään mikä myöhempää taustaa vasten tuntui olevan jopa naurettavaa ja vasta paljon myöhemmin kun oli enää vain pari vuotta ennen ensimmäiseen mitaliin Calgaryssä 1988 niin se oli ennenaikaista surkuttelua tuolloin. Toisaalta taas mikäli tilanne olisi tiedetty tai osattu arvata niin myös suhtautuminen olisi tietysti ollut toinen. Päävalmentaja Rauno Korpi otti maajoukkueeseen eli Leijoniin mukaan myös 3 kappaletta Sisu Teamin miehiä.

Vuoden 1986 Sisu Teamia pidettiin yhtenä kaikkien aikojen parhaimmista Sisu Teameista ja kyseistä joukkuetta valmensi tietenkin Juhani Tamminen ja varapäävalmentajana toimi Erkka Westerlund. Toisaalta jonkin verran MM-joukkueen valinnat herättivät keskusteluja ja etenkin erittäin mainiosta Sisu Teamista ei silti tunnuttu haluavan ottaa enempää pelaajia kuin oli pakko.

Vuoden 1986 Sisu Teamin pelaajista Leijoniin pääsivät lopulta puolustaja Pekka Laksola ja hyökkääjistä Tommi Pohja ja Kai Suikkanen. Suikkanen oli tosin ollut jo muutaman vuoden ajan yleisimpiä Sisu Team-pelaajia. Jo vuodesta 1981 lähtien enemmän tai vähemmän. Harjoituskaudella Sisu Team ei sentään Leijonia voittanut edellisvuoden nöyryyttävään tapaan ja siten Leijonilla tuntui ainakin päävalmentaja Rauno Korven ja varapäävalmentaja Olli Hietasen mielestä olevan riittävä määrä kyvykkäitä pelaajia Sisu Teamista Leijoniin.

Maajoukkuevalinnat ja Sisu Teamin pudokkaat kuten myös ns. Sisu-Eliitin jättäminen pois maajoukkueesta ennen kauden 1986 kisoja herätti keskustelua. Leijoniin ei ymmärrettävistä syistä päässyt lainkaan edes ehdolle Kehitysjoukkueen eli C-maajoukkueen jäseniä eikä niitä edes rajallisesti ehdolle päässyt edes Sisu Teamiinkaan. Sisu Teamin pudokkaista voisi puhua enemmänkin tuon vuoden osalta koska pelimiehiä riitti ja maalivahdeista ainakin Sakari Lindforsilla olisi ollut kyllä käyttöä rajallisesti myös MM-kisoissakin.

Lopulta ennakkomietinnät vähenivät kun Suomi aloitti MM-urakkansa A-sarjassa pelaamalla koko MM-kisojen vuoden 1986 ensimmäisessä ottelussa yleensäkin 12.4.1986 Yhdysvaltoja vastaan heti tiukan ottelun jonka Suomi lopulta niukasti voitti 5-4. Tästä eteenpäin käynnistyi positiivinen meininki jota riitti läpi koko kisojen Alkusarjan. Erinomainen maininta Leijonille täytyi antaa siitä, että Suomi nousi kolmannen erän alun tappioasemasta aina voittoon saakka. Viimeisen erän alussa Leijonat olivat tappiolla luvuin 3-4.

Sitten vastaan asettui 13.4.1986 Neuvostoliitto jota vastaan kyettiin pitkästä aikaa jatkuvasti jopa vastaamaan peliin. Ensimmäisessä erässä Suomi oli tappiolla vain 0-2 ja kolmannessakin vain 1-3. Vähän paremmalla onnella Suomi olisi voinut pitkäänkin vääntää ottelusta vaikka tasapelin, mutta ei. Neuvostoliitto voitti ja Suomi hävisi maalein 1-4. Toisaalta taas Neuvostoliitto tuntui kerta kaikkiaan säästelevän pelissään ja jostakin kumman syystä Suomikin jätti aktiivisimman pelivaiheensa ottelussa heti 15-20 minuutin jälkeen kokonaan. Suomi tuntui olevan helpottunut siitä, että Neuvostoliitto kohdattiin mieluummin voitto takataskussa kuin ilman sitä. Ja ennen kaikkea jo heti turnauksen alkuvaiheessa eikä loppuvaiheessa.

Suomi onnistui voittamaan tiukassa ja jännittävässä ottelussa Kanadan 15.4.1986 maalein 3-2, pelaamaan tasapelin voitettavissa olleesta, mutta erittäin paljon raivostuneen ja melkein kokonaan pisteittä jääneen Tsekkoslovakian kanssa 16.4.1986 luvuin 1-1, voittaen Puolan välillä jälleen kerran tarpeettoman vaikean pelin jälkeen luvuin 4-2 18.4.1986, murskaamaan etenkin takavuosina ajoittain jopa mahdottomankin vaikean Länsi-Saksan maalein 10-1 ja lopulta pelaamaan 21.4.1986 Ruotsin kanssa Alkusarjan toiseksi viimeisen pelipäivän päivän viimeisessä ja omassa viimeisessä ottelussaan tasapelin luvuin 4-4.

Niukasti ja parin tasapelinkin johdosta Suomi oli vasta kolmas Alkusarjassa, mutta käytännössä sitä pidettiin Alkusarjan toiseksi parhaimpana joukkueena heti Neuvostoliiton jälkeen. Mitaliunelmat heräsivät ja vuolaat kehut virtasivat valtoimenaan Leijonille. Toisaalta pienenä harmina muistutettiin siitä, että niin Yhdysvallat, Tsekkoslovakia hallitsevana maailmanmestarina kuin myös Kanada olivat onnistuneet mokaamaan omissa kisoissaan ja siten helpottamaan Suomen etenemistä.

Melkein jopa Kanadakin jäi ulos Mitalisarjasta ja Tsekkoslovakia ja Yhdysvallat jäikin ulos Mitalisarjasta. Suomi oli ensimmäistä kertaa todella mukana Mitalisarjassa sitten vuoden 1975 Länsi-Saksassa pelattujen MM-kisojen ja se otettiin ilolla vastaan. Valitettavasti mitaliunelmat menivät murskaksi tai oikeammin niitä aivan itse tunnuttiin pilaavan omalla huonolla itsetunnolla jälkikäteen 24.4.1986 tasapeliin päättyneen Mitalisarjan ensimmäisen ottelun myötä missä pelattiin Ruotsin kanssa tasan 4-4.

Itse asiassa moneen muuhun tulokseen nähden tasapeli ei olisi koskaan ollut niin nöyryyttävä ellei asiassa olisi ollut paria kolmea seikkaa: Ensiksi vastustaja oli Tre Kronor jonka kanssa tämä tasapeli pelattiin. Toiseksi Suomelle olisi tullut voitolla jopa suoraan hopeamitali ja rajallisin ehdoin silti pronssi. Jopa kultakaan ei olisi ollut poissa kuvioista, mutta äärimmäisen epätodennäköistä se olisi ollut ja voitolla Pekka Arbelius olisi ollut Suomen juhlituin mies sinä päivänä ja Kolmanneksi Leijonat menetti johtonsa ensin ylivoimamaalilla jolle ei vain olisi voinut mitään oikein millään ellei sitten aivan Takeshi Iwamoto-tyylistä kaze no supiido-tyylin torjuntaa olisi tehnyt päin ja siihenkin olisi vaadittu melkoista onnea ja lopulta toinen maali Ruotsille syntyi valmentajan, pelaajien ja koko ketjukuvion karmeasta pelin väärinkäsityksestä.

Rauno Korpi oli melkein murtua jo tuolloin haastatteluissa, mutta sentään vielä malttoi mielensä. Suomen ei olisi suinkaan pitänyt vajota kuoreensa neuvostoyleisön pilkkailuista tai nauruista ja vielä vähemmän muista joukkuetta vaivaavista henkisistä seikoista, mutta niin se vain teki. Ja loi pohjat sittemmin välillä jopa jo vähän liikaakin pyöritetylle tuon vuoden Pyrrhoksen Voittoa vastanneelle tasapelille ja sen jatkuvalle näyttämiselle. Vaikka se ei aivan loppupelissä edes ollut nöyryyttävimpiä pelejä kaiken kaikkiaan Suomen pelihistoriassa ja Suomella kuten todettua olisi vielä ollut mahdollisuuksia mitaliin tasapelistä huolimatta.

Pois lukien 26.4.1986 Suomi-Neuvostoliitto-ottelun 10 ensimmäistä minuuttia Suomi ei koskaan kyennyt vastaamaan Neuvostoliiton peliin millään tavalla ja vaikka 0-3 lukemat oli ensimmäisellä erätauolla niin Alkusarjan tapaista henkistä nousua ja yritystä ei riittänyt ja nöyryyttävästi Suomi hävisi 0-8 pelin joka olisi voitu kääntää pienemmäksi tappioksi tai jopa lähelle tasapeliä. Vielä tässäkin vaiheessa Suomi olisi voinut voittaa pronssimitalin sillä Kanada oli hävinnyt omat pelinsä Neuvostoliitolle ja Ruotsille maalein 7-4 ja 6-5. 28.4.1986 Suomen olisi pitänyt lähteä jääkiekon MM-kisojen A-sarjan vuoden 1986 toiseksi viimeisessä pelissä ja omassa viimeisessä pelissä yleensäkin pelaamaan kaikkien aikojen peliään tai ennen kaikkea edes Alkusarjan mukaista peliä Kanadaa vastaan. Ei lähtenyt samalla tavalla vaan pelitapa kasvoi ottelun myötä ja silti jatkuva surkuttelu, median painostus ja ennen kaikkea yleisen paineensietokyvyn tunnettu vähäisyys vastoinkäymisten kohdatessa jäivät Suomelle päälle.

Suomi sentään edes Neuvostoliiton otteluun verrattuna sentään alkoi edes taistella eikä enää nöyryyttänyt jäällä itseään, mutta jälleen oma heikkous tärkeässä paikassa oli maksanut sille kaiken. Tai siltä aina näytti. Katkeruudessaan tämän ottelun olisi pitänyt olla näytetympi ja surullisempi kuin usein ehkä hieman liikaakin mainittu Suomi-Ruotsi-ottelu samoista kisoista sillä jopa vain pelkkä tasapelikin olisi maalieroin riittänyt pronssimitaliin ja voitto olisi hyvinkin voitu saavuttaa. Vaikka Kanada Alkusarjaan verrattuna parempi olikin Mitalisarjassa.

Tony Tanti murskasi Leijonien unelmat lopullisesti siirtämällä Suomen kannalta Kanadan murheelliseen johtoon luvuin 3-4 ajassa 57.26. Loput 2 minuuttia ja 34 sekuntia Suomi yritti hakea epätoivon vimmalla tasoitusta, mutta se oli lamaantunut epäuskosta ja tuskasta. Se ei riittänyt. Suomi oli hävinnyt erittäin niukasti Mitalisarjassa Kanadalle 3-4 ja oli kisojen neljäs ja jälleen ilman mitaleita. Rauno Korven itkuista haastattelua on Ruotsi-ottelun haastattelun tapaan nähty moneen kertaan ja ikävää oli. Kerta kaikkiaan. Suomessa alkoi jälleen pitkäaikainen valittaminen Leijonien mitalittomasta taipaleesta ja kärsivällisyys alkoi loppua Leijonia kohtaan.

Pian täytyi tehdä jotakin. Rauno Korpi oli tullut maajoukkueeseen hieman viime hetkellä Alpo Suhosen sijaan ja kärsimysten kisojen jälkeen ei jatkanut Leijonien päävalmentajana vuonna 1987. Siten Jääkiekkoliiton piti tehdä mielellään pitkäaikaisia päätöksiä päävalmentajan pestin täyttämisessä.

 

[Thusberg]

Suhonen ei ihme kyllä saanut jatkaa pestiään joka oli pitkälti viime hetkellä erinäisten seikkojen takia mennyt Korvelle. Lisäksi Suhonen ei myöskään ihme kyllä saanut jatkaa automaattisesti aluksi lähinnä viime hetkellä menetettyä päävalmentajan pestiään Leijonissa ja siten alettiin puhua Korven seuraajista.

Suurin osa Jääkiekkoliiton tärkeistä pomoista halusivat ehdottomasti Sisu Teamin Juhani Tammisesta Suomen päävalmentajan ja Tammista tunnuttiin kannattavan vuonna 1986 vuodeksi 1987 uskomattomankin paljon jälkikäteen katsoen. Toisaalta vuonna 1986 Tamminen oli ihmisenä ja ennen kaikkea yleisenä valmentajana Suomessa erittäin pidetty henkilö.

Toki nykyäänkin, mutta lähes 30 vuotta sitten Tamminen ei tiukoista ja tarkoista mielipiteistään huolimatta ilmeisesti vielä ollut kerennyt herättää närkästystä tai yleistä pahaa mieltä kenellekään lähellekään niin paljon kuin mitä näinä vuosina vuoden 1986 ja tämän päivän välillä. Ivallista oli myös se, että ennen pitkää tuolloin kerta kaikkiaan liian vihreänä pidetty maajoukkueen tulevaisuuden kasvavana valmentajatähtenä pidetty Erkka Westerlundkin pääsi valmentamaan ennen pitkää uransa aikana myös Leijonia.

Luonnollisin valinta vuonna 1987 useimpien liittopomojen mielestä Leijonille olisi ollut Tamminen ja Westerlund olisi sen jälkeen päästetty valmentamaan Sisu Teamia koska Tammiselle haluttiin saada Leijoniin riittävän tehokas varapäävalmentaja ja Westerlund nähtiin siihen liian kokemattomana. Lopulta oikeastaan melkein kaikki liittopomot yllättyivät ja jotkut jopa pahoittivat selvästikin mielensä kun vuoden 1987 päävalmentajaksi ja myös alustavasti Calgaryyn 1988 Talviolympialaisiin Suomen päävalmentajaksi valittiin Pentti Matikainen jonka nimeä ei kyllä tuntunut löytyvän välillä ivallisesti sanottuna edes jääkiekkoliiton pomojen pitkältäkään listalta.

Moni Matikaistakin nimekkäämpi, mutta silti Tammista huonompanakin pidettyä ehdokasta sai väistyä Matikaisen valinnan tieltä ja sitä ei muutamat liittopomot voineet koskaan hyväksyä ja siitä eteenpäin Matikainen sai kestää jatkuvaa painetta työssään etenkin kulissien takana. Toisaalta Kalervo Kummolalla oli Matikaisen saamisessa maajoukkueeseen oma roolinsa. Samalla Matikainen sai tehtäväkseen ennen pitkää luotsata Leijonat kohti unelmaa mitallista jonka aikaväliksi tuolloin toivottiin mahdollisimman nopeaa saamista, mutta myös 5-10 vuoden päähänkin tähdättiin tuolloin kun kyse oli vain Suomen saamisesta jääkiekon huippumaaksi.

Vähän olisi voinut vielä silloin odottaa, että Suomi saisi ensimmäisen mitalin jo parin vuoden kuluttua surullisista MM-kisoista vuodelta 1986 ja 9 vuoden kuluttua vuonna 1995 Suomi juhlisi maailmanmestaruutta jota Suomelle ei tunnuttu suovan tuolloin oikein edes ollenkaan ja mikäli suotiin niin vasta kaukaisessa tulevaisuudessa tai aikaisintaan vasta 2000-luvun alkupuolella Suomen uskottiin olevan maailmanmestari kunhan vain ensimmäinen mitali saataisiin noin vuosien 1991-1996 välisenä aikana silloin.

Kaikkiaan hyvin katkeria Ruotsin ja Kanadan Mitalisarjan pelejä huomioimatta Suomi pelasi vuonna 1986 ehkäpä oman aikakautensa parhaimmat kiekkokisat koskaan ja vaikka pettymys oli ollut uskomattoman valtaisa niin vielä tuolloin Suomen urheilukansalla riitti vaikkakin rajallisesti uskoa myös toivosta ja paremmasta päivästä Leijonille. Seuraavana vuonna tai sitten edes jotenkin Calgaryssä sen kauan kaivatun ensimmäisen mitalin uskottiin tulevan.

Täytyihän sen joskus tulla!

Lopullinen pieni iloisuus Suomelle ja ennen kaikkea jälkiviisautta ja uskoa mitaliunelmaan vuodeksi 1987 toi Suomen voitto ensimmäistä kertaa 10 vuoteen Neuvostoliitosta vuoden 1986 lopulla ja peräti kaksi kertaa saavutetut tasapelitkin myöskin 1986 loppuvuodesta sitä vastaan.

Joka tapauksessa tässä kuitenkin Suomen joukkueenkokoonpano vuoden 1986 MM-kisoista. Lopulta ennen kisoja yksi paikka jätettiin tyhjäksi maajoukkueesta johon olisi voinut aivan hyvin pistää Sisu Teamista jonkun pelaajan. Itse olisin todennäköisesti valinnut Korven ominaisuudessa tuolloin Sakke Lindforsin tai sitten Eetu Hämäläisen ja vaihtoehtoisesti Hämäläisen sijaan Jyrki Lumpeen Leijoniin edes kokeeksi. Toki Reijo Mikkolainen tai Pekka Tuomistokin olisi kyllä kelvannut minulle Korven ominaisuudessa.

Pienenä bonuksena laitan tuon vuoden 1986 Sisu Teamin eli Suomen B-maajoukkueen vuodelta 1986 joukkueensa osalta ja sitten heti perään Suomen varsinaisen A-maajoukkueen eli Leijonat.

Tässä ne tulevat:

Sisu Team 1986:

Maalivahdit: Sakari Lindfors ja Jari Paavola

Puolustajat: Markku Heikkinen, Erik (Eetu) Hämäläinen, Pekka Laksola, Heikki Leime, Petteri Lehto, Jyrki Lumme, Kai Rautio ja Vesa Salo.

Hyökkääjät: Arto Heiskanen, Jari Härkälä, Harry Jaakkola, Kari Kanervo, Esa Keskinen, Reijo Mikkolainen, Lasse Nieminen, Tommi Pohja, Kai Suikkanen, Esa Tommila, Pekka Tuomisto ja Jali Wahlsten.

Päävalmentaja ja Varapäävalmentaja: Juhani Tamminen ja Erkka Westerlund.

Leijonat 1986:

Maalivahdit: Hannu Kamppuri ja Jukka Tammi

Puolustajat: Jouko Narvamaa, Harri Nikander, Arto Ruotanen, Kari Suoraniemi, Kari Eloranta, Jukka Virtanen, Pekka Laksola ja Jari Grönstrand.

Hyökkääjät: Timo Susi, Kari Jalonen, Kai Suikkanen, Hannu Järvenpää, Tommi Pohja, Christian Ruuttu, Erkki Lehtonen, Kari Makkonen, Hannu Oksanen, Jukka Vilander, Pekka Arbelius ja Ari Vuori.

Päävalmentaja ja Varapäävalmentaja: Rauno Korpi ja Olli Hietanen.

 

[Thusberg]

Kanada lähti vuoden 1986 MM-kisoihin Neuvostoliittoon Moskovaan jälleen kerran luottaen vain ja ainoastaan siihen, että se oli joko paras tai toiseksi paras kiekkomaa maailmassa. Itseluottamusta riitti ja joukkue pursusi jälleen kerran myös tähtiä. Se myös menetti yhden vaihtoehtoisen tähtipelaajansa sillä Brett Hull oli ehdolla joukkueeseen kaksoiskansalaisuuden nojalla, mutta ei saanut kutsua tarpeeksi ajoissa Kanadan valmennusryhmään kuuluneelta Dave Kingiltä jolloin hän hyväksyi Yhdysvaltain päävalmentaja Dave Petersonin tarjouksen mennä pelaamaan Yhdysvaltain maajoukkueeseen.

Kanadan kisat käynnistyivät odotetun hyvällä tavalla Alkusarjassa 12.4.1986 sen voittaessa Länsi-Saksan maalein 8-3. Alku oli tosin odottamattoman vaikea sillä ensimmäisessä erässä Kanada johti vain 2-1.

13.4.1986 ottelupäivän avauspelissä Ruotsia vastaan tuli tappio ja tästä eteenpäin Kanadan linja oli koko ajan jokseenkin erittäin hapuileva ja varovainen melkein läpi koko turnauksen. Kanada hävisi maalein 1-4. Kanada hävisi myös Suomelle niukasti 15.4.1986 oman pelinsä päivän viimeisenä otteluna maalein 2-3, voitti Puolan 16.4.1986 maalein 8-3 huolimatta taas hyvin niukasta ensimmäisen erän 2-1 johdosta, hävisi Neuvostoliitolle 18.4.1986 maalein 0-4 ennakkoon tiukasta ottelusta huolimatta, voitti Yhdysvallat 20.4.1986 viime vuoden tappion kostaen erittäin tiukan pelin jälkeen luvuin 4-2 ja lopulta hävisi Tsekkoslovakialle Alkusarjan viimeisenä pelipäivänä 22.4.1986 pelipäivän avausottelussa maalein 1-3.

Kanada selvisi vain erittäin niukasti mukaan Mitalisarjaan ja välillä tuntui siltä kuin koko joukkue olisi ansainnut pudota asiansa menettäneiden Tsekkoslovakian ja Yhdysvaltojen tapaan Putoamissarjaan. Mitalisarjassa Kanada kohtasi 24.4.1986 Neuvostoliiton häviten sille 4-7 ja 26.6.1986 pelipäivän ensimmäisessä pelissä Ruotsille maalein 5-6. Suomi oli pelannut tasan 4-4 Ruotsin kanssa ja hävinnyt Neuvostoliitolle peräti 0-8. Se tarkoitti sitä, että Kanadan oli pakkovoiton edessä. Tasapelikään ei riittäisi MM-pronssiin ja tappiolla myöskin Suomi olisi saavuttanut ensimmäisen mitalinsa MM-kisoissa. Kanadan terävyys oli koko ajan Mitalisarjassa parantunut ja senkin vuoksi Suomella oli masentuneet tunnelmat koko tulevasta ottelussa H-hetken lähestyessä.

Lopulta Kanada ja Suomi pelasivat tahtojen taiston 28.4.1986 Mitalisarjan päätöspäivän ja kisojen ylipäätään toiseksi viimeisessä pelissä joskin Suomi tuli Kanadaan verrattuna taisteluun mukaan vasta viiveellä ja lopulta Tony Tanti ratkaisi tiukassa tasapelitilanteessa Kanadalle pronssimitalin ajassa 57.26 ja kesti pelin erittäin kiihkeät loput 2 minuuttia ja 34 sekuntia. Kanada oli saavuttanut pronssia ja vaikka se oli hieman erilainen tunnultaan kuin tavallinen kulta tai hopea vaikkakin Kanada ei ollut pitkään aikaan saavuttanut yhtäkään kultaa niin lähellä se silti oli ollut useinkin. Kanada toivoi parantavansa sijoitustaan vuonna 1987 ja ennen kaikkea sen tähtäin oli vuodessa 1988 omissa Talviolympialaisissaan Calgaryssä.

Tässä kuitenkin Kanadan maajoukkue vuodelta 1986:

Maalivahdit: Jacques Cloutier, Kelly Hrudley ja Corrado Micalef

Puolustajat: Craig Redmond, Mark Hardy, Grant Ledyard, Jay Wells, Phil Russell, Denis Potvin ja Ken Daneyko

Hyökkääjät: Marcel Dionne, Dave Taylor, Jim Fox, Phil Sykes, Mike Bullard, Kirk Muller, Greg Adams, Dale Hawerchuk, Brent Sutter, Mike Foligno, Dave Andreychuk, Denis Cyr ja Tony Tanti

Päävalmentaja: Pat Quinn

Varapäävalmentaja: Mike Murphy

Apulaispäävalmentaja ja Toimitusjohtaja: Dave King

 

[Thusberg]

Ruotsilla oli vuonna 1986 MM-kisoihin tultaessa vain yksi ainoa ja selkeä tehtävä. Se ei missään nimessä halunnut tietää eikä muistaa vuodesta 1985 mitään. Tämä oli Ruotsin jääkiekon Musta Vuosi ja on sitä tietyllä tapaa edelleen 30 vuotta myöhemminkin.

Tre Kronor oli jatkuvasti pulassa, hävisi pelejään kuin liukuhihnalta, oli hävitä jopa Länsi-Saksallekin murhaavasti ennen edes jonkinlaista palautumista ennalleen ja ainoa voittokin Länsi-Saksan lisäksi oli tuskanraivosta ja hiestä täyttynyt voitto Itä-Saksasta numeroin 11-0 edelliskauden Alkusarjassa.

Jopa murskavoittokin siitä tuntui epätyydyttävältä kaikkeen muuhun nähden ja lisäksi työntäytteiseltä. Putoamissarjassa Ruotsi oli yhä masentunut ja hävisi Suomelle voittaen vain molemmat Saksat.

Painajaisvuosi 1985 oli Ruotsille huonoin sitten vuoden 1937 missään muodossa MM-jääkiekossa. Tuolloin se oli ollut MM-kisojen 10:s. Ja joitakin kertoja myös viides tai kuudes. Edellisen kerran se oli viidenneksikin jäänyt 1959 MM-kisoissa eli Ruotsi oli siis vuonna 1985 ollut kuudes. Ja edellisen kerran Ruotsi oli ollut vuoden 1937 kisafloppia lukuun ottamatta huonompi kuin kuudes vuoden 1931 MM-kisoissa jolloin se oli juurikin kuudes.

Toki olympialaisissa Ruotsi oli myös ollut viides vuonna 1960 Squaw Valleyn talviolympialaisissa, mutta kaikki tilastot ja kaikki tuolloiset menneisyyden jutut olivat silti saaneet lehdet, median ja television pauhaamaan kiekkoasiantuntijoiden tavalla siitä, että Ruotsin jääkiekko oli kriisissä. Tavallaan olikin sillä Tre Kronor oli jatkuvasti koko 1980-luvun hakenut oikeaa pelitapaa joukkueelle ja aina pelitavat, taktiikat ja asenteet olivat menneet metsään. Vaikka aikaisempia vuosikymmeniä nostalgisesti muisteltiin niin Tre Kronorilla oli niissäkin välillä ollut vain onnea etteivät asiat olisi niissäkin menneet päin mäntyä.

Tre Kronor oli kuitenkin ollut voittamatta maailmanmestaruutta sitten vuoden 1962 ja vaikka mitaleita oli tullut niin alemmuudenkompleksi oli Tre Kronorilla silti ylivoimaisesti pahin sitten 1960-luvun puolivälin ja sekään ei voinut olla näkymättä. Vuonna 1985 Ruotsi joutui sinällään ensimmäistä kertaa koskaan myös Putoamissarjaan koska tavallaan vuoden 1959 silloisilla säännöillä myös Putoamissarjan säännöt ja sinne joutuminen olivat erilaiset.

Tre Kronor lähti kuitenkin yllättäen Suomen tapaan jokseenkin hehkutettuna, mutta kuitenkin myös kritisoivin odotusarvoin sillä kiekollisen kansankodin pauhaajat pauhasivat muutenkin maailmanmenosta osin erittäinkin järkyttyneistä ja ymmärrettävistä syistä koska Olof Palmekin oli salamurhattu. Selvää kuitenkin oli, että mikä tahansa muu sija oli parempi kunhan vain ei enää missään tapauksessa jääty uudelleen Putoamissarjaan sillä sinne jäämisellä pelättiin olevan arvaamattomia seurauksia ruotsalaisen jääkiekon imagolle joka oli jo muutenkin kärsinyt ja ollut laskusuunnassa kauankin.

Lähtökohtaisesti arvioiden Ruotsi halusi vain palata nopeasti Mitalisarjaan ja olla siellä vaikka neljäs. Ja mikäli Putoamissarjaan todella joutuisikin niin viides sija olisi pakko saavuttaa edes oikeaksi lohdutuspalkinnoksi. Sitä ei Tre Kronor vuonna 1986 toivonut kokevansa sillä yksi ainoakin surkea vuosi ja median muiden lajien urheilutoimittajien päänaukomista oli tarpeeksi sille. Tre Kronor koostui edelleen kuitenkin aiemmista vastoinkäymisistä huolimatta nimekkäistä nimistä, mutta päävalmentaja Ruotsilla oli jokseenkin huomaamaton ja tuolloin 36-vuotias mies nimeltä Curt Lindström.

Sekin aiheutti osin hirvittävää kritiikkiä joukkuetta kohtaan. Ruotsin joukkueen kohdalta voisi sanoa, että erittäin kovatasoinen joukkue oli kyseessä. Se oli monessa suhteessa edelleen puutteistaan huolimatta hyvin samanlainen kuin Suomi. Tre Kronor osasi vaihtaa myös erittäin hyvin hyökkäystaktiikkaansa kärkihyökkäyslinjasta hitaasti etenevään hyökkäyksen linjaan ja takaisinkin päin.

Toisaalta Tre Kronorin yksi periongelma oli kuitenkin eri ketjujen huippupelaajien ajoittainen sooloilu joskin vuosien 1988-1990 aikainen sooloilu oli ketjujen huippupelaajilla paljon pahempaa kuin mitä vuonna 1986 näin vertailun vuoksi oli sillä Lindströmillä oli tiukka linja tämän asian suodattamisessa pois maajoukkueesta. Leijoniin verrattuna luisteluvoima oli yhtä erinomaista ja puolustus parhaimpana päivänään oli Leijonillakin vertailtavissa siihen, mutta yleisesti ottaen Tre Kronorin puolustuspelaaminen oli kuitenkin huomattavasti kovempaa ja parempaa. Myös nimenomaan huonoina päivinä tai tappion hetkillä. Ellei Tre Kronoria sitten pöllytetty kuten vuoden 1985 MM-kisoissa tehtiin. Silloin Ruotsilla oli samanlainen häviämisen ja luovuttamisen kulttuuri kuten Suomellakin.

Ruotsilla oli myös huomattavasti kovempi voimapelaamisen kulttuuri kuin Suomella ja lisäksi yleistä ratkaisuntekokulttuuria enemmän kuin Suomella. Siinä mielessä ruotsalaiset olivat edelleen kuin Euroopan Kanada jääkiekossa. Kärkihyökkäysten taso oli samanlainen, mutta ruotsalaiset tekivät Leijoniin verrattuna huomattavasti enemmän virheitä erityisesti hyökkäyssyötön palautuksissa, tilanteiden yleisessä jäädyttämisissä, ketjuvaihdoissa ja keskialuepelaamisessa.

Tämä johtui osittain edelleen kovapäisten ruotsalaisten pelaajien ja jälleen etenkin ketjupäiden keskinäisestä nokkimisjärjestyksestä niiden paremmuudesta kisoissa ja ennen kaikkea ajoittaisesta yhteistyön tekemisen kyvyttömyydestä verrattuna suomalaispelaajiin jotka edes sentään kärsivät ja voittivat yhdessä pelinsä. Etenevä hyökkäyspeli vuorostaan Tre Kronorilla oli terävämpää Suomeen verrattuna silloin kuin se niin pystyi tai halusi sitä tehdä ja passiivitason puolustus oli suurin piirtein tilanteista riippuen yhtä yleistä molemmilla mailla. Tre Kronor kuitenkin keskittyi huomattavasti Suomea enemmän aggressiivisen puolustuksen linjaan siinä missä Suomella se oli jopa melko harvinaistakin ajoittain. Tre Kronor menetti Suomeen verrattuna harvoin tai vain jopa hyvinkin harvoin kiekkoja omissa kiekollisissa peleissään eli kiekonhallinta oli myös huippuluokkaa, mutta Suomi ei missään nimessä silti Ruotsiin verrattuna ollut kovinkaan kaukana.

Ruotsalaiset tekivät siis Leijoniin verrattuna huomattavasti vähemmän virheitä ja olivat helkkarin kova joukkue varsinkin puolustuspelissään. Joka tapauksessa Tre Kronor oli kova joukkue, mutta ei kuitenkaan mahdoton joukkue sinänsä taitotasoltaan toisin kuin Kanada tai Neuvostoliitto parhaimmilla miehistöillään pelatessa ja missään nimessä se ei itsessään ollut voittamaton. Huonon tuurin myötä Suomi sai tosin pitää Tre Kronoria voittamattomana vuoden 1986 kisoissa ja Suomi ei pelannut sitä vastaan vain yhtä tasapeliä vaan peräti kaksi tasapeliä. Siinä ja varsinkin jälkimmäisessä nähtiin ruotsalaisten tuleminen keskitetysti voittoon tappiotilanteestakin jota toki muitakin maita kohtaan se osasi harrastaa.

Suomen tapaan Ruotsilla oli paljon valittavanaan maajoukkueeseen pelaajia ja Vikingarnalta oli tulossa mukaan paljon joukkueita ja Suomesta poiketen myös Team Sverigeltä eli Ruotsin C-maajoukkueelta oli tulossa pelaajia mukaan, mutta varsinkin heidät herra Lindström pakotti kohteliaasti poistumaan paikalta harjoitusleirien päätteeksi. Tiettävästi myöskään yhtään Vikingarnan eli Ruotsin B-maajoukkueen pelaajaa ei pelannut MM-kisoissa 1986. Voin kyllä tuosta olla tosin ehkä väärässä.

Seuraavassa viestissä käyn Tre Kronorin pelit läpi vuoden 1986 osalta.

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 MM-kisat alkoivat Ruotsin osalta siis loppupeliin nähden yllättävänkin synkissä tunnelmissa. Ruotsi hävisi Alkusarjassa avauspäivänä 12.4.1986 välittömästi vastaan tulleelle Neuvostoliitolle luvuin 2-4 ja välittömästi media aloitti Tre Kronorin savustuksen ja maailmanloppuun verrattavat manailut ja pahan ennustukset kotiyleisölläkin masennuksessa ja tunnekuohuissa alkoivat. Curt Lindström antoi median pauhata omiaan ja halusi joukkueensa kanssa odottaa parempia päiviä. Ruotsi voitti 13.4.1986 ottelupäivän avauspelissä Kanadan ja tämä loi älyttömästi uskoa jatkoa ajatellen Tre Kronorin voittaessa Kanadan supertähdet 4-1.

15.3.1986 Ruotsi voitti Tsekkoslovakian maalein 3-2, selätti lopullisesti jatkuvan manaamisen ainakin siihen saakka kunnes Alkusarja olisi ollut ohi, voitti Yhdysvallat 16.4.1986, oli mokata kaiken taas otteluun Länsi-Saksan kanssa yli 40 minuutin ajan 18.4.1986 kunnes lopulta edellisvuoden tuskaisella tavalla nousi 2-2 tasapelitilanteesta ja voitti sen viime vuodesta poiketen hyvin positiivisissa merkeissä maalein 4-2, murskasi Puolan 12-3 19.4.1986 sillä se oli nähnyt sen otteita liiankin paljon Tsekkoslovakialle tuotetun tappion jälkeen eikä myöskään lähtenyt peruuttamaan sitä vastaan lainkaan peliään ja lopulta 21.4.1986 pelasi Suomen kanssa ensimmäisen ja yleensä miellyttävämpänä pidetyn tasapelin Ruotsin kanssa niiden viimeisessä pelissä Alkusarjassa maalein 4-4.

Ruotsi oli niukasti Suomea parempi Alkusarjan toisella sijalla ja oli pistänyt merkille Kanadan, Yhdysvaltojen ja Tsekkoslovakian enemmän tai vähemmän eri tasoisen mokailun ja myös Ruotsi hyötyi niiden ahdingosta sillä näiden kaikkien ollessa saanut pelinsä kuntoon ja ilman tarpeettomia tappioita pienemille maille Ruotsilla olisi Suomen tapaan ollut erittäin vaikeaa päästä edes Mitalisarjaan. Jopa ehkä mahdotontakin. Pienetkin tappiot kuitenkin laskettiin ja siten Ruotsi pääsi Alkusarjasta Mitalisarjaan jolloin lopullisesti media tuntui unohtaneen vaikean alkutaipaleen sillä vaikka mitaleitta jäätäisiin niin ainakin oltiin edes niillä sijoilla minne kuuluttiinkin. Mitalisarja käynnistyi 24.4.1986 yleensäkin Tre Kronorin ja Leijonien välisellä avauspäivän ottelulla. Kyseisessä ottelussa Suomi piti välillä Ruotsia ennätysmäisen helpostikin otteessaan eikä antanut sen mennä pois siitä. Pekka Arbelius ja Kari Makkonen tuntuivat olevan Ruotsille painajaisia pelissä.

Lopulta Ruotsi saavutti ottelun lopulla Suomen omien väärinkäsityksen ja loppuhetkien jäähyjen takia 2 maalia Anders Masken Carlssonin toimesta 40 sekunnin sisään ja hetken, oikein ohimenevän hetken ajan näytti jopa Ruotsin voittokin tulevan kellon pelastaessa ja päättäessä pelin kaikille osapuolille enemmän tai vähemmän sopivaan 4-4 tasapeliin. 26.4.1986 Mitalisarjan toisen päivän avausottelussa Ruotsi pelasi pitkän ja vaikean pelin Kanadaa vastaan voittaen sen vain vaivoin luvuin 6-5. Voitti kuitenkin ja se tarkoitti Suomen hävitessä sitä, että sillä oli oikeus MM-mitaliin kun ennen kisoja jo pääsy Mitalisarjaan tai oikein hyvällä onnella pronssiin olisi riittänyt. Jopa se kauan kaivattu MM-kultakin pitkästä aikaa syttyi ruotsalaisten mieliin.

Lopulta Ruotsi hävisi koko Neuvostoliitossa pelattujen vuoden 1986 MM-kisojen viimeisen ottelun 28.4.1986 vain hyvin niukasti Neuvostoliitolle ja Moskovan kotiyleisö repesi riemusta Ruotsin hävitessä maalein 2-3. Tasapelillä olisi voitu laskea vielä maalieroilla ja toivoa parasta. Näin ei käynyt vaan Ruotsi jäi hopealle. Erikoista olisi ollut se, että mikäli Suomi olisi voittanut ja Ruotsi jäänyt pisteittä niin Suomi olisi saanut maalieroista riippuen vähintään pronssin ja mahdollisesti ehkä aina jopa hopeaakin vuoden 1986 MM-kisoista vielä kaikkien huonojenkin vaiheiden jälkeen.

Joka tapauksessa Ruotsi oli iloinen tästäkin hopeamitalista sillä edellinen mitali oli tullut vuoden 1981 MM-kotikisoista Ruotsissa pelatuista kisoista. Tre Kronorin luottamus menestykseen oli siis palautettu ja rauha tuntui laskeutuvan jälleen myös jääkiekon kansainkotiinkin. Toki tietysti maailmanmestaruuden saamisen kaipuusta alettiin puhua, mutta ainahan sen pystyi saamaan seuraavanakin vuonna.

Tässä kuitenkin voittoisan paluun tehnyt Tre Kronor vuosimallia 1986:

Maalivahdit: Peter Lindmark, Peter Åslin ja Åke Lilijebjörn

Puolustajat: Anders Eldebrink, Mats Kihlström, Tommy Albelin, Fredrik Olausson, Robert Nordmark, Tommy Samuelsson ja Tomas Jonsson

Hyökkääjät: Thom Eklund, Thomas Rundqvist, Michael Hjälm, Jonas Bergqvist, Matti Pauna, Lars-Gunnar Pettersson, Dan Labraaten, Håkan Södergren, Anders Carlsson, Kenneth Andersson, Staffan Lundh, Thomas Steen ja Per-Erik Eklund

Päävalmentaja: Curt Lindström

 

[Thusberg]

Punakoneelle vuoden 1986 MM-kisat olivat tärkeät koska oltiin Moskovassa kotiyleisön edessä ja A-sarjan voittaminen edellisvuoden Tsekkoslovakiassa pelattujen MM-kisojen myötä oli päättynyt pienen pettymyksen kautta pronssimitaliin. Sitä pidettiin kuitenkin Neuvostoliiton mittakaavalla kuitenkin vahinkona joka haluttiin ehdottomasti korjata koska se oli Neuvostoliiton turnauksista muutenkin huonoin sitten vuoden 1980 Lake Placidin Talviolympialaisten Miracle on Ice-ottelun ja koko turnauksen jälkeen.

Neuvostoliitolla oli muutenkin alkanut tulla esiin ongelmia muutenkin yhteiskunnallisesti eikä vain pelkässä jääkiekossa. Joka tapauksessa Neuvostoliitto kuitenkin hallitsi ja edelleenkin se näytti omista vaikeuksistaan huolimatta, että miksi se oli Punakone vaikkakin 1980-luvun puolivälistä lähtien Neuvostoliitto oli alkanut ennustamaan jääkiekon tason koventumista tulevaisuudessa.

Neuvostoliiton joukkuetta kun miettii niin keskialuepelaaminen ja ulottuvuus oli maailman parasta ja kärkiluokkaa sillä Neuvostoliiton pelaajat onnistuivat tunkeutumaan osin erittäinkin syvälle vastustajan alueelle ja vain hyvin harva maa maailmassa Kanadaa, Yhdysvaltoja tai silloin tällöin kerta kaikkiaan peräänantamattomat Tsekkoslovakian pelaajat ja niitä lukuun ottamatta pystyi pistämään sen ahtaalle jääkiekossa vielä 1980-luvun puolivälissä. Toisaalta vuodet 1985-1986 olivat viimeisiä vuosia kansainvälisessä jääkiekossa ja joskus jopa nämäkin vuodet on jo luettu sellaisiksi milloin Neuvostoliitolla ei ollut enää otetta samalla tavalla peleihinsä kuin mitä oli ollut.

Toisaalta vielä aivan 1980-luvun puolivälissäkin Neuvostoliitto pystyi säästämään peliään pikkumaita vastaan ja samalla vaikka se vaikeuksissa olisikin ollut tyyliin 1-2 kertaa pelaajapolven mittaisen ajan välillä pikkumaiden kanssa niin silloinkin Neuvostoliiton ei vielä tuolloin tarvinnut tehdä muuta kuin tarvittava tilanne ja voittaa ne silti tai pelata sitten edes äärimmäisessä hätätapauksessa tasapelikin. Toki ainoa suhteellisen naurettava pelko Neuvostoliitolle oli vuoden 1986 kisoissa se, että se häviäisi Puolalle vaikka kaikkein kovimmalle sen pisti Ruotsin tapaan paradoksisesti Länsi-Saksa jälleen kerran.

Joka tapauksessa Neuvostoliitto tuntui välillä olevan pettävän oloisesti pelissään jopa mukavampi vastustaja kohdata kuin vaikkapa kiukkuinen Ruotsi, Tsekkoslovakia tappioputken ärsyttämänä, Kanada tai Yhdysvallat siitä syystä, että Punakoneen taktiset kuviot ja pelitavat olivat vuodesta ja vuosikymmenistä toiseen suhteellisen samanlaiset. Näillä äsken luettelemillani mailla kun oli ennen kaikkea sitä taktista ulottuvuutta ja äärimmäistä ennalta arvaamattomuutta Yhdysvaltojen tyyliin mikä kyllä loi aina tiettyä pelijännitystä neukuille.

Toki Neuvostoliitto aina tuntui suhtautuvan kaikkein kovimmalla tunnekuohulla Yhdysvaltoja vastaan ja edellisvuoden MM-kisoissa tappeluja nähtiinkin tulevaisuuden kuvan kannalta viimeisen kerran isossa mittakaavassa koska vuoden 1986 jälkeen jääkiekossa eräällä tavalla alkoi myös näiden supervaltojen lientyminen näkyä myös jääkiekossa selvemmin. Toisaalta vaikka Neuvostoliitto alkoikin harrastaa rajoitetusti 1980-luvun puolivälin aikoihin uudenlaisia taktiikoita kuten eräänlaista etenevää hyökkäystä eri variaatioin kärkihyökkäysten variaatioiden tapaan niin silti Neuvostoliitto pysyi hyvin perinteikkäänä joukkueena.

Siten se tiettyyn rajaan asti oli hyvinkin ennalta arvattava joukkue ja ainakin helpompi puolustaa joskin maailmanluokan jääkiekkopelaajilla varustettuna Neuvostoliitto teki useimmiten selvää vastustajistaan huolimatta sen omista itsepäisyyksistä. Lopulta voitiin sanoa vain sen verran Neuvostoliiton ollessa juuri ja juuri pikkuhiljaa luopumassa aivan parhaimmankin asemassa tai viettämässä aivan viimeisiä vuosiaan todella huipulla jääkiekossa sen voittamisen voitiin sanoa olleen kuin olisi jo voittanut itsessään maailmanmestaruuden, mutta kun sen saattoi voittaa niin sitten oli toivoa myös saavuttaa maailmanmestaruus.

Nopeus oli huippuluokkaa, voimapelaaminen oli parasta ja huonoimmillaan kolmanneksi parasta jääkiekossa heti Kanadan tai Yhdysvaltain jälkeen, puolustus oli maailmanluokkaa, pelkkiä yksittäisiä kärkihyökkäyksiä pois lukien varmoja maalipaikkoja Neuvostoliitto suoritti harvoin muihin maailmanluokan maihin verrattuna jääkiekossa, hyökkäyssyötön palautukset ja yleinen keskialuepelaaminen viisikkopelaajistolla normaalitilanteissa oli myös maailmanluokkaa ja niiden luomat maalipaikat onnistuivat toisiaan enemmänkin kuin 9 kertaa 10:stä. Toisinaan luku olisi voinut olla 90-99 kertaa 100 tilannetta kohti. Silloin vastustajalla oli huonot päivät tiedossa.

Eteneviä hyökkäyksiä Neuvostoliitto rohkaistui aikaisempaan olemattomuuteen nähden käyttämään yllättävänkin usein, mutta ne olivat tehottomimmat kaikista kärkimaista joten siten Neuvostoliitto ei niitä halunnut käyttää, passiivipuolustusta sanan itsensä merkityksessä oli olematon määrä ja niistä oli kuitenkin Neuvostoliitolla omat versionsa olemassa silti omanlaisenaan, aggressiivinen hyökkäys oli selviö kuten myös silloin tällöin äärimmäisen aggressiivinen ja hyökkäävä puolustuspelaaminenkin jopa maalin uhalla mikä osin myös kertoi siitä ylivoimasta mitä Neuvostoliitto pystyi jääkiekossa harjoittamaan sillä monella muulla maalla sellainen olisi voinut tietää maalin päästöä ja sen estivät maailmanluokan peliotteet jäällä jossa sen pelaajilta harvoin riistettiin kiekkoa ja kun riistettiin niin se oli aina huikea näky joskin ei enää ainutlaatuinen tapahtuma toisin kuin Neuvostoliiton todellisina suuruuden päivinä jääkiekossa ja lopulta mikäli Neuvostoliitto kuitenkin olisi sortunutkin niin hyökkäyksen kuin puolustuksen saralla menetyksiin niin viimeistään maailmanluokan parhaimpiin kuuluvat maalivahdit kyllä pysäyttivät vastustajien maaliunelmat.

Seuraavassa viestissä laitan Neuvostoliiton pelaamien otteluiden tapahtumat ja sitten onkin vuoden 1986 jääkiekon MM-Sarjojen toikki paketissa!

 

[Thusberg]

Neuvostoliitto oli omalla tavallaan erittäin suvereeni läpi omien vuoden 1986 MM-kotikisojensa. Se voitti Alkusarjassa 12.4.1986 Ruotsin maalein 4-2, voitti Suomen 4-1 13.4.1986, voitti Puolan maalein 7-2 15.4.1986, oli vaikeuksissa Länsi-Saksan kanssa 16.4.1986 ja voitti 4-1, voitti Kanadan maalein 4-0 18.4.1986, voitti Tsekkoslovakian 20.4.1986 maalein 4-2 ja voitti Alkusarjan viimeisenä pelipäivänä koko Alkusarjan viimeisessä ottelussa Yhdysvallat 22.4.1986 maalein 5-1.

Neuvostoliitto toisin sanoen oli jälleen Punakone ja jyräsi kaikki ainakin Alkusarjassa. Silti se odotti vastustajiensa ja tason kovenemista Mitalisarjassa. Mitalisarjassa 24.4.1986 Neuvostoliitto voitti Kanadan lopulta maalein 7-4 mikä oli enemmän kuin Alkusarjassa ja melkein enemmän kuin mitä Neuvostoliitto edes jaksoi unelmoidakaan. 26.4.1986 Neuvostoliitto voitti vaikean ottelun ja vaikean voiton sijaan Suomen hyvinkin nopeasti ja niin 8-0 voitto tuli kotiin.

Maailmanmestaruuden Neuvostoliitto voitti ehkä sen kisojen kovatasoisimmassa ottelussa yleensäkin Alkusarjan Länsi-Saksan kanssa käytyä peliä lukuun ottamatta Ruotsia vastaan niukasti luvuin 3-2 koko Jääkiekon MM-kisojen viimeisessä ottelussa ylipäänsä vuonna 1986 28.4.1986. Neuvostoliitto oli palauttanut Punakoneen yksinvaltiuden jääkiekkoon huolimatta pienistä ongelmista ja muista seikoista tuolloin. Lopulta Moskovassa pelatuista MM-kisoista tuli pitkään aikaan viimeiset kilpailut joissa kotijoukkue voitti mestaruuden omalla maaperällään.

Tässä kuitenkin Punakoneen voittoisa miehistö vuodelta 1986:

Maalivahdit: Sergei Mylnikov ja Jevgeni Belosheikin

Puolustajat: Alexei Kasatonov, Vjatseslav Fetisov, Vasili Pervukhin, Sergei Starikov, Igor Stelnov, Alexei Gusarov ja Zinetula Biljatledinov

Hyökkääjät: Sergei Makarov, Igor Larionov, Vladimir Krutov, Sergei Svetlov, Sergei Jasin, Vjatseslav Bykov, Andrej Chomutov, Mihail Varnakov, Valeri Kamenski, Vladimir Konstantinov, Sergei Agejkin, Viktor Tjumenev ja Juri Chymyljov

Päävalmentaja: Viktor Tihonov

Varapäävalmentaja: Vladimir Jursinov

 

[Thusberg]

Sen verran täytyy tähän väliin kysyä, että montako noita vuoden 1986 MM-kisojen otteluja oikein aikanaan näkyi? Vuosien 1987-1990 MM-kisojen aikana taisi tulla ainakin jo parikymmentä peliä ja vuonna 1991 jo hiemankin yli 20 peliä joten oikea määrä lienee ollut 16-18 kappaletta? Kun aikanaan ainakin kaikki Suomen pelit näytettiin ja lisäksi joitakin muita pelejä ja aina ns. Finaaliottelu mikä tietenkin tuolloisessa sarjajärjestelmässä merkitsi joko sen vuoden MM-kisojen viimeistä ottelua ylipäänsä tai viimeistä merkityksellistä ottelua Yleisradion mittakaavan mukaan päätetysti.

Seuraava toikki tämän jälkeen onkin mahdollisesti vuoden 1987 todella mielenkiintoiset ja laajat MM-kisat kaiken kaikkiaan käsittelyssä. Itse erikoisista ja ilman kisaisäntää pidetyistä Itävallan MM-kisoista jäi mieleen mielenkiintoisen kova alkutunnus ja tietenkin itse kisamaskottina toiminut Kiekkopingviini jolla kyllä taisi ihan oikea virallinenkin nimi olla ja legendaarinen Yleisradion viimeinen selkeä tauko-ohjelman taukojumppamusa jota taisi itse Antero Karapalokin vedellä vähän aikaa jossakin ottelussa studiossa...

Nuo kisat taisivat lopullisesti olla viimeiset ilman jatkuvia kommentaattorien ja ylimääräisten asiantuntijoiden hyörinöitä vaikka toki satunnaisesti joinakin vuosina oli ollut jo selostajan apuna kommentaattoreita kuten esimerkiksi vuoden 1981 MM-kisoissa oli Raimo Rätsy Määttänen.

 

[Espen]

Sen verran täytyy tähän väliin kysyä, että montako noita vuoden 1986 MM-kisojen otteluja oikein aikanaan näkyi? Vuosien 1987-1990 MM-kisojen aikana taisi tulla ainakin jo parikymmentä peliä ja vuonna 1991 jo hiemankin yli 20 peliä joten oikea määrä lienee ollut 16-18 kappaletta?

15 kappaletta. Kaikki Suomen alkusarjan pelit (7), alkusarjasta lisäksi vielä USSR-CSSR ja CSSR-CAN ja kaikki mitalisarjan ottelut (6 kpl).

Kaikkia mitalisarjan otteluita ei alunperin pitänyt lähettää, mutta tulivat lopulta kaikki, kun Suomikin selvisi mitalisarjaan.

Nuo kisat taisivat lopullisesti olla viimeiset ilman jatkuvia kommentaattorien ja ylimääräisten asiantuntijoiden hyörinöitä vaikka toki satunnaisesti joinakin vuosina oli ollut jo selostajan apuna kommentaattoreita kuten esimerkiksi vuoden 1981 MM-kisoissa oli Raimo Rätsy Määttänen.

Ja kotikisoissa 1982 oli jokaisessa ottelussa sama kommentaattori, mutta en muista kuka.

MM-kisoissa -87 Karapalolla oli mitalisarjan ja putoamissarjan aikana kommentaattoreina Juhani Tamminen ja Timo Lahtinen. Juha Jokisella ei ollut apunaan ketään alkusarjan aikana. Calgary 1988 oli viimeinen arvoturnaus vähään aikaan, kun selostajakommentaattoria ei käytetty. Sen jälkeen niitä oli Yleisradiolla aina Mertarannan aikaan saakka 1994, kun Antero ei asiasta innostunut. Mutta tuosta ajasta lähtien on aina isot studiot asiantuntijoineen ollut viritettynä.

 

[Thusberg]

Kiitoksia selvennyksestä!

Minä kun jotenkin aina luulin, että olisivat olleet nuo 1987 MM-kisat olleet viimeiset ilman kommentaattoreita. Eivät sitten kuitenkaan olleet. Noiden kisojen otteluja tuli muuten myös kesäkaudella 2007 uusintana YLE Extralla missä tuota legendaarista taukojumppamusiikkia ja Yleisradion lupaamaa tauko-ohjelmaa piti tulla, mutta ne tauko-ohjelmaosuudet kuitenkin ilmeisesti ymmärrettävistä syistä otettiin pois lähetyksestä leikatun version takia.

Tosin taukojumppamusiikki kyllä jumputti taustalla ja sarjataulukko-ohjelma kyllä pyöri kisasponsorimainosten ohella vaikkakin erittäin rajoitetusti sillä Yleisradio ei aikanaan juuri tykännyt mainostamisesta oikein missään perinteisessä urheilulajissa. Ensimmäiset mainosten sponsoriohjelmat taisivat olla vuoden 1985 MM-kisoissa missä ainakin välillä tauko-ohjelmien taustoilla oli MTV:n mainosohjelmia.
Olisikin kieltämättä mielenkiintoista ollut nähdä tai kuulla noita vanhempia erätauko-ohjelmia, mutta erikoista se totta vie olisi kyllä ollut.

 

[Viltsu]

Suhonen ei ihme kyllä saanut jatkaa pestiään joka oli pitkälti viime hetkellä erinäisten seikkojen takia mennyt Korvelle. Lisäksi Suhonen ei myöskään ihme kyllä saanut jatkaa automaattisesti aluksi lähinnä viime hetkellä menetettyä päävalmentajan pestiään Leijonissa ja siten alettiin puhua Korven seuraajista.

Suurin osa Jääkiekkoliiton tärkeistä pomoista halusivat ehdottomasti Sisu Teamin Juhani Tammisesta Suomen päävalmentajan ja Tammista tunnuttiin kannattavan vuonna 1986 vuodeksi 1987 uskomattomankin paljon jälkikäteen katsoen. Toisaalta vuonna 1986 Tamminen oli ihmisenä ja ennen kaikkea yleisenä valmentajana Suomessa erittäin pidetty henkilö.

Toki nykyäänkin, mutta lähes 30 vuotta sitten Tamminen ei tiukoista ja tarkoista mielipiteistään huolimatta ilmeisesti vielä ollut kerennyt herättää närkästystä tai yleistä pahaa mieltä kenellekään lähellekään niin paljon kuin mitä näinä vuosina vuoden 1986 ja tämän päivän välillä. Ivallista oli myös se, että ennen pitkää tuolloin kerta kaikkiaan liian vihreänä pidetty maajoukkueen tulevaisuuden kasvavana valmentajatähtenä pidetty Erkka Westerlundkin pääsi valmentamaan ennen pitkää uransa aikana myös Leijonia.

Luonnollisin valinta vuonna 1987 useimpien liittopomojen mielestä Leijonille olisi ollut Tamminen ja Westerlund olisi sen jälkeen päästetty valmentamaan Sisu Teamia koska Tammiselle haluttiin saada Leijoniin riittävän tehokas varapäävalmentaja ja Westerlund nähtiin siihen liian kokemattomana. Lopulta oikeastaan melkein kaikki liittopomot yllättyivät ja jotkut jopa pahoittivat selvästikin mielensä kun vuoden 1987 päävalmentajaksi ja myös alustavasti Calgaryyn 1988 Talviolympialaisiin Suomen päävalmentajaksi valittiin Pentti Matikainen jonka nimeä ei kyllä tuntunut löytyvän välillä ivallisesti sanottuna edes jääkiekkoliiton pomojen pitkältäkään listalta.

Alpo Suhonen erosi itse päävalmentajan paikalta keväällä juuri ennen MM-leirin alkua. Syynä tähän olivat mm. pelaajien kieltäytymiset. Lista kieltäytyjistä kaudelle 1985-86 olikin hälyttävän pitkä ja nimekäs. Mm. Risto Jalo, Pekka Järvelä, Hannu Helander, osa kokeneita pelaajia ja osa parhaassa iässä olleita Suomen parhaimmistoa. Lisäksi Suhonen oli jo liitonkin kanssa melko lailla törmäyskurssilla siitä, miten A-maajoukkueen toimintaa tulisi kehittää.

Reilu vuotta myöhemmin valittu kaksikko Matikainen-Jortikka oli puhtaasti Kummolan jyräys. Tämän Kummola on myöntänytkin eräässä kirjassa. Osa liiton johdosta olisi halunnut A-maajoukkueen peräsimeen kaksikon Esko Nokelainen-Erkka Westerlund.

Rauno Korpi, saatuaan pikahälytyksen Leijoniin, turvautui pelaajavalinnoissaan pitkälti omiin tuttuihin Tapparan pelaajiinsa. Mm. Tommi Pohja, Hannu Oksanen, Erkki Lehtonen saivat jopa lopullisen paikan kisajoukkueeseen. Erkki Lehtosta oli aina pidetty liian pehmeänä pelaajana kansainvälisiin peleihin, mutta kisat osoittivat luulot vääriksi. Kari Jalosen ja Christian Ruutun vanavedessä, Lehtonen pelasi hienon MM-turnauksen. Laidoillaan Arbelius ja Pohja.

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 MM-kisojen eri maiden kokoonpanoista olen saanut uutta tietoa valtavia määriä, mutta jonkin verran täytyy korjata tai lisätä ja poistaa aiemmin mainitsemiani pelaajia joistakin joukkueista ennen uusien tietojen lisäystä.

C-sarjan osalta Espanjan joukkueen ja Unkarin joukkueen osalta olen vahingossa katsonut pelaajalistaa väärältä vuodelta ja aion laittaa tähän päivitetyn listan joukkueista niiltä osin mitkä vain mahtuvat mukaan yhteen viestiin. Espanjan osalta katsoin vahingossa aiemmin vuoden 1986 Espanjan liigan pelaajia jotka olivat ehdolla maajoukkueeseen ja lisäksi vuoden 1985 pelaajistoa meni sekaisin vuoden 1986 joukkueen jäsenten kanssa.

Unkarin joukkueeseen kutsuttiin sittenkin vielä vuoden 1986 MM-kisojen C-sarjaan aiemmin puhumastani poiketen veteraanipelaajista Gabor Lantos ja muutaman pelaajan osalta joukkueeseen tulivat näiden velimiehet. Esimerkiksi Bela Balogh tuli Imre Baloghin sijaan ja Jozsef Farkas tuli Andras Farkasin sijaan vuoden 1986 Unkarin joukkueeseen.

Lisäksi tuli vahingossa katsottua vuoden 1985 C-sarjan MM-kisojen ja 1984 Thayer Tutt Trophyn kokoonpanoja ja laitettua niitä vahingossa mukaan. Pahoittelut tästä.

Kokonaan uutena tietona laitan tähän aiemmin mainitsemattoman Unkarin kolmannen maalivahdin vuoden 1986 C-sarjan MM-turnauksesta eli Miklos Eperjesin. Tarvittaessa laitan lisäviestejä, mutta pääosin laitan kokonaan uusia viestejä vain kokonaan löytyneiden entisten joukkueiden kokoonpanoista liikojen viestien välttämiseksi.

Tässä Espanjan korjattu vuoden 1986 MM-joukkue Espanjassa pelatuista C-sarjan MM-kisoista 1986:

Maalivahdit: Inaki Leclerc, Carmelo Calvo ja Antonio Toni Tejerina

Puolustajat: Ramon Munitiz, Ulpiano Rodriguez, Luis Fernando Tito Marcelino, Alberto Platz, Andres Santana Vega ja Carlos Luz

Hyökkääjät: Jose Ramon Baron, Miguel Calvo, Jose Antonio Rivero, Carlos Puyelo, Francisco Gonzalez, Jordi Pous Rodriguez, Javier Lacasta Nicuesa, Javier Aspiroz, Inaki Salegui, Asier Egana, Ignacio Merino, Luis Gavin, Antonio Capillas Bilbao ja Antonio Toni Enrique.

Päävalmentaja: Vincent Friyia

Varapäävalmentaja: Carlos Gordovil

Apulaispäävalmentaja ja Joukkuekoordinaattori: Stefan Ionescu

Tässä Unkarin korjattu vuoden 1986 MM-joukkue Espanjassa pelatuista C-sarjan MM-kisoista 1986:

Maalivahdit: Peter Kovalcsik, Gabor Szadovsky ja Miklos Eperjesi

Puolustajat: Peter Flora, Laszlo Gogolak, Jozsef Füzesi, Zoltan Scheiber, Tibor Hajzer, Janos Hajzer, Istvan Terjek ja Csaba Kovacs Senior

Hyökkääjät: György Pek, Bela Balogh, Zsolt Mayer, Gabor Lantos, Jozsef Farkas, Erno Paraizs, Zoltan Leleszi, Tibor Kiss, Guyla Jecsy, Antal Palla, Laszlo Szajlai ja Janos Jani Ancsin

Päävalmentaja: Gabor Boroczi

 

[Thusberg]

Laitetaan uutena löytyneenä joukkueena Etelä-Korean kokoonpano vuoden 1986 C-sarjan MM-kisoista tasan 30 vuotta sitten. Etelä-Korean maajoukkue oli aiemmin kerrotusti vuonna 1986 koottu Yliopistojoukkue jossa mukana oli myös sinä vuonna vuodeksi 1987 Etelä-Korean Armeijan Talviurheilujoukkueeseen liittyviä pelaajia jotka ikäluokkansa perusteella olivat valittu astumaan palvelukseen seuraavana vuonna.

Luonnollisesti Talviurheilujoukkueeseen valitut pelaajat suorittivat Etelä-Korean tuolloista urheiluopiskelijan stipendiä ja sen perusteella pystyi myös pääsemään Etelä-Korean Armeijan Talviurheilujoukkueeseen ja jopa helpommin kuin tavallisen värväyksen tai peruskoulutuskauden ajan kautta. Etelä-Korean maajoukkue vuonna 1986 koottiin Yonsein, Hanyangin ja Soulin Yliopistoista kerätyistä opiskelijoista.

Erotan tähän myös pelaajan edustaman Yliopiston ja lisäksi myös statuksen urheiluopiskelijastipendin suorittamisesta mikä tarkoittaa tässä Talviurheilujoukkueeseen liittymisestä tarvittaessa. Päävalmentajaa joukkueelta en löytänyt, mutta tässä tulee kuitenkin kokoonpanot:

Maalivahdit: Shim Kwang-Bo Soulin Yliopisto ja Kim Jung-Tae (Hanyangin Yliopiston Urheilustipendiaattina siirtyy Talviurheilujoukkueeseen)

Puolustajat: Pyo Young-Woon Yonsein Yliopisto, Kim Sam-Duck Yonsein Yliopisto, Hong Suk-Bum Soulin Yliopisto, Baek Dong-Won Yonsein Yliopisto, Park Hyun-Wook Yonsein Yliopisto ja Kim Hee-Woo Soulin Yliopisto

Hyökkääjät: Shin Seung-Ho Yonsein Yliopisto, Byun Sun-Wook Yonsein Yliopisto, Moon Joon-Woong Yonsein Yliopisto, Cho Chan-Suk Hanyangin Yliopisto, Han Joong-Hyun Hanyangin Yliopisto, Choi Won-Sik (Soulin Yliopiston Urheilustipendiaattina siirtyy Talviurheilujoukkueeseen), Shin Sang-Chul Soulin Yliopisto, Kim Jung-Hyu (Soulin Yliopiston Urheilustipendiaattina siirtyy Talviurheilujoukkueeseen), Baek Woon-Seong (Yonsein Yliopiston Urheilustipendiaattina siirtyy Talviurheilujoukkueeseen), Kang Mo-Hyun Yonsein Yliopisto, Yoon Seong-Heop Yonsein Yliopisto ja Lee Kyung-Hoon Yonsein Yliopisto

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 Pohjois-Korean maajoukkue löytyi myöskin kokonaan uutena joukkueena. Joukkueen päävalmentajan nimeä en valitettavasti edelleen saanut selville.

Tässä pelaajat joukkueesta jota johti Punaisena Goljatina tunnettu Chong Ho:

Maalivahdit: Gil Nam-Kim ja Hyong Chol-Kim

Puolustajat: Choe Yong-Gil, Kim Du-Yong, Ri Yo-Il, Chu Song-Jun, Ri Sang-Hyon, Kim Gwang-Chol, Pak Chang Dok ja Chong Ho

Hyökkääjät: Kim Ryong-Chol, Pak Chang-Ho, Ri Won-Son, So Chang-Gil, Kim In-Chol, Kim Dong-Ha, Kim Song-Gil, Ko Yong-Nam, Kim Chol, Li Won Son ja Tae Gi Sol

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 Tricolori Hochein maajoukkue löytyi myös käytännössä kokonaisuudessaan pelaajineen päivineen. Harmittavasti päävalmentajaa ei löytynyt, mutta tässä kuitenkin itse muu joukkue Romanialta:

Maalivahdit: Gheorghe Hutan, Valerian Netedu ja Albert Fekete

Puolustajat: Istvan Antal, Laszlo Horvath, Elöd Antal, Christian Daia, Miklos Ferenc, Daniel Herlea, Lajos Bedo ja Mihail Lucian Popescu

Hyökkääjät: Istvan Gereb, Marius Gliga, Alexandru Halauca, Laszlo Solyom, Arpad Sofron, Traian Cazascu, Attila Gerczuy, Karoly Antal, Georgely Lukacs, Cornel Chirita ja Doru Tureanu

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 Bulgarian maajoukkue löytyi kokonaan uutena joukkueena myöskin täysin pois lukien päävalmentajaa valitettavasti.

Tässä kuitenkin Bulgarian maajoukkue vuodelta 1986:

Maalivahdit: Konstantin Konsta Mihailov ja Vasil Balevski

Puolustajat: Ivo Stanchev, Christo Benchev, Ventzislav Venev, Vasil Vezirov, Stamen Gachev ja Veselin Genchev

Hyökkääjät: Borislav Boris Mihailov, Ruslan Khristov, Yanko Yankov, Angel Milenkov, Korneli Angelov, Pavel Georgiev, Milcho Nenov, Zlatko Zinoviev, Valentin Dimov, Tsenko Simov, Kiril Hodulov ja Kiril Buchkov

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 Kiinan maajoukkue löytyi kokonaisuudessaan täysin pois lukien päävalmentajaa valitettavasti.

Tässä kuitenkin Kiinan maajoukkue vuodelta 1986:

Maalivahdit: Yongjun Wang, Wang Yang ja Xiaojun Tian (Xiaojun oli ja on edelleen Yujie Tianin vanhempi veli.)

Puolustajat: Xing Wu, Jiaqinq Sun, Zhinan Zhang, Jiangcheng Chen, Huanwei Sun, Xiandong Sun ja Hui Wang

Hyökkääjät: Yue Hu, Huang Long, Benyu Wang, Yujie Tian, Zhiqiang Zhang, Danshi Zhao, Wenwu Liu, Zhengguo Fu, Lingyuan Wei ja Chunlin Gao

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 C-sarjan MM-kisojen uusien ja löytyneiden joukkueiden kokoonpanot kokonaisuudessaan päättää joitakin pieniä B-sarjan MM-kisojen maajoukkueiden kokoonpanojen pieniä korjauksia huomioimatta kokonaan löytynyt Norjan maajoukkue 30 vuoden takaa. 30 vuotta sitten vuonna 1986 Jääkarhujen historian yhden pahimman floppivuoden aikana sinällään Jääkarhuissa pelasi myös suomalaistakin väriä.

Ja vielä oikeammin oli pelannut jo surullisissa vuoden 1985 B-sarjan MM-kisoissakin missä Norja oli pudonnut C-sarjaan. Tämä suomalainen toimi joukkueen varamaalivahtina ja oli Jääkarhujen vanhin pelaaja vuoden 1986 C-sarjan turnauksessa.

Hänen nimensä oli tietenkin Jorma Virtanen. Virtanen oli Storhamarin joukkueessa muutoin pelatessaan Norjassa. Hän tietenkin oli puhdas suomalainen eikä esimerkiksi norjansuomalainen eli Kveenin kieltä puhuva kveeniläinen.

Virtanen oli pelannut Suomessa SM-Sarjassa ja SM-Liigassakin ennen siirtymistään Norjaan. Virtanen oli edustanut myös Leijoniakin parissa pelissä ja saattoi olla myös Sisu Teamissakin. Virtanen tunnettiin HIFK:n miehenä ja Norjaan siirtyminen oli aikanaan melkoinen yllätys koska uransa loppupuolella Virtasen oletettiin siirtyvän jäähdyttelemään suomalaisiin alasarjoihin tai jopa Kehitysjoukkueeseen eli Suomen C-maajoukkueeseen mieluummin kuin siirtyvän Norjaan.

Virtanen sai kaksoiskansallisuuden vuonna 1984 ja se vahvistettiin lähtökohtaisesti Norjan kansalaisuudeksi kansainvälisiä pelejä varten vuonna 1985. Virtanen pelasi Storhamarissa vuosina 1984-1987 ja sen jälkeen saattoi pelata alemmissa Norjan sarjoissa ennen kuin aivan täysin lopullisesti lopetti uransa.

Lopullinen uran lopetus osui vuosiin 1990-1992 ja aikaisintaan Virtasen ura loppui vuonna 1988 vaikka mielestäni hän kyllä vielä pelasi joitakin pelejä 2. Divisjonissa tai 3. Divisjonissa vuosina 1988-1989 tai sen jälkeen. Aivan varma tuosta en ole harmittavasti.

Kuitenkin Virtanen pelasi varmuudella Jääkarhuissa ainakin 13 maaottelua vuosina 1985-1986 ja hän saattoi pelata myös vuoden 1986 jälkeen joskin ei enää montaa ottelua. Hän oli ehdolla pelaamaan myös vuoden 1987 B-sarjan MM-kisoissa ennen jäämistään rannalle.

Ja vuonna 1984 hän ei vielä voinut pelata Jääkarhuissa kansalaisuuden odottamisen vuoksi minkä takia hän menetti mahdollisuuden olla Talviolympialaisissa Sarajevossa 1984, mutta pystyi muutoin pelaamaan Jääkarhuissa sittemmin. Tietenkin Virtanen pystyi silti pelaamaan Storhamarissa 1. Divisjonin pelejä ennen kaksoiskansalaisuuden toisen maan passin virallista valmistumistakin.

Tässä kuitenkin vuoden 1986 eli 30 vuoden takaiset Jääkarhut:

Maalivahdit: Jim Jimmer Marthinsen, Jorma Virtanen ja Pål Gjermundsen

Puolustajat: Åge Ellingsen, Petter Salsten, Morgan Andersen, Ronny Leonardi, Per-Öivind Myhrene ja Kim Sögaard

Hyökkääjät: Rune Gulliksen, Harald Bastiansen, Pål Martinsen, Örjan Lövdal, Roy Johansen, Jarle Friis, Sigurd Thinn, Erik Kristiansen, Tor Helge Eikeland, Stephen Foyn ja Petter Thoresen

Päävalmentaja: Lennart Lenny Lennu Åhlberg

Varapäävalmentaja: Tore Jobs

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 B-sarjan MM-kisojen pelimiehistöihin ja joukkueiden muihin edustajiin on löytynyt täydennystä joten laitan ne viipymättä tähän mikäli vain kaikki mahtuu ja muuten laitan seuraaviin viesteihin. Jugoslavian maajoukkueessa pelasi itse asiassa huomattavasti aiemminkin erään hyvin tutun sloveenipelaajan isäukko tuolloin nuorena miehenalkuna ja kyseinen miehenalku pelasi itse asiassa jo vielä vuotta aiemmin 1985 myöskin jo Jugoslavian maajoukkueessa.

Aloitan Japanista ja päätän Sveitsiin niiltä osin mikäli täydennystä vaaditaan oheishenkilöiden ja pelaajien osalta.

Japanin maajoukkue 1986:

Maalivahdit: Takeshi Iwamoto ja Masaki Hino

Puolustajat: Atsuo Kudo, Hayato Aoyama, Fumihiko Kajikawa, Yuji Sugai, Koji Wakasa, Kenichi Suzuki, Hidekatsu Takagi ja Kunio Takagi

Hyökkääjät: Katsutoshi Kawamura, Shuji Momoi, Sadaki Honma, Kenji Tanaka, Keiji Takahashi, Toshiyuki Yajima, Kazumi Unjo, Takayuki Ueno, Motoki Ebina, Norio Suzuki ja Yoshio Hoshino

Päävalmentaja: Hirohisa Kobori

Varapäävalmentaja: Iwamoto Hanzawa

Valmennusjohtaja, Toimitusjohtaja ja vastaava päävalmentaja: Kenichi Shizuka

Valmennusjohdon avustaja: Junji Masukawa

Jugoslavian maajoukkue 1986:

Maalivahdit: Darko Prusnik ja Domine Dominik Lomovsek

Puolustajat: Marjan Kozar, Matjaz Ogrin, Dejan Burnik, Joze Kovacs, Dragutin Drago Mlinarec, Andrej Vidmar, Ignac Kavec ja Nenad Ilic

Hyökkääjät: Eduard Edo Hafner (Toisinaan myös Edvard tai jopa Edward Edo Hafner.), Tomaz Lepsa, Tomaz Bratina, Igorz Kosovic, Drago Horvat, Lazar Dunda, Marjan Gorenc, Blaz Lomovsek, Matjaz Sekelj, Matjaz Kopitar, Igor Beribak ja Mustafa Besic

Päävalmentaja: Urheiluintendentti K. Momcilo

Varapäävalmentaja: Stefan Popovic

Toimitusjohtaja: Darko Ilic

Varatoimitusjohtaja: Cveto Klinar

Valmennusjohtaja: Jaromir Benzia

Itävallan osalta laitan muita oheishenkilöitä tähän:

Varapäävalmentaja: Dieter Kalt

Toimitusjohtaja: Heinz Dobida

Joukkuelääkäri: Heinz Urbanel

Kuntovalmentaja: Manfred Roeschnig

Varustehuoltaja: Walter Waldhauser

Hollannin maajoukkue 1986:

Maalivahdit: Robert Rob Polmantuin, Cornelius Cor Hoogendoorn ja Jan Brujisten

Puolustajat: Rob van den Steen, Maarten Burgers, Peter Bol, Antoine Geesink, Henk Hille, Bill Wensink, Rick van Gogh ja Nico van Galenlast

Hyökkääjät: Brian de Bruyn, Johan Toren, Wayne van Dorp, Henry Stoer, Leo Koopmans, Peter van Ooyen, Risto Mollen, Ron Berteling, Theo van Gerwen, Andy Tenbult ja Ben Tijnagel

Päävalmentaja: Cliff Stewart

Toimitusjohtaja: Dummy Smit

Joukkueenjohtaja: Willie van het Wout

Joukkuelääkäri: Frank Baarveld

Kuntovalmentaja: Robert Robbie Robby Rob de Bruyn

Ranskan maajoukkue 1986:

Maalivahdit: Fred Thillien ja Frederic Malletroit

Puolustajat: Derek Haas, Pierre Schmitt, Michel Leblanc, Gilles Chevalier, Stephane Botteri, Denis Perez, Paulin Bordeleau ja Jean-Philippe Lemoine

Hyökkääjät: Guy Dupuis, Franck Pajonkowski, Jacqut Pamoanay, Laurent Lecomte, Patrick Daley, Jean-Paul Farcy, Christophe Ville, Pierre Gerbeau, Christian Bozon, Antoine Richer, Thierry Chain ja Andre Peloffy

Päävalmentaja: Patrick Francheterre

Toimitusjohtaja: Paul Lang

Varapäävalmentaja: Henri Lefut

Joukkuelääkäri: Marc Bichon

Kuntovalmentaja: Philippe Terrade

Varustehuoltaja: Lucien Momer

Itä-Saksan maajoukkue 1986:

Maalivahdit: Rene Bielke, Egon Schmeisser ja Thomas Bresagk

Puolustajat: Gerd Vogel, Joachim Lempio, Reinhard Fengler, Dieter Frenzel, Thomas Graul, Detlef Mark, Harald Bölke, Thorsten Deutscher ja Dietmar Peters

Hyökkääjät: Detlef Radant, Friedheim Bögelsack, Roland Peters, Frank Proske, Harald Kuhnke, Ralf Hantschke, Andreas Gebauer, Guido Hiller, Stefan Steinbock ja Jochen Herdler

Päävalmentaja: Joachim Ziesche

Varapäävalmentaja: Hartmut Nickel

Joukkueenjohtaja: Wolfgang Nickel

Joukkuelääkärit: Dieter Dewitz, Hermann Lange ja Karl-Heinz Bodmann

Varatoimitusjohtaja: Dieter Perfolz

Toimitusjohtaja: Rudi Ortmann

Italian osalta muita oheishenkilöitä laitan tähän:

Varapäävalmentaja: Marco Biasi

Maajoukkueen koordinaattori Kiekkoliitosta: Alberto de Rin

Kuntovalmentaja: Cesare Ferrari

Joukkuelääkäri: Paolo Randone Bellando

Varustehuoltaja: Bruno Frison

Ja kaiken päätteeksi laitan Sveitsin oheishenkilöt tähän:

Varapäävalmentaja: Heinz Huggenberger

Toimitusjohtaja: Bruno von Mentlen

Joukkuelääkäri: Bruno Sorg

Kuntovalmentaja: Joachim Eugster

Varustehuoltaja: Rudolf Rudi Temini

 

[Thusberg]

Vuoden 1986 B-sarjan MM-kilpailujen kohdalta laitan tähän alle katsojalukuja eri maiden osalta ja kokonaiskatsojaluvut keskiarvoineen, vähiten seuratuimman ottelun ja eniten seuratuimman ottelun kanssa kaikkineen päivineen. Harmittavasti en tiedä lainkaan Espanjassa pelattujen C-sarjan MM-kilpailujen katsojalukuja Puigcerdan Jäähallin osalta, mutta Hollannin Eindhovenin Jäähallin osalta tiedän.

Tässä tuloksia:

B-sarjan MM-kilpailujen 1986 kaikkien ottelujen katsojien kokonaismäärä: 49 900 katsojaa

Keskimäärin katsojia yksittäisellä B-sarjan MM-ottelulla vuonna 1986: 1782 katsojaa

Eniten katsotuin ottelu: 29.3.1986 B-sarjan MM-kisojen päätösottelu Itävalta-Hollanti 2800 katsojaa

Vähiten katsotuin ottelu: 25.3.1986 B-sarjan MM-kisojen 15:sta ottelu Ranska-Jugoslavia 200 katsojaa

Laitan tässä kohtaa B-sarjassa pelanneiden maiden katsojaluvut kokonaisuudessaan järjestyksessään yhdessä vähiten katsotuimman, eniten katsotuimman ja keskimääräisen ottelun katsojaluvun:

Hollanti: 15 200 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 2171 katsojaa. Eniten katsottiin 29.3.1986 ottelua Itävalta-Hollanti 2800 katsojalla ja vähiten katsottiin 20.3.1986 ottelua joka oli myös B-sarjan kisojen avausottelu eli Hollanti-Jugoslavia keräsi vain 1200 katsojaa.

Itä-Saksa: 6650 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 950 katsojaa. Eniten katsottiin 25.3.1986 ottelua Hollanti-Itä-Saksa 2500 katsojalla ja vähiten katsottiin 26.3.1986 ottelua Japani-Itä-Saksa 300 katsojalla.

Sveitsi: 5350 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 764 katsojaa. Eniten katsottiin 26.3.1986 ottelua Hollanti-Sveitsi 2400 katsojalla ja vähiten katsottiin 21.3.1986 ottelua Japani-Sveitsi 250 katsojalla.

Italia: 5250 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 750 katsojaa. Eniten katsottiin 28.3.1986 ottelua Hollanti-Italia 2100 katsojalla ja vähiten katsottiin 21.3.1986 ottelua Itävalta-Italia 250 katsojalla.

Itävalta: 5150 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 736 katsojaa. Eniten katsottiin 29.3.1986 ottelua Itävalta-Hollanti 2800 katsojalla ja vähiten katsottiin 21.3.1986 ottelua Itävalta-Italia 250 katsojalla.

Japani: 4450 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 636 katsojaa. Eniten katsottiin 23.3.1986 ottelua Hollanti-Japani 2500 katsojalla ja vähiten katsottiin 21.3.1986 ottelua Japani-Sveitsi 250 katsojalla.

Jugoslavia: 4000 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 571 katsojaa. Eniten katsottiin 20.3.1986 ottelua Hollanti-Jugoslavia 1200 katsojalla ja vähiten katsottiin 25.3.1986 ottelua Ranska-Jugoslavia 200 katsojalla.

Ranska: 3850 katsojaa kokonaisuudessaan jolloin keskimäärin yksittäistä peliä seurasi 550 katsojaa. Eniten katsottiin 22.3.1986 ottelua Hollanti-Ranska 1700 katsojalla ja vähiten katsottiin 25.3.1986 ottelua Ranska-Jugoslavia 200 katsojalla