Sain idean aloittaa tulevalle kaudelle Atlantin divisioonalle oman ketjun, luettuani @Lätkäturientti n avauksen koskien Keskistä divisioonaa. Aikaisempiakin ketjuja näyttää olevan, mutta kyllähän uusi kausi ansaitsee uuden ketjun. Paljon on kesällä tapahtunut, ja seuraavassa perkaan hieman omia ajatuksiani koskien itselleni läheisintä divisioonaa. Varmasti saadaan paljon keskustelua aikaan, koska monilla Atlanticin joukkueilla on paljon aktiivisia ja asiantuntevia kirjoittajia.
Kun aakkosjärjestyksessä edetään, niin ensimmäisenä käsittelyyn tulee tietenkin Boston Bruins. Don Sweeney on ehtinyt aiheuttaa jo suuria tunteita lyhyen GM:n uransa aikana, ja Bostonissa onkin Buffalon ohella tapahtunut eniten liikehdintää tässä divisioonassa. Dougie Hamiltonin kauppaa juuri kukaan ei tunnu ymmärtävän, mutta Milan Lucicista saatu vastine ole kuitenkin omasta mielestäni melko hyvä, joten ei Bruinsin off season ihan silkkaa tervanjuontia ole ollut. Tulevan kauden menestystä määrittelevät varmasti paljon uusien ja uudenhkojen hankintojen onnistuminen, vaikka ihan kärkipelaajia ei ole ainakaan toistaiseksi hankittu. Matt Beleskey, Jimmy Hayes ja jo viime kauden puolella hankittu Brett Connolly voivat kuitenkin onnistuessaan nostaa Bruinsin osakkeita. Hamiltonin lähdön myötä puolustus kuitenkin epäbruinsmaisesti kaipaisi vahvistusta, mutta uskon silti, että Boston vähintäänkin taistelee kynsin hampain playoff-paikasta. Tämän takaa jo liigaan parhaisiin lukeutuva maalivahti ja kärkisentterikaksikko. Myös terve Chara voi vielä vanhoilla päivilläänkin saada paljon aikaan.
Buffalossa aletaan taas muutaman vuoden rämpimisen jälkeen pelata tosissaan voitosta. Luulenpa, että ainakin ensi kausi menee vielä opetellessa ja oppirahoja maksellessa, mutta yhtä kaikki kaudella 15-16 Sabresia voidaan taas kutsua jääkiekkojoukkueeksi. Erityisesti hyökkäys on vahvistunut ja kärki on jopa melko terävä O’Reillyn, Kanen, Ennisin ja Moulsonin johdolla. Myös ihmepoika Eicheliin kohdistuvat odotukset ovat tapissa. Hänen kohdallaan on vähintäänkin realismia odottaa taistelua Calder-trophysta ja isohkon roolin ottamista Buffalon kärkikentissä myös tehopisteiden osalta. Puolustus sen sijaan on ainakin allekirjoittaneelle Gorgesia ja Bogosiania lukuun ottamatta erittäin suuri kysymysmerkki. Paljon on nuorten pelajien varassa, joten menestys riippuu pitkälti heidän kesän aikanaan ottamista kehitysaskelista. Maalinsuullekin hankittiin potentiaalinen Lehner, mutta hänkään ei vielä ole todistanut oikeastaan mitään. Uskoisin, että Sabres käy Toronton kanssa tiukan taiston divisioonan jumbosijasta. Roimallakaan ylisuorittamisella playoffit eivät taida olla realismia.
Autokaupungissa yksi aikakausi päättyi Babcockin lähdön myötä. Penkin taakse kuitenkin nousee mies organisaation sisältä. Käsittääkseni Blashillin kiekko muistuttaa kovasti Babcockin detroitilaista jopa eurooppalaistyyppistä kiekonhallintapeliä, mutta päästä päähän mennään hiukan kovempaa. Mitään suuria pelitavallisia ongelmia ei siis pitäisi valmentajanvaihdoksen myötä tulla. Wingsiä pidän myös tämän divisionaan suurimpana vahvistujana UFA-markkinoilla. Richardsin myötä Wingsin keskikaista on jopa naurettavan syvä. Datsyuk, Zetterberg, Richards, Helm, Sheahan ja Andersson. Myös nuoremman kaartin senttereitä löytyy, mutta on selvää, että edellä mainittuun porukkaan on äärimmäisen vaikea murtautua. Mike Green taas tuo kauan kaivatun oikealta laukovan puolustajan, ja kun nuorisokaartistakin on esimerkiksi Oulletin ja Marchenkon johdolla odotettavissa kehitystä, niin puolustuskin vaikuttaa varsin pätevältä. Mikäli Howard epäonnistuu ykkösmaalivahtina, niin takaa tulee keväällä loistanut Mrazek, ellei kyseinen nuori Tshekki jopa aloita ykkösenä. Pulkkisen otteet lisäävät mielenkiintoa suomivinkkelistä, varsinkin kun vanhan Grand Rapidsin valmentajan myötä vastuutakin on luultavasti mukavasti odotettavissa. Detroitia pidän lähes varmana pudotuspelijoukkueena.
Sunrisessa yleisö ei vielä viime kaudella löytänyt halliin, mutta tulevalla kaudella varmaankin kannattaisi. Cats ei välttämättä pelaa maailman viihdyttävintä jääkiekkoa, mutta jo ensi kaudella on varmasti odotettavissa tiukkaa taistelua pudotuspelipaikasta. Nuoret pelaajat ovat taas vuoden parempia ja kokeneempia, Jagrkin osoitti loppukaudesta, että hänelläkin on vielä paljon annettavaa. Tolppienväli on kunnossa ja Ekbladkin onnistui täyttämään ison aukon puolustuksessa, joten pantterilaumalla ei ole mitään syytä lähteä nöyristelemään syksyn koittaessa. Moni ehkä odotti täsmävahvistusta laidalle, mutta niin vain menivät kesselit ja sharpit muille maille. Tämä on kuitenkin pitkällä tähtäimellä varmasti paras ratkaisu organisaatiolle, koska yksi uusi laitahyökkääjä ei olisi vielä tehnyt Catsista contenderia ensi kaudeksi.
Oma lempilapseni Montreal Canadiens lähtee näillä näkymin uuteen kauteen hyvin edelliskauden kaltaisena. Muutama pelaaja on vaihtunut, mutta mitään järisyttävän suurta ei ole tapahtunut. Jeff Petryn hankinta deadlinella ja hänen jatkosopimuksena on suurin muutos verrattuna edelliseen kauteen. Marc Bergevin yrittää myös ulosmitata Vancouverista hankitun Zack Kassianin potentiaalin, mutta muutoin avainsana on sisäinen kehitys. Menneellä kaudella AHL:ssä hyvin pelanneet Charles Hudon, Sven Andrghetto ja Daniel Carr kolkkuttavat kaikki NHL:n portteja. Surkean ylivoiman parantamiseksi keitellään varmasti par’aikaa taikajuomaa, mutta näkisin, että mikäli Montreal lähivuosina menestyy, niin todennäköisesti se tapahtuu tiukan puolustuksen kautta, eli mentaliteetilla päästetään vähemmän maaleja kun vastustaja, eikä niin, että tehdään enemmän. Hyökkäyksessä on kysymysmerkkejä, mutta pudotuspelit ja kotietu täytyy olla minimitavoite. Tämä on mielestäni myös realismia.
Nuori ja nälkäinen Sens pelasi kaikkien ihmetykseksi aivan huikean loppukauden ja kampesi itsensä aina playoffeihin asti. Joukkue ei ole kesän aikana merkittävästi vahvistunut organisaation ulkopuolelta, mutta nuoret yksilöt ottavat kesän aikana varmasti kehitysaskelia. Suurelle yleisölle lähes täydellisestä tuntemattomuudesta tietoisuuteen nousseet Mike Hoffman ja Mark Stone pystyvät tekemään paljon pisteitä ja erityisesti Stone on myös loistelias ’’200 feet player’’. Tästä osoituksena toimii kiekonriistotilaston voitto. Mikäli Bobby Ryan kykenee nousemaan parhaalle tasolleen, niin Sensin hyökkäys on jopa yllättävän tulivoimainen. Turris ja Zibanejad osoittivat myös kykenevänsä hoitamaan keskikaistaa mallikkaasti. Joukkueen suurin kysymysmerkki löytyy siniviivalta, mutta nostan joukkueen leveähkön hyökkäyksen ja tasokkaan maalivahtitandemin vuoksi Bostonin ja Floridan kanssa samaan kategoriaan taistelemaan divisioonan neljännestä tilasta.
Nuorehko Bolts-lauma lähtee mielestäni kauteen divisioonan suurimpana suosikkina, ja kaiken järjen mukaan Boltsin pelit alkavat toden teolla vasta playoffien alkaessa. Palkkakatto-ongelmia ei ole, ja koko ydinryhmä on sama kuin menneelle kaudella. Tämä ydinryhmä on kaiken lisäksi pääosin vielä nuori ja kehittyvä, joten edelliskaudesta on vain parannusta odotettavissa. Hyökkäys on naurettavan leveä ja puolustuskin osoittautui viimeistään playoffeissa aika lailla tiiviiksi. Bishopkin on aivan riittävän hyvä maalivahti, joten Tampa saattaa olla jopa ’’team to beat’’ idässä. Yksipuolinen analyysi, mutta en nää Boltsilla merkittäviä ongelmia tai suuria kysymysmerkkejä.
Babcock saapui Torontoon, ja organisaation tekemiseen on ilmeisesti pitkästä aikaa tulossa jonkinlainen visio ja järki. Nuorennusta tehdään reilulla kädellä, mutta ei tuota Leafsin tekemistä ainakaan toistaiseksi voi ehkä ihan viime vuosilta tutuksi tankingiksi kutsua. Babcock on myös sen sortin velho, että Toronto ei välttämättä edes ole heittopussi, vaikka paperilla siltä ehkä näyttääkin. Playoffeja tuskin kuitenkaan edes tosissaan tavoitellaan, ja kuten jo aiemmin mainittua, niin Toronto tulee taistelemaan Sabresin kanssa divisioonan jumbotilasta. Tämä ja muutamat seuraavat vuodet tulevat olemaan Torontossa uudelleenrakennusta, jonka tulokset aika näyttää.
Kaiken kaikkiaan näkisin, että Atlantin divisioona on tasoittunut sitten viime kauden, sillä etenkin heikommat joukkueet ovat vahvistuneet, mutta kärkijoukkueisiin ei ole ainakaan organisaation ulkopuolelta tullut juuri vahvistusta Detroitia lukuun ottamatta. Monella joukkueella sisäinen kasvu ja kehitys on avainsana tulevaan kauteen lähdettäessä. Laitetaan vielä loppuun henkilökohtainen veikkaus divisioonan loppusijoituksista kaudella 2015-2016:
1. Tampa Bay Lightning
2. Montreal Canadiens
3. Detroit Red Wings
4. Boston Bruins
5. Ottawa Senators
6. Florida Panthers
7. Toronto Maple Leafs
8. Buffalo Sabres
Kun aakkosjärjestyksessä edetään, niin ensimmäisenä käsittelyyn tulee tietenkin Boston Bruins. Don Sweeney on ehtinyt aiheuttaa jo suuria tunteita lyhyen GM:n uransa aikana, ja Bostonissa onkin Buffalon ohella tapahtunut eniten liikehdintää tässä divisioonassa. Dougie Hamiltonin kauppaa juuri kukaan ei tunnu ymmärtävän, mutta Milan Lucicista saatu vastine ole kuitenkin omasta mielestäni melko hyvä, joten ei Bruinsin off season ihan silkkaa tervanjuontia ole ollut. Tulevan kauden menestystä määrittelevät varmasti paljon uusien ja uudenhkojen hankintojen onnistuminen, vaikka ihan kärkipelaajia ei ole ainakaan toistaiseksi hankittu. Matt Beleskey, Jimmy Hayes ja jo viime kauden puolella hankittu Brett Connolly voivat kuitenkin onnistuessaan nostaa Bruinsin osakkeita. Hamiltonin lähdön myötä puolustus kuitenkin epäbruinsmaisesti kaipaisi vahvistusta, mutta uskon silti, että Boston vähintäänkin taistelee kynsin hampain playoff-paikasta. Tämän takaa jo liigaan parhaisiin lukeutuva maalivahti ja kärkisentterikaksikko. Myös terve Chara voi vielä vanhoilla päivilläänkin saada paljon aikaan.
Buffalossa aletaan taas muutaman vuoden rämpimisen jälkeen pelata tosissaan voitosta. Luulenpa, että ainakin ensi kausi menee vielä opetellessa ja oppirahoja maksellessa, mutta yhtä kaikki kaudella 15-16 Sabresia voidaan taas kutsua jääkiekkojoukkueeksi. Erityisesti hyökkäys on vahvistunut ja kärki on jopa melko terävä O’Reillyn, Kanen, Ennisin ja Moulsonin johdolla. Myös ihmepoika Eicheliin kohdistuvat odotukset ovat tapissa. Hänen kohdallaan on vähintäänkin realismia odottaa taistelua Calder-trophysta ja isohkon roolin ottamista Buffalon kärkikentissä myös tehopisteiden osalta. Puolustus sen sijaan on ainakin allekirjoittaneelle Gorgesia ja Bogosiania lukuun ottamatta erittäin suuri kysymysmerkki. Paljon on nuorten pelajien varassa, joten menestys riippuu pitkälti heidän kesän aikanaan ottamista kehitysaskelista. Maalinsuullekin hankittiin potentiaalinen Lehner, mutta hänkään ei vielä ole todistanut oikeastaan mitään. Uskoisin, että Sabres käy Toronton kanssa tiukan taiston divisioonan jumbosijasta. Roimallakaan ylisuorittamisella playoffit eivät taida olla realismia.
Autokaupungissa yksi aikakausi päättyi Babcockin lähdön myötä. Penkin taakse kuitenkin nousee mies organisaation sisältä. Käsittääkseni Blashillin kiekko muistuttaa kovasti Babcockin detroitilaista jopa eurooppalaistyyppistä kiekonhallintapeliä, mutta päästä päähän mennään hiukan kovempaa. Mitään suuria pelitavallisia ongelmia ei siis pitäisi valmentajanvaihdoksen myötä tulla. Wingsiä pidän myös tämän divisionaan suurimpana vahvistujana UFA-markkinoilla. Richardsin myötä Wingsin keskikaista on jopa naurettavan syvä. Datsyuk, Zetterberg, Richards, Helm, Sheahan ja Andersson. Myös nuoremman kaartin senttereitä löytyy, mutta on selvää, että edellä mainittuun porukkaan on äärimmäisen vaikea murtautua. Mike Green taas tuo kauan kaivatun oikealta laukovan puolustajan, ja kun nuorisokaartistakin on esimerkiksi Oulletin ja Marchenkon johdolla odotettavissa kehitystä, niin puolustuskin vaikuttaa varsin pätevältä. Mikäli Howard epäonnistuu ykkösmaalivahtina, niin takaa tulee keväällä loistanut Mrazek, ellei kyseinen nuori Tshekki jopa aloita ykkösenä. Pulkkisen otteet lisäävät mielenkiintoa suomivinkkelistä, varsinkin kun vanhan Grand Rapidsin valmentajan myötä vastuutakin on luultavasti mukavasti odotettavissa. Detroitia pidän lähes varmana pudotuspelijoukkueena.
Sunrisessa yleisö ei vielä viime kaudella löytänyt halliin, mutta tulevalla kaudella varmaankin kannattaisi. Cats ei välttämättä pelaa maailman viihdyttävintä jääkiekkoa, mutta jo ensi kaudella on varmasti odotettavissa tiukkaa taistelua pudotuspelipaikasta. Nuoret pelaajat ovat taas vuoden parempia ja kokeneempia, Jagrkin osoitti loppukaudesta, että hänelläkin on vielä paljon annettavaa. Tolppienväli on kunnossa ja Ekbladkin onnistui täyttämään ison aukon puolustuksessa, joten pantterilaumalla ei ole mitään syytä lähteä nöyristelemään syksyn koittaessa. Moni ehkä odotti täsmävahvistusta laidalle, mutta niin vain menivät kesselit ja sharpit muille maille. Tämä on kuitenkin pitkällä tähtäimellä varmasti paras ratkaisu organisaatiolle, koska yksi uusi laitahyökkääjä ei olisi vielä tehnyt Catsista contenderia ensi kaudeksi.
Oma lempilapseni Montreal Canadiens lähtee näillä näkymin uuteen kauteen hyvin edelliskauden kaltaisena. Muutama pelaaja on vaihtunut, mutta mitään järisyttävän suurta ei ole tapahtunut. Jeff Petryn hankinta deadlinella ja hänen jatkosopimuksena on suurin muutos verrattuna edelliseen kauteen. Marc Bergevin yrittää myös ulosmitata Vancouverista hankitun Zack Kassianin potentiaalin, mutta muutoin avainsana on sisäinen kehitys. Menneellä kaudella AHL:ssä hyvin pelanneet Charles Hudon, Sven Andrghetto ja Daniel Carr kolkkuttavat kaikki NHL:n portteja. Surkean ylivoiman parantamiseksi keitellään varmasti par’aikaa taikajuomaa, mutta näkisin, että mikäli Montreal lähivuosina menestyy, niin todennäköisesti se tapahtuu tiukan puolustuksen kautta, eli mentaliteetilla päästetään vähemmän maaleja kun vastustaja, eikä niin, että tehdään enemmän. Hyökkäyksessä on kysymysmerkkejä, mutta pudotuspelit ja kotietu täytyy olla minimitavoite. Tämä on mielestäni myös realismia.
Nuori ja nälkäinen Sens pelasi kaikkien ihmetykseksi aivan huikean loppukauden ja kampesi itsensä aina playoffeihin asti. Joukkue ei ole kesän aikana merkittävästi vahvistunut organisaation ulkopuolelta, mutta nuoret yksilöt ottavat kesän aikana varmasti kehitysaskelia. Suurelle yleisölle lähes täydellisestä tuntemattomuudesta tietoisuuteen nousseet Mike Hoffman ja Mark Stone pystyvät tekemään paljon pisteitä ja erityisesti Stone on myös loistelias ’’200 feet player’’. Tästä osoituksena toimii kiekonriistotilaston voitto. Mikäli Bobby Ryan kykenee nousemaan parhaalle tasolleen, niin Sensin hyökkäys on jopa yllättävän tulivoimainen. Turris ja Zibanejad osoittivat myös kykenevänsä hoitamaan keskikaistaa mallikkaasti. Joukkueen suurin kysymysmerkki löytyy siniviivalta, mutta nostan joukkueen leveähkön hyökkäyksen ja tasokkaan maalivahtitandemin vuoksi Bostonin ja Floridan kanssa samaan kategoriaan taistelemaan divisioonan neljännestä tilasta.
Nuorehko Bolts-lauma lähtee mielestäni kauteen divisioonan suurimpana suosikkina, ja kaiken järjen mukaan Boltsin pelit alkavat toden teolla vasta playoffien alkaessa. Palkkakatto-ongelmia ei ole, ja koko ydinryhmä on sama kuin menneelle kaudella. Tämä ydinryhmä on kaiken lisäksi pääosin vielä nuori ja kehittyvä, joten edelliskaudesta on vain parannusta odotettavissa. Hyökkäys on naurettavan leveä ja puolustuskin osoittautui viimeistään playoffeissa aika lailla tiiviiksi. Bishopkin on aivan riittävän hyvä maalivahti, joten Tampa saattaa olla jopa ’’team to beat’’ idässä. Yksipuolinen analyysi, mutta en nää Boltsilla merkittäviä ongelmia tai suuria kysymysmerkkejä.
Babcock saapui Torontoon, ja organisaation tekemiseen on ilmeisesti pitkästä aikaa tulossa jonkinlainen visio ja järki. Nuorennusta tehdään reilulla kädellä, mutta ei tuota Leafsin tekemistä ainakaan toistaiseksi voi ehkä ihan viime vuosilta tutuksi tankingiksi kutsua. Babcock on myös sen sortin velho, että Toronto ei välttämättä edes ole heittopussi, vaikka paperilla siltä ehkä näyttääkin. Playoffeja tuskin kuitenkaan edes tosissaan tavoitellaan, ja kuten jo aiemmin mainittua, niin Toronto tulee taistelemaan Sabresin kanssa divisioonan jumbotilasta. Tämä ja muutamat seuraavat vuodet tulevat olemaan Torontossa uudelleenrakennusta, jonka tulokset aika näyttää.
Kaiken kaikkiaan näkisin, että Atlantin divisioona on tasoittunut sitten viime kauden, sillä etenkin heikommat joukkueet ovat vahvistuneet, mutta kärkijoukkueisiin ei ole ainakaan organisaation ulkopuolelta tullut juuri vahvistusta Detroitia lukuun ottamatta. Monella joukkueella sisäinen kasvu ja kehitys on avainsana tulevaan kauteen lähdettäessä. Laitetaan vielä loppuun henkilökohtainen veikkaus divisioonan loppusijoituksista kaudella 2015-2016:
1. Tampa Bay Lightning
2. Montreal Canadiens
3. Detroit Red Wings
4. Boston Bruins
5. Ottawa Senators
6. Florida Panthers
7. Toronto Maple Leafs
8. Buffalo Sabres
Viimeksi muokattu: