Aukkoja sivistyksessäsi?

[Timbit]

Historia. En ole koskaan ollut kiinnostunut, enkä varmaan koskaan tule olemaankaan. Koulussa luin sen mitä luin vain siksi, että historian numero ei pudottaisi keskiarvoa liikaa. Sen jälkeen koko aihe on saanut puolestani jäädä heidän pureksittavakseen, jotka siitä ovat kiinnostuneita.

Taide. Nykytaiteesta en ymmärrä juuri mitään, joskaan eipä taida moni muukaan. Sen lisäksi kuitenkin suurin osa kuuluisistakin taideteoksista jää minulta tunnistamatta. Tämä koskee niin maalauksia, patsaita, arkkitehtuuria kuin musiikkiakin. Ajattelen taiteesta niin, että jos pidän jostain niin pidän, jos en pidä niin en pidä, ja se riittää minulle.

Tekniikka. Tiedän koneiden ja laitteiden toimintaperiaatteet hyvin yleisellä tasolla, mutta en osaa nimetä auton moottorista kovin montaa osaa. Tietokoneiden sielunelämästä tiedän työni ansiosta edes jotain, mutta etsipä tietojärjestelmästä virhe - en osaa.

 

[sampio]

Syksyn 2009 ylppäreiden nelostehtävä käy hyväksi harjoitukseksi tässä.

Näistä jutuista sentään jotain muistan, mutta nuo soluhommelit menee kyllä ohi ja kovaa. Tunnistin kaikki muut paitsi kaksi viimeistä, ja niistäkin toinen meni puoliksi oikein. En tässä spoilaa vastauksia, jos joku muukin innostuu.

Sain itse asiassa mantsan opeltamme sen jotain lukiolaisten matskua, karttatehtävä, jossa pitää sijoitta maita ja erilaisia luonnonmuodostumia sun muita lätäköitä ympäri maapalloa. Piti tehdä jo keväälle se, mutta jäi kaiken kiireen alle. Pitää kokeilla tässä syksyn hiljaisuudessa sitä ihan huvikseen, koska ainakin pidän itseäni näiden paikkojen osalta suhteellisen tietäväisenä.

Oma "mukavuusalueeni" on rajoittunut käytännössä tyystin 1900-lukuun. Ihan käsi sydämellä totean, että Napoleon, suuri pohjansota tai vaikka Krimin sota eivät vain jostain syystä natsaa.

En yritä käännyttää sinua sen kummemmin, mutta koska kiinnostamattomuutesi kiinnostaa minua, otan tähän kuitenkin kiinni. Eli oletko koskaan kokeillut lähteä purkamaan pakettia syitä toiseen maailmansotaan hakien? Hitler ja natsit, eka maailmansota, kilpavarustelu ja imperialismi, Saksan keisarikunnan synty, Wienin kongressi, Napoleon... Ja siinä rinnalla keikkuu koko ajan tolkuton määrä sivujuoteita, kuten Puolan tarina 1700-luvun lopulta eteenpäin, Venäjän kehitys ja kehittymättömyys, Pohjoismaat, Baltia, Iso-Britannia. Ja jos miettii, että miksi vaikkapa juuri Puolalle kävi kuten kävi, voidaan kelailla taas satoja vuosia taaksepäin ja huomata, notta sehän kietoutuu jopa Suomeenkin Vaasa-suvun perimyskiistoissa. Ja sitten kiidetäänkin jo nuijasodassa, josta saa kipinän miettiä talonpoikaiselämää 500 vuotta sitten.

Mutta en todellakaan tässä sano, että väärin kiinnostuttu, koska ei minuakaan jaksa erityisen paljon vaikkapa Etelä-Amerikan historia kiinnostaa. Joku taas on siihen aivan hulluna. Pointtini on siis siinä, että ehkä syventyminen aiempaan historiaan avaisi yhä enemmän myös uudemmasta historiasta.

 

[sekolust]

En yritä käännyttää sinua sen kummemmin, mutta koska kiinnostamattomuutesi kiinnostaa minua, otan tähän kuitenkin kiinni.

Itseäni historiassa kiehtoo se, miten yksi käänne lyö alkutahdit seuraavalle ja miten lopulta päästään nykyisyyteen. Tuo on vähän kuin palapeli, joka ei koskaan valmistu, mutta jonka kuva kokoajan näyttää selkeämmältä ja samalla osoittaa uusien puuttuvien palojen paikan.

Oman "rajaukseni" näkisin osaltaan olevan seurausta siitä, miten 1900-luvun tapahtumia on helpompi käsittää. Asioista on paremmin pohjatietoa saatavilla, asioita on pystynyt kuulemaan jopa noina aikoina kuulleilta ja oman yleistietoni kannalta asiat on helpompi asettaa perspektiiviin.

Jos mennään reilusti ensimmäistä maailmansotaa "taaemmaksi", oma tarttumapintani tuppaa katoamaan. Sen verran täytyisi tankata esimerkiksi yhteiskunnallisia taustoja, karttoja ja henkilökuvauksia tuolta ajalta, että vaikeaksi menisi. Jo ihan ihmisten sielunmaisemaakin on helpompi ymmärtää esimerkiksi toisen maailmansodan ajoilta, sentään tuon ajan kokeneilta sukulaisilta on kuulunut jotain pientä ja heitä ymmärtää paremmin kuin esimerkiksi Yhdysvaltojen sisällissodista kärsineitä.

Oikeastaan tuon rajaamisen huomasin lukion historian tunneilla. Modernimmat asiat tuntuivat helpommilta hahmottaa jo senkin takia, että taustat olivat paremmin tiedossa ja näitä taustoja vasten pystyi rakentamaan ja hallitsemaan tiettyjä kokonaisuuksia. Yksittäisten tapahtumien sijaan noiden välille oli helpompi vetää yhtäläisyysmerkkejä ja sitä kautta ymmärtää paremmin luettua, pitää se mielessä ja laajentaa osaamista aiheeseen.

Lopulta tein pesäeron noin kymmenisen vuotta sitten. Tuolloin, vastavalmistuneena ylioppilaana, hain yliopistolle lukemaan historiaa. Joku kuutisen viikkoa tuli päntättyä aihetta, joka oli suurinpiirtein "Suomen historia nykyaikaan asti" tai jotain vastaavaa. En muista oliko pohja rajattu keskiajan jälkeiseen aikaan, mahdollisesti. Kesken tuon pänttäyksen kuitenkin tuli huomattua omat mieltymykset, suljettua kirjat ja jätettyä menemättä pääsykokeeseen. Koin tuolloin, kuten vieläkin, mielekkäämmäksi pitää aiheen harrastuksena ja tutustua vain itseäni kiinnostaviin aiheisiin laajemman osaamisen ja tietämyksen kustannuksella.

Historia on kuitenkin sen verran laaja alue, että olen kokenut omalta kannaltani tällaisen rajauksen tarpeelliseksi. Jotenkin koen saavani enemmän "mielihyvää" rajatumman alueen tarkemmasta tuntemisesta kuin laajan kuvan yleispätevästä tuntemisesta. Pääpiireet oman rajaukseni ulkopuolelta tiedän, mutta yhtään syvemmälle en yksinkertaisesti ole viitsinyt perehtyä. Tuo olisi loputon suo siinä mielessä, että tavaraa ja laajentamisenvaraa olisi enemmän kuin oma aikani tai kiinnostukseni sallii.

 

[Vanhapuuma]

Myönnän kieltämättä, etten tunne esimerkiksi maalaustaidetta kovinkaan hyvin, vaikka arvostan kyseistä taidetta erittäin paljon. Fysiikka, kemia ja biologia ovat myös minulle vieraita aiheita. Kemia ja biologia vaikuttavat minusta harvinaisen tylsiltä, mutta erästä kaveriani, joka on fysiikan tutkija, jututettuani saimme varsin mielenkiintoisen keskustelun pystyyn muun muassa sattumasta ja välttämättömyydestä.

Tekniikka minua taas ei kiinnosta hevon persettä. Autot, moottoripyörät, melkein kaikki vempaimet paitsi polkupyörä, ja tarkkaan ottaen maantiepyörä. Sen kunnostamiseen on pakko ollut intoa, ja sitä on jopa ihan mukavakin joskus ränkläillä.

Aukot sivistyksessä löytyvät yleensä tuolta alueelta. Yleisesti ottaen olen silti utelias ja valmis kuuntelemaan asioita, tosin kaikki "näin se vain menee"-aiheet ovat harvinaisen tylsiä (kemia, biologia, tekniikka, oikeustiede jne.).

 

[Vesuri]

Näistä jutuista sentään jotain muistan, mutta nuo soluhommelit menee kyllä ohi ja kovaa. Tunnistin kaikki muut paitsi kaksi viimeistä, ja niistäkin toinen meni puoliksi oikein. En tässä spoilaa vastauksia, jos joku muukin innostuu.

Piti mielenkiinnosta kokeilla. Pikaisella vilkaisulla saattoi kaikki mennä oikein. Viimeisestä en ole varma, enkä jaksanut alkaa tarkistamaan.

Spoileri

A. Västäräkki
B. Kurki
C. Metso
D. Sääksi
E. Hirvi
F. Ahven
G. Kyy
H. Ritariperhonen
I. Voikukka
J. Metsäkataja
K. Maitohorsma
L. Siankärsämö

 

[Luulajanpuisto]

Täällä kun niistä eläimistä ja kasveista mainittiin, niin täytyypä tunnustaa pöljyyteni. Tosin tänään taisin lopultakin, googlen avustuksella tosin, tunnistaa parvekelasejani hätyyttelevät siivekkäät hirviöt: tervapääsky.

 

[Lätkä-Bongari Iso-E]

Aika moni täällä sanoo, ettei tunnista eläimiä. Johtuuko sitten siintä, mistä päin on vai ihan kasvatuksesta. Itse tunnistan lähes eläimen kuin eläimen ja linnutkin menee aika helposti nappiin. Juuri pari päviää sitten Helsingin Kalliossa istuessani ystävän kanssa puistossa huomasin, kun sepelkyyhky lensi Helsinginkadun päältä menevälle sähkölinjalle. Tokaisin ystävälle, että mitäs sepelkyyhky kaupungissa tekee, kun yleensä niitä tavataan pelloilla ja metsässä. Ystäväni sanoi, että mikä vitun sepelkyyhky ja googletin kuvan näytille, jolloin kaverikin päivitteli eläin tietämystäni. Ainahan luonto on minua kiinnostanut, mutta silti tulee ihmeteltyä ihmisten tietämättömyyttä Suomen eläimistöstä.

 

[pettter]

Itämaan tietäjistä, niitähän oli. Yksi niistä oli Tatsum Tisal. En mä tota koulusta muista, vaan J.Karjalaisen laulusta opin. Ok. Sitten kerran mä sen hoksasin.

 

[hanu]

Aika moni täällä sanoo, ettei tunnista eläimiä. Johtuuko sitten siintä, mistä päin on vai ihan kasvatuksesta. Itse tunnistan lähes eläimen kuin eläimen ja linnutkin menee aika helposti nappiin. Juuri pari päviää sitten Helsingin Kalliossa istuessani ystävän kanssa puistossa huomasin, kun sepelkyyhky lensi Helsinginkadun päältä menevälle sähkölinjalle. Tokaisin ystävälle, että mitäs sepelkyyhky kaupungissa tekee, kun yleensä niitä tavataan pelloilla ja metsässä. Ystäväni sanoi, että mikä vitun sepelkyyhky ja googletin kuvan näytille, jolloin kaverikin päivitteli eläin tietämystäni. Ainahan luonto on minua kiinnostanut, mutta silti tulee ihmeteltyä ihmisten tietämättömyyttä Suomen eläimistöstä.

Olen tätä samaa ihmetellyt itsekkin. Musta kun ihan normi yleissivistykseen kuuluu ainakin tavallisimpien lintujen tahi perhosten, nisäkkäistä nyt puhumattakaan, tunnistaminen. Ihmettelen kyllä, jos joku ei varislintuja erota toisistaan, niin jokapäiväisiä kun ovat.

Omalle kohdalle osui viime viikolla meidän kotipihassa ennen näkemätön lintu. Lintukirjaa aikani tutkittuani olen melko varma, että kysessä oli sepelrastas. Täytyy myöntää, että ennen tuota en ollut kyseisestä lintulajista kuullutkaan.

t. hanu

 

[Sistis]

Lintukirjaa aikani tutkittuani olen melko varma, että kysessä oli sepelrastas. Täytyy myöntää, että ennen tuota en ollut kyseisestä lintulajista kuullutkaan.

Itse tunnen linnut jollain tasolla, koska hyvä lapsuudenaikainen kaverini on lintuharrastaja, ja olen toisinaan pikkupojasta asti ollut hänen mukanaan retkeilemässä. Varsinaiseksi harrastajaksi en itseäni laske, mutta välillä seuraan kuitenkin ihan mielenkiinnosta niitä otuksia, joita vastaan tulee.

Mitä tulee tähän sepelrastaaseen, niin aika ihmeelliseltä tuntuu, jos olisit sellaisen nähnyt. Nyt ei ole rastaiden muuttoaika, ja nuo otukset pesivät Suomessa ihan pohjoisilla tuntureilla. Ja uskoisin, ettet ihan siellä asustele. Kyseessä on varsin harvinainen laji. Itse en ole sellaista koskaan nähnyt. Tuo edellä mainitsemani kaverinikin on ihan muutamaan otteeseen, ja nuokin yleensä aina vihjeiden perusteella.

Itsekin muistan pikkupoikana nähneeni rastaan, joka kovasti muistutti sepelrastasta. Mutta havaintopaikka ja ajankohta eivät korreloineet. Jälkikäteen ajateltuna kyseessä taisi olla ihan vain mustarastas, joka sattui olemaan jotenkin värivirheellinen. Tällaisiakin osuu joskus kohdalle. Veikkaisin siis jonkun tällaisen olleen sinunkin tapauksessa kyseessä. Eikä siinä, mielenkiintoinen havainto sekin. Itse olen joskus 20 vuotta sitten nähnyt lähes valkoisen varpusen.

 

[pettter]

Aika moni täällä sanoo, ettei tunnista eläimiä. Johtuuko sitten siintä, mistä päin on vai ihan kasvatuksesta. Itse tunnistan lähes eläimen kuin eläimen ja linnutkin menee aika helposti nappiin.

Ei peruskoulusta voi muistaa tuollaisia, ellei sitten ole kiinnostunut jostain tietyistä jutuista. Eikä meillä ainakaan kotona noita opetettu. Kirjahyllyssä kyllä oli kirjoja eläimistä ja silloin niitä osasinkin, mutta ei niitä voi enää muistaa kun pitkään aikaan en ole niitä juttuja mietiskellyt. Ja aikuisena sitä opiskelee enimmäkseen niitä juttuja mistä on kiinnostunut.