Ilmoitukset

Nimimerkin RiverDog vähäinen tuotanto on sisältänyt henkilökohtaisuuksia, offtopicia ja itsemoderointia. Häntä on jo aiemmin huomautettu käytöksestään, mutta kun huomautus ei auttanut, on raati laittanut hänet viikon rauhoittumislomalle.

Lisäksi päätimme viikonloppuna, ettei nimimerkki Bawdy enää jatkossa avaa ketjuja. Meille ei ole väliä, milloin "valmentajalle X kenkää!"-ketju avataan, mutta myös näiden ketjujen avauksiin odotamme edes jonkinlaista panostusta. Tähän Bawdy ei ole kyennyt, sillä hänen ketjunavauksensa sekä Merikiven että Tirkkosen potkuille ovat olleet aivan luokattomia.

Sulje ilmoitus

Nimimerkin Hatchetman tuotanto Jokerit-osiossa on ollut silkkaa flametusta ja ohi aiheen huutelua. Koska aiemmat huomautukset ja viikon pelikiellot eivät ole tepsineet, kyseinen nimimerkki päätyy tällä kertaa kahdeksi viikoksi jäähyaition puolelle.

Sulje ilmoitus

Aurinkorannikoilta Vesimaahan ja Punaiselle torille – kiekkokevät 86, 86...

Viestiketju osiossa 'Maajoukkue' , aloittajana Thusberg, 02.09.2015 klo 18.00.

  1. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Monenkirjavasta jääkiekon vuosikerrasta ja sen sisältämistä kisoista vuosimallia 1986 olisi tässä aikomus keskustella ja pian aloitankin jälleen arviot pakanpohjimmaisesta maasta ja huipentaen sen tietenkin Neuvostoliiton saavuttamaan kotitantereen maailmanmestaruuteen.

    Vuosi 1986 oli viimeinen jääkiekossa ennen kaikkea täysin perinteisenä jääkiekkovuotena yleismaailmallisesti. Itäblokin maista puhuen Neuvostoliitto oli edelleen mahtimaa suurista sisäisistä vaikeuksistaan huolimatta ja vaikka se kärsikin omanlaisiaan pieniä puutteita myös kiekkorintamalla niin melkein viimeisiä kertoja Punakone pystyi olemaan murskaavan ylivoimainen tasollaan.

    Itä-Saksa taas vuorostaan puhkui tarmoa ja viimeistä kertaa DDR oli myös pystyssä kyeten hajottamaan myös maan sisäisiä levottomuuksia täysin hallitsevasti millään tavalla sen rajoilla. Jääkiekossakin DDR:n oletettiin tuolloin ilman muuta nousevan takaisin A-sarjaan saman tien ilman sen suurempia vaikeuksia ja kun ei noustu niin tästä eteenpäin DDR alkoi kärsiä lopullisesti surmansyöksystä yleisen masentumisen ja jopa joukkueen omien sisäistenkin vaikeuksien pahentuessa siitä eteenpäin.

    Suomella oli jälleen omanlaisensa menestykset ja katkeruuden hetkensä. Maailmalla ilmoitettiin luodun uuden D-sarjan kaikille huonoimmille maille vuodesta 1987 eteenpäin ja C-sarja pelattiin hienolla Espanjan alueella Puigcerdassa. B-sarja vuorostaan tuntui Hollannissa pelatuissa kisoissa tasaisimmalta moniin vuosiin ja putoajia sai jännittää tasaerojen takia aivan viime tippaan saakka. Kaikkiaan vuosi 1986 oli myös viimeinen tietyllä tapaa amatöörihenkeä luoneena kiekkovuonna ja etenkin sarjan taloudellisen televisiourheilun mittapuun viimeisenä suolarahavuotena muistettu. Siitä eteenpäin summat alkoivatkin nousta vuosi vuodelta. Ja jääkiekon yleinen laajentumisen paine tuntua.

    Vuonna 1986 päätettiin muistaakseni aikaisintaan myös olympiakisojen pitämisestä eri vuosina joka vaikutti myös jääkiekkoon olympialajina. Kyseinen päätös etenkin täysin vankkana ja pysyvänä saatettiin tehdä myös myöhemminkin. Vuosi 1986 oli myös vuosi joka oli huipentua Suomen osalta historian mielenkiintoisimpaan vaihtoehtoiseen tilanteeseen eli Juhani Tammisen parhaimmillaan melkein kirkossa kuulutettuun päävalmentajapestiin joka myös vaihtui melkoiseen shokkiin ja kompromissiin varsinkin tietyissä piireissä kun Tammista ei valittukaan Sisu Teamin johtajuudesta luonnollista tietä Leijonien päävalmentajaksi.

    Mitä vuosi 1986 jääkiekkovuotena herättää teissä arvon forumistit?

    PS. B-Sarja pelattiin tosiaan Hollannissa eikä Sveitsissä. Ajatuskatko...
     
    Viimeksi muokattu: 02.09.2015 klo 18.40
  2. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jääkiekon MM-Kisojen C-sarjassa pelattiin vuonna 1986 Espanjan Puigcerdan talviurheilu ja lomakeskuksen jäähallissa aikansa laajinta ja kirjavinta jääkiekkoa. Ainakin jääkiekon huonoimman mittakaavan mukaan arvioituna. Ennen joukkueiden arviointia voi todeta sen, että kirjavuutta riitti ja paljon yllätyksiä itsessään kisojen aikana. Etenkin isäntämaan osalta tunnelmat jäivät lopulta odotettua paremmaksi. Jääkiekon lajillisella puolella Espanjassa ryhdyttiin koko MM-Kisojen uuden sarjalaajennuksen vuoksi pelaamaan hyvinkin nopeasti yhden sarjan sijaan kahta erillistä lohkoa eli luotiin varsinaisten MM-kisojen tapaan Alkusarja jonka jälkeen lohkovoittajat yhdessä lohkojen toiseksi sijoittuneiden joukkueiden kanssa pelasivat B-sarjaan nousemisesta Voittosarjassa tai myös toisinaan Ylemmän Jatkosarjan nimellä tunnetussa lohkossa.

    Loput joukkueet sijoilta 3-4 lohkojen väliltä pelasivat C-sarjan Putoamissarjassa kaikkien aikojen ensimmäisen vuoden 1987 D-sarjan kisoja varten lohkojumbojen kanssa. Näin ainakin piti mennä alun perin, mutta viime hetkellä formaattia muutettiin siten, että Alkusarjan viimeiset omissa lohkoissaan putoaisivat välittömästi D-sarjaan vuodeksi 1987 ja samalla lohkon viimeiset maat pelaisivat oman keskinäisen huonoimpien ottelunsa. Muut joukkueet pelaisivat normaalisti Sijoitussarjassa tai toisinaan Alemman Jatkosarjan nimellä tunnetussa sarjassa ja Alkusarjan voittajat ja toiseksi lohkoissaan sijoittuneet Voittosarjassa. Kisoista jouduttiin kieltämään Uuden-Seelannin, Taiwanin ja Hong Kongin mukaan tulo sillä joukkueita tuntui tulevan liikaa.

    Aluksi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1978 ja vuoden 1981 osalta myös Belgian ja Yhdistyneiden Kuningaskuntien sanottiin palaavan jääkiekkoon. Lopulta Englannista ei kuulunut mitään ja Belgian perseily aiheutti vuotta 1987 kohti melkoista päänvaivaa. Ensin Belgian piti mennä normaalisti C-sarjaan, mutta sittemmin se kieltäytyi menostaan sinne. Ennen pitkää Belgian ilmoitettiin pudonneen automaattisesti D-sarjaan, mutta Belgian Kuninkaallinen Jääkiekkoliitto vastusti päätöstä vuoden 1987 pelaamisesta D-sarjassa.

    Ennen pitkää Belgia kävi asiasta oikeustaistelun jonka huipennus oli jossain määrin melkoinen IIHF:ltä peräreiän näyttö muiden D-sarjaan jäävien pelimaiden osalta. Belgia sai sittemmin osallistua C-sarjaan vuodeksi 1987 koska muutoin D-sarja olisi jäänyt liian pieneksi sillä joukkueita oli vuoden 1986-1987 vaihteessa myöhemmin liian vähän D-sarjaan Australian ja Etelä-Korean putoamisesta huolimatta. Etenkin levottomuutta aiheutti myös Uuden-Seelannin, Taiwanin ja Hong Kongin kiekkoliittojen vaitonaisuus heidän peliasioistaan vuodeksi 1987 ja ei myöskään Iso-Britanniankaan kiekkoliitto halunnut asioihin vastata.

    Varsinkin Australia ja Etelä-Korea vastustivat Belgian automaattista pelaamista C-sarjassa vuonna 1987. Lopulta jopa ennätyssuuren 15 maan C-sarjan sijaan pelattiin lopulta alustavasti vain 11 maan ja lopulta pelkästään 10 maan C-sarjan kisat Belgian pysyessä poissa. Ja tietenkin aivan alun perin olisi pelattu vain normaali yksinkertainen sarja normaalilla otteluista koostuvalla sarjalistajärjestelmällä 8 maan välillä, mutta Etelä-Korea ja Australia nostivat aikaisella lisenssihakemuksellaan joukkuemäärän 10:een.

    Seuraavassa viestissä käydään läpi Australian eli vuoden 1986 huonoimman maan tilannetta Belgiaa, Englantia ja erikseen kiellettyjä Uutta-Seelantia, Taiwania ja Hong Kongia huomioimatta.
     
  3. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Vuonna 1986 Australia valmistautui pelaamaan ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1979 Espanjan Barcelonassa pelattujen C-sarjan MM-kisojen jääkiekon alimmalla MM-tasolla. Vuoden 1981 C-sarjan MM-kisoista Kiinan Pekingistä Australia oli tosin viime hetkellä vetäytynyt vaikka sen piti siellä pelata. Joka tapauksessa joukkueella ei käytännössä ollut lainkaan harjoittelua takanaan ennen kisoja ja paperilla etenkin tilanne oli toivoton.

    Muutoin ei ehkä ihan niinkään. Vuosien 1979-1985 välisenä aikana Australiaan oli luotu muun muassa ensimmäisen säännöllinen pelkästään jääkiekkoon keskittynyt Valmennusjohto. Valmennusjohdon tehtävänä oli luonnollisesti löytää riittävän tehokkaita valmentajia ja sitä kautta tietenkin valmennettavia. Australia oli saanut huomattavaa kiekkoapua 1980-luvun aikana siihen mennessä erityisesti Englannista, Yhdysvalloista ja varsinkin Kanadasta.

    Useimmat valmentajat olivat Australian omassa sarjassa ja tietenkin aina kovin arvostetussa Goodal Cupin seurajoukkueissa Kanadasta vaikkakin Valmennusjohdon Johtava Valmentaja oli kuitenkin Australian kansalainen ja kuului suoraan Kiekkoliittoon. Johtava Valmentaja antoi luonnollisesti välittömien alaisten luoda vapaasti omanlaisensa näkemyksen sarjatason sisäistämisestä ja luonnostelusta.

    Sen sanottiin pohjautuvan Kanadan Amatöörisarjojen ihanteisiin. Valitettavasti jo mikä tahansa huonokin Kanadan Amatöörisarja olisi voinut olla jo ylimaallinen unelma Australialle siihen aikaan. Ulkomaalaisia rohkaistiin tulemaan Australiaan, mutta vastaavasti maan kiekkoliigan kiintiöt rajoittivat maan kiekollisen kehityksen nimissä ulkomaalaispelaajat korkeintaan viiteen pelaajaan per joukkue vielä vuonna 1985 joskin sekin oli tavallaan edistystä verraten tilanteeseen jossa aikanaan korkeintaan viisi ulkomaalaispelaajaa koko Australian sarjatasolla sai tuolloisina takavuosina olla koko aussien liigassa!

    Ulkomaalaisia Australiassa riitti ja myös suomalaispelaajiakin oli maajoukkueessa. Aikanaan ensimmäisen suomalaistaustainen pelaaja oli ollut vuoden 1979 C-kisoissa pelannut Barry Koski, mutta vuonna 1986 ensimmäinen kokonaan suomalainen pelaaja Jääkenguruissa oli Ari Pullinen. Pullisen mukaan joukkue oli innokas, mutta kovin hajanainen. Joukkue oli täynnä nuoria ja kokeneita kasvoja joiden innokkuus pelata ylitti valitettavasti taidot ja samalla myös joukkue lannistui kerta kaikkiaan liian paljon vastoinkäymisistä.

    Adelaiden Tiikereissä pelannut Pullinen kävi itse pelikauden lisäksi teknillisillä aloilla töissä sillä Australialla ei tunnetusti rahaa ollut tarjolla amatööritasoon pohjautuneessa liigassa. Pullinen on sittemmin ollut kauankin Australiassa jonne hän Suomesta aikanaan lähtikin ja muistaakseni pyörii nykyisin erään melko ison tekniikkayrityksen johdossa. Aiemmin oli ainakin pienemmistä vientiyrityksistä ainakin ConCo Orb Industriesilla töissä, mutta nykyistä firmaa en tähän hätään muista. Viime kuulemani mukaan jo yhteensä on ollut ainakin yli 30 vuotta Australiassa vaikka on satunnaisesti kaiketi Suomessa käynytkin. Adelaiden muut suomalaiset Jään Tiikerit Arto Kalevi Malste, Aki Valkonen ja Kari Pyynönen eivät harmittavasti mahtuneet mukaan joukkueeseen. Suomalaistaustaisista ausseista myöskään Gary Sohkanen ei mahtunut joukkueeseen.

    Malste oli poisjäännistään erittäin harmissaan, mutta hyväksyi perustelut kuultuaan Johtavan Valmentajan ja myös hänen oman seuravalmentajansa Kevin Brownin ja Rick Adamin pitämän selittelyjen jälkeen. Joukkueessa ei tuolloin ollut tilaa Malsteen kaltaiselle pelaajalle sillä Malsteen pelityylin arveltiin olevan hieman hitaahkonlainen ja valmentajat pelkäsivät jäähyjä joita Malste aika usein sai aikaan liigassa tai Goodal Cupissa. Australian kiekkoliitossa eräänlaisena Johtavan Valmentajan yläpuolella olevana toimitsijana ja Valvojana toimi Jaakko 'Black Jack tai 'Musta Pekka' Valkonen joka myös melkoisen pitkälti oli Australiaan eksynyt pitkälti työn nimissä aikanaan ja löytänyt jääkiekon siellä ollessaan.

    Toimi omana aikanaan melko menestyksekkäästi korkeaan ikään katsoen peleissäkin, mutta Australian liigan taso oli tunnetusti värikästä ja edelleen kovista yrityksistä huolimatta pohjamudissa moniin muihin huonoihinkin maihin nähden. Musta Pekka neuvoi melkoisen isällisen paljon myös Malsteen kaltaista nuorta kaveria sen jälkeen kun Malste ajautui tiettyihin ristiriitoihin JyP HT:n, Sisu Teamin ja koko sen hetken Leijonien pelaajavalinnoista. Taisi olla vuoden 1980 Talviolympialaiset syynä loikkaukselle Australiaan tai sittemmin vain pelkkä seikkailunhalu.

    Vuoden 1986 Australian pelillinen taso oli oikeastaan melkein millä tahansa mittapuulla mitaten säälittävää sohlailua, mutta täytyi kuitenkin muistaa Australian paluu yleensäkin pitkän ajan jälkeen jääkiekkoon. Samalla maajoukkue kehittyi kisojen aikana jatkuvasti Espanjassa. Kisojen ehdottomimmat helmet olivat Howard Howie Jonesin ja Damian Hollandin löytäminen. Tämä 20-vuotias Sydneyn nuori mies toi toivoa kentälliseen pelaamiseen puolustajana ja oli Australian joukkueen omassa äänestyksessä Joukkueen Paras Pelaaja kisojen jälkeen. Kyse oli siis Howie Jonesista.

    Jos Jones oli erittäin lahjakas niin avoimesti kaikki ihailivat 18-vuotiaan brittiläistaustaisen Hollandin urheaa asennetta torjua ja päästää ainakin edes taistelleen kiekkoja itsensä kautta maaliin kuin mikään muu vain ei enää voinut tapahtua. Niin paljon Holland todella vakuutti, että heti kisojen jälkeen Holland oli lähteä ja lähtikin Torontoon saatuaan paikan kansainväliselle maalivahtikurssille ja hetken aikaa ja paljon kaiken jälkeenkin Holland vaikutti pääsevän jopa ennen pitkää NHL:n kehitysohjelmaan tai ainakin ehdottomaksi varauspelaajaksi mihin tahansa AHL:n tasoa pienempään kiekkoliigaan Yhdysvalloissa ja Kanadassa. Itse joukkueen osalta Australialla oli karmeaa aikaa kestettävänään.

    Luistelunopeus oli parhaimmillaan kisojen kehittyessä jopa keskitasoa, mutta yleisesti ottaen kuin olisi savijaloilla seissyt joukkue jäällä. Oikeastaan mikä tahansa umpisurkeakin muu kiekkomaa sai C-sarjassa helposti hyökkäyksensä läpi. Passiivihyökkäyksetkin. Ja puhumattakaan sitten oikeista huippuluokan Kärkihyökkäyksistä tai Ryntöhyökkäyksistä. Pullisellakin oli hyökkäyspäässä vaikea vastata mihinkään hyökkäykseen oikein sillä vaikka voimatasoa riitti itse miehellä niin muutoin pelaajia viiletettiin kumoon. Välillä Pullistakin vietiin kuin märkää rättiä jäällä yrityksistä ja ajoittain tarmokkaasta puolustuksesta huolimatta. Joukkue olisi ehdottomasti tarvinnut Malstetta tai Valkosta puolustukseen, Pynnöstä hyökkäykseen ja mahdollisesti Sohkasta maalin suulle aina kun Holland olisi kaivannut lepuutusta. Kakkosmaalivahti Paul Groves kun floppasi otteluissaan pahan kerran. Mies oli kerta kaikkiaan suoranainen imuri josta olisi missä muussa maassa tahansa jääkiekon osalta tehty täysi pelle.

    Hyökkäysvoima oli siis heikko, puolustus oli heikko, etenevään hyökkäykseen ei panostettu, syöttöpelaaminen oli karmeaa kiekkojen valuessa vastustajalle liikepelin hitauden takia, kiekonkatkaisupeli yhdessä kärkipelaajien tai puolustuksen saadessa edes harvoin aloitteen pelistä syötönpalautuksen osalta oli lapsellista läpsyttelyä etenkin kisojen alussa, aggressiivinen puolustus lähinnä nauratti vastustajaa ja joukkue lopulta kisoissa käytännössä koskaan sitä kyennyt harjoittamaan vaan pysyi passiivisessa ja pikakoulutetussa linjapelauspuolustuksessa joka sentään esti kaikkein pahimmat katastrofit, mutta sitoi käytännössä aina puolustajat vastaamaan vain maalinsuun siivoamisesta vailla oikeastaan mistään toiveistakaan päästä edes joskus kisojen otteluissa keskialueelle. Kiekonhallinnassa joukkue menetti kisojen aikana jopa naurettavankin hitaassa peruspelaamisessa välillä kiekkoja!

    Silti sen umpisurkeudesta huolimatta Australia kehittyi kisojen aikana. Kiinaa vastaan ei ollut mitään jakoa ja pelkästään Kiinan armollinen ja aussit naurunalaiseksi tehnyt hidastelu pelasti sen aivan täydeltä kiekkotuholta. 0-15 tappio oli naurettavan pieni otos siitä millainen tappio olisi todella pitänyt olla. Unkaria vastaan maalille vaihdettu Damian Holland osoittautui melkoisen kovaksi luuksi ja hämmästyttävintä oli Unkarin perseily puolustuksen osalta sen verran paljon, että toisessa erässä Australia onnistui kuin onnistukin maalin saamisessa. Ja kolmannessa erässä jopa parikin maalia! Lopulta Australia hävisi ottelun 3-11 Unkarin puolustuksen perseilyn ja jatkuvien jäähyjen takia. Toisaalta ilman niitä Australia olisi hävinnyt Kiina-ottelun tapaan. Bulgariaa vastaan joukkue pisti täysmurskajaisten sijaan kampoihin ja kun Bulgaria jäähyili jopa vielä Unkariakin enemmän ja siten ottelusta tuli lopulta Damien Hollandin ja Bulgarian nuoren ja ensimmäisiä kunnon kisojaan pelanneen Konstantin Mihailovin välinen kaksintaistelu maalivahtien kesken. Kun Australia alkoi todellakin Pullisen sanoin koohoilla kentällä niin Bulgarian kasetti ei kestänyt ja nyrkit heiluivat pelaajilla vähän väliä ja Pullisen ohella ainakaan Howie Jones ei ollut lasileuka nyrkkien moukaroidessa bulgaareja...
     
    Viimeksi muokattu: 02.09.2015 klo 23.22
  4. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Lopulta Australia hävisi jälleen, mutta shokkiluvut tappiolle olivat vain 4-5... Pohjois-Korean piti myös ns. Teurastaa aussit pelillisesti, mutta toisin kävi Hollandin torjuessa maalin suulla ja etenkin Pohjois-Korean Voimanelikon ja Kim Il-Sungin Kiekkokarpaasi Chong Hon ajautuessa jatkuvasti paitsioansaan ja jäähyilyyn.

    Kömpelyys jäähyherkkyyden ohella oli Pohjois-Korean akilleen kantapää mitä Australia hyödynsi täysin mitoin vaikka pelitasoltaan Pohjois-Korea oli moninkertaisesti parempi kuin Jääkengurut. Pitkä ja tappeluja täynnä ollut peli päättyi Australialle kuitenkin tasapeliin. Silti masentunut Unkarikin oli sitä edellä ja muuttuneiden turnauksen sääntöjen takia Australia tuli putoamaan suoraan kaudeksi 1987 D-sarjaan.

    Ainoastaan Huonoimman Maan ratkaisseessa ottelussa Australia pelasi ainoan kerran todella voitosta kun vastaan saapui Etelä-Korean käytännössä opiskelijatason maajoukkue jolla tuntui olevan luistelussa yhtä paljon ongelmia kuin Australialla, mutta pelaajien nopeustaso muutoin oli melkoinen. Etelä-Koreaa vastaan ensimmäinen erä päättyi 1-3 ja seuraavassa erässä maaliero olikin jo 4-7 ja lopulta maalikarkelon päätteeksi Australia hävisi niukasti luvuin 7-9. Australian ainoa ilo turnauksesta oli tasapeli Pohjois-Koreaa vastaan käydystä pelistä, hyvin niukka tappio Bulgarialle silloin kun maata vain haukuttiin kaikkein surkeimmaksi vitsiksi jääkiekon saralla ja Etelä-Korean voittaminen melkein silloin kun oikeasti vastaan asettui taitotasoltaan yhtä huono joukkue jolloin tasoeroilla ei ollut epärealistisuutta. Ja ennen kaikkea Damian Hollandin ja Howie Jonesin löytäminen mukaan maajoukkueeseen sillä tulevaisuudessa he tulisivat muodostamaan tärkeän Jääkengurun selkärangan pelikäsityksen ja siivittämään sitä ainakin lähtökohtaisesti tuolloisista lähtökohdista uskomattoman korkealle tasolle.

    Australia oli siis huonoin maa jääkiekossa vuonna 1986 ja välillä jopa huonoimmankin titteli tuntui liian hyvältä sille. Toisaalta taas aivan kisojen loppupuolella Australia kuitenkin osoittautui kehittyväksi joukkueeksi. Sillä ei edes kaikkein surkeinkaan joukkue vuoden 1986 C-kisojen monimuotoisuutta korostaen voinut olla aivan niin surkea kuin mitä olisi voinut olettaa. Etenkin kun Australia pystyi melkein voittamaan Bulgarian tasoisen joukkueen ja saamaan tasapelin Pohjois-Korean kanssa. Tappio Unkari-pelissä oli murskaava, mutta senkin eteen Unkari joutui tekemään jopa nöyryyttävänkin paljon töitä ja Gabor Boroczi kiristelikin raivoissaan hampaitaan joukkueensa perseilyistä kentällä sitä reilusti surkeamman vastustajan edessä ja aiheuttaen taas lukuja sarjaan Unkarin vältettävät perseilyt jääkiekon saralla osa X ja Y...

    Joukkue oli myös kirjavasti monikansallinen jota oikeastaan yhdisti jääkiekon ohella saman maan alla pelaaminen vaikka syntyperä tavoitteineen tuntui aina ajoittain olevan vahvasti muualla toisin kuin monilla muilla kaksoiskansalaisilla mikä tuntui olevan vielä 1980-luvun puolivälissäkin Australian jääkiekon ongelmana ja sitä aiottiin pistää ojennukseen. Edustus oli kirjavaa. Joukkueen kaksoiskansalaisia oli Pullisen ohella ainakin Serge Domeniconi ja Vladimir Vlad Michal joista Domeniconi oli italialainen ja Michal silloisen Tsekkoslovakian ja myöhemmin Tsekin kansalainen. Lisäksi maajoukkueessa ei Black Jack Valkosen ärähdyksen jälkeen enää syrjitty Malsteen A.K:ta peleistä ulos jättämällä ainakaan noin vain. Pullinen tosin sanoi myöhemmin muutamia tiettyjä mielipiteitä julki koko valmennuspiireistä ja joutui sittemmin toteamaan, että hän jäi rannalle jo muistakin syistä kuin vain pelkistä pelillisistä syistä ennen pitkää. Maajoukkuekapteenina toimi Sandy Gardner.

    Tässä kuitenkin pelaajat jotka pelasivat Australian maajoukkueessa eli Jääkenguruissa vuonna 1986:

    Maalivahdit: Damian Holland ja Paul Groves

    Puolustajat: Kelly Armitage, Paul Brockwell, Fred Christen, Jim Fuyarchuck, Howard Howie Jones, Scott J.R McEwing ja Richard Ricky Motteram

    Hyökkääjät: Serge Domeniconi, Alexander Sandy Gardner, Guy Grant, Russell Johnson, Glen Lynch, Vladimir Vlad Michal, Peter Nixon, Dean Bottoms Up Bollock, Ron Ronald Ronnie Shupka, Jeff Taylor ja Ari Pullinen.

    Päävalmentaja: Charlie Chuck Thunderbolt Naish Senior

    Joukkueenjohtaja ja Toimitusjohtaja: Max McKowen

    Joukkueen lääkäri: Tohtori Peter Gwozdecky

    Vastaava lääkäri: Yleislääkäri Peter Boyle

    Joukkueen Manageri: Kevin Touzin

    Joukkueen Apulaismanageri: Kevin Brown

    Johtava Valmentaja tai Valmennuksen Yhteistoimintamies: Kevin Sargeni

    Kuntovalmentaja: Hall Thomas

    Vastaavat Kuntovalmentajat: Ross Kowell ja Bruce Paxton

    Varustehuoltaja: Paul Raphael
     
    Viimeksi muokattu: 03.09.2015 klo 00.07
  5. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Etelä-Korealla oli vuonna 1986 varsin vaikeaa jääkiekossa. Sen maajoukkue Espanjassa koostui nuorista ja erittäin vähän yleensäkin jääaikaa saaneesta opiskelijatason joukkueesta. Tavallinen Etelä-Korean Armeijan tai Erikoisjoukkojen Talviurheilujoukkue joka harjoitteli säännöllisesti ainakin keskimääräisen korealaisen ammatti-ihmisen mittapuulla kaikkea talvella harrastettavaa urheilua jätettiin jostakin käsittämättömästä syystä kokonaan sivuun valintoja mietittäessä. Se kostautui Etelä-Korealle pahoin. Etenkin kun yleisesti siihen asti nimenomaan Armeijan tai Erikoisjoukkojen Talviurheilujoukkue oli käytännössä ollut Etelä-Korean Jääkiekkomaajoukkue...

    Australian tapaan maan jääkiekosta ja joukkueesta yleensäkin oli käsittämättömän vaikeaa löytää mitään hyvää sanottavaa ja äärimmäisen vähän myöskään mitään tietoa tuon vuoden maajoukkueesta muutenkaan. Mikä on ollut tätä mietittäessä ja kirjoittaessa suuri harmi. Etelä-Korea ei opiskelijatason joukkueella saanut aikaiseksi oikein mitään kentällä ja sen ainoa edes erittäin rajallinen ase oli C-sarjan MM-kisoissa 1986 sen nopeus. Pienet ja ketterät kädet hallitsivat kiekkoa ja kiekollinen keskittyminen oli vaikeuksiin nähden yllättävänkin hyvää. Ja ennen kaikkea syöttötarkkuus vaikka yleisesti ottaen joukkue oli sanoinkuvaamattomissa vaikeuksissa. Ja oli lopulta vuoden 1986 toiseksi surkein jääkiekkomaa jättäen taakseen vain Australian ja välillä Etelä-Korea itse olisi ansainnut olla viimeisenä omien lukemattomien sattumuksiensa johdosta jotka olivat välillä naurettavia...

    Oman lohkon toisessa pelissä 23.3.1986 vastaan asettui Romania ja samaan aikaan kuin Australia kärsi Kiinaa vastaan samassa kurimuksessa eri lohkoissa eri syistä omassa lohkon avausottelussaan niin Etelä-Koreaa vastaan Romania lähti väsyneen säälittävästi, mutta lopulta terästäytyi ja pysyi yllättävänkin maltillisena läpi ottelun. Etelä-Korea hävisi 0-13 pelin. Norjaa vastaan Etelä-Korea jostain kumman syystä pystyi kuitenkin opintotason joukkueellaan pistämään ainakin ensimmäisen erän ajaksi sellaisen näytöksen pystyyn, että Jääkarhut johtivat vain 1-2 erätauolle lähdettäessä!

    Vaikka Norja voittikin ottelun jäähdyttelemällä luvuin 1-11 Etelä-Korean tappioksi niin Norjan lehdistö kirjoitteli pitkiä ja katkeran kitkerän savuisia kommentteja siitä miten joukkue voitti liian helposti ottelunsa. Toisaalta taas Norja oli tuolloin historiallisessa aallonpohjassa jääkiekon saralla joskin aivan 1970-luvun tasoiselle masennuskaudelle ei vajottu, mutta Jääkarhujen osalta yleinen masennus heijastui koko lajin tulevaisuuteen tuolloin pahoin ja vieläkin pienen pieniä jälkiä on olemassa vaikka norjalaisen jääkiekon painajaismaisimmista vuosista ja vuosikymmenistä on kulunut pitkälti 30-40 vuotta aikaa.

    Tanska oli myös tasoonsa nähden yllättävänkin lepsu ja etenkin Tanskan pakiston mokaillessa omia pelejään ja tehottoman valmennuksen takia Etelä-Korea pystyi Jääkarhuja vastaan käytyyn peliin nähden jopa taistelemaan Punaisia Jään Leijonia vastaan. Lopulta Etelä-Korea hävisi ottelun luvuin samoin luvuin kuin Norjalle eli 1-11. Ensimmäisessä erässä Tanskan johto oli vain 0-2 mikä oli melkoinen salama kirkkaalta taivaalta. Ja salamahan ei muka koskaan iske kahdesti samaan paikkaan!

    Kysymys kuuluikin, että voisiko Etelä-Koreasta tulla jotakin jääkiekossa? Voisiko Etelä-Korea todellakin kehittyä jääkiekossa kun se vain takaisin rauhalliset olosuhteet harjoittelulle, potkisi liitostaan kaikki turhan lepsut tai täysin liika-autoritääriset diktaattorin lailla riehuvat liittopomot, antaisi ennen kaikkea selvän sanan joukkuevalinnassaan joko selvästi opintotasoisen joukkueen, armeijan joukkueen tai aivan oikeastaan vain ja ainoastaan jääkiekkoon keskittyvän selvän joukkueen päämäärän ja lopulta ennen pitkää vain rohkaistuisi harjoittelemaan enemmän kansainvälisiä vastustajia vastaan ja kehittämään maan omaa orastavaa liigakiekkoa joka oli pohjasakkaa jääkiekon kilpailutasolla, mutta oli kuitenkin ensiaskel maan omalle tulevaisuuden kiekkopolvelle? Olisiko se kaikki todella mahdollista vai pelkkää kangastusta?

    Etelä-Korean osalta turnauksen paras ottelu nähtiin kovatasoisena taisteluna Espanjaa eli kisaisäntää vastaan joka päättyi lopulta 3-3 tasapeliin. Ensin oltuaan tasapelissä luvuin 0-0 ja johdettuaan pitkään Espanjaa kotiyleisön edessä luvuin 2-1. Espanja kampesi kuitenkin itsensä tasoihin ja potentiaalinen voitto ja säilyminen C-sarjassa meni hukkaan. Etelä-Korealle kohtaloksi lopulta tuli kuitenkin maaliero joka tiputti sen Espanjan sijaan D-sarjaan vuodeksi 1987. Huonoimpien keskinäisessä ottelussa se voitti Australian luvuin 9-7 pitkän maali-ilottelun jälkeen.

    Valitettavasti en ole onnistunut löytämään Etelä-Korean maajoukkueen tuon vuoden pelaajista tai oheishenkilöistä paljonkaan tietoja toistaiseksi. Kenties niitä vielä myöhemmin löytyy...
     
    Viimeksi muokattu: 03.09.2015 klo 00.52
  6. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Espanjalla oli luonnollisesti vuoden 1986 C-sarjan MM-kisojen koti-isäntänä melkoinen homma edessään. Maajoukkue oli koottu pitkälti jälleen tuttuakin tutummista miehistä. Juan Morato oli saanut tehdä päävalmentajan paikaltaan tilaa uransa lopettaneille Carlos Gordovilille ja Vincent Friyialle. Friyia peri päävalmentajan pestin ja Gordovil sai toimia varapäävalmentajana.

    Apulaispäävalmentajan ja joukkueen koordinaattorin hommat annettiin Espanjan vuoden 1982 C-sarjan kotikisojen päävalmentajalle eli romanialaiselle Stefan Ionesculle. Maajoukkue suoritti kotikisansa edessä lopulta menettelevänkin hyvin vaikka vaikeuksia peleissä oli ja yksinkertaisesti sitä itseään paremmille joukkueille Espanjan kohtalona oli saada itselle tappio. Norja pelasi koti-isäntiä vastaan naurettavan heikon ensimmäisen erän, mutta C-sarjassa rypemisen itsesääli unohtui heti kun Espanja onnistui kuin onnistuikin tuottamaan Jim Marthinsenin uran noloimpia hetkiä saamalla yhden maalin aikaan.

    Jääkarhut pistelivät Espanjan poskeensa tämän jälkeen hyvin nopeasti. Jopa 50-1 arvioitu tappiotahti oli tahdin rauhoituttua lopulta yllättäen vain 3-18 Norjan eduksi. Vielä kolmannessa erässä Norjan käyttäessä varamaalivahtia kaksi vahinkoa sattui. Espanja venyi edelliseen otteluunsa nähden Romaniaa vastaan huikeaan trilleriin ottelussa jossa jopa Romanian kultaisen sukupolven vahvimmatkin pelaajat alkoivat olla erittäin kovilla Espanjan nopeiden syöttöjen edessä. Toisaalta taas Romanialla oli ottelussa Mihail Lucian Popescun loukkaannuttua täysin kadoksissa puolustuksen ja keskialueen yhteistyö sitä selvästi ja moninkertaisesti heikompaa vastustajaa vastaan eikä fanaattisen espanjalaisyleisön kannustus omiaan kohtaan paljon auttanut. Lopulta 35 minuutin mittaisen huikean jännitysnäytelmän päätteeksi Espanja väsyi ja kuin ihmeen kaupalla välttyi murskatappiolta. Espanja hävisi lopulta vain 2-5.

    Espanja pelasi sittemmin 3-3 tasapelin Etelä-Korean kanssa joka ei kyllä ollut oikeastaan mistään kotoisin ja ottelu oli melkoista syöttelyn, mutta myös yleisen nujuamisen taistoa koko pelin ajan. Espanjan viimeinen vastustaja oli Tanska joka kärsi joukkueena elämänsä yllätyksen olemalla 20 minuutin jälkeen tasoissa sitä vastaan 0-0! Tanska toki lopulta voitti, mutta pelaajien ja joukkueen yhteistyö tuntui enemmänkin valtavalta pakkopullalta ja Espanja hävisi luvuin 0-6.

    Toisaalta Jääkarhuihin verrattuna Tanska oli läpi ottelun huomattavasti rauhallisempi ja jopa flegmaattinen. Espanja selvisi marginaalisesti maalierolla Sijoitussarjaan ja vältti putoamisen vuodeksi 1987 D-sarjaan. Espanjan joukkueen tähtihetki kisoissa oli jäähyjä täynnä ollut Pohjois-Korea-ottelu jonka Espanja Kim Il-Sungin lempijoukkueen suureksi tappioksi voitti sen luvuin 6-5. Masentuneelle Unkarillekin Espanja oli uutta virtaa voitostaan saaneena 40 minuuttia naurettavankin kova sille ja Gabor Boroczi oli saada verenpaineensa kohtuuttomiin lukemiin vaihtopenkin takana. Lopulta Espanja hävisi luvuin 5-10 Unkarille.

    Lopulta Espanja hävisi uudelleen Tanskalle uskomattomasti vain luvuin 0-6. Kerran sellaiseen ihmeeseen olisi voinut järkyttyneenä uskoa, mutta kaksi kertaa niin pieni tappio oli jotakin perin ennenkuulumatonta Tanskalle ja sen jääkiekon tason arveltiin tippuneen todella rajusti.

    Espanjalaiset kannustivat joukkuetta niukoista tappioista riippumatta läpi turnauksen ja nopea syöttöpeli oli yleensä hyvää katsottavaa. Toisaalta taas Espanja oli edelleen yksi huonoimpia maita jääkiekossa ja pitkälti se pärjäsi vain kotiyleisön tuen ja suuren pelihengen turvin kuin olemalla reaalisesti jotenkin oikeasti supermiestason joukkue jääkiekossa. Etenkin Norjan ja Tanskan jäähdyttelytason pelleily sen kanssa pienine suurine yksittäisine maalinöyryytyksineen oli myös melkoista katseltavaa. Joka tapauksessa suurin järkytys tuli vasta vuoden 1986-1987 vaihteessa kun yllättäen Espanjan Jääkiekkoliitto ei löytänytkään rahaa mennä vuoden 1987 C-sarjan kisoihin ja sitten alkoi jatkuva väittely pysymisestä C-sarjassa tai putoamisesta D-sarjaan. Espanja ei myöskään pitänyt ollenkaan Belgian ilmaisesta pääsystä C-sarjaan kaudeksi 1987.

    Lopulta liittotasollakin ylikuohui ja Espanjan maajoukkueen suureksi nöyryytykseksi ja tasolleen hyvien kotikisojen jälkeisten kisojen jälkeen Espanja ei pelannut vuoden 1987 C-sarjassa ja putosi D-sarjaan vuodeksi 1989. Lisäksi joukkue olisi saattanut muutenkin pudota D-sarjaan sillä IIHF:n herrojen mielestä Etelä-Korean ja Australian kaveriksi piti saada lopputaulukossa huonoiten sijoittunut maa niiden jälkeen ja se oli pitkän maalierottelun jälkeen Espanja Pohjois-Korean tai Unkarin sijaan. Ja ennen pitkää Espanja tosiaan tippuikin D-sarjaan ja vaikeutti typerästi omaa lupaavasti alkanutta taivaltaan jääkiekossa.

    Espanjan jääkiekkopelaajien määrä tosin kasvoi turnauksen myötä positiivisesti ja etenkin Copa del Rey Hockey Hielossa alkoi tuntua pikkuhiljaa tavoiteltavalta asialta muuallakin Espanjassa kuin vain maan yksinomaisissa pohjoisosissa. Liigan kasvaessa maajoukkue tosin kärsi. Antonio Toni Enrique otti kiitettävällä tavalla haltuunsa maajoukkueen huippuhyökkääjän viran kisoista pois jääneeltä edellisen vuoden Ranskassa pelattujen C-kisojen hyökkääjätähdeltä Carlos Del Sazilta. Hänet äänestettiin turnauksen parhaaksi pelaajaksi ja pistepörssin voittajaksi 16 tehopisteellään. Espanjan tuulisuus jääkiekon saralla tuli kuitenkin jatkumaan pitkään.

    Tässä kuitenkin vuoden 1986 Espanjan maajoukkue:

    Maalivahdit: Inaki Leclerc, Carmelo Calvo ja Antonio Toni Tejerina

    Puolustajat: Ramon Munitiz, Luis Fernando Tito Marcelino, Antonio Capillas, Miguel Angel Menino, Alberto Platz, Andres Santana Vega ja Carlos Luz

    Hyökkääjät: Jose Ramon Baron, Jose Ulpiano Moran, Jose Rivero, Carlos Puyelo, Ivan Patata Gonzalez, Jordi Pous Rodriguez, Javier Lacasta Nicuesa, Javier Aspiroz, Inaki Salegui, Asier Egana ja Antonio Toni Enrique.

    Päävalmentaja: Vincent Friyia

    Varapäävalmentaja: Carlos Gordovil

    Apulaispäävalmentaja ja Joukkuekoordinaattori: Stefan Ionescu
     
  7. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Pohjois-Korealla oli vuonna 1986 jälleen omanlaisensa hyvin vahva joukkue kasassa tasolleen. Silti jotakin kunnon tehokkuutta jäi uupumaan. Huolimatta siitä, että Voimanelikko ja Punainen Goljat olivat mukana Pohjois-Korean vahvuudessa kisoissa. Pohjois-Korea voitti C-sarjan MM-kisojen aikana Unkarin luvuin 4-2 mikä oli joukkueelle pieni yllätys sillä Unkari oli tunnetusti yleensä erittäin vaikea vastustaja. Toisaalta Pohjois-Korea sai kiittää jälleen Unkarin typerää jäähyilyä ja aikansa väsytettyään Unkarin pelaajia Pohjois-Korean nerokkaat ja taitavat kiekolliset pelaajat yhdessä Voimanelikon täydennyksellä varmistivat voiton 0-2 tappioasemastakin. Toisaalta Unkarin peliin Pohjois-Korea tuntui laittaneen kaikki taidolliset kykynsä sillä Kiinaa vastaan tahti uupui nopeasti.

    Etenkin mitä kauemmaksi joukkueen omat pelitavoitteet hävisivät vastustajan vastaavista. Ensimmäisen erän 1-4 tappiosta olisi voinut toipua, mutta Kiinan Chunlin Gaon pyörittämä tehokas voimapelaaminen alkoi kantaa tulosta Voimanelikon väsyessä pidättelyyn muun joukkueen suojaamiseksi. Ja Punainen Goljatkin tarvitsi edes välillä lepuuttamista vaihtopenkillä. Pohjois-Korea ei koskaan toipunut toisessa erässä ja niin se hävisi 1-9 Kiinalle. Australiaa vastaan Pohjois-Korean piti murskata se.

    Ei niin selvästi kuin vaikkapa mikä tahansa muu C-sarjan maa, mutta kuitenkin. Kaiken jälkeen Pohjois-Korean osalta ei kukaan voinut kuin ihmetellä sitä, että pidettiinkö Kim Il-Sungin mielijoukkueelle useampikin pelisulkeinen Kiina-tappion jälkeen liikaa vai mikä meni pilalle? Tasapeli luvuin 2-2 oli uskomaton nolaus Pohjois-Korealle. Etenkin kun Australialle tasapeli oli jo voitto itsessään. Uskomaton sellainen. Bulgarian osalta Pohjois-Korea taisteli ja voitolla se olisi ehkä vielä voinut nousta Voittosarjaan, mutta Bulgarian Ihmepoika Konstantin Mihailov piti maalinsuun puhtaana. Tai ainakin melkein.

    1-2 tappio Pohjois-Korealle tiesi Sijoitussarjassa pelaamista. Suhdeluvussa maalierolla ja voitolla Pohjos-Korea oli Alkusarjassaan lohkokolmonen. Sijoitussarjassa Pohjois-Korea koki vielä Australian tasapeliä nöyryyttävämmän asian. Koti-isäntä Espanja onnistui kampeamaan voittajaksi tiukassa taistelussa luvuin 5-6. Pohjois-Korean kisat C-sarjan lähestyessä loppua kohti menivät kärsimättömyydeksi ja Voimanelikko oli yksi rangaistumpia kokonaisuuksia C-sarjan MM-kisoissa 1986. Tanskaa vastaan Pohjois-Korea hävisi luvuin 1-6.

    Pitkästä aikaa Tanskaa vastaan Pohjois-Korealla oli myös omanlaista menevyyttä peleissään. Pohjois-Korea voitti vielä myös Unkarin uudelleen luvuin 4-2, mutta jäi lopulta Unkarin taakse maalierojen perusteella, mutta toisin kuin Espanja niin Pohjois-Korean osa oli välttyä putoamiselta. Tosin Espanja tippui erillisesti jälkikäteen taloudellisten syiden takia. Pohjois-Korean osalta toivottiin parempaa suoritusta seuraavalla kaudella. Sitä odotellessa Pohjois-Korealla oli tunnetusti aivan omat erikoisuutensa taas vuoden ajan. Pohjois-Korean pelaajia tai valmentajia muiden oheishenkilöiden en valitettavasti Voimanelikkoa ja Punaista Goljatia lukuun ottamatta ole saanut selville.
     
  8. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Unkarilla oli vuosi 1986 jääkiekossa hyvin lähellä muuttua todella hienoksi kaudeksi ja jopa paluuksi B-sarjaan. B-sarjasta oli juuri pudottu C-sarjaan edellisen kauden Ranskassa pelattujen kilpailuiden jälkeen ja luonnollisesti maa halusi B-sarjaan mahdollisimman nopeasti takaisin sinne. Ongelman muodosti kuitenkin maan yleinen kiekkotaso ja liiton sisäiset ongelmat vaihdellen aina taloudenpidosta liitto-ongelmiin saakka. Pahimmillaan Unkari oli hyvin lähellä lähteä D-sarjaan vuonna 1986 koska maajoukkue teki hirvittäviä virheitä peleissään...

    Unkarilla ei vain ollut tarpeeksi taitoa ja pysyvyyttä jääkiekossa oikeastaan missään C-sarjaa korkeammalla. Toisaalta Unkarin jääkiekko oli kehittynyt Gabor Boroczin päävalmentajakaudella tuoden ennen kaikkea selkeää jatkuvuutta. Joukkueen osalta kaikki tärkeät pelimiehet olivat mukana. Tärkeitä miehiä olivat jälleen kerran Ancsinin Janos tai Jani, Csaba Kovacs Senior, maajoukkuekapteeni Palla Antal ja Laszlo Szajlai. He pitivät Unkaria koossa jääkiekon saralla. Unkarin jääkiekon osalta voitiin sanoa, että nopeutta joukkueella riitti ja sitä voitiin pitää keskitason yläpuolella nopeuspelissä paremmillakin sarjatasoilla ja C-sarjassa nopeana. Voimapelaaminen oli jossain määrin keskivertoa joukkueen osalta.

    Puolustuspelaaminen oli kovaa tasoa kyllä C-sarjassa, mutta muutoin puolustuspelaaminen olisi ollut melko puutteellista B-sarjassa. Toisinaan Unkari pystyi yllättämään hieman erikoisella kärkihyökkäystyylillä C-sarjan kovimpia maita, mutta yhtä hyvin menettämään kiekkoja silloin kun niitä ei olisi missään nimessä pitänyt menettämään. Hyökkäysten syötönpalautus toimi menettelevän hyvin, mutta puolustuksen keskinäinen yhteistyöpeli Hajzerin veljeksiä Tiboria ja Janosia huomioimatta hyökkäyksen tukemisena oli syötönpalautuksessa puutteellista ja jopa surkeaa.

    Tai no Espanjaa, Etelä-Koreaa ja Australiaa ei kiekon tasolta viitsitty laskea mukaan. Ja sellainen mittari ei ollut kehuttava. Toisinaan etenevä hyökkäyspelaaminen oli Unkarilla kärkihyökkäyspelaamisen asialta arveltuna melko hyvää, mutta toisaalta Unkari jääkiekkomaana oli omaperäinen jo vuonna 1986... Ainakin Unkarilla yritystä käyttää aina koko pelikenttä hyväkseen. Puolustuksen osalta Unkari pystyi yleensä iskemään kovaa takaisin silloinkin kun tilanne oli lähtökohtaisesti huonokin. Unkarilla oli erikoisia tapoja käyttää myös syöttöpaikkoja muun muassa vastustajan sitomisen keskellä ja sellainen oli aikaa vievää, kiertosyöttö saattoi mennä helposti vastustajaan syliin ja sitten omissa soi pahimmillaan.

    Hyökkäyskärjen omat taktiikkakuviot olivat Boroczin Keihäänkärjeksi kutsutun taktiikan osalta vaikeita toteuttaa, mutta toisaalta nopeampi, vahvempi ja ennen kaikkea maaleja tuovia seikkoja. Passiivinen puolustuspelaaminen onnistui todella huonoja maita vastaan, mutta esimerkiksi Tanskan kaltaista kiekkomaata vastaan Unkari ei käytännössä tuonut sille mitään painetta keskialueelle ja lisäksi pelikirjaa yhdessä taktiikan kanssa pystyi muuttamaan. Unkari pystyi harjoittamaan myös aggressiivista puolustustakin joka toki oli tehokkaampaa myös huippumaata vastaan pelatessa, mutta myös riskialttiimpaa koska Unkarilla ei ollut tarpeeksi voimaa hyökkäyksessä tai puolustuksessa takana.

    Unkarin hyvänä puolena vastustajaan nähden oli myös se, että sen pelikirjaa jääkiekossa ei voinut lukea kuin avointa kirjaa. Unkarin osalta lähinnä pelaajien läheisyysliikkeistä ja linjaohjauksesta pystyi kiekonkäsittelyn saralta ymmärtämään sitä, että tuleeko seuraavaksi kiekkoon aggressiivinen salamaryntäys vai oliko odotusta vielä pelissä mukana. Sen sijaan Unkarin osalta mielenkiintoista oli myös se, että Unkarin pelissä kun vetäydyttiin niin se ei yleensä tarkoittanut kuoreen vetäytymistä tai kulmapeliin panostusta vaan Unkarilla oli tuolloin palautus tai ketjunvaihto menossa. Toisaalta taas etenevään hyökkäykseen voitiin uskoa joukkueen menevän kun vähintään yksi kiekollinen pelaaja tai kiekollinen pelaaja lähti etenemään joko maalia tai tiettyä aluetta kohti kaukalon laidassa syöttöpaikkaa hakien.

    Unkarin kärkihyökkäykset olivat yleensä myös erittäin hyviä C-sarjassa ja olisivat vuonna 1986 kelvanneet menettelevästi myös B-sarjassakin silloin kun kiekollinen peli vastustajalla olisi ollut riittävän heikkotasoista. Toisaalta etenevän kärkihyökkäyksen pelikirja kuvasi Unkaria vuoden 1986 osalta paljon enemmän kuin mikään muu ulottuvuus. Etenevässä kärkihyökkäyksessä Boroczin Keihäänkärki-taktiikassa ongelmana oli yleinen taktiikan hidas toteutuminen odottavalla pelitavalla ja vastustajan karkaaminen suoraan tai edes aggressiivisempaan normaaliin kiekontavoitteluun verrattuna.

    Toisaalta passiivisen pelitavan pystyi lopettamaan odottamisen osalta koska tahansa etenemällä laitoja pitkin maalipaikkoihin tai siirtymällä hallitulla liikkeellä kohti keskialuetta. Melko usein Unkari tyytyikin tekemään passiivipuolustuspelaamista ja vain harvakseltaan aggressiivista puolustuspeliä sillä Unkarilla oli jäähyongelma hyvinkin tuttu ja yleinen asia sietää. Toisinaan Unkari myös menetti kiekkoa liikaakin huippumaita vastaan pelatessa ja harvoin joskus jopa poskettomankin helposti.
     
    Viimeksi muokattu: 03.09.2015 klo 10.11
  9. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Unkari aloitti kisansa vuonna 1986 C-sarjan osalta tappiolla Pohjois-Koreaa vastaan ottelussa jonka olisi hyvinkin voinut voittaa. Tappio oli jälleen ikävä asia Unkarille luvuin 2-4. Australiaakin vastaan Unkari oli aluksi flopata kun maaleja ei tullut ja Pohjois-Korean ottelun tapaan Unkari alkoi ottaa jäähyjä ja lopulta maalin päästäminen oli surullista vaikka totta kai 4-0 voittolukemat vaihtuivat lukemaksi 11-3. Bulgariaa vastaan Unkari pelasi hyvän pelin ja voitto olisi voinut tulla, mutta ongelmana oli vain Konstantin Mihailovin torjunnat, jälleen meneminen jäähyputkeen silloin kun ei olisi pitänyt mennä ja huono ylivoiman toteutus maalintekotarkoituksessa. Ensimmäisen erän 1-4 tappiolukemista ei toivuttu.

    Toisessa erässä Unkari sentään monen kovan onnen yrityksen jälkeen sai maalin Janos Jani Ancsinin toimesta ja tilanne oli 2-4, mutta lopulta kolmannessa erässä Bulgaria sai maalin ja lukemat 2-5 Unkarin tappioksi säilyivät loppuun asti. Kiinaa vastaan Unkari pelasi erittäin tiukan ottelun jonka päätteeksi oman lohkonsa päätösottelussa Alkusarjassa Unkari huomasi melkein putoavan D-sarjaan! Lopulta Unkari oli neljäs lohkossaan Pohjois-Korean takana keskinäisen maalieron perusteella. Kiinaa vastaan siis pelattiin tasapeli 2-2.

    Sijoitussarjassa sen ensimmäisessä ottelussa yleensäkin Unkari pelasi omanlaistaan arkkivihollistaan vastaan ottelun eli Tanskaa vastaan. Unkari johti ensimmäisessä erässä 2-1, mutta toisen erän aikana aloite kääntyi Tanskalle reilusti vaikka vielä 2-4 tappioasemassa Unkari ei menettänyt hyökkäystehojaan. Viimeisessä erässä Unkari menetti otteensa ja ottelu päättyi Unkarin tappioon 4-8. Espanja vuorostaan oli melkoinen kiusankappale masentuneelle Unkarille ja vaikka voitettiin 10-5 niin se ei tuntunut voitolta vaan pakkopullalta. Unkari vielä hävisi Pohjois-Korealle uudelleen luvuin 2-4. Se oli päätös keskinkertaisille kisoille. Unkari oli palanut C-sarjaan ja valitettavasti osin sen keskikastiin.

    Sijoitussarjassa Pohjois-Korean ja Espanjan kanssa sijoituttiin tasapisteisiin, mutta maalieron turvin Unkari oli Sijoitussarjan toinen ja koko C-sarjan kisoissa kuudes. Vuodeksi 1987 Unkarin toivottiin saavuttavan paljon, mutta toiveet näyttivät haihtuvan savuna ilmaan kun Gabor Boroczi joutui yllättäen syrjään päävalmentajan tehtävistä ja hänen paikkansa otti mies joka oli myös edeltänyt häntä Unkarin päävalmentajana ja jopa vajaan parin vuoden tehnyt hänen kanssa töitäkin.

    Kyseinen mies oli Laszlo Galabhazy. Ja Galabhazy alkoi lähestyä melko lailla jo ukkoikääkin mikä ei hirvittävästi näyttänyt tuovan luottamusta maajoukkueen tulevaisuudelle tuolloin. Tässä tulee joukkueen kokoonpano mikä muuten Unkarilla pysyi aivan 1980-luvun loppua huomioimatta erittäinkin vakaana ja huolimatta tutuista kasvoista jokainen kerta milloin maajoukkueen pelaajat menivät jäälle niin he osasivat myös yllättää. Maajoukkueesta jäi vuoden 1986 osalta harjoitusleirien jälkeen ulos Laszlo Razstovszky, Zoltan Balint ja Kalman Kevevari puolustajista ja hyökkääjistä pois jäivät Andras Meszöly, Gabor Lantos ja Zsigmond Bodor.

    Tässä joukkue siis vuodelta 1986:

    Maalivahdit: Peter Kovalcsik ja Gabor Szadovsky

    Puolustajat: Peter Flora, Laszlo Gogolak, Imre Balogh, Guyla Pinter, Tibor Hajzer, Janos Hajzer ja Csaba Kovacs Senior

    Hyökkääjät: György Pek, György Buzas, Gaspar Menyhart, Adam Kereszty, Andras Farkas, Janos Zölei, Tibor Kiss, Attilla Balint, Antal Palla, Laszlo Szajlai ja Janos Jani Ancsin

    Päävalmentaja: Gabor Boroczi
     
  10. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Tanskan osalta vuonna 1986 jääkiekon MM-kisoissa C-sarjassa oli taival ainakin tapahtumarikasta jos ei muuta. Etenkin juuri ennen kisoja. Varsinaisten kovien ja selvien ratkaisijoiden sijaan Tanska sai kisoissa kaksi täysin erikoista sankaria ja ulkomailla Tanska pääsi ohimenevän hetken ajan julkisuuden valokeilaan jääkiekon korkeimmissakin maissa sen syyn johdosta, että Sören Huus onnistui Tanskan pelaajista tulemaan varatuksi NHL:n peleihin. Toisaalta Tanskalla oli ollut yksi pelaaja NHL:ssä ainakin aiemmin vuonna 1973 Poul Popielin eli Suomen lehdissä Poppeli-Paulina tunnetun miehen muodossa. Jään Punaisilla Leijonilla tosiaan riitti joukkueessa levottomuutta.

    Kanadalaiset Frank Barth ja Dana Barbin valmentajina tuntuivat olevan enemmän kiinnostuneita muista asioista kuin Tanskan parhaaksi valmentamisesta. Levottomuutta ja kosteita juhlia joukkueella riitti Espanjan auringossa. Tanskan tilannetta näytti pahentavan entisestään kun kolossimainen ja kilpikonnamainen liikepeli Christian Juul-Jenseniltä näytti olevan ainoa reagointi jääkiekkoon. Nuori parikymppinen kaveri ja ensimmäisiä kisojaan pelannut mies vaikutti olevan saman tien liian aikaisin tullut ja itseään täynnä oleva juniori vailla kuria ja ymmärrystä. Kiekollinen peliulottuvuus puhumattakaan sitten mistään nopeasta luistelusta ei ollut kehuttavaa.

    Sen vastapainoksi Juul-Jensen toisaalta toi joukkueeseen oman fyysisen voimansa joka vakuutti Barthin ja Barbinin tekemään ratkaisuja jotka kerrankin kaikessa päättömyydessään olivat kuitenkin järkeviä. Barthin ja Barbinin kiekkokäsitys tuntui pohjautuvaan enemmänkin kanadalaisten ikiomiin amatöörikohellussarjoihin. Ja vähänkin oikeasti C-sarjatasoa parempi maajoukkue olisi kyllä tehnyt mokoman taktiikan tyhjäksi. Rungstedin mies Juul-Jensen oli ja ylpeä siitä. Samoin myös siitä, että melkein yksikään mies ei voittanut häntä fyysisen pelin saralla C-sarjassa vuonna 1986 etenkin aloituspeleissä tai yleisissä kiekonkäsittelytaidoissa edellyttäen siinä pelattavan fyysistä peliä.

    Paha takaisku oli juuri ennen kisoja tapahtunut Jens Nielsenin loukkaantuminen jolloin jouduttiin ottamaan Nielsenin paikalle joukkueen ensisijainen reservipelaaja joka oli käsketty olemaan jo ennen kisoja valmiina tulemaan kisoihin mikäli tilaa olisi. Tämäkin reservipelaaja oli ensikertalainen ja vain 20 vuoden ikäinen. Kyseinen mies oli Flemming Christensen. Christensen tai Chrisu kuten häntä melko usein joukkueen toimesta kutsuttiin niin oli Frederikshavnin mies Tanskan Pääsarjan tasolla eli 1. Divisjonin. Christensen ja koko Tanskan joukkue oli kääntyä takaisin kotiin Tanskaan Hotelli Lavillista jossa joukkue asui kisojen ajan.

    Lavill oli tosin siitä erikoinen, että paikka oli lievästi sanottuna syrjässä kaikesta ja hotelli sijaitsi ylipäänsä lähellä rajaa. Yksi syy niin kaukaiseen asumiseen oli se, että kaikki lähialueen majatalot ja hotellit olivat tupaten täynnä porukkaa. Mahdollisen kotiinlähdön osalta väittely oli osoittautua kohtalokkaaksi. Syy siihen oli Christensenin väärä kisapassi ja tilannetta pahensi virkailijan äkkiväärä menettely Jens Nielsenin ja Christian Juul-Jensenin passien suhteen. Lopulta passisekoilun päätteeksi Flemming Christensen sai avuliaalta Espanjan poliisien edustalta uuden passin ja ennen kaikkea joukkueelle teetätettiin uusi joukkuevakuuspassi jolloin IIHF:n herrojen mielenterveyttä voitiin näin ivallisesti sanoen rauhoittaa tarpeeksi...

    Joka tapauksessa vitsailun unohtaen Tanskalla oli ajoittain erittäin umpisurkeasta valmentamisesta huolimatta melkoinen urakka edessään.

    Kun itse pelit pääsivät käyntiin niin Tanska aloitti pelinsä hieman mollivoittoisesti häviämällä Romanialle luvuin 1-5. Toisaalta Tanska sentään itse sai olla huippuluokan joukkue kun eteen marssi Etelä-Korea ja erittäin ongelmallisen alun jälkeen Tanska voitti ottelun lopulta luvuin 11-1. Sen sijaan Tanskan rakkaan isovelijoukkueen eli Jääkarhujen tullessa vastaan Jääkarhut voittivat Tanskan masentuneenakin luvuin 0-7. Tanskakin alkoi masentua koko turnauksesta ja pelaajien levottomuus kasvoi edelleen täysin kyvyttömiä valmentajia kohtaan. Espanja toki voitettiin erittäin pakkotilanteena luvuin 6-0. Vaikka alkuvaiheessa koko ensimmäisen erän ajan peli oli tasan. Ei mitään 4-4 tai 8-8 tilannetta vaan 0-0! Ja kun vastassa oli Espanja niin...

    Tanska oli lopulta Alkusarjan lohkonsa kolmas ja joutui siten Sijoitussarjaan. Sijoitussarjassa Tanska voitti Sijoitussarjan ensimmäisen ottelun Unkaria vastaan 8-4, voitti Espanjan uudelleen luvuin 6-0 ja lopulta koko Sijoitussarjan viimeisessä ottelussa ylipäänsä voitti Pohjois-Korean vaikea ottelun jälkeen luvuin 6-1. Pohjois-Korea pystyi omalla Voimanelikollaan jokseenkin helposti pysäyttämään Juul-Jensenin pelitavat ja Punainen Goljat aloitti jälleen melkoisen keisaroinnin jäällä ja näin Tanskalla vaikutti Unkarin lisäksi olevan oma kiistakumppani myös Pohjois-Koreassa tulevaisuutta ajatellen.

    Sijoitussarjan voitto ja koko C-sarjan viides sija oli harmittava asia, mutta toisaalta kompromissina loukkaantumisten vaivaamalla pelikaudella sekin sija oli parempi kuin jokin täydellinen katastrofi. Muutamat pelaajat myös kisojen jälkeen kieltäytyivät pukemasta maajoukkuepaitaa ylleen mikäli Barth ja Barbin vielä olisivat päävalmentajana. Sen verran kovaa perseilyn jälkeä tämä kaksikko sai aikaan. Sitä tuhoa paikkasivat tosin elintärkeät puolustajat Juul-Jensen ja Christensen. Maajoukkuekapteenina toimi Erik Lodberg. No joka tapauksessa laitan tähän vuoden 1986 Tanskan joukkueen jäsenistön:

    Maalivahdit: George Galbraith ja John Hansen

    Puolustajat: John Iversen, Carsten Svendsen, Benny Pedersen, Michael Faber, Henrik Christiansen, Jesper Hille, Flemming Christensen ja Christian Juul-Jensen

    Hyökkääjät: Kim Lohmann, Kenneth Henriksen, Jan Larsen, Kim Andersen, Poul Johan Haagerup, Sören Clausen, Arne Schultz, Esben Nedermark, Erik Lodberg ja Sören Huus

    Päävalmentaja: Frank Barth

    Varapäävalmentaja: Dana Barbin
     
    Viimeksi muokattu: 03.09.2015 klo 12.41
  11. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Romanialla oli vuoden 1986 kisoissa varsin omanlaisensa pelitapa Alkusarjassa ja myöhemmin Noususarjassakin. Romanian jääkiekko alkoi 1980-luvun loppupuolella selvästi taantua parhaimpien vuosien päivistä ja muun muassa maan parhaimman pelaajan eli Doru Tureanun uran päättyminen alkoi olla lähellä ja muutama muukin pelaaja alkoi jo Tureanun tapaan selvästi vanhentua ja menettää tehojaan.

    Romanialla kuitenkin riitti enemmän tehoa 1980-luvun puolivälissäkin kuin mitä vertaa sittemmin seuranneisiin aikoihin jääkiekossa joskin aina 1990-luvun alkuun asti Romanialla oli omanlaista tehokkuuttaan käytettävissä sillä Kultaisen Sukupolven jälkeinen välitön pelaajapolvi oli myös omaan sarjatasoonsa nähden erittäin kyvykäs ja jopa jääkiekon huippumaidenkin tasolla oli kiinnostusta Romanian jääkiekkokulttuuriin joskin huomattavasti vähemmän kuin mitä oli ollut melkein kautta koko 1970-luvun ja varsinkin sen jälkipuoliskolla.

    Romanialla oli melko paljon joukkueesta myös poissa pelaajia joilla olisi voinut olla merkitystä peleihin mikäli he olisivat olleet paikan päällä kisoissa. Kuitenkin maan ehkäpä huikein keskialueen kiekkopelaaja koskaan eli useimmiten Romanian Eliittipuolustajaksi todettu Mihail Lucian Popescu oli mukana ja osoittautui etenkin poissaolojen vaivaamalle Tricolori Hocheille elintärkeäksi pelaajaksi.

    Samoin puolustuspään korvaavana pelaajana toiminut Ferenc Miklos osoittautui hyväksi ratkaisuksi ottaa joukkueeseen kuten myös useimmiten Popescun pakkiparina toiminut Lajos Bedo jonka pelipaikka oli pääsääntöisesti olla hyökkääjä. Hyökkäyspäässä kisojen tärkeimmät miehet tuntuivat Tureanun ongelmien takia kisoissa olevan Alexandru Halauca ja Laszlo Solyom joiden oli kehitettävä omanlaisia ratkaisujaan maata vaivanneisiin maalipaikkojen menetyksiin välittömän keskialuepelaamisen jälkeen lähestyttäessä kohti vastustajan maalialuetta. Maalivahtina toimi Gheorghe Hutan tuttuun tapaan.

    Alkusarjassa Romania voitti 23.3.1986 pelatussa Alkusarjan oman lohkon avausottelussa Etelä-Korean säästellen maalein 13-0 ja melko vaivattomasti myös Tanskan maalein 5-1 huolimatta Christian Juul-Jensenin ja Flemming Christensenin kovista yrityksistä puolustaa maalialuettaan tarmokkaasti. Espanjaa vastaan Romania oli hieman vaikeuksissa ehkäpä espanjalaisten nopean syöttötyylin ja ennen kaikkea espanjalaisen kotiyleisön kannustuksen takia, mutta lopulta Romania voitti maalein 5-2 huolimatta umpisurkeasta ensimmäisestä erästä jossa Popescu oli saada pelikieltoa tilanteessa jossa hän jokseenkin sääntöjen rajamailla kampitti Espanjan Antonio Enriquen hyökkäysalueella. Ja joka oli vain 1-1 kun pelin olisi pitänyt olla ainakin äärivähintäänkin 10-1...

    Oman lohkon viimeisessä päätösottelussa 29.3.1986 vastaan asettui Jääkarhut eli Norja. Norjaa vastaan taisteltiin pitkälti yi 40 minuuttia jonka aikana liikepeliä ei puuttunut, mutta lopulta ennen kaikkea Norjan yleinen oikea taitotaso oli vain kerta kaikkiaan liian kova Romanialle tai mille tahansa muullekin C-sarjan maalle vuonna 1986. Ensimmäisessä erässä Romania sai pelin pysymään 1-1 luvuissa ja toisessakin erässä vielä siedettävänä luvuin 3-4 sen ollessa niukasti tappiolla, mutta sen jälkeen Romania hävisi viimeisen erän väsymisen johdosta luvuin 3-6. Romania pääsi tappiostaan huolimatta kuitenkin Noususarjaan tai Voittosarjaan.

    Romanian osalta voitiin puhua siitä, että Jääkarhuja vastaan ei voitu yhtään mitään sinällään ja siten toinen sija riitti tai riittäisi Romanialle sääntöjen mukaiseen nousuun B-sarjaan vuodeksi 1987. Osalle Romanian Kultaisen Sukupolven vanhoista parroista kuten Tureanulle ainoa motiivina etenkin uran loppupuolella pelaamisen jatkamisen vastine oli ennen kaikkea päästä vielä kerran olympialaisiin vuonna 1988.

    B-sarjassa Romania siellä aina pelatessaan alkoi kuitenkin olla vanhemman ajan tasoonsa verrattuna 1980-luvun lopulla jo melko huono joskin kuten todettua saadessaan aivan parhaimmat miehensä ja keskialuevarmistajan Popescun kehiin Romania pystyi hyvinkin kilpailukykyiseen suoritukseen vielä tuolloin jääkiekossa. Etenkin mikäli sarjataulukon ja maan oikeat kiekkokyvyt vain pystyi laittamaan omaan arvoonsa. Noususarjassa Romania kuitenkin tietyllä tapaa laittoi kaikkensa peliin ja sai silti hävitä Kiinalle joskin erittäin niukasti 30.3.1986 pelatussa Noususarjan toisessa ottelussa luvuin 3-4. Tasapeliä yritettiin vain ottelun loppupuolella jopa pitkäänkin kuudella kenttäpelaajalla, mutta sitä ei tullut.

    Kiina-tappion eräänlainen takuumies oli Kiinan oma keskialuepelin moottorina toiminut Chunlin Gao jolla riitti teknistä kiekonkäsittelyn taitoa kokoonsa nähden erittäinkin paljon. 1.4.1986 koko C-sarjan MM-kisojen toiseksi viimeisessä ottelussa Romania kompastui omanlaiseen nuorukaiseen nimeltä Konstantin Mihailov. Mihailov osoittautui huikeaksi torjujaksi ja kun Romania vielä alkoi toisesta erästä lähtien ottaa jäähyjä liikaa ja lopulta ylirasittunut Hutan ei jaksanut itse torjua maalin suulla niin 4-7 tappio oli järkytys.

    Etenkin kun Bulgarian oma kiekonkäsittelyn taidot olivat olleet hyökkäyspäässä sitten Atanasanovin veljesten jälkeen olleet melkoista kuraa ja puolustuspelaaminen yleensä vielä sitäkin surkeampaa. Kiekkosukupolven kiertokulku nähtiin aikanaan tosiasiana verratessa Hutania ja etenkin slaavilaisessa kiekkomaailmassa paljonkin huomiota herättäneen nuoren Mihailovin välillä. Toisaalta Kiina-ottelussa Eliittipuolustaja Popescu loukkaantui ja oli vielä sivussa Romanian nousuhaaveet päättäneestä ottelusta Bulgariaa vastaan. Ja naulaksi arkkuun Romania hävisi masentuneena Norjalle uudelleen luvuin 3-6 ja oli lopulta C-sarjan neljäs, Voittosarjan viimeinen ja joutui toteamaan tavoitteensa menneen sivu suun eli sarjanousun vuodeksi 1987 B-sarjaan. Toisaalta Romanian oma tavoite oli voittaa vuonna 1987 C-sarja ja päästä olympiapaikan karsintaan.

    Harmittavasti en ole saanut selville paljonkaan Romanian koko maajoukkuetta vuoden 1986 osalta, mutta eiköhän sieltä vielä nekin nimet tule löydettyä.
     
  12. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Bulgarian osalta vuosi 1986 vaikutti alustavasti varsin vaikealta jääkiekon C-sarjan MM-kisoissa Espanjassa. Kuitenkin Bulgarialle toivoa toi nuori 22-vuotias Konstantin Mihailov joka lopullisesti osoitti olevansa lahjakkain Bulgarian maalivahti vuosiin tai ehkä jopa vuosikymmeniin sillä jopa Konstantinin isäkin oli aikanaan Bulgarian maajoukkueen kantavia pelaajia ja kaksoisveli Boris Mihailov oli myös erittäin taitava omalla alallaan laiturina pelatessaan. Ja aivan alun perin Konstantinista piti tulla myös laitapelaaja, mutta hän itse itsepäisesti halusi olla maalivahti ja sen paikan hän myös saikin. Erityisesti hänen omien edeltäjiensä kehoituksesta Mihailov otetiin nopeasti sisään maajoukkueeseen.

    Vuonna 1982 hän oli jo Bulgarian nuorisomaajoukkueen maalivahti ja debyytin aikuisten maajoukkueessa hän oli tehnyt jo Ranskassa 1985 pelatuissa C-sarjan MM-kisoissa, mutta Espanjan kisoista tuli hänelle yksi hänen uransa huikeimmista turnauksista kaikkiaan. Etenkin kun vielä vähän paremmalla tuurilla Bulgaria olisi noussut saman tien B-sarjaan vuodeksi 1987. Tuolloin oli kulunut muutenkin 10 vuotta Bulgarian legendaarisesta pelaamisesta olympialaisissa tai muutenkin viimeksi B-sarjassa vuonna 1976.

    Toisaalta Bulgarian olympialaisiin pääsy oli melkoisten boikottien ja jossain määrin taas olympiajärjestäjienkin perseilyn tulosta. Joka tapauksessa Bulgarian omat kisat käynnistyivät varsin huonosti Kiinan voittaessa sen 1-9, mutta Australian kanssa käytiin Mihailovin ja Damian Hollandin välillä maalivahtien kaksin taisto jonka Mihailov lopulta voitti yhdessä muun joukkueen kanssa 5-4 kiihkeässä ja jäähyjä täynnä olleessa pelissä. Jos vielä tuolloinkin hieman epäiltiin nuoren Mihailovin taitoja niin 27.3.1986 Bulgaria voitti 5-2 Unkarin Mihailovin torjuntojen ansiosta ja nyt alettiin Bulgariassa ja jopa muuallakin jääkiekon kansainvälisten asiantuntijoiden piireissä viimeistään kirjoittaa hänestä isoin kirjaimin.

    Lopulta Bulgaria voitti omassa Alkusarjan oman lohkon toiseksi viimeisessä pelissä ja omassa viimeisessä pelissään Pohjois-Korean maalein 2-1 ja nousi siten Voittosarjaan toisella sijallaan. Voittosarjan avausottelussa 30.3.1986 Bulgaria toki taisteli ja teki kaikkensa, mutta mitään ei voinut tehdä kun vastassa olivat Jääkarhut eli Norja ja siinä pelaavat norjalaiset.

    Ensimmäiset 20 minuuttia tosin Mihailov torjui kuin riivattu ja Jääkarhut olivat lähellä menettää kaikkensa, mutta sitten Åge Ellingsen ja Örjan Lövdal palauttivat päiväjärjestyksen ja 0-2 tappioasemasta Bulgaria lähti kohti parempaa, mutta kuten todettua Bulgarian ja Norjan jääkiekkoa ei voinut kuuna kullan valkeana verrata keskenään vaikkakin Jääkarhujen ennätyksiä hipovan heikko 1970-luku asenteessa oli madaltanut tasoeron kynnyksen näiden maiden välillä niin vuonna 1986 Norjalle oleminen C-sarjassa oli kansallista häpeäluokkaa hipova häpeätahra ja ns. Suuri Vahinko jolla ei ollut mitään tekemistä Norjan oikean jääkiekkotason kanssa.

    Norja voitti lopulta ottelun Bulgarialle ja Mihailoville epäedullisin luvuin 1-10. Mihailov oli ottelun jälkeen aivan loppu ja tarvitsi myös kuntovalmentajan apua päästäkseen pois jäältä. Romaniaa vastaan ottelu meni edullisemmin ja huikean jännitysnäytelmän ja 2-2 tasapelilukujen päätteeksi Bulgaria karkasi kolmannessa erissä omille luvuilleen ja peräti voitti ottelun komeastikin maalein 7-4 1.4.1986 Voittosarjan toiseksi viimeisessä ottelussa ja koko C-sarjan MM-kisojen vuoden 1986 toisessa viimeisessä ottelussa yleensäkin. Bulgaria hävisi vielä sittemmin vielä Kiinalle uudelleen maalein 1-9 kun Mihailovin sijaan maajoukkueen toista maalivahtia käytettiin siinä pelissä.

    Lopulta Bulgaria oli ollut kolmas niin Voittosarjassa kuin yleensäkin koko C-sarjan kisoissa ja ensimmäistä kertaa pitkään aikaan Bulgariassa alkoi olla todella luottavainen suhtautuminen maan jääkiekkojoukkueen edesottamuksiin ja ennen kaikkea nuoriherra Mihailovilla oli edessään loistava tulevaisuus ja tuolloin Bulgarian uskottiin ennen pitkää nousevan jopa A-sarjaan asti, mutta Bulgarian omalla liittojohdollaan oli ennen kaikkea tärkeintä saada pian B-sarjapaikka ja ennen kaikkea olympiapaikka. B-sarjapaikka vuodeksi 1987 jäi saavuttamatta, mutta joukkuejohto oli enemmänkin kuin tyytyväinen kisojen tuloksiin sillä Bulgaria oli ennen kisoja pelännyt jopa todella heikkoja sijoituksia. Pahimmassa tapauksessa jopa D-sarjaan tippumista sillä Alkusarjan häviäjät tippuivat vuodeksi 1987 muuttuneiden sääntöjen takia suoraan D-sarjaan ilman mahdollisuutta taistella Sijoitussarjassa.

    Harmittavasti Konstantin Mihailovia lukuun ottamatta en ole saanut selville muita pelaajia Bulgarian joukkueesta vuodelta 1986 joskin mahdollisesti Boris Mihailov oli myös mukana joukkueessa. Ehkäpä nämäkin jäsenet tulee joskus löydettyä.
     
  13. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Kiinalla oli jääkiekon C-sarjan kisoissa vuonna 1986 kohtalona olla ikään kuin sarjan toiseksi paras maa heti Jääkarhujen eli Norjan jälkeen. Kiinalle se taso riittikin sillä B-sarjaan nousi tietenkin sääntöjen mukaisesti aina kaksi maata. Kiinan oma kiekollinen peli tuntui paranevan jonkin verran aikaisempiin vuosiin verrattuna, mutta vaikka Kiinalla oli menettelevän hyvä ja loistava jääkiekkotaso C-sarjan kisoissa niin B-sarjan alkaessa elää viimeisiä todellisia amatöörivuosiaan ja muuttuessa hyvinkin pian jo todella aivan kärkitasoa huomioimatta vähintään puoliammattitasolle Kiinan oli otettava huomioon se tosiasia, että jääkiekkotaso ei ollut maalle riittävä vaan päästessään yleensäkin B-sarjaan pelaamaan Kiina oli usein joutunut vain tippumaan takaisin C-sarjaan eli se oli käytännössä siis hissijoukkue.

    Muutamana edellisenä vuonna kuten myös vuoden 1985 C-sarjan kisoissa Kiina oli menettänyt nousumahdollisuutensa yleensä vain tiukkuuden ja huonon onnen yhdistelmänä kuin, että Kiinan oikea taso olisi alkanut huonontua. Toisaalta B-sarjassa pelaaminen edellytti kaiken laittamista peliin ja sehän ei tietenkään maalle riittänyt. Lisäksi B-sarjan pudokkaiden taso oli yleensäkin liian korkea ja Jääkarhut eli Norja oli sille jo kuin toisesta maailmasta. Silloin tällöin myös Kiinalle löytyi erittäin tiukkoja vastustajia jo C-sarjastakin ja jopa sen selvästi voittavia maita kuten Unkari joskin Unkarilla oli aina tapana yleensä voittaa Kiina kotiyleisön edessä enemmän kuin vierasotteluissa.

    Joukkuetta auttoi kisojen aikana Tianin veljesten saaminen kisoihin. Veljeksistä vanhempi oli Kiinan maalivahti ja nuorempi veli Yujie oli Kiinan kärkitason hyökkääjiä. Muista tärkeistä miehistä hyökkäyspään Huanwei Sun ja puolustuksen Hui Wang ja Zhinan Zhang olivat korvaamattomia Kiinan maajoukkueelle. Myös joukkueen varamaalivahti Wang Yang oli lopulta jopa parempi Tiania maalin suulla. Kokenut maalivahti Yongjun Wang toimi reservimaalivahtina maajoukkueelle tarvittaessa kisojen aikana. Poissaoloista pahimmat olivat Anfu Wangin ja Fuping Wangin joiden jättämän aukon korvasi kuitenkin Kiinan ehkäpä tärkein tulevien vuosien keskialuepelaaja Chunlin Gao jonka tekninen kiekonkäsittelyn taito erittäinkin hyvän nopeustekniikan ja myös yhteistyöpelaamisen tasolla olivat huippuluokkaa. Gaolla riitti myös tavallisesta kiinalaisesta kiekkoilijasta poiketen vastusta myös voimapelaamiseen mikä oli kiinalaisen jääkiekon ongelmana tuolloin ollut.

    Joka tapauksessa Kiina voitti Australian Alkusarjan oman lohkon avausottelussa 23.3.1986 maalein 15-0, voitti Bulgarian seuraavaksi maalein 9-1, samoin luvuin 9-1 silloin tällöin päälle käyvän Pohjois-Korean eikä Kiinaa estänyt edes Voimanelikon tai Punaisen Goljatin mukana oleminen mikä sinänsä oli pieni ihme kun tietää millaista kiekkotyyliä Pohjois-Korea pelasi tuohon maailmanaikaan ja se tiesi usein sairaslomia vastustajille ja lopulta Kiina kohtasi oman lohkonsa päätösottelussa Alkusarjassa Unkarin jonka kanssa se pelasi jopa hieman yllättäen tasapelin luvuin 2-2 vaikka Unkari toki oli Kiinalle yleensä aina tiukka vastustaja C-sarjassa.

    Kiina nousi itseoikeutetusti Alkusarjan lohkovoittajana suoraan Noususarjaan. Kiina voitti Romanian hyvin tiukan taistelun jälkeen lopulta 30.3.1986 pelatussa Noususarjan toisessa ottelussa maalein 4-3 ja pelasi jo sarjanousuunsa tyytyväisen, mutta silti samalla jokseenkin masentuneen Norjan kanssa tasapelin 1.4.1986 Noususarjan ja koko C-sarjan viimeisessä pelissä yleensäkin vuoden 1986 MM-tasolla luvuin 3-3. Kiina voitti uudelleen Bulgarian luvuin 9-1 ennen kyseistä ottelua. Joka tapauksessa Kiina oli toinen ja sillä noustiin B-sarjaan vuodeksi 1987. Olympiapaikasta vuodeksi 1988 ei oikeasti voitu haaveilla vaan enemmänkin Kiinan kiekkoliitolla oli vakaa aikomus saada Kiina ennen kaikkea vakiintumaan jääkiekon B-sarjaan ja saada sitä kautta maan kiekkotaso oikeasti ennen pitkää siitä sitten paremmalle tasolle.

    Kiinan osalta en ole onnistunut noita aiemmin mainitsemia pelaajia enempää löytämään toistaiseksi enempää ja se on ollut pieni harmi kauden 1986 kohdalta puhuttaessa. Ehkäpä kuitenkin myöhemmin maajoukkueen eli Jään Lohikäärmeiden jäsenet löytyvät.
     
  14. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Norjalla eli Jääkarhuilla oli jääkiekossaan menossa kaikkien aikojen laskusuunnan päättäminen hintaan mihin hyvänsä. Koko 1970-luku oli ollut Norjan jääkiekolle hyvin ankeaa aikaa ja 1980-luvun alussakin todelliset valonpilkahdukset mielialojen pimeyteen olivat jääneet hyvin vähiin. Vuoden 1985 B-sarjasta putoamisen Espanjassa pelattuihin 1986 C-sarjan MM-kisoihin tuntui olevan eräänlainen viimeinen pisara Jääkarhuille. Maajoukkueen ja liittotason asiat olivat pahasti sekaisin. Välillä pelaajat olivat akuutisti kieltäytyneet menemästä koko maajoukkueeseen maajoukkueen umpisurkean kohtelun takia.

    Välillä jopa 1. Divisjonin joukkueet saivat enemmän jääaikaa muun muassa halleihin kun Jääkarhujen pelaajat koska näin oli päätetty liittotasolla!

    Naurettavuuden huipentumia riitti ja oli jo riittänyt jo ennen vuoden 1985 shokkiputoamistakin koska maajoukkue oli välillä oikeasti pelastunut lukuisista pudotuksista C-sarjaan vain ennen kaikkea maan itsensä hyvän kiekkotason rutiinin takia ja vain siksi, että joukkueella oli ollut aina edes joku todella hyvä maalintekijäkin ja maan jääkiekon ollessa pohjalukemissa jopa maan korkein sarjatasokin tuntui arvostetummalta kuin maajoukkue tai sen asiat. Päävalmentajien pestit olivat erittäin tuulisia sillä enemmän kuin 4 päävalmentajaa oli valmentanut Norjaa muutaman vuoden sisään ja 5 eri varapäävalmentajaa ja peräti 10 eri apulaispäävalmentajaa joukkueessa oli myös ollut mukana ennen vuoden 1986 C-sarjan MM-kisoja!

    Pelaajat olivat aidosti huolissaan Jääkarhujen ja jääkiekon tilasta maassa. Lopulta vihdoin ja viimein alkoi vakiintua maajoukkueen oma usko joukkueen mukana olleeseen ja vuodesta 1984 asti vaihtelevin seurauksin ja vuodesta 1986 eteenpäin vankkana päävalmentajana olleeseen ruotsalaiseen Lennart Lenny Åhlbergiin. Ruotsalaisvalmentaja hankki uuden varapäävalmentajakin eli Tore Jobsin Jääkarhuihin, teki valtavia muita taktisia uudistuksia päästyään lopulta selvästi päävalmentajan pestiin kiinni ja tiukkojen palautteiden ja kokonaisestikin Jääkarhujen Kotipesässä eli Kiekkoliitossa tekemän puhdistuksen jälkeen ensimmäistä kertaa sitten 1960-luvun loppupuolen maajoukkueella tuntui kerrankin olevan todella pelirauha itsessään ilman valtavia ylimääräisiä painetekijöitä.

    Lennun joukkueella olikin ennen pitkää vain tavoitteena nousta välittömästi B-sarjaan takaisin ja se myös onnistui. Jääkarhujen tärkeitä miehiä turnauksessa olivat Åge Ellingsen, Örjan Lövdal, Petter Thoresen ja ennen kaikkea Jim Jimmer Marthinsen maalivahtina. Björn Skaare ei harmittavasti päässyt kisoihin. Toisaalta Jääkarhujen pahimmassa henkisen tason turnauksessa sitten 1970-luvun ja etenkin vuosien 1973 ja 1975 C-sarjan vierailujen jälkeen tunnekuohuilta ja harmittelulta ei voinut välttyä. Erona näihin oli kuitenkin se, että vuoden 1986 C-sarjassa oleminen oli ennen kaikkea Norjan myöhempiä nykypäivän B-sarjan tai MM-kisojen 1. Divisioonassa vierailuja peilaten samaan tapaan tuolloin ns. Vahinko ja oikea kiekkotaso toisaalta oli 1980-luvun vaikeuksista huolimatta siihen asti ollut tietyllä tapaa rajallisesti koko ajan nousussa. Ja aivan vallan muuta kuin C-sarjaan kuuluvaa tasoa.

    Toki melkein pariin vuosikymmeneen Norjalla olivat olleet todelliset suurvoitot hyvin vähissä. Joskin yksi ihmevoitoista oli Yhdysvaltojen Miracle on Ice-joukkueen voittaminen ennen 1980 olympialaisia harjoitusottelussa, mutta osin Jääkarhuja auttoi myös kotiyleisön tuki joka puuttui muun muassa juuri 1970-luvun masennuskaudella välillä kokonaan, mutta ei enää 1980-luvulla. Jääkarhut ns. Pistelivät Poskeensa 23.3.1986 Alkusarjan oman lohkon avausottelussa ja toisessa ottelussa yleensäkin C-sarjassa Espanjan luvuin 18-3 vaikka Marthinsenin uran häpeähetkiä varmaan oli yleensäkin Espanjan minkään asteinen maalin päästäminen selän taakse... Etelä-Koreaa vastaan Jääkarhujen ylivoimapelaamisen suhteellisen huonous näkyi etenkin ensimmäisessä erässä, mutta sittemmin Jääkarhut voittivat sen luvuin 11-1.

    Jääkarhujen rakkain kiistakumppani Punaiset Jään Leijonat eli Tanska asettui vastaan seuraavasti ja aloite ensimmäistä erää huomioimatta tuli Norjalle nopeasti ja ottelu päättyi 7-0 voittoon vaikka ajoittain Norja oli vaikeuksissa Christian Juul-Jensenin, Christian Flemmingin tai Sören Huusin kanssa. Ainoa ongelma Jääkarhuille oli koko Alkusarjan aikana viimeisessä pelissä vastaan tullut Tricolori Hochei eli Romania 29.3.1986 pelatussa oman lohkon viimeisessä pelissä.

    Alkuvaikeudet kääntyivät lopulta voitoksi 6-3 kun Romanian Eliittipuolustaja Mihail Lucian Popescua saatiin hieman huijatuksi paitsioansaan ja myöhemmin jäähyputkeen joskin läpi koko ottelun Norjalla oli vaikeaa päästä Romanian keskialueelle tai maalipaikkoihin kiini Popescun tehokkuuden takia vaikka muutoin joukkue pelasi sitä parempaa peliä läpi ottelun. Norja nousi lohkovoittajana Noususarjaan ja Norja voitti siellä ensin 10-1 Bulgarian 30.3.1986 pelatussa Noususarjan avausottelussa, Romanian uudelleen 6-3 ja lopulta koko C-sarjan MM-kisojen viimeisessä ottelussa se pelasi pieneksi harmiksi itselleen hyvin vastaan pelanneen Kiinan kanssa tasapelin luvuin 3-3 1.4.1986.

    Norjan osalta ainoat kunnon pelilliset vastustajat turnauksessa tuntuivat olevan vain Kiina ja Romania ja nekin lopulta vain rajallisesti. Kiina tosin pelasi tasapelin ja oli jopa voittaa selvemminkin Norjan toisin kuin Romania jonka Kultaisen Sukupolven pelaajat kuten Doru Tureanu oli tuntuneet vievän peleissään Jääkarhuja kuin märkää rättiä pesusankoon yleensäkin vielä edellisellä vuosikymmenellä...

    Jääkarhut halusivat vain palata ja unohtaa kaiken koko kiekkovuodesta 1986 ja keskittyä vuoteen 1987. Jääkarhut saivat Kotipesästä vahvistukseksi joukkueen toimia koordinoimaan sittemmin erittäinkin tehokkaan ylemmän liittomiehen eli Sven Mollekleivin.

    Kaiken kaikkiaankin valtavia uudistuksia tehtiin, mutta alustavasti Norjan oman lehdistön vihamielinen asenne jääkiekkoa kohtaan ja muutenkin sen kohtelussa pikku-lajina urheilukartalla oli paljon nieltävää. Asenteiden muuttamiseksi alettiin tehdä paljon töitä ja entisen kiekkoaikakauden painuessa tuhkaksi Jääkarhuilla alkoivat sieraimissaan puhaltaa uudet tuulet jotka tulisivat olemaan hyvinkin huikeita huolimatta lehdistön ivailuista ja siitä, että Jääkarhut joko putoaisivat pian uudelleen C-sarjaan tai vain taistelisivat sarjapaikastaan B-sarjassa vuonna 1987.

    Harmittavasti muutamaa miestä enempää en oli saanut noita Jääkarhujen kokoonpanoja kootuksi tuolta vuodelta, mutta ehkäpä joukkueen kokoonpano joskus löytyy.
     
    Viimeksi muokattu: 04.09.2015 klo 02.23
  15. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Hollannissa pelatut B-sarjan MM-kisat jääkiekossa vuonna 1986 oli oman aikakautensa jääkiekossa myös televisiollinen mediamenestys jääkiekolle ja veikkaisin myös, että ehkäpä ensimmäisiä ja mahdollisesti jopa aivan ensimmäinen varmasti jokaisessa jääkiekon B-sarjan sarjatason maissa yhtenäisesti televisioitu jääkiekon MM-turnaus.

    B-sarjan maista toki isot maat eli Italia, Ranska, Itä-Saksa, Sveitsi ja Itävalta olivat toki näyttäneet säännöllisesti B-sarjankin MM-kisoja televisioituina ja suorina lähetyksinä joskin näidenkin maiden kesken etenkin Ranskalla ja Italialla medianäkyvyys oli erittäin vaihtelevaa. Heti näiden perässä televisioinnin yleisyydessä tuli Jugoslavia jonka kiekkolähetyksiä Andrej Stare veti edelleen.

    Sen sijaan Hollannissa ja Japanissa jääkiekon televisiointi etenkin suorana lähetyksenä oli jo selvästi harvinaisempaa joskin luonnollisesti niiden toimiessa koti-isäntinä ne yhtä samaan tapaan hoitivat myös jääkiekon televisiollisen toteuttamisen.

    Eindhovenissa pelatut B-sarjan MM-kisat olivat siten mediamenestys etenkin juuri Sveitsissä jossa koko B-sarjan toiseksi viimeinen televisioitu ottelu Sveitsi-Itä-Saksa oli Sveitsin siinä vaiheessa eniten katsojia kerännyt yksittäinen jääkiekko-ottelu koskaan maajoukkuetason peleistä puhuttaessa erikoistilanteita tai Sveitsin A-sarjan pelaamisia huomioimatta. Kyseinen 29.3.1986 pelattu ottelu näytettiin suorana jopa Japanin televisiossakin...

    Ranskan osalta jääkiekon televisio-oikeuksista vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoista puhuttaessa muuten vastasi Antennae 2 eli Ranskan television kakkoskanava. Ja suhteellisesti myös Ranskassa kyseisen vuoden kilpailut olivat aikansa seuratuimpia.

    Muutoin henkisellä tasolla Itävallan osalta puhuttaessa B-sarjan kilpailut olivat sille karmea floppaus eikä se päässyt edes omiin A-sarjan kotikisoihinsa vuodeksi 1987 pelaamaan mikä herätti aikamoisen keskustelun ja loi tyytymättömyyden painetta IIHF:lle.

    Ennen pitkää myös sarjalaajennuksestakin alettiin puhua kun Itävallalle ei myöhemmin tullut kelpaamaan erilliset muutoin Jääkiekon MM-kisojen tuloksissa huomioimattomat näytösottelut B-sarjassa tai vaikka C-sarjassa pelaamisesta huolimattakin A-sarjassa silloin kun kyse olisi ollut järjestäjämaan kotikilpailuista.

    Itävalta alkoikin ajamaan aktiivisesti jokaisen kisaisäntämaan vakaata oikeutta edustaa niissä itseään maajoukkuetason osalta MM-kisoissa asemasta riippumatta. Lähellä oli, että joukkue ei olisi pudonnut jopa C-sarjaan kaudeksi 1987 esityksiensä ja etenkin kisojen lopulla melkoista arvuuttelua aiheuttaneen sarjataulukon päivittelyn myötä.

    Seuraavasta viestistä eteenpäin käynkin sitten tarkemmin noita eri joukkueiden taipaleita läpi, mutta ainakin todella huippuluokan yllätyksiä nähtiin monien muiden vuosien tapaan voittojen ja tappioiden suhteen. Jokaisella joukkueella tuntui aina Japania myöten olevan uskomattomia mahdollisuuksia voittoihin ja sarjanousuunkin asti huomattavankin vaikeasti ennustettavista otteluista päätellen.

    Etenkin yllätysarvoa lisää se, että joukkueiden kokoonpanot olivat suhteellisen samanlaisia B-sarjassakin jokaisella maalla vuodesta toiseen!

    Huippumaista aina A-sarjaan kaudeksi 1987 noussutta Sveitsiä myöten puhuttaessa oli myös tappioitakin selvästi ja rehellisesti havaittavissa myös niitä reilusti itseään huonompia maita vastaan pelatessa. Jääkiekon B-sarjan osalta puhuttaessa vuoden 1986 kohdalta on mainittava myös se, että kilpailut pelattiin C-sarjasta poiketen edelleen tuttuun tapaan yksinkertaisena sarjajärjestelmän turnauksena ilman sen kummempaa muutospainetta vaikka C-sarjan osaltakin sarjajärjestelmän muutos oli tietenkin vain tilapäinen.
     
  16. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Japanilla oli vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoihin lähdettäessä Alankomaiden Eindhovenissa melkoiset tunnelmat. Joukkue oli suhteellisen luottavainen kykyihinsä ja se luotti siihen, että sen taso riittäisi olemaan B-sarjan keskikastissa ja jopa oikein poikkeuksellisissa oloissa myös nousutaistelussa A-sarjaan kuulumisesta. Vuoden 1981 tapaturmaista tippumista C-sarjaan ja vuotta 1982 siellä vietettyä aikaa huomioimatta Japani oli ollut B-sarjan pitkäaikaisimpia pelimaita ja sen oikea jääkiekkotaso oli varsin hyvin tiedossa.

    Ikäviä asioita maajoukkueelle kuitenkin tuotti niin Nippon All-Starsin eli Japanin B-maajoukkueen lukuisat hakijaehdokkaat (Joita myös aktiivisesti käännytettiin poiskin.) ja maalivahdeista parhaimman eli Katsunori Hiranon loukkaantuminen ennen kisoja. Ennen pitkää myöskin aikanaan yksi lahjakkaimmista Japanin pelaajista yleensäkin eli Yoshio Hoshino ilmoitti lopettavansa maajoukkueuransa heti kisojen jälkeen vaikka vielä ennen kisoja tuntui olevan valmis jatkamaan uraansa jopa pari-kolmekin vuotta ja ehkä jopa aina kauteen 1990 saakka. Toisaalta osittain äkkilopettaminen johtui Japanin erittäin niukasta putoamisesta uudelleen C-sarjaan vuodeksi 1987.

    Pelitavallisesti Japani oli jääkiekossa hieman erikoinen 1980-luvun loppupuolta lähestyttäessä. Sillä oli nopeutta käytettävissä erittäin runsaasti ja tunnustetusti se myös käytti sitä hyväkseen. Hyökkäyspelaaminen painottui erityisesti päävalmentaja Hirohisa Koborin valmennuspestin aikana nopeiden huippuluokan kärkihyökkäysten tekemiseen joista vastasi erittäinkin usein Japanin Kiekkoliigan nopein mies eli Norio Suzuki. Välillä Suzukin otteet jäällä olivat sen verta virtuoosimaisia etenkin Takagin kaksoisveljesten yhteistyöllä toteutettuna, että aivan kuin olisi katsonut eräänlaista Aasian omaa versiota NHL:n huippujoukkueiden vastaavista menoista suhteutettuna toki omaan sarjatasoonsa.

    Joissain määrin etenkin NHL:n joukkueista puhuttaessa Japanin kiekollinen pelitapa muistutti helkkarin paljon etenkin Los Angeles Kingsin vuosien 1986-1988 käyttämää pelitapaa niin hyökkäyksestä kuin puolustuksestakin puhuttaessa. Toisaalta vaikka Norio Suzuki olikin omalla mittapuullaan kuin Aasian Wayne Gretzky niin siitä huolimatta Japanilla oli myös omat huolensakin. Muun muassa syötönpalautuspeleissä ja etenkin yleistä hyökkäyssyöttöpelaamista ei voinut kuuna kullan valkeana pitää edes köyhän miehenkään NHL-tasoisena.

    Hyökkäyssyötön pelaaminen, yleiset lähdöt nopeimpia pelaajia huomiomatta kiekkoon, syötönkatkaisujen vaikeudet puolustusta huomioimatta ja yleensäkin kiekollinen pelinhallinta olivat Japanin myöhempiin vuosiin etenkin 1990-luvun menestyksekkääseen alkupuoleen nähden puutteellisia. Syötönkatkaisut ja jäähyntapot olivat jopa erittäinkin puutteellisia. B-sarjan huippumaihin nähden Japani käytti jopa hämmästyttävänkin vähän potentiaaliinsa nähden aggressiivisia hyökkäyspalautuksia kiekontavoittelussa etenkin siniviivapelaamisessa, mutta varsinkin punaviivapelaamisesta puhuttaessa.

    Laitapelaaminen tosin toimi Japanin hyökkäyspelissä tai puolustuspelissä kuitenkin välillä jopa huippumaihin nähden B-sarjassa selvästi paremmin. Huonoimmillaan Japanilla oli myös yleinen luovuttamisen olotila tappioiden hetkellä totta ja samalla mikäli näin oli niin ketjujen peluuttamisessa vaihdettiin liikaa passiivilinjalle tai sitten hyökkäysten toteuttamiset jäivät puolitiehen ja olivat ennen kaikkea päämäärättömiä ja vailla selkeää linjaa. Yleinen luistelunopeus oli nopeinta B-sarjassa vaikka toki Japanin joukkueen isoimmilla pelaajilla luistelutaso oli nopeuden osalta ehkä vain hieman keskitasoa yläpuolella. Japanin pahin puute oli erittäin huono voimapelaaminen kevytrakenteisten pelaajien osalta.

    Puolustuspelaaminen oli ajoittain vain keskitasoa vaikkakin se ei koskaan ollut surkeaa toisin kuin mitä myöhemmillä Japanin pelaajapolvilla on ollut ainakaan 1980-luvun puolivälin ja vuoteen 1995 asti ulottuvalla aikajanalla sen jälkeen arvioitaessa. Taktiset ulottuvuudet joukkueella olivat monipuolisia, mutta jokseenkin yksioikoisia B-sarjan huippumaihin nähden. Hyökkäyssyöttöjen palautusten ohella myöskin etenevät, keskitetyt hyökkäyspelaamiset olivat harvinaisia nähdä Japanin kaltaiselta joukkueelta osittain tietenkin juuri nopeuspelaamisen kulttuurin johdosta.

    Japanin puolustuspelaaminen varsinkin sitovan ja passiivisen linjan ohella oli hyvin yleistä ja sekin oli maajoukkueen perisynti jo tuolloin. Sen sijaan aggressiiviseen puolustukseen ei juuri osattu sijoittaa tai ei osin ymmärrettävistäkään syystä aina haluttu ryhtyä. Aggressiivinen ja B-sarjan huippumaiden kaltainen puolustuskulttuuri oli myös harvinaista ja kun sellaista olikin niin se vastasi käyttöarvoltaan lähinnä sellaista tasoa minkä olisi voinut voittaa vaikka C-sarjan tason maajoukkueillakin. Ehkä korkeintaan A-sarjamaiden alatason seurajoukkueilla tai vaikka Suomen maajoukkueista Kehitysjoukkueella (Suomen C-maajoukkue.) olisi voinut olla jopa vaikeuksiakin sitä pelitapaa vastaan. Sitä taustaa vasten Japanin olemus niissä oli melkein häpeällistä jo tuolloin.

    Japanin viimeinen pieni kritiikin aihe oli myös se, että se saattoi menettää jopa useitakin varmoja maalipaikkoja kisoissa lyöntilaukausten heikon tarkkuuden ja niiden kiivauden johdosta. Ainakin japanilaiset kuitenkin osasivat laukoa kiekkoa ja käyttää paikkansa kun niitä tuli. Jos ei sitten mitään muuta. B-sarjan huippumaille lähtökohtaisesti Japani tuntui oikeastaan eräänlaiselta viimeiseltä kevyen tason maalta ennen kovia koitoksia. Valitettavasti vastoin ennakkoa B-sarjan MM-kisoista vuonna 1986 tuli niin niille kuin Japanillekin jotakin todella muuta josta jatkan lisää seuraavassa viestissä...
     
  17. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Japanin urakka vuoden 1986 B-sarjan kisoissa Eindhovenissa Hollannissa käynnistyi yllätysvoitolla tehottomasta ja liikoihin jäähyihin sortuneesta Ranskasta luvuin 2-1. Melkoinen tunnustus Japanille oli annettava erityisesti siitä, että se ei vastoin yleisiä odotuksia menettänyt missään vaiheessa johtoaan ottelussa!

    Sensaatiomaiset otteet tuntuivat jatkuvan Sveitsiä vastaan. Ennen ottelua oli arvioitu, että Sveitsi vie Japania luvuin 5-0, 6-0 tai 10-0. Pahemmin ei olisi kukaan voinut erehtyä niin ivailijoista kuin oikein edes kannattajistakaan mitkä odottivat tuollaisia lukuja kyyditettynä osin Japanin yhdellä tai korkeintaan parilla-kolmella säälimaalilla...

    Japani johti ottelua 32 pelatun minuutin jälkeen uskomattomasti Sveitsiä peräti 4-0 Norio Suzukin ja Kunio Takagin toimesta! Eikä tuntunut olevan missään vaiheessa väsynyt peliin!

    Tässä vaiheessa Sveitsin päävalmentajan naama oli muuttua terrakotan väriseksi ja heti ankarasti vaaditun aikalisän tultua päävalmentaja Simon Schenk kiivaili vähän aikaa kurkku suorana pelaajille ja raju palaute ilmeisesti herätti Sveitsin pelaajat ivallisesti sanottuna talviunilta.

    Sittemmin kolmannessa erässä ja sitä lähestyttäessä Sveitsin paine Japanin alueelle koveni ja muutamassa minuutissa Sveitsin aloittaessa vihdoin ja viimein oman hyökkäyksensä turhan teknisen virkamieskiekkosähellyksen ja tappioaseman paniikkiroiskimisen sijaan se teki 4 maalia muutaman minuutin sisään ja Japanin väsyessä paineeseen ja sorruttua pariinkin tarpeettomaan jäähyyn Sveitsi käytti saamansa ylivoimat hyväkseen ja kolmannen erän alkuun mennessä Schenkin verenpaine sentään laski siedettävälle tasolle lukemien ollessa Japanille synkemmät luvuissa 4-6.

    Japani toki haki kiivaasti kolmannessa erässä tasoituksia, mutta väsymys näkyi ja lopulta Sveitsi voitti ottelun luvuin 6-4 kun ottelu rauhoitettiin viimeiseksi 5 minuutiksi kokonaan pois lukien Japanin loppuhetkien kuuden pelaajan käyttöä maalivahdin vetäydyttyä. Lopputilastoja katsellen Sveitsi joutui oikeastaan vain Japania vastaan koko kisoissa todella taistelemaan voitosta melkein koko ottelun läpi ja paniikki häviämisestäkin sille oli lopulta koko turnausta ajatellen ennenkuulumatonta.

    Kuka olisi uskonut tätä ennen kisoja!

    Japanin seuraava ottelu Hollantia vastaan oli todella tiukka ja vaikea. Välillä Japani oli tappiollakin ja Sveitsi-ottelun tapaan Japani oli menettää 3-1 johtoasemansa erityisesti Ijs-Oranjen maalitehokkuuden takia, mutta isäntien päävalmentaja Cliff Stewartin ylihienot taktiikkaperseilyt ja ennen kaikkea muutenkin tehoton ylivoimapelaaminen kostautui vielä isäntien menemisestä omaan ottelun alun jäähyansaan josta Japanin sijaan kärsikin se itse ja onnelliseksi lopuksi Japanille Motoki Ebina syötti Norio-sanille maalin ja Japani oli voittanut 4-3 Ijs-Oranjen.

    Seuraavaksi asettui jo tuolloin fyysisen voimapelin kuningas B-sarjassa ja aivan lähivuosina pelätty Sininen Kone eli Italia. Italian kanssa nähtiin Sinisen Koneen myöhempää huippuaikakautta peilaten uskomattoman vaikeaksi mennyt tahtojen taistelu ja jopa lähes nöyryyttäväksi mennyt ottelu reilusti omissa taktiikoissaan perseilleen Italian ja ennen kaikkea tavoilleen epätavallisenkin rohkeaa kiekkoa pelanneen Japanin kesken.

    Italian päävalmentaja Michael Mike Kellyn taktiikat menivät melkein aina reisille kun Japani vastasi jatkuviin hyökkäyskuvioihin kylmästi hyödyntämällä Italian taktisten kuvioiden hitauden, harjoittamalla jäähyntappoa Italiaa vastaan ylivoimaisesti muihin pelaamiinsa otteluihin nähden todella hyvin ja ennen kaikkea katkaisemalla Italian hyökkäyslähdöt juurilleen aina palautuskiekkojen tai ketjuvaihtojen yhteydessä ja palautti saamansa irtokiekot ulos keskialueelle, omilleen tai tahallisesti siniviivan paitsioansaan Italialle. Edellyttäen, että maalia ei voinut yrittää.

    Lopulta uskomattomasti Italia ei yhtä avauserän päästöä lukuun ottamatta saanut kertaakaan maalia Japanin Takeshi Iwamoton selän taakse ja Japani hävisi vain 0-1 Siniselle Koneelle mikä oli myöhemmin lähinnä uskomatonta unta! Sinisen Koneen jäsenetkin olivat järkyttyneitä tasostaan ottelun jälkeen...

    Turnauksen edetessä Japani alkoi kuitenkin hieman väsyä peleihinsä. Itä-Saksaa vastaan Japani johti vielä ensimmäisen erän jälkeen 2-0, mutta oli toiseen erään mennessä jo tappiolla luvuin 2-4. Kolmannessa erässä Japani yllätti jo melkein voittoon tuudittautuneen Itä-Saksan veteraani Yoshio Hoshinon maalilla, mutta huolimatta etenkin ottelun viimeisen 5 minuutin paineesta DDR:lle Japani ei toisen erän puutteiden takia kyennyt vastaamaan paremmin Itä-Saksan pelitasoon. Se hävisi ottelunsa maalein 3-4 erittäin niukasti. Tasapeliä tai jopa toista pienimuotoista sensaatiovoittoa olisi kipeästi kaivattu sillä jokainen tappio laskettiin ja kaksi maatahan putosi tunnetusti aina C-sarjaan.

    Itävaltaa vastaan Japani taisteli hyvin pitkälti samanlaisen ottelun kuin DDR:n kanssa. Ensin johdettiin niukasti, oltiin jatkuvasti tasapelissä ja lopulta tappiolla 1-3 ensimmäisen erän aikana, saatiin toisessa erässä yksi Itävallan kiristäessä peliä ja lukuja numeroihin 2-4 ja lopulta hävittiin ottelu luvuin 2-6. Tässä vaiheessa Japanilla oli vieläkin tappioista huolimatta mahdollisuus säilyä B-sarjassa. Sen tosin täytyi saada pakkovoitto Jugoslaviasta tai vaihtoehtoisesti pelata tasapeli sen kanssa jolloin se olisi ollut kohtalonsa osalta maalierorumbassa kiinni joka vaivasi kisojen päätöspäivänä peräti neljää eri maata.

    Japanin lisäksi vaarassa olivat pudota Jugoslavia, Hollanti ja Itävalta. Häviöllä putoaisi C-sarjaan välittömästi ja muutoin maalieroista riippuen myös toiseksi viimeiselläkin sijalla ja oikein parhaimmassa tapauksessa Japani voisi myös vielä säilyäkin maalierotustilanteiden jälkeen. Japani hävisi lopulta kisojen päätöspäivän avausotteluna pelatun oman ottelunsa Jugoslaviaa vastaan 29.3.1986 luvuin 0-5 joka ivallisesti vastasi enemmänkin B-sarjan oletetun huippumaan suhdetta Japania kohtaan.

    Japani oli vielä ensimmäisessä erässä tappiolla vain luvuin 0-1, mutta ennen pitkää alkoi masentua ja pelkäämään liikaa kovia otteita käyttäneitä jugoslaaveja. Japani joutui siis C-sarjaan vuodeksi 1987 viimeisenä, mutta erittäin kunniakkaasti hävinneenä ja oikeastaan Jugoslavialle kärsimäänsä tappiota huomioimatta aina hyviä pelejä pelanneena. Hieman toisenlaisella tapahtumahistorialla ja vähän onnen avustamana etenkin kauden 1986 erittäin tasaisen B-sarjan MM-kisakauden kaltaisella kaudella Japani olisi voinut oikein nurinkurisesti ajateltuna voittaa melkein vaikka koko B-sarjan ja nousta A-sarjaan.

    Etenkin kun ottaa tulokset ja aivan turnauksen alkuvaiheet huomioon!

    Harmittavana piirteenä Yoshio Hoshinon uralle ei tullut kunniakasta päätöstä. Toisaalta taas Hoshinon lopettaminen herätti kyselyjä hänelle kiekkoliitosta ja Hoshinosta huhuiltiinkin Japanille uutta päävalmentajaa millainen hänestä parin-kolmen vuoden sisään tulikin.

    Tässä kuitenkin Japanin maajoukkueen kokoonpano vuodelta 1986:

    Maalivahdit: Takeshi Iwamoto ja Masaki Hino

    Puolustajat: Atsuo Kudo, Hayato Aoyama, Yuji Sugai, Koji Wakasa, Kenichi Suzuki, Hidekatsu Takagi ja Kunio Takagi

    Hyökkääjät: Katsutoshi Kawamura, Shuji Momoi, Sadaki Honma, Kenji Tanaka, Keiji Takahashi, Toshiyuki Yajima, Kazumi Unjo, Takayuki Ueno, Motoki Ebina, Norio Suzuki ja Yoshio Hoshino

    Päävalmentaja: Hirohisa Kobori
     
    Viimeksi muokattu: 04.09.2015 klo 05.22
  18. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Jugoslavialla oli vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoissa omanlaisensa turnaus menossa. Kuten todettua aiemmin vuoden 1991 todella pitkässä kirjoituksessa, Jugoslavia oli 1980-luvun puolivälin aikoihin jääkiekossa B-sarjan ja C-sarjan välillä liikkuva hissijoukkue. Jääkiekkokehitys oli parantunut vuoden 1984 maassa pidettyjen Talviolympialaisten jälkeen.

    Jugoslavian omassa poliittisessa ja osin myös pelillisessä historiassa vuosi 1986 oli ennen kaikkea maan viimeinen täydellisen ja normaalin vakaa vuosi. Vuoden 1986 jälkeen maahan lievästi sanottuna palasivat melkein 40 vuoden tauon jälkeen monet ongelmat joita toki oli ollut aiemminkin pinnan alla ja ennen kaikkea niistä pahimpana Marsalkka Titon aikana maasta karkotettu järjestäytynyt rikollisuus.

    Joskin Jugoslavian omassa toikissa tuota rikollisuusasiaa voisi käydä paremmin läpi.

    Joka tapauksessa jääkiekollisissa asioissa Jugoslavia valmistautui Hollannissa pelattuihin B-sarjan MM-kisoihin vuonna 1986 varsin vaikeaan turnaukseen sillä vaikka maalla oli paljon hyviä pelimiehiä käytettävissään niin silti muun muassa pari vuotta aiemmin lopettaneen Rudi Hitin pikkuveljen Gorazd Hitin poisjäänti kisoista vaikutti ehkä ratkaisevankin paljon ja paha isku oli myös Zvone Zvonko Suvakin poisjäänti loukkaantumisen johdosta Jugoslavian jääkiekkojoukkueelle.

    Jugoslavian päävalmentajina piti alun perin olla edelleenkin Stefan Semen ja Dusan Ilicin, mutta viime hetkellä heidät korvattiin erillisellä varapäävalmentajalla ja sittemmin entisellä kiekkoliiton keskijohtoon kuuluneella herra Momcilolla. Momcilon osalta en millään muista hänen etunimeään mikä on pieni harmi. Muistaakseni hänen etunimensä saattoi olla Khetan tai Kakhetan, mutta voin olla väärässäkin joten sen takia laitan loppuun sitten vain alkukirjaimen koska nimi kyllä alkoi K-kirjaimella. Ja varapäävalmentaja joukkueella oli tietenkin myös toinen ja hänen nimeään en valitettavasti tiedä. Herra Momcilo palasi jossain määrin takaisin vanhemman ajan Jugoslavian tuttuun voimapelaamiseen ja ryntökiekolliseen pelaamisen kulttuuriin mikä tavallaan toki oli hyvä liike, mutta jossain määrin myös huono sillä yleisestikin jääkiekko oli kehittymässä B-sarjassakin muuksi kuin vain taklausten ja kampitusten peliksi.

    Jugoslavia pelasi turnauksen avauspäivänä 20.3.1986 sen päivän viimeisenä otteluna oman avausottelunsa Hollantia vastaan ja koti-isäntiä vastaan Jugoslavia pelasi tasaisen ensimmäisen erän ja pystyi 42 minuutin ajan erityisesti Igor Beribakin ja Marjan Gorencin maaleilla pysymään pelissä. Lopulta 1-1 tasapelitilanne vaihtui harmittavaksi 3-6 tappioksi kun maajoukkuekapteeni Mustafa Besic teki vielä yhden maalin Jugoslavialle. Jugoslavian tappiokulku jatkui jälleen erittäin tasaisen Itä-Saksan kanssa pelatessa. Ensimmäisen kahden erän ajan Jugoslavia pysyi aktiivisesti mukana pelissä, mutta väsyi taas loppua kohti. Avauserä meni 0-0 tilanteessa ja toisessakin erässä Itä-Saksan jouduttua rajoitetusti Jugoslavian fyysisen pelin uhriksi luvut olivat vain 1-2 Jugoslavian tappioksi. Lopulta Itä-Saksa voitti Jugoslavian väsyttyä ottelun 2-4. Jugoslavia piinasi pitkään myös Itävaltaa sillä avauserässä luvut olivat vain 1-1 ja toisessakin erässä Itävallan heikon ylivoimapelaamisen johdosta vain 2-3.

    Lopulta Itävalta voitti ottelun Jugoslavialle huonoin luvuin 2-5 kun Jugoslavialta loppuivat keinot estää Itävallan hyökkäyksiä tehokkaasti ja oikein. Tasaisuudesta huolimatta Jugoslavia oli hävinnyt niukasti kaikki ottelunsa ja sitä odotti paluu C-sarjaan vuodeksi 1987 ilman todellisia ihmeitä. Ranskaa vastaan Jugoslavia pelasi tosin sitä taustaa vasten uskomattoman pelin jossa loistivat Beribakin ja Gorencin lisäksi myös ratkaisumaalin tehnyt Matjaz Sekelj. Jugoslavia onnistui kuin onnistuikin nousemaan ensimmäisen erän 1-2 tappioasemasta niukkaan 5-4 johtoon, menettämään 5 minuuttia ennen pelin loppua johtonsa 5-5 lukemiin ja aivan viime hetkellä saamaan vielä yhden maalin ja voittamaan ottelun 6-5!

    Ranskalla oli aloitekyky läpi ottelun, mutta pelaajaketjujen sooloilu, täydellinen yhteistyökyvyttömyys keskenään ja lopulta yleinen ylivoimapelin heikkous yleisen valmennustason surkeuden ohella järjestivät toivoa Jugoslavialle jolta ei ollut jäänyt huomaamatta koko B-sarjan kauden 1986 monimuotoinen ja yhtä monimutkainen pistetilannekin. Sitten tapahtui vielä Ranska-voittoakin hienompi asia ja joka vaikutti Sinisen Koneen tulevaisuuden kuvaa katsoen surkeimmalta ottelulta koskaan...

    Jugoslavia nimittäin otti ja voitti parin vuoden sisään jälleen Sinisen Koneen eli Italian. Aluksi mikäli edes ikinä melkein lottovoittoluokan todennäköisyydellä arvioitua voittoa niinkin hyvästä maasta kuin Italiasta muissa kuin korkeintaan kotiyleisön edessä olympialaisissa tulisi niin se olisi ollut luokkaa 2-1, mutta Jugoslavia voittikin lopulta uskomattomaan jäähyputkeen sortuneen Sinisen Koneen maalein 4-1 ja Michael Mike Kellyn päävalmentajauran pesti alkoi lähestymään loppua sillä miehen uskomaton luotto vain omiin taktiikkakuvioihin pilasi koko helposti muutoin saatavan voiton.

    Jugoslavian osalta B-sarjapaikan säilyminen alkoi vaikuttaa suhteellisesti jopa todennäköiseltäkin, mutta lopulta unelman pilasi Sveitsi jolle Jugoslavia ei voinut rajoitetusta aloite-edusta ja puolustuksen tarmokkuudesta yhtä ansiokkaasti Jugoslavian maalinsuulla torjuneen Dominik Domine Lomovsekin ohella mitään. Toisaalta ennen omia viimeisen erän maalejaan Jugoslavia oli jo 0-3 tappiolla ja hävisi pelinsä lopulta luvuin 2-4. Toisaalta Sveitsin yllättävänkin rutiininomaisesta voitosta huolimatta sillä oli kuitenkin omat vaikeutensa otteluissa muun muassa jälleen ketjutusten sekoitusten ja aivan liian pitkään yksittäisten peliketjujen peluuttamisesta jäällä. Kisojen päätöspäivänä Jugoslavialla oli 29.3.1986 omat mahdollisuudet säilyä B-sarjassa.

    Tosin se edellytti pakkovoittoa Japanista, Ranskan voittoa Italiasta jolloin Itävaltakin olisi vielä voinut pudota ja siten myös vielä Hollannin tappiota Itävallalle mikäli Italia voittaisi Ranskan. Muutoin Jugoslavia olisi voinut pelata myös tasapelin Japanin kanssa ja tyytyä odottamaan jännityksellä loppuun asti muita pelejä, mutta maalieroilla ratkaisut keskinäisten ottelujen ohella aiheuttivat melkoista päänvaivaa järjestäjille ja B-sarjan seuraajillekin. Myös C-sarjaan putoaminenkin riippui siitä. Pahimmassa tapauksessa kaikki pudotusuhan alla olleet joukkueet olisivat voineet pelata tasapelit jolloin taas olisi arvottu maalieroja. Tappiolla Jugoslavia putoaisi tietenkin tuloksista välittämättä heti C-sarjaan vuodeksi 1987.

    Lopulta Jugoslavia voitti Japanin 5-0, joutui katsomaan kuinka Italia voitti Ranskan ja lopulta jännitti viimeistä peliä kisaisäntien ja Itävallan välillä. Tuolloin Itävalta oli niukasti varmistanut sarjapaikkansa ja Jugoslavian osalta Hollannin voittaessa se putoaisi ja tasapelillä taas laskettaisiin Hollannin ja Jugoslavian maalieroja sillä Italian voitto Ranskasta takasi Itävallalle sarjapaikan erillisillä maalieroilla joita pienemmillä luvuilla Itävaltakin olisi vielä voinut tasapelitilanteessa Hollantia vastaan vielä pudota. Itävallan taas voittaessa Hollanti putoaisi ja Jugoslavia saisi jäädä B-sarjaan.

    Valitettavasti B-sarjan MM-kisojen viimeinen ottelu yleensäkin vuonna 1986 jätti ikävän maun muutoin erinomaisen hyvistä kilpailuista sillä kyseisen ottelun tuomaroinissa oli tavalliseen B-sarjan MM-otteluun nähden huomattavat puutteensa ja lisäksi isäntien sopupeliepäilyt Itävallan kanssa jäivät elämään kauan. Herra Momcilo teki myös ottelun lopputuloksista virallisen protestin joka laski Jugoslavian jääkiekollista mainetta. Hollanti voitti Itävallan ottelussa 3-2 mikä tuntui sopupeliltä.

    Päävalmentaja Momcilon tekemä protesti hylättiin ja tulokset jäivät voimaan. Protestin tullessa hyväksytyksi Hollanti olisi tiputettu C-sarjaan ja Jugoslavia olisi säilynyt B-sarjassa. Sopupelien ollessa kyseessä Itävaltaakin olisi voinut uhata vakavat sanktiot. Japanin tapaan Jugoslavialla oli huippumaiden mokailujen takia erinomaiset edellytykset menestyä vuoden 1986 B-sarjassa ja oikein poikkeuksellisissa oloissa jopa nousta A-sarjaan vuodeksi 1987 ainutlaatuisten tapahtumien takia sillä ainoa todella vaikea vastustaja kisoissa maalle oli Sveitsi Sinisen Koneen eli Italian ja Jääkukkojen eli Ranskan perseiltyä omat nousumahdollisuutensa melkoisen totaalisesti.

    Myöskin Itä-Saksan vaikeudet olivat luoda sille jotain todella hienoa. Myös Hollannin voittamalla avauspelissä se olisi säästynyt myöhemmiltä protestiongelmilta. Jugoslavian ainut tavoite oli sittemmin nousta takaisin C-sarjasta B-sarjaan mihin hintaan hyvänsä ja päästä etenkin Calgaryn olympialaisiin vuodeksi 1988 olympiakarsintapaikan myötä. Herra Momcilo oli muutoin ammattinimikkeeltään Urheiluintendentti mikä kieltämättä oli varsin erikoinen ammatti verrattuna yleensä maan jääkiekkovalmentajien siviiliammatteihin nähden.

    Tässä kuitenkin Jugoslavian joukkue vuodelta 1986:

    Maalivahdit: Darko Prusnik ja Domine Dominik Lomovsek

    Puolustajat: Marjan Kozar, Matjaz Ogrin, Dejan Burnik, Joze Kovacs, Dragutin Drago Mlinarec, Andrej Vidmar ja Ignac Kavec

    Hyökkääjät: Eduard Edo Hafner (Toisinaan myös Edvard tai jopa Edward Edo Hafner.), Tomaz Lepsa, Tomaz Bratina, Igorz Kosovic, Drago Horvat, Lazar Dunda, Marjan Gorenc, Blaz Lomovsek, Matjaz Sekelj, Igor Beribak ja Mustafa Besic

    Päävalmentaja: Urheiluintendentti K. Momcilo

    PS. Arvostan todella suuresti jos joku sattuisi tietämään/löytämään varmasti tuon herra Momcilon varsinaisen etunimen. Momcilo oli muuten myös päävalmentaja Jugoslavialle tuosta eteenpäin aina vuoden 1989 loppuun asti ennen kuin Anatoli Kostrjukov tuli Jugoslavian päävalmentajaksi. Mahdollisesti lisään hänet tuohon vuoden 1989 toikkiin valmentajien listaan lähiaikoina.
     
  19. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Itävalta lähti vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoihin luottoa täynnä ja tavoitteena oli vain voitto ja nouseminen Itävallassa pelattaviin omiin kotikilpailuihin eli vuoden 1987 A-sarjan MM-kisoihin. Itävallan osalta vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoista tuli kuitenkin lopulta hallinnollinen ja pelillinen painajainen jota toki hieman lievensi yleensäkin erittäinkin yllätyksellinen B-sarja sinä vuonna jääkiekossa ja sitten myös pahimpien kilpailijamaidenkin omat floppaukset jolloin Itävallan ei tarvinnut olla sijaiskärsijänään.

    Selvää oli ennen turnausta se, että mahdollisesta nousustakin A-sarjaan tulisi ennen kaikkea vaikea ja kaikki piti laittaa peliin muun muassa Italiaa, Sveitsiä ja Itä-Saksaa eli DDR:n joukkuetta vastaan. Ranskaa vastaan paineita ei ollut aivan niin paljon, mutta sen pelatessa hyvää ottelupäivää B-sarjassa Itävalta pystyi myös sillekin häviämään varsin hyvästi ja jopa selvin luvuin jääkiekossa.

    Itävallan joukkueenjohto painotti lopulta, että mikäli vain joutui toteamaan jonkun paremmakseen niin Sveitsi ja tietyin ehdoin myös Italia sai sen voittaa jääkiekossa. Jo ennen kisoja Itävalta oli protestoinut hieman koko MM-kisojen erikoisuutta siitä, että varsinaisten MM-kisojen isäntämaa ei aina saanut pelata sen omissa kotikisoissaan... Siten B-sarjaan jääminen ei tullut kuuloonkaan ellei sitten vain yksinkertaisesti niin kävisi tiukkojen pelien jälkeen.

    Mieluiten Itävalta halusi kuitenkin pelata puhtaan sarjan ja nousta kaiken päätteeksi A-sarjaan selvänä tai melkein selvänä sarjavoittajana. Lopulta Itävalta sai pettyä katkerasti kisojen jälkeen. Kisat Hollannissa kuitenkin käynnistyivät hyvin. 20.3.1986 pelattu jääkiekon B-sarjan MM-kisojen avausottelu Itävalta-DDR päättyi Itävallan 6-4 voittoon vaikka aluksi oltiinkin tappiolla ja kolmanteen eräänkin lähdettäessä vain niukasti 3-2 johdossa. Erityisen paljon toiveita herätti voitossa se seikka, että DDR oli hallitseva A-sarjasta pudonnut joukkue joka oletti ilman muuta nousevansa takaisin A-sarjaan ja mitä maailman kiekkolehdissä tunnuttiin suitsutettavan aina kuin mahdollista.

    Sitten heti perään vastaan asettuikin Sininen Kone eli Italia. Sille Itävalta ei mahtanut mitään vaikka vielä ensimmäisessä erässä olikin tappiolla vain luvuin 0-2. Lopulta Itävalta hävisi luvuin 1-6. Itävallan mielestä yksi tappio oli koettu ja nyt koetettiin vain olla enää häviämättä otteluakaan ja mikäli Sveitsiä vastaan pelatessa tappio näytti tulevan niin tasapeli olisi pakko ollut silloin pelata. Jugoslavian kanssa Itävalta oli sortua liian pilkuntarkkaan teknisyyteen keskittyneessä kiekkoilussa ja yleisessä pelaamisessaan Jugoslavian kaltaista voimakkaan vauhdikasta kiekkoa pelanneen joukkueen kanssa. Lopulta vaikeudet selätettiin 5-2 voitoksi.

    Lopulta vastaan asettui heti Sveitsi jota vastaan Itävalta laittoi kaikkensa ja se ei osannut kääntää tappioasemaansa edes tasapeliksi vaan alkoi tehdä järjettömiä ketjuratkaisuja, ei osannut asettaa aktiivista puolustusta oikein, laukoi irtokiekkoja minne sattui ja yleensäkin masentui pelin aikana. Erityisesti umpiheikko toinen erä katkaisi Itävallan selkärangan vaikka ensimmäisen erän 1-2 tappioaseman perusteella näin ei olisi pitänyt käydä. Sveitsin empiminen ottelun viime hetkillä toi edun Itävallalle, mutta sekään ei riittänyt. Ei edes kuudella kenttäpelaajalla pelatessa. Itävalta hävisi Sveitsille lopulta 3-4.

    Lopulta Itävallalla oli edessään vain pakkovoitot sillä muutoin A-sarjaan ei olisi enää noustu. 1-2 pakkovoittoa yhdellä tai kahdella tasapelillä olisi sarjataulukon valossa voinut vielä auttaa Itävaltaa ja A-sarjasta ulos jäädessään edes auttanut yleistä maan kiekkomainetta. Ranskaa vastaan Itävalta floppasi karmeasti. Itävalta päästi liikaa maaleja, vaihtoi aivan liian aikaisin maalivahtinsa Brian Stankiewiczin joukkueen toiseen maalivahtiin Robert Makiin, otti liikaa jäähyjä tai paitsioita ja yleensäkin hyökkäyspeli kuivui kasaan heti kun Ranska oikeastikin pystyi tekemään järkevää kiekollista yhteistyötä.

    Itävalta olisi joukkueena ollut arvostetumpi jos se olisi hävinnyt edes arvokkaasti niukalla erolla, mutta häviäminen luvuin 1-6 ja jopa pahemmankin maalijuhlan ollessa tulossa Jääkukkojen osalta Itävalta oli nöyryyttävästi menettänyt A-sarjapaikkansa omiin kotikisoihinsa ja pelaajien pettymys oli käsin kosketeltava järkytyksen ja raivon tunteidenkin näkyessä pelaajien ilmeistä.

    Samalla asiantuntijoiden piireissä alkoivat jaarittelut siitä, että Itävalta ei kuuluisi A-sarjatason jääkiekkoon lainkaan ja mikä pahinta myöhempiin vuosiin nähden oli tietenkin näiden oleminen sillä hetkellä jopa oikeassa sillä Itävallan 1980-luvun puolenvälin tyyppinen epävakaus jääkiekossa ei todellakaan ollut normaaliin A-sarjaan kuuluvan tai edes sinne haluavan maan veroista ja sen johdosta Itävalta tuntui ja oli jo pitkään tuntunut olemaan tuomittu pysymään B-sarjan keskikastissa.

    Toisaalta varsinkin 8 maan A-sarjassakin Itävallalla olisi ollut ilman tuomiopäivän pasuunan lailla puhkuvien asiantuntijoiden lausuntojakin huomioimatta todella tiukkaa pysyä edes sarjassa, mutta helpotukseksi juuri mikään muukaan maa 1980-luvulla B-sarjan maista puhuttaessa Sveitsiä, Italiaa tai tietyin ehdoin DDR:ää pois lukien ei varmasti olisi pystynyt pitämään omaa sarjapaikkaansa A-sarjassa vakaana. Siltikin Itävaltaa pidettiin valtavasta kritiikistä huolimatta tiettyyn rajaan asti jääkiekkoon kuuluvana maana. Itävalta pelasi järkytyksestään huolimatta selvän voiton Japanista luvuin 6-2, mutta edelleen Itävallan osalta järkyttävyyttä lisäsi B-sarjan sarjataulukko päätöspäivänä 29.3.1986. Jugoslavian ja Japanin pelatessa tasapelin, Ranskan voittaessa Italian tai pelatessa tasapelin maalieroilla ja sen itsensä hävitessä tai pelaten tasapelin saaden sille epäedullisen maalieron Hollantia vastaan se putoaisi C-sarjaan kaudeksi 1987.

    Sellainen ei voinut tulla kuuloonkaan!

    Lopulta Jugoslavia voitti Japanin 5-0 ja Itävalta huokaisi sinänsä helpotuksesta Italian voittaessa Ranskan jolloin sarjapaikka säilyi Itävallan osalta. Joskin liian pieni maaliero Italian voitostakin huolimatta olisi voinut Itävallan omassa tasapelissä päätöspäivän viimeisessä ja koko B-sarjan MM-kisojen 1986 viimeisessä ottelussa yleensäkin tarkoittaa putoamista Hollantia vastaan. Lopulta Itävalta pelasi jokseenkin erittäin masentuneena ja sulkeutuneena turhan oloisen jäähdyttelytason ottelun jossa panoksena olivat lähinnä loppusijoitukset.

    Itävalta hävisi 2-3 ja oli lopulta floppauksen jälkeen B-sarjan kuudes vuonna jolloin sen olisi ehdottomasti voittaa tai edes säädyllisesti olla toinen tai kolmas mikäli se ei olisi voinut A-sarjaan nousta sitten millään. Viitospaikka Hollannin voittamalla B-sarjassa ei myöskään mieltä olisi lämmittänyt.

    Itävalta alkoi kisojen jälkeen vaatia isäntämaan automaattista pelioikeutta sarjapaikasta riippumatta erittäinkin painokkaasti ja farssimaiseksi huipennukseksi ja järjestäjien päänvaivaksi Jugoslavian tekemän protestin myötä Itävalta-Hollanti ottelu oltiin välillä julista tuloksettomaksikin. Lopulta protesti hylättiin. Hieman myöhemmin Itävalta alkoi kannattaa myös hieman vierastamaansa 10 maan A-sarjan luomista sillä Itävalta ei ollut kovinkaan kaukana yleensä B-sarjan kärkisijoista jotka olisivat olleet sijalukuja 9 ja 10 koko MM-kisojen taulukoilla sinänsä.

    Itävalta teki myös ratkaisunsa ja erotti kisojen jälkeen päävalmentajansa Rudolf Rudi Killiaksen ja korvasi hänet vuodesta 1987 alkaen Ludek Bukacilla. Itävallan ainoa tavoite oli nousta vuonna 1987 A-sarjaan vuodeksi 1989 tai vaihtoehtoisesti päästä kolmen parhaan joukkoon jotta se olisi päässyt Calgaryn Talviolympialaisiin 1988.

    Tässä kuitenkin Itävallan maajoukkueen kokoonpano vuodelta 1986:

    Maalivahdit: Robert Mack ja Brian Stankiewicz

    Puolustajat: Johann Fritz, Giuseppe Mion, Karl Heinzle, Martin Platzer, Harald Tammer, Johann Sulzer ja Bernard Berni Hutz

    Hyökkääjät: Gerald Rauchenwald, Kelvin Greenbank, Edward Lebler, Martin Lindner, Peter Raffl, Kurt Harand, Herbert Pöck, Gregory Greg Holst, Helmut Petrik, Brian Hill, Günther Koren ja Werner Kerth

    Päävalmentaja: Rudolf Rudi Killias
     
  20. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ijs-Oranjelle eli Hollannille Eindhovenissa pidetyistä B-sarjan MM-kotikisoista vuonna 1986 olisi parhaimmassa tapauksessa kuoriutunut melkein nousuun asti eväät tarjonnut turnaus ja jopa aivan kaiken mennessä oikein poikkeuksellisen tasaisen kilpailun johdosta jopa A-sarjapaikka. Ijs-Oranjella oli taktista ulottuvuutta, mutta jokseenkin hidas liikepelaaminen ei tehnyt siitä huippumaiden tasoista vaan pikemminkin B-sarjan keskikastimaan tai jopa sitä alemman keskikastin maan.

    A-sarjan unelma säilyi vaikka Hollannin kultainen sukupolvi oli painumassa jääkiekon saralla unholaan ja maan kiekkoliiton asiat liigatason heikentymisestä ja taloudellisesta köyhtymisestä puhumattakaan eivät voineet olla näkymättä. Edellisen kerran todella paljon jääkiekon suurmaissa Suuren Vesimaan asiat olivat herättäneet keskustelun arvoisia asioita vain vuoden 1984 Talviolympialaisten karsintojen aikaan kun Hollanti oli onnistunut huippuluokan pelaajatähdistä huolimatta häviämään Norjalle taistelun olympiapaikasta.

    Muutoin Hollanti oli viettänyt B-sarjassa vaikeaa hiljaiseloa järkyttävän vuoden 1983 C-sarjavierailun ja vuoden 1982 B-sarjan floppikisojen jälkeen.

    Hollannin päävalmentaja Cliff Stewartilla oli kyllä tavallaan hienoa kiekollista taktista osaamista, mutta joukkueen oman sisäisen toiminnan kanssa Stewart oli aina ollut jokseenkin koko ajan vaikeuksissa sillä Stewart tuntui olevan pelaajille jokseenkin kaukainen järjestelmän johtaja ja pelaajat luottivat mieluiten omiin keskinäisiin pelijohtajiin tai ketjukavereihin kuten vaikkapa Henk Hillen pelikykyihin.

    Lisäksi Stewart tuntui olevan jokseenkin kykenemätön kuuntelemaan pelaajien ohjeita ja neuvoja ratkaisujen suhteen. Stewart teki välillä myös taktisia vääriä ratkaisuja tehdessään taktiikkakuvioita liian hienoiksi kanadalaisen tai yhdysvaltalaisen oppimäärän mukaan mikä ei sopinut ollenkaan Ijs-Oranjen pelitapaan jääkiekossa. Oikean ratkaisun Stewart kuitenkin teki ottamalla mukaan huippunopean Ben Tijnagelin Ijs-Oranjen kokoonpanoon.

    Muutoin jossain määrin turhan kokeneidenkin pelimiesten pitäminen mukana esti nuorten ja kehittyvien pelaajatähtien mukaan tulemisen joukkueeseen. Toisaalta joukkueen yleisrakenne oli hyvä niin hyökkääjien kuin puolustajienkin osalta omaan sarjatasoon nähden. Ja kärkipelaaja Ron Berteling oli erittäinkin tunnettu hyökkäyspelin moottorina Ijs-Oranjelle.

    Joka tapauksessa Hollanti aloitti hyvin turnauksensa pelaamalla voiton Jugoslaviasta vaikean kahden erän jälkeen 20.3.1986 kisojen avauspäivän viimeisessä ottelussa ja täpötäynnä yleisöä pullistelleessa Eindhovenin jäähallissa pelatussa pelissä maalein 6-3. Hollanti oli erittäin lähellä voittaa tehottomuudesta kärsineen Ranskan sillä viimeisessä erässä tilanne oli jännittävästi 3-3.

    Lopulta Ranskan maajoukkuekapteeni Andre Peloffy sai laukaistua kiekon Ijs-Oranjen maalivahti Robert Rob Polmantuinin selän taakse ja niukka tappio 3-4 oli harmittava takaisku sillä tasapelillä tai etenkin voitolla olisi ollut enemmän merkitystä paremman pelivireen pitämisessä. Toinen erittäin niukka tappio kärsittiin seuraavassa ottelussa Japanille myöskin luvuin 3-4 ottelussa joka olisi ehdottomasti pitänyt voittaa Jugoslavian ottelun tapaan.

    Itä-Saksaa vastaan hävittiin hyvästä ensimmäisestä erästä huolimatta lopulta luvuin 2-5 minkä johdosta Hollanti alkoi pelätä jopa sarjapaikan säilymistä. Ainoa todella murskaava vastustaja Hollannille lähtökohtaisesti eli Sveitsi saapui vastustajaksi heti tämän jälkeen ja voitti Hollannin selvin luvuin. Ensimmäinen 20 minuuttia Sveitsi oli kuitenkin vaikeuksissa tilanteen ollessa vain 1-3 Hollannin tappioksi. Lopulta ottelu päättyi Sveitsin hallitsevaan voittoon luvuin 3-11.

    Tämän jälkeen Hollanti oli selvästi ilman hyvää tuuria putoamassa jopa sarjasta, mutta kuin ihmeen kaupalla Ijs-Oranjen rukouksiin vastattiin ja kun vielä Sininen Kone eli Italia pilasi itse mahdollisuutensa ylivoimaiseen voittoon James Jim Corsin vaihtamalla Adriano Tanconiin maalin suulle Hollanti hyödynsi tilanteen ja päästyään johtoon epätavallisen varhain ensimmäisessä erässä 1-0, pelattuaan vaikean, mutta vakaan toisen erän harrastaen jäähyntappoa ja pakottaen Italian keskeyttämään kiekolliset hyökkäykset erän loppua kohti se oli tappiolla vain 1-2 ja kun sitten Corsi vaihdettiin Tanconiin lopullisesti maalin suulle oli Hollannilla se kuuluisa Tuhannen Guldenin Paikka ja sen Ijs-Oranje totta vieköön lunasti ja voitti Italian maalein 5-3. Edes Lucio Topatighin selvä huutoravistelu Michael Mike Kellyä eli Italian päävalmentajaa kohtaan ei auttanut ja se sopi Hollannille, että Corsia ei vaihdettu takaisin maalille. Kotiyleisö riemuitsi tavalla joka tuntui kuin maailmanmestaruuden olisi voittanut.

    Hollannilla oli kisojen päätöspäivänä 29.3.1986 edessään melkoinen skenaario kuten muutamalla muullakin joukkueella. Japanin, Itävallan ja Jugoslavian lisäksi Hollantikin oli silti vaarassa pudota sarjasta. Lopulta päätöspäivänä Jugoslavia voitti Japanin jolloin mahdollisen tasapelin maaliero ei olisi haitannut Hollantia, Italia voitti Ranskan jolloin Itävalta säilyi Hollannille epäedullisesti ottelun maalieron takia sarjassa ja Hollanti olisi suosinut Ranskan voittoa tai tasapeliä jolloin maalierot olisivat olleet enemmän sille eduksi ja Itävalta olisi voinut pudota ja lopulta tietenkin omassa ottelussa Hollannin ottelu oli Itävaltaa vastaan omissa käsissä.

    Häviöllä lähdettäisiin C-sarjaan ja tasapelissä laskettaisiin vieläkin maalieroja jolloin käytännössä Hollanti lähtisi kaiken jälkeen vieläkin C-sarjaan ilman ihmeitä ja voittamalla Hollanti pysyisi sarjassa ja nousisi jopa Itävallan edelle viidenneksi sarjataulukossa. Muutoin se olisi ollut kuudes ja säilynyt sarjassa niukin naukin B-sarjassa tai pudonnut seitsemänneksi ja lähtenyt C-sarjaan vuodeksi 1987. Hollanti lopulta niukasti voitti Itävallan 3-2 ottelussa tavalla joka herätti epäilyjä sopupelaamisesta ja Jugoslavia teki asiasta jopa virallisen protestin. Lopulta protesti hylättiin ja Hollanti oli B-sarjan viides.

    Hollannin osalta puhuttaessa turnaus olisi voinut parhaimmillaan olla todella huippuluokkaa ja ainoastaan vain yksi ainoa todella huono ottelu pelattiin turnauksessa ja sekään ei haitannut koska Sveitsi oli sitä vastassa ja Sveitsin kyvyt jääkiekossa tiedettiin erittäinkin hyväksi ja varsinkin B-sarjan mittapuulla Sveitsi oli mestaruustason joukkue. Toisaalta huonoimmillaan Hollanti olisi voinut myös pudota C-sarjaan omien niukkojen tappioidensa, ajoittaisten liikojen jäähyjen ja ennen kaikkea päättämättömyyden takia päävalmentajan tekemiin heikkoihin yleispelillisiin ratkaisuihin.

    Lopulta vuonna 1987 B-sarjasta Hollanti halusi itselleen vain päästä lähelle Calgaryn 1988 olympiapaikkaa ja jopa siihen kiinni sillä se olisi auttanut ehdottomasti jääkiekon kärsinyttä asemaa Hollannissa. Itse A-sarjapaikkaan Hollannilla ei oikein riittänyt uskoa vuodeksi 1989 koska vuoden 1986 B-sarjan erikoisuudet jopa huippumaidenkin kärsiessä selviä tappioita oli jotakin ainutlaatuista mikä ei tuntunut hetkeen toistuvan.

    Joka tapauksessa tässä kuitenkin Ijs-Oranje vuodelta 1986:

    Maalivahdit: Robert Rob Polmantuin ja Cornelius Cor Hoogendoorn

    Puolustajat: Rob van den Steen, Maarten Burgers, Antoine Geesink, Henk Hille, Bill Wensink, Rick van Gogh ja Nico van Galenlast

    Hyökkääjät: Brian de Bruyn, Johan Toren, Wayne van Dorp, Henry Stoer, Leo Koopmans, Peter van Ooyen, Risto Mollen, Ron Berteling, Theo van Gerwen, Andy Tenbult ja Ben Tijnagel

    Päävalmentaja: Cliff Stewart
     
  21. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Ranskan osalta vuosi 1986 oli Jääkiekon B-sarjassa alustavasti kamppailua tehottoman valmennusjohdon ja pelaajien keskinäisen väsymisen torjuntataistelua liittojohdon ja valmentajien ongelmiin. Maa oli juuri noussut B-sarjaan C-sarjan kotikisoistaan viime kaudelta eli vuodelta 1985 ja siten vuoteen 1986 tultaessa joukkueen päävalmentaja Patrick Francheterren ja pelaajien välit olivat ennätyshuonolla tasolla suhteessa kotikisojen menestykseen nähden. Tehottomuus ja ylivoimapelin heikkous alkoivat muodostua Ranskalle synonyymiksi ongelmista puhuttaessa ja yleinen peliketjujen sooloilu kaikilla osa-alueilla kovapäisten ranskalaispelaajien taholta oli valitettavan yleistä.

    Antennae 2:n eli Ranskan Television Kakkoskanavan suuresta promootiosta huolimatta ranskalaiset kiekkokatsojat saivat jokseenkin pettyä näkemiinsä otteisiin jäällä ja kisojen aikana paradoksisesti otteet kyllä paranivat, mutta olosuhteet joukkueesta puhuttaessa muodostuivat kestämättömäksi. Kuitenkin Ranskalla oli paljon myös hyviäkin puolia sillä sen yleensä erittäin heikkoon puolustukseen tuli kerrankin erittäin taitava mies josta ruvettiin puhumaan pitkälti näistä kisoista eteenpäin Ranskan pelastajana ja Hockey Geantina. Vähän aikaa tämä mies tuntui olevan myös Ranskan yleisesti ottaen paras pelaaja ennen Ranskan nuorten maajoukkueessa vaikuttanutta Alain Bozonin poikaa Philippeä eli itse Jean-Philippe Lemoine. Kiekkojätti tunnetusti alkoi saada puolustukseen heti uutta eloa alle.

    Joka tapauksessa Ranskan osalta vuoden 1986 kilpailut käynnistyivät B-sarjan osalta todella huonosti. Se hävisi niukasti, mutta silti nöyryyttävästi Japanille maalein 1-2 ja voitti vain täpärästi maajoukkuekapteeni Andre Peloffyn viime hetken maaleilla Hollannin 4-3. Yleinen jäähyherkkyys ja surkea ylivoimapelaaminen olivat maksaa kaiken ja maksoikin Sveitsiä vastaan.

    Ranskalla oli tiedossa se, että ennen kisoja Sveitsi tai vaihtoehtoisesti Sininen Kone eli Italia voisi hyvinkin reilusti sen voittaa. Ranska hävisi pelinsä Sveitsille peräti 2-8 mikä kuitenkin tuntui melko suurelta tappiolta jopa sille. Omanlaisensa nöyryyttävät tappiot ja A-sarjan unelmat tuhosi käytännössä toinen niukka tappio Jugoslavialle maalein 5-6. Ranska tosin sentään säilyi B-sarjassa voittamalla sentään Itävallan 6-1 ja Itä-Saksan tehottoman vaikean keskinäisen kehimispelin tuloksena maalein 3-0.

    Tässä vaiheessa Ranskan sisäiset välit olivat ennätyshuonot joukkueen sisällä. Eniten toistensa kanssa kurkuissa kiinni henkisesti tuntuivat olevan päävalmentaja Francheterre ja maajoukkuekapteeni Peloffy. Riita oli alkanut Ranskan Television Kakkoskanavan haastattelusta jossa Peloffy oli myöntänyt kaiken maajoukkueen ongelmien olevan Francheterren syytä osin ohimennen ja kuohuttavassa olotilassa tappion jälkeen jolloin Francheterre oli sitten alkanut vastata omilla raivokkailla haastatteluillaan tiedotusvälineille. Kun vielä Ranskan Toimitusjohtaja Paul Lang toi oman mausteensa soppaan oli Jääkukkojen keskinäinen tappelukolmikko Francheterre-Peloffy-Lang ilmiriidoissa keskenään.

    Kun viimeiseen omaan otteluun päätöspäivänä 29.3.1986 B-sarjan osalta lähdettiin niin Ranska olisi hyvin teoreettisesti voinut vielä pudota vaikka käytännössä lopullisesti DDR:n voittaminen oli varmistanut Ranskan B-sarjapaikan. Tosin se vaati Jugoslavian, Japanin, Hollannin ja etenkin Itävallan onnistumista omissa otteluissaan ja Ranskan riittävän suurta ja ehdotonta häviötä Italialle. Jo tasapelillä ja puhumattakaan voitosta Ranska olisi ollut täysin turvassa. Ja huonoimmillaankin muista poiketen se olisi ollut korkeintaan seitsemäs ja keskimäärin pistetilanteesta riippuen B-sarjan sijoilla 4-6. B-sarjan seiskapaikalla olisi tiputtu C-sarjaan vuodeksi 1987.

    Maalierolaskentaan missään muodossa paitsi lopun sijoituksia arvioitaessa ei ollut väliä kun Jugoslavia voitti Japanin päätöspäivänä 5-0, Ranska itse hävisi masentuneena ja hädin tuskin koko jäälle tulleen joukkueen pelatessa hyvin haluttomasti luvuin 1-5 Italialle ja lopulta Hollannin voittaessa Itävallan 3-2 jolloin keskinäiset pisteet eri otteluista riittivät Ranskalle B-sarjan neljänteen sijaan. Ranska ei välittänyt myöskään Jugoslavian esittämästä protestista Hollanti-Itävalta ottelua kohtaan. Lisäksi myöskään Sveitsin ja Itä-Saksan välisellä ottelulla ei ollut mitään merkitystä ollut kenellekään pudotusuhan alla olleista joukkueista kisojen päätöspäivään tultaessa.

    Ranska oli toki C-sarjan hallitsevana voittajamaana säilyttänyt sarjapaikkansa ja aivan parhaimmillaan Ranska olisi ansainnut jopa voida voittaa B-sarjan ja nousta jopa A-sarjaan, mutta yleinen tehottomuus, jäähyherkkyys ja umpisurkea ylivoimapelaaminen melko huonon alivoiman kanssa olisi tiennyt sille liiankin kylmää kyytiä A-sarjassa kun tahti ei oikein aina riittänyt edes B-sarjassakaan. Ja Italia ja Sveitsi olivat kerta kaikkiaan sille yleensä liian hyviä maita jääkiekossa etenkin B-sarjatasosta puhuttaessa.

    Joukkueen sisäinen taistelu päättyi Andre Peloffylle langetettuun puolen vuoden maajoukkuekilpailukieltoon mihin pelaajat vastasivat maajoukkuekapteeniaan tukien maajoukkueboikotilla. Lopulta liittotasollakin tappeluun reagoitiin voimakkaasti ja erikoisesti niin Toimitusjohtaja Lang kuin myös Päävalmentaja Francheterre saivat potkut tehtävistään. Francheterrella olisi ollut sopimusta maajoukkueen päävalmentajana vielä kauden 1987 ajan ja optio vuodesta 1988 edellyttäen, että Ranska pääsee olympialaisiin tai A-sarjaan kaudeksi 1989 jolloin sopimusta olisi vielä jatkettu. Muutoin ilman B-sarjan voittoa vuonna 1987 Francheterre ei olisi jatkanut olympialaisia huomioimatta Ranskan päävalmentajana vuonna 1989.

    Vuoden 1987 osalta Ranskan ainoa tavoite tuntui olevan Calgaryn 1988 Talviolympialaisten pelipaikka mikäli A-sarjaan ei ymmärrettävistä syistä pystyttäisi nousemaan. Uudeksi päävalmentajaksi tulikin sitten tuolloin hyväksi, mutta ennen pitkää jopa huonoksi osoittautunut ruotsalainen Kjell Larsson jota on usein pidetty virheellisesti Ranskan nostajana C-sarjasta B-sarjaan ja A-sarjaan vaikka oikeasti Francheterre nosti Ranskan C-sarjasta B-sarjaan ja Larsson nosti A-sarjaan Ranskan vasta myöhemmin.

    Larssonin aikana jääkiekon yleislinja Jääkukoilla tosin kehittyi vastaamaan henkiseltä tasoltaan enemmän B-sarjan pysyvää keskikastin tai huippumaan arvoa ja jopa A-sarjan maan veroista jääkiekkoa toisin kuin Francheterren tai puhumattakaan Francheterren edeltäjän Jacques Tremblayn päävalmentajauran aikakaudella jolloin huonoimmillaan Ranska pelasi jopa melko yleisestikin C-sarjassa vailla toivoakaan paremmasta jääkiekossa. Francheterren todellinen potentiaali päävalmentajana jäi harmittavien henkilökohtaisten riitojen takia täysin hyödyntämättä.

    Francheterre antoi muutama vuosi sitten haastattelun ja kaikkiaan melko paha mieli paistoi Ranskan Television haastattelussa miehestä läpi tuon vuoden asioista kysyttäessä. Toki vuonna 2013 kehui Francheterre kyllä estoitta Ranskan maajoukkueen tason paranemista ja sanoi joukkueen olevan nykypäivänä ehkä kaikkien aikojen parhaassa vedossa vaikkakin oli erittäin huolestunut maalivahtitasosta tuolloin ja nykyäänkin. Tosin Francheterren aikana ei sitten juuri ollenkaan ollut hyviä maalivahteja...

    No joka tapauksessa tässä kuitenkin Jääkukkojen joukkue vuodelta 1986:

    Maalivahdit: Fred Theillen ja Frederic Malletroit

    Puolustajat: Derek Haas, Pierre Schmitt, Michel Leblanc, Gilles Chevalier, Stephane Botteri, Denis Perez, Paulin Bordeleau ja Jean-Philippe Lemoine

    Hyökkääjät: Guy Dupuis, Franck Pajonkowski, Jacqut Pamoanay, Laurent Lecomte, Patrick Daley, Jean-Paul Farcy, Christophe Ville, Antoine Richer, Thierry Chain ja Andre Peloffy

    Päävalmentaja: Patrick Francheterre

    Toimitusjohtaja: Paul Lang
     
  22. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Itä-Saksalle eli DDR:lle odotettiin A-sarjan pudokkaana vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoista sarjan selvää voittoa ja nousua A-sarjaan uudelleen ja heti välittömästi. Joukkue oli hyvin samankaltainen kuin vuonna 1985 A-sarjassakin. Puolustuksesta oli poissa Uwe Geisert ja hyökkääjistä poissa olivat Andreas Ludwig, Rolf Nitz, Mario Naster ja Eckhard Scholz eli 5 miestä puuttui kauteen 1986 tultaessa. Tavoite joukkueella päästä A-sarjaan oli totta kai hyvä ja realistinen, mutta ehkä jo pikkuhiljaa selväksi oli myös vaikeutunut lähes ilmiselvä sarjapaikan saanti 1980-luvulle tultaessa tai DDR oli ainakin joutunut tekemään enemmän töitä sen eteen.

    Viimeistä kertaa kaudella 1986 DDR oli peleissään edes rajallisesti hallitseva sillä tämän vuoden tuloksien jälkeen DDR ajautui lopullisesti parin-kolmen vuoden ajaksi eräänlaiseen ajopuun asemaan ja vajosi keskikastiin B-sarjassa mitä ei olisi pitänyt tapahtua ja mitä aikaisempina vuosina ja vuosikymmeninä pidettiin lähinnä vahinkona sillä DDR:n jääkiekko oli sinällään lajiharjoittelun ankaruudesta huolimatta arvostetuimpia itäblokissa ja myös länsimaissa. Jääkiekon saralla DDR:n joukkuetta pidettiin Länsi-Saksan tapaan tietenkin jääkiekkoon kuuluvana maana. Vuoden 1986 jälkeen vasta kaudella 1990 DDR toipui vastaamaan jääkiekossa sinänsä jälleen tasoaan, mutta sitten edessä olikin yhdistyminen BDR:n eli Länsi-Saksan kanssa.

    Mikä ei vielä tullut kuuloonkaan vuonna 1986 juuri kenellekään koska Kylmä Sota etupiirijakoineen oli tuntunut onnistuneen hävittämään yhteisen Saksan ideologian josta tuntuivat haaveilevan enää vain silloiset vähintään keski-ikäiset, eläkeläiset ja korkeintaan hyvin vanhat ihmiset siinä missä niin DDR:n kuin myös Länsi-Saksan lapsilla, nuorisolla tai työikäisillä ihmisillä aina noin 40-45 vuotiaiden ikäluokkiin asti tuntui olevan halua elää vain omaa elämäänsä eivätkä he osanneet ajatella ja ääritapauksessa eivät edes halunneet elää mahdollisessa yhdistyneessä Saksassa.

    Nämä voimakkaat vastaan asettelut oli hyvin helppoa leimata vain Kylmän Sodan ongelmaksi vaikka todellisuudessa Saksan länsialueiden ja itäalueiden välillä oli ollut huomattavia henkisiä arvovalta taisteluja tai vähintään ainakin omista arvoistaan kiinnipitämistä myös vierailla alueillakin mikäli he joutuivatkin asumaan ja elämään vastakkaisilla alueilla. Ja tämä jako periytyi huonoimmillaan tuolloin melkein toistasataa vuotta vanhoista perinteistä ja historiasta joka oli ollut ongelma niin Keisarikunnan, Weimarin Tasavallan kuin myös Kolmannen Valtakunnan aikana.

    Kylmä Sota hävitti melko paljon myös molempien Saksojen perinteisten syrjäalueiden omaa kansallista merkitystä. Mikä tavallaan oli saksalaisen perinteikkyyden tragedia. Toisaalta Saksat pystyivät Kylmän Sodan aikana tekemään tarvittaessa kuitenkin myös sujuvaa yhteistyötä ja Yhteisen Saksan Joukkueita eri urheilumuodoissa nähtiin silloin tällöin läpi Kylmän Sodan.

    Joka tapauksessa DDR:n jääkiekolle kaudella 1986 sarjanousun arveltiin korkeintaan kaatuvan Sveitsiin tai Italiaan joiden taso oli huolestuttavankin vahva päävalmentaja Joachim Zieschen mielestä. DDR noudatti edelleen melkoisen teknistä ja perinteikkyyteen nojaavaa nopeaa saksalaista kiekkoa. Itseluottamus oli pelaamiseen katossa kisojen ajan melkein koko ajan paitsi kun sarjapaikka oli varmistunut ja kun ei enää voinut voittaa ja nousta A-sarjaan vuodeksi 1987.

    Kisat käynnistyivät sarjanousun kannalta huonosti 20.3.1986 kun DDR hävisi Itävallalle kisojen avausottelussa maalein 4-6 ottelun joka olisi pitänyt voittaa joskin Itävalta kuului B-sarjan vahvaan, mutta kapeaan keskikastiin. Etenkin ensimmäisen erän aloitekyky voittoon menetettiin 2-1 luvuista. Jugoslaviaa vastaan Itä-Saksa puppeloi oikein urakalla kun se ei päässyt sisään Jugoslavian nopeaan luistelupeliin tai voimapeliin jota Jugoslavian päävalmentaja Herra Momcilo käytti ajoittain siekailematta. DDR protestoi myös ottelun tuomaritoimintaa koska vihellykset ja jäähyjen annon heikko taso näkyi sen mielestä sille epäedullisena. Joka tapauksessa DDR voitti ottelun 4-2 ja kummallisen nopeasti protestiuhkailut unohtuivat...

    Italiaa vastaan DDR pelasi kiihkeän ja tapahtumarikkaan ottelun häviten sille lopulta niukasti maalein 3-4. Harmittavasti edes lopun yrittäminen kuudella pelaajalla ei tuonut tulosta sille edes tasapelin muodossa. Tässä vaiheessa DDR:n tilanne alkoi näyttää sarjanousun kannalta varsin huonolta. Hollannin se toki voitti maalein 5-2 kuten myös Japanin rimaa hipoen maalein 4-3, mutta sitten Ranskaa vastaan Itä-Saksa puppeloi ja tuhosi mahdollisuutensa edes vielä jotenkin haastaa Italia tai Sveitsi A-sarjan paikasta.

    Se otti liikaa jäähyjä hirvittäväksi osoittautuneessa kehimisottelussa jossa kiekkoja roiskittiin jatkuvasti minne sattui ja joka A-sarjatason mittakaavalla katsottuna muistutti hirvittävää pystysuunnan kiekkoa vailla mitään järkevää pelilinjaa. Itä-Saksa hävisi voitettavissa olleen pelin Ranskalle luvuin 0-3 ja sitä pidettiin C-sarjasta nousseen Ranskan takia todella huonona asiana DDR:lle.

    Tämän jälkeen DDR tuntui kuin sulkeutuvan kuoreensa ja maan kiekkoasioista kiinnostuneetkin alkoivat huolestua sen pelaajatasosta ja tulevaisuudesta. Itä-Saksalle ainoa ilo tappiosta ja yleensäkin omasta tilanteestaan oli siinä, että sen ei tarvinnut onneksi osallistua viimeisen päivän eli 29.3.1986 pelattujen ottelukierrosten sarjarumbaan jossa sijoituksia arvottiin. Samalla se oli ainoa maa Italian ja Sveitsin ohella joka oli 100 % varmasti säilyttänyt B-sarjapaikkansa vuodeksi 1987 jo toiseksi viimeiselläkin kierroksella ja sitä edeltäneellä kolmannellakin kierroksella käytännössä.

    Sveitsi tosin oli varmistanut B-sarjan mestaruuden ja nousun A-sarjaan viimeiseen pelipäivään tultaessa. Siten Itä-Saksa voitti sen koko B-sarjan vuoden 1986 MM-kisojen toiseksi viimeisessä ottelussa pettävänkin helposti maalein 5-1. Ottelu oli siten sarjataulukon kannalta melkein merkityksetön. Tosin vähän paremmalla maalierolla tasatilanteen takia se olisi voinut nousta Italian edelle B-sarjan kakkossijalle, mutta ei noussut vaan jäi kolmanneksi. Myöhemmin DDR kiinnostui kyllä myös rajallisesti 10 maan MM-kisoista A-sarjassa, mutta enemmän se Itävallan tapaan vielä tuolloin halusi mahdollisia A-sarjan isäntämaan automaattisia kisaoikeuksia itselleen. Etenkin vähän paremmalla maalierolla DDR olisi voinut nousta niinkin A-sarjaan mikäli 10 maan kisoja olisi järjestetty.

    DDR olisi nähty todennäköisesti A-sarjassa vuonna 1987 mikäli se vain olisi onnistunut voittamaan Itävallan ja Ranskan omissa otteluissaan ja ehkä joko voittamaan tai saamaan edes tasapelin Sveitsin kanssa. Tästä eteenpäin DDR:ltä alkoi puuttua jääkiekossa sitä jotakin ja se tulisi olemaan sen loppu ennen pitkää. Tuolloin DDR:n johtoa ja Ziescheä kiinnosti päävalmentajan ominaisuudessa lähinnä vuoden 1988 Talviolympialaiset Kanadan Calgaryssa ja ennen kaikkea se, että lähtisikö koko DDR niihin sillä DDR oli aina kieltäytynyt olympialaisista pelaamisesta. Pois lukien vuoden 1968 Talviolympialaisia Ranskassa joissa DDR oli päättänyt viime hetkellä pelata Yhdistyneen Saksan joukkueen sijaan omana joukkueenaan. Noissa kisoissa myös Ziesche itse oli pelannut.

    Muutoin noiden kisojen jälkeen DDR oli ollut siihen asti vuosien 1972-1984 aikana pelattujen olympialaisten aikaan aina kieltäytynyt olympialaisissa pelaamisesta. Syyt vaihtelivat aina taloudellisista vaikeuksista aina täysin kylmän poliittiseen päätökseen olympialaisten pitämisestä liian kapitalistisena lajina sille vaikka muutoin DDR osallistui yleensä kaikkiin mahdollisiin jääkiekkoturnauksiin kuten myös MM-kilpailuihin.

    DDR:n päätöksiä kieltäytyä olympialaisista ja silti pelata pikkuhiljaa rahapalkkioiden virratessa myös jääkiekon MM-kisoissakin pidettiin tekopyhänä. Ja tekopyhyyttä ja arvosteltavuutta maata kohtaan lisäsivät myös kieltäytymiset pelata Yhdistyneen Saksan joukkueella olympialaisissa. Etenkin kun DDR:nkin pelimiehiä olisi tarvittu ajoittain myös Länsi-Saksassakin. Ja eniten arvostelua oli tuolloin herättänyt juuri vuoden 1984 Sarajevon Talviolympialaisista kieltäytyminen DDR:n ollessa melkein 20 vuoteen parhaimmassa iskussa jääkiekossa. Muutoin DDR halusi nopeasti nousta vuoden 1987 B-sarjasta sen voittamalla vuodeksi 1989 A-sarjaan. Tässä kuitenkin DDR:n kokoonpano vuosimallia 1986:

    Maalivahdit: Rene Bielke ja Egon Schmeisser

    Puolustajat: Gerd Vogel, Joachim Lempio, Reinhard Fengler, Dieter Frenzel, Thomas Graul, Detlef Mark, Harald Bölke, Thorsten Deutscher ja Dietmar Peters

    Hyökkääjät: Detlef Radant, Friedheim Bögelsack, Roland Peters, Frank Proske, Harald Kuhnke, Ralf Hantschke, Andreas Gebauer, Guido Hiller, Stefan Steinbock ja Jochen Herdler

    Päävalmentaja: Joachim Ziesche

    Varapäävalmentaja: Hartmut Nickel
     
    Viimeksi muokattu: 04.09.2015 klo 21.40
  23. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Italialla oli erittäin luottavaiset tunnelmat vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoihin lähdettäessä. Sininen Kone oli edelleen tunnetusti erittäin kovatasoinen B-sarjassa joskin toki vaikeuksiakin sillä oli riittänyt ja sarjanousua takaisin A-sarjaan ei ollut kyetty toteuttamaan. Mikä harmitti joukkuetta paljon. Joukkueella oli edelleen käytettävissään paras maalivahti Italialta sukupolviin eli James Jim Corsi joka kuitenkin oli hieman flopannut vuoden 1984 Talviolympialaisissa Sarajevon Jugoslaviassa vaikka muutoin Italia oli tasoonsa nähden pelannut menettelevän hyvät kisat.

    Samoin Olympialaisten Fiaskon takia tuolloinen päävalmentaja Ron Ivan oli saanut kenkää ja tilalle oli tullut vuodeksi 1985 Michael Mike Kelly joka jatkoi jossain määrin Ivanin valmentajatietä joukkueen kanssa, mutta toi myös välillä esiin taktiikoita joita Italia tulisi tulevina vuosina hyödyntämään paljon enemmän ja muuttumaan tietenkin lopullisesti Siniseksi Koneeksi. Paljon tietysti Italian iskukyvystä jääkiekossa perustui Oriundeihin eli kaksoiskansalaisiin, mutta siitäkin huolimatta joukkue tuntui saavan muutenkin paljon jäällä aikaan ja edes syntyperäiset italialaiset eivät olleet mitenkään erityisen huonoja pelaajia jääkiekossa.

    Sininen Kone oli myöhempiä menestysvuosia peilaten 1980-luvun puolivälissäkin pelitavoiltaan laskelmoivan taktinen joukkue. Kellyn tapaan kuului myös vuonna 1986 luoda ennen kaikkea onnistuneet taktiset edellytykset Italian jääkiekolle sillä maassa haluttiin kiihkeästi päästä takaisin A-sarjaan pelaamaan. Tehokkaan etenevät hyökkäykset olivat pettämättömän tarkkoja ja päävastustajille aina Sveitsiä, DDR:ää, Itävaltaa ja Ranskaa myöten erittäin vaarallisia.

    Ja tietenkin myös mitä tahansa A-sarjan huonointakin maata vastaan. Italia ei myöskään yleensä hävinnyt isoin numeroin millekään jääkiekossa ellei sitten laskettu aivan A-sarjan parhaimpia maita mukaan kuvioon tai mahdollisesti jo A-sarjan omaa keskikastia johon periaatteessa ainakin pitkin hampain lausuttuna mahdollisesti Suomikin kuului.

    Toisaalta taas Italian pystyi kyllä voittamaan jo melko paljon ja jopa hyvin usein Sisu Teaminkin tason pelillä, mutta Kehitysjoukkueella olisi ainakin vähänkin huonona päivänä ollut Italian kanssa paljonkin tekemistä voiton eteen. Tasapeli olisi ollut yleisempää ja tappio ei suinkaan Italian parhaalla miehistöllä olisi ollut mikään järkytys vaikka sitä olisi voinut luullakin sen olevan. Ainakaan sen ei olisi pitänyt olla jos niin olisi tapahtunut. Ja jopa Leijonatkin olisi joutunut tekemään töitä murskavoittonsa eteen kuten myös muutkin A-sarjan maat oikeastaan aivan huippumaita huomioimatta.

    Sisu Teamin osalta Italian voittaminen riippui pelitavasta ja valmentajasta paljonkin. Huonoimmillaan Italialla olisi voinut olla jopa juhla edessään, mutta Juhani Tammisen Sisu Team olisi kyllä voittanut Italian selvästi ilman jotain todella suurta ihmettä sinä vuonna.

    Toisaalta Squadra Azzurin eräs paha vika oli vuoden 1986 kisoissa se, että taktisten kuvioiden toteuttaminen oli välillä aivan liian pitkäkestoista ja ylihienoa koska ilmeisesti NHL-opit tuntuivat kiehtovan valmentajia hieman liikaa ja se taas ei aina sopinut Italian pelitapaan jääkiekossa. Italialla oli taktisen kuvion kestopituuden vaaran takia ajautua hyökkäyskatkaisuun tai jäähyntappoansaan liian usein. Lisäksi Mike Kelly ei aina osannut päävalmentajana arvostaa B-sarjan keskikastin tai huonompien maiden pelikykyä eikä etenkään niiden ennalta arvaamattomuutta.

    Mikäli Italia sai toteuttaa hienot kuvionsa kaikessa rauhassa tai se päätti aloittaa hyökkäyksen suoraan niin sen murhaava tarkkuus tiesi hyvin usein taitavuuden osalta välitöntä maalia. Ja mikäli ne kuviot sai päätettyä ennen niiden tapahtumista oli Italialla edessä hyvin usein epäröintiä minkä vastustaja ainakin vielä 1980-luvun puolivälissä B-sarjassa pystyi hyödyntämään. Italia oli myös voimakiekkoilussa erittäinkin hyvä vaikkakin tuleviin vuosiin verrattuna aavistuksen verran ehkä heikompi kuin sittemmin 1980-luvun lopun tai 1990-luvun alun B-sarjassa olikin. Puolustuspeli oli jonkin verran hyökkäykseen nähden puutteellisempaa kuin hyökkäyspeli, mutta erittäin aggressiivista, tasokasta ja vastustajan pelitavat sotkevaa ja sitovaa kuten pitikin.

    Ainoa tapa oikeastaan voittaa Italia oli B-sarjan kärkimailla ja mahdollisilla A-sarjan mailla olla ehdottomasti menemättä sen pelitapaan mukaan millään tavalla, pelattava harkiten ja kylmän viileän selvää jääkiekkoa ja lopulta yrittää saada ylivoimallinen aloite-etu niin välittömästi kuin mahdollista. Ja toisaalta vain hyväksyttävä se tosiasia, että Italia hyvin usein kuitenkin jääkiekossa onnistui saamaan maaleja ja siten paniikkia ei saanut päästää valloilleen vaikka mieli olisi niin tehnytkin. Ja lopulta vaikka puolustuksenkin olisi kyennyt ohittamaan niin Jim Corsia ei ohiteltu maalin suulla kovinkaan usein sillä Corsi alkoi lähestyä uransa parhaimpia vuosia ja jopa loppupuolen alkuakin 1980-luvun puolivälissä ja oli silti äärimmäisen tehokas torjuja.

    Mikäli kaiken toteutti oikein niin edes B-sarjan huippumailla ei ollut Italian kanssa vielä Sinisen Koneen kasvun vuosina 1980-luvun puolivälissä mitään todella ylitsepääsemätöntä haastetta edessään. Ja huonoimmillaan Italia oli jo tuolloin ylimaallinen maa B-sarja tason jääkiekossa. Italialla ei myöskään ollut myöhempiin Sinisen Koneen huippuvuosiin nähden kovinkaan hyvää luistelunopeutta vaan se oli pikemminkin vain ylemmän keskitason luokkaa. Sen puutteen se korvasi huippuluokan hyökkäysvoimalla, yleensä erittäin näyttävillä taktisilla hyökkäyskuvioilla ja myös kivikovalla puolustuspelillä.

    Toisaalta taas kärkihyökkäysten tasot varsinkin kaksinkamppailutilanteissa olivat Italialta melko huonoja vuoden 1986 turnauksessa etenkin myöhempiä vuosia peilaten, aloituksia hävittiin myös melko usein silloin kun olisi pitänyt voittaa, hyökkäysten omat syöttökuviot epäonnistuivat joko niiden liialliseen lyhyyteen tai liialliseen pituuteen jolloin pitkiä kiekkoja tuli annettua vastustajalle tarpeettoman monta kertaa turnauksessa ja aloitteet aina siirtyivät Italian omalle kenttäalueelle.

    Samalla syötönkatkaisut epäonnistuivat etenkin B-sarjan huippumaita vastaan ja etenkin Sveitsiä vastaan kohtuuttoman usein ja lopullinen paha puute oli hyökkäyksen pelaajien omien ketjujen päiden omat hioutumiset taktisissa kuvioissa joiden toteuttamiseen kului aikaa. Siten todellinen uhka vastustajille myöhempien Sinisen Koneen ylivoimaisten vuosien syöttökuvioiden tapaan oli hyökkäyksissä harvinainen ja jopa erittäin harvinainen ajoittain.

    Etenevät hyökkäyspelit olivat vuorostaan yleisiä Italialta kuten todettua ja passiivisen puolustuksen linjaa harjoitettiin melko usein B-sarjan huippumaaksi mikä oli harvinaista myöhempiin vuosiin nähden ja aggressiivista puolustusta myöhempien vuosien todella kivikovaan linjaan verrattuna vasta harjoiteltiin mikä väistämättä näkyi myös yleisessä tehokkuudessa. Kiekonhallinta Italialta oli tosin B-sarjan parasta jo tuolloin ja hyvänä puolena se siten menetti vain erittäin harvoin kiekkoja omassa pelissään aloituksia tai kulmapelaamista huomioimatta.

    Eräs suuria tulevaisuuden asioita oli ottaa Mike Kellyn luotsaamaan maajoukkueeseen ehdottomasti kisojen suurimpia nuoria tähtiä eli Lucio Topatigh jonka liikkuvuus jäällä tuntui olevan kaikkien aikojen hienointa suhteessa useisiin muihin Italian nuoriin kiekkotähtiin ja ennen pitkää Topatighin ura muodostui legendaariseksi ja hän oli tavallaan Italian ehkä hienoin pelaaja 1980-luvulla jääkiekossa mikäli Jim Corsia ei laskettu mukaan ja 1990-luvulla tuon äärimmäisen superpelaajan tittelin jäällä vei muuan Gaetano Orlando, mutta se onkin sitten toinen juttu...

    Seuraavassa viestissä käyn Italian taivalta vuoden 1986 B-sarjassa läpi.
     
  24. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Italia aloitti taipaleensa loppupelissä vuoden 1986 B-sarjan MM-kisoissa Hollannissa 20.3.1986 ratkaisevan huonosti häviten toki erittäin tasaisen ensimmäisen 50 minuutin pelin jälkeen Sveitsille ottelunsa maalein 1-4. 50 minuutin ajan tilanne ennen Sveitsin karkaamista voittoon oli ollut vain 1-1 ja tämän Mike Kelly pystyi päävalmentajana hyväksymään Sveitsin taidot tietäen jääkiekossa. Itävallan vuorostaan Italia voitti puolittain rutiininomaisesti, mutta ensimmäisen erän osalta puolittain hiukan turhaan kiirehtien lopulta maalein 6-1. Sen sijaan jokseenkin erikoista oli Italian suuret vaikeudet Itä-Saksaa vastaan ja se voitti sen vain vaivoin 4-3. Tosin Itä-Saksa oli tuorein A-sarjasta pudonnut maajoukkue joten sen voittaminen ei ollut aivan niin helppoa kuin myöhempinä vuosina.

    Sen jälkeen tapahtui kisojen erikoisin ottelu ja jopa melkein kohtalokkaankin heikko ottelu Japania vastaan. Italia sai vain juuri ja juuri yhden ainoan maalin Takeshi Iwamoton pelatessa Japanin maalilla elämänsä peliä ja tämäkin maali syntyi vain Gino Pasqualotton ohjauksesta nuorelle Lucio Topatighille joka onnistui kuin onnistuikin ensimmäisessä erässä tekemään maalin ja jonka jälkeen 1-0 luvut säilyivät uskomattomasti loppuun asti! Italia kuitenkin voitti ja se laskettiin. Sen jälkeen tapahtui anteeksiantamattomista virheistä ensimmäinen.

    Mikäli Jugoslavialle vuoden 1984 Talviolympialaisista kärsityn tappion pystyi jugoslaavien oman fanaattisen kotiyleisön edessä ymmärtämään juuri ja juuri niin vuonna 1986 26.3.1986 pelatun Italia-Jugoslavia-ottelun tappiota ei voinut millään kyetä ymmärtämään. Etenkin kun Italia ei edes kaikista suurista yrityksistään huolimatta saanut edes yhtä maalia enempää menemään Dominik Domine Lomovsekin selän taakse ottelun aikana. Italia hävisi järkyttävästi 1-4. Mikäli Italia olisi halunnut vielä juuri ja juuri päästä A-sarjaan olisi sen ehdottomasti pitänyt pakko voittaa pari viimeistä peliään ensin Hollantia ja lopulta Ranskaa vastaan päästäkseen A-sarjaan ja vielä sittenkin Sveitsin piti hävitä loput pelinsä Jugoslavialle ja Itä-Saksalle. Jälkimmäiselle se saattaisi hävitä oikein hyvällä onnella, mutta ei Jugoslavialle.

    Lopullisesti Mike Kellyn joukkueen ja koko päävalmentajapestin laittoi valtavaan nolaukseen ennalta arvaamattoman Hollannin asettuessa vastaan ja etenkin kotiyleisönsä edessä Ijs-Oranje venyi uskomattomiin suorituksiin kisoissa muutenkin. Ijs-Oranje pisti Italialle samalla tavalla luun kurkkuun kun oli tehnyt vuoden 1985 B-sarjan MM-kisoissa Sveitsille koti-isäntien edessä. Tuolloin Sveitsi olisi normaalisti voittamalla noussut A-sarjaan sarjavoittajana vuodeksi 1986, mutta joutui tuolloin jäämään B-sarjaan. Toinen anteeksiantamaton ja lopullinen virhe Siniselle Koneelle tapahtui juuri silloin kun ei olisi pitänyt tapahtua.

    Hollanti voitti Italian ja luvut 3-5 28.3.1986 tuntuivat Italiasta erittäin pahalta. Sanoinkuvaamattoman pahalta. Hollantilaisten tuulettaessa voittoaan kuin maailmanmestaruutta Italian oli katkerasti jäätävä B-sarjaan vuodeksi 1987 joskin mahdollisuudet olivat menneet jo Sveitsin voitettua aiemmin samana päivänä Jugoslavian maalein 4-2. Italia pelasi jokseenkin kiinnostumattomana ja peräti flegmaattisen oloisena oman viimeisen ottelunsa 29.3.1986 B-sarjan vuoden 1986 MM-kisojen päätöspäivänä Ranskaa vastaan.

    Italialla ei ollut enää panosta pelissä muutoin kuin sarjan sijoituksensa suhteen. Tosin Italia pystyi hieman määräämään B-sarjasta C-sarjaan mahdollisesti putoavien joukkueiden kohtaloita omalla tasollaan. Jugoslavia, Japani, Hollanti ja Itävalta olivat putoamisvaarassa päätöspäivänä ja Jugoslavia oli jo paikkansa alustavasti varmistanut voitettuaan Japanin. Se kuitenkin odotti rajallisesti Italian ja Ranskan välistä ottelua. Italian hävitessä Ranskalle se olisi vielä tarkoittanut Itävallalle mahdollista putoamista, tasapelillä se olisi mennyt Jugoslavian, Hollannin ja Itävallan osalta maalierojen laskemiseksi ja voitolla se varmistaisi Itävallan sarjapaikan riittävän suurella maalierolla.

    Italia voitti Ranskan 5-1 ja pääsi maalieroilla tasatilanteessa Itä-Saksan ohi B-sarjan kakkossijalle mikä tuntui harvinaisen katkeralta. Etenkin Jugoslavian ja Hollannin huomattavankin hyvin vältettävien tappioiden myötä joskin aivan liian tiukkaa oli ollut myös Japania ja Itä-Saksaa vastaan pelatessakin. Jugoslavia putosi sittemmin C-sarjaan jolloin voitiin ivallisesti todeta, että ainakaan Italia ei menettäisi jatkossa pisteitä Jugoslavialle...

    Kieltämättä erittäin tasaisessa B-sarjassa vuonna 1986 kaikkien paitsi Sveitsin ja Itä-Saksan pelissä joukkueiden pelatessa tasapelin olisi ollut melkoinen sääntöviidakko tasapelien ja putoajien osalta C-sarjaan ratkaistavana. Sinisen Koneen voitiin sanoa olleen hieno jääkiekossa tuolloin, mutta se ei ollut vielä silloin voittamaton eikä todellakaan hallitsemattoman ylivoimainen ja huonoimmillaan jopa kaukana siitä. Kisojen jälkeen Mike Kellyn päävalmentajapaikasta aiottiin tehdä kovia päätöksiä Italian Kiekkoliiton johdossa sillä hyvistä tuloksista huolimatta B-sarjaan jääminen ja todellakin uskomattomat perseilyt vieläpä kaksi kertaa peräkkäin sellaisille maille kuin Jugoslavialle ja Hollannille olivat suorastaan uskomatonta painajaista!

    Joka tapauksessa Italia toivoi kuitenkin ensisijaisesti nousevan A-sarjaan vuodeksi 1989 voittamalla B-sarjan vuonna 1987 tai edes olemalla neljän parhaan joukossa jotka olisivat nousseet kolmen parhaan osalta automaattisesti Calgaryn Talviolympialaisiin vuodeksi 1988 ja neljännellä paikalla karsinnan kautta.

    Tässä kuitenkin Ghiaccio Blu eli Jään Siniset vuodelta 1986 kokoonpanon suhteen:

    Maalivahdit: Jim Corsi ja Adriano Tancon

    Puolustajat: Michael Mike Mastrullo, Gerard Ciarcia, John Bellio, Martin Crepaz, Gino Pasqualotto, Roberto Bob Manno ja Guido Tenisi

    Hyökkääjät: Cesare Carlacci, Grant Goegan, Patrick Iannone (Myöskin Patrick Dell'Jannonen nimellä tunnettiin tämä erittäin taitava pelimies.), Richard Rick Bragnalo, Michael Mike Mair, Constant Priondolo, Lodovico Migliore, Mauricio Catenacci, Martin Pavlu, Robert Bob de Piero, Thomas Milani, Cary Farelli ja Lucio Topatigh

    Päävalmentaja: Michael Mike Kelly
     
  25. Thusberg Jäsen

    Suosikkijoukkue:
    Leijonat, Sisu Team, KalPa ja Jokipojat
    Sveitsin osalta vuoden 1986 B-sarjassa oli tavoitteena vain yksi ainoa asia. Nousta ehdottomasti takaisin A-sarjaan hintaan mihin hyvänsä. Jo vuonna 1985 joukkueen mukana katkerassa viimeisen pelin kamppailussa tappion Hollannille luvuin 2-6 varman sarjanousun yhteydessä omissa B-sarjan kotikisoissa kärsinyt Sveitsi alkoi lopullisesti edeltäjänsä päävalmentajan paikalta syrjäyttäneen Simon Schenkin ohjauksella aloittaa koko maajoukkueen ammattilaistumisen ja tämäkin piirre oli yksi tärkeä tekijä Sveitsin jääkiekon nykyaikaistamisessa jonka juuret olivat vuosina 1985-1986 vieläkin varsin idullaan vaikka taitoa olikin huikeasti joukkueella.

    Maan liittotasollakin kiekkoa kehitettiin jonkin verran luomalla ennen kaikkea järkevä Playoff-järjestelmä NDA:lle maan pääsarjassa. Siihen asti Sveitsin pääsarjaa oli pelattu sarjaturnauksena. Käyttäessään kaiken potentiaalinsa Sveitsi tuntui aina olevan B-sarjassa sijoilla 2-4 kun aina kaivattua ykkössijaa ja sarjanousua ei vain kuulunut vaikka voittoon tiedettiin kykyjen riittävän.

    Sveitsi pelasi omanlaistaan vahvaa teknistä jääkiekkoa, mutta sitten vuoden 1972 se ei ollut pelannut A-sarjassa ennen vuoden 1985 hyvin lähellä tapahtunutta nousua ja vuonna 1975 Sveitsi oli tuolloin myös kärsinyt tappion B-sarjan kolmospaikallaan sillä sarjalaajennuksen jälkeen vuonna 1976 Sveitsi olisi samalla sijalla noussut A-sarjaan vuodeksi 1977. Valitettavasti Sveitsi pelasi vuonna 1976 huonommin kuin vuonna 1975 ollen sarjan neljäs ja säilyi B-sarjassa.

    Joka tapauksessa Schenkin valinta oli varsin mielenkiintoinen sikäli, että Schenk valitsi mieluummin Sveitsin maajoukkueen valmennettavakseen jo aikanaan urheiluopistossa omana tavoitteenaan toisin kuin monet ikäluokkansa valmentajaehdokkaat jotka mieluummin keskittyivät NDA:n, NDB:n tai SEAL:n eli tässä tapauksessa Sveitsin Amatööriliigan valmennuksiin eli seurajoukkueisiin.

    Joka tapauksessa Schenkin saadessa edellisvuoteen poiketen lopullisesti valmentamisen ohjat käsiinsä kunnolla Schenk valmensi joukkueen koko potentiaalia käyttäen. Sveitsi voitti käytännössä välittömästi pahimman vastustajan eli Italian 20.3.1986 maalein 4-1 50 minuutin erittäin tasaisen pelin jälkeen. Sveitsin pahimpana vastustajana Italian ohessa pidettiin A-sarjan välitöntä putoajaa eli Itä-Saksaa.

    Valitettavasti Sveitsille oli käydä hyvin kylmästi B-sarjan Eindhovenissa Hollannissa pidetyissä kisoissa Japania vastaan. Välillä Sveitsi oli hävitä pelin jopa 0-4, mutta lopulta Sveitsi selvitti tiensä 6-4 voittoon Japanista. Sveitsille totisesti tuntui riittävän yllätykset muutoin yllättävistä kilpailuista ja myöhempää taustaa vasten vaikeinta koko kauden 1986 B-sarjan otteluista oli juuri Japanin kanssa pelattu kauhujen ottelu. Sveitsi jyräsi myös yhden haastajistaan eli Ranskan tieltään maalein 8-2 mikä oli varsin komeaa katsottavaa.

    Itävaltaa vastaan Sveitsi pelasi myös Japani-ottelun tapaan melko vaikean pelin, mutta voitti luvuin 4-3 sen. Itävallalla oli epätoivoa mukana pelissä sillä se halusi nousta B-sarjasta omiin kotikisoihinsa vuodeksi 1987. Sitten asettuikin viime vuoden kotikisojen nousu-unelman kokonaan pilannut Hollanti ja Sveitsi ei armoa antanut vaikkakin ensimmäisen 20 minuutin ajan Sveitsi vielä oli hivutuksen kohteena 3-1 johdostaan huolimatta ainakin silloin kun Ron Berteling piti Ijs-Oranjella kiekkoa aina hallussa.

    Lopulta Sveitsi voitti ottelun selvin luvuin 11-3. Se ei enää lähtenyt uudestaan Ijs-Oranjen pettävän hitaaseen, mutta helvetin tarkkaan laukomistekniikkaan perustuneeseen taktiikkaan. Kun vielä kaikki Sveitsin päävastustajat Italia, Itä-Saksa, Ranska ja Itävalta hävisivät vähän väliä omia pelejään tai olivat suunnattomissa vaikeuksissa Japania, Hollantia tai Jugoslaviaa vastaan niin Sveitsin voitto oli melkein varma. Sen tarvitsi saada voitto tai hätätapauksessa edellyttäen myöhempää voittoa vain tasapeli Jugoslaviasta ja se nousisi A-sarjaan vuodeksi 1987 mikä alkoi tuntua jokseenkin ivalliselta ottaen huomioon Itävallan ahdingon.

    Lopulta 28.3.1986 kirjoitettiin jälleen tärkeää historiaa Sveitsin jääkiekkohistoriassa kun Sveitsi onnistui voittamaan Jugoslavian 4-2 ja varmisti paikkansa A-sarjaan. Käytännössä pelaajat juhlivat jo tuolloin voittoaan kuin maailmanmestaruutta vaikkakin tärkein mestaruuden tae oli ollut läpi koko kisojen ennen kaikkea suoritusvahvuus ja etenkin todella taitava temppu oli ylivoimaisesti nopeamman Japanin täysväsyttäminen Sveitsin ollessa jopa ylivoimaisessa tappioasemassa aikana jolloin pahimmillaan vain pelkkä onni esti Japania latomasta hyvinkin rumia tappiolukemia Sveitsille. Maalivahdeista Olivier Ankenilla ja Renato Tosiolla oli paljon apua annettavanaan sarjanousun varmistukseen, mutta myös pelaajille oli niin puolustuksessa kuin hyökkäyksessäkin annettava tunnustusta. Suoritusvarmuus myös takasi rauhan Sveitsille kisojen viimeiseksi päiväksi. Voittajana oli helppo hymyillä ja ainoa tappio oli täysin merkityksetön Sveitsille Itä-Saksaa vastaan pelatussa ottelussa koko B-sarjan MM-kisojen osalta yleensäkin vuonna 1986 29.3.1986. Alku tosin DDR:n joukkuetta pelattiin ns. Kovasti ja peli oli vain 1-1. Ensimmäisen erän jälkeen Sveitsi löi käytännössä pelin lekkeriksi ja 1-5 tappio ei haitannut maata lainkaan.

    Suuren Vesimaan Turnauksen päätteeksi Sveitsi nousi ensimmäistä kertaa sitten vuoden 1972 A-sarjaan pelaamaan ja Itävalta jäi muiden haastajien kanssa edelleen B-sarjaan. Italian tapaan Sveitsi osoitti kiinnostusta MM-kisojen A-sarjan laajentamisesta myös 10 joukkueeseen, mutta ivallisesti vielä tuolloin ei reagoinut lähimainkaan niin voimakkaasti täysin automaattiseen kisaisäntien oikeuteen kuin mitä Itävalta IIHF:n kokouksissa vuosien 1986-1987 aikana vielä tuolloin, mutta heti vuoden 1987 jälkeen etenkin Sveitsillä tulisi olemaan eri ääni kellossa. Simon Schenkin joukkueelle vuodesta 1987 A-sarjassa ei tulisi helppo ja lisäksi Schenkin oli todettava, että Sveitsi tulisi pelaamaan hyvin pitkälti vain sarjapaikastaan A-sarjassa vuodelle 1988. Käytännössä Sveitsi varmisti A-sarjapaikan ohella myös automaattisen pääsyn vuoden 1988 Calgaryn Talviolympialaisiin Kanadaan joten Sveitsi saavutti vuonna 1986 maajoukkuetasolla siis tuplapotin!

    Tässä kuitenkin Ristimaan joukkueen kokoonpano vuodelta 1986:

    Maalivahdit: Olivier Anken ja Renato Tosio

    Puolustajat: Fausto Mazzoleni, Marcel Wick, Andreas Ritch, Marco Müller, Sandro Bertaggia, Jakob Kölliker ja Bruno Rogger

    Hyökkääjät: Pietro Cunti, Marcel Bärtschi, Arnold Lörtscher, Thomas Müller, Lothar Batt, Alfred Fredy Lüthi, Reto Dekumbis, Jörg Eberle, Sergio Soguel, Peter Schlagenhauf, Urs Bärtschi ja Gil Montandon

    Päävalmentaja: Simon Schenk