Atlantin divisioonan voimasuhteet

[nabaloo]

Sain idean aloittaa tulevalle kaudelle Atlantin divisioonalle oman ketjun, luettuani @Lätkäturientti n avauksen koskien Keskistä divisioonaa. Aikaisempiakin ketjuja näyttää olevan, mutta kyllähän uusi kausi ansaitsee uuden ketjun. Paljon on kesällä tapahtunut, ja seuraavassa perkaan hieman omia ajatuksiani koskien itselleni läheisintä divisioonaa. Varmasti saadaan paljon keskustelua aikaan, koska monilla Atlanticin joukkueilla on paljon aktiivisia ja asiantuntevia kirjoittajia.


Kun aakkosjärjestyksessä edetään, niin ensimmäisenä käsittelyyn tulee tietenkin Boston Bruins. Don Sweeney on ehtinyt aiheuttaa jo suuria tunteita lyhyen GM:n uransa aikana, ja Bostonissa onkin Buffalon ohella tapahtunut eniten liikehdintää tässä divisioonassa. Dougie Hamiltonin kauppaa juuri kukaan ei tunnu ymmärtävän, mutta Milan Lucicista saatu vastine ole kuitenkin omasta mielestäni melko hyvä, joten ei Bruinsin off season ihan silkkaa tervanjuontia ole ollut. Tulevan kauden menestystä määrittelevät varmasti paljon uusien ja uudenhkojen hankintojen onnistuminen, vaikka ihan kärkipelaajia ei ole ainakaan toistaiseksi hankittu. Matt Beleskey, Jimmy Hayes ja jo viime kauden puolella hankittu Brett Connolly voivat kuitenkin onnistuessaan nostaa Bruinsin osakkeita. Hamiltonin lähdön myötä puolustus kuitenkin epäbruinsmaisesti kaipaisi vahvistusta, mutta uskon silti, että Boston vähintäänkin taistelee kynsin hampain playoff-paikasta. Tämän takaa jo liigaan parhaisiin lukeutuva maalivahti ja kärkisentterikaksikko. Myös terve Chara voi vielä vanhoilla päivilläänkin saada paljon aikaan.


Buffalossa aletaan taas muutaman vuoden rämpimisen jälkeen pelata tosissaan voitosta. Luulenpa, että ainakin ensi kausi menee vielä opetellessa ja oppirahoja maksellessa, mutta yhtä kaikki kaudella 15-16 Sabresia voidaan taas kutsua jääkiekkojoukkueeksi. Erityisesti hyökkäys on vahvistunut ja kärki on jopa melko terävä O’Reillyn, Kanen, Ennisin ja Moulsonin johdolla. Myös ihmepoika Eicheliin kohdistuvat odotukset ovat tapissa. Hänen kohdallaan on vähintäänkin realismia odottaa taistelua Calder-trophysta ja isohkon roolin ottamista Buffalon kärkikentissä myös tehopisteiden osalta. Puolustus sen sijaan on ainakin allekirjoittaneelle Gorgesia ja Bogosiania lukuun ottamatta erittäin suuri kysymysmerkki. Paljon on nuorten pelajien varassa, joten menestys riippuu pitkälti heidän kesän aikanaan ottamista kehitysaskelista. Maalinsuullekin hankittiin potentiaalinen Lehner, mutta hänkään ei vielä ole todistanut oikeastaan mitään. Uskoisin, että Sabres käy Toronton kanssa tiukan taiston divisioonan jumbosijasta. Roimallakaan ylisuorittamisella playoffit eivät taida olla realismia.


Autokaupungissa yksi aikakausi päättyi Babcockin lähdön myötä. Penkin taakse kuitenkin nousee mies organisaation sisältä. Käsittääkseni Blashillin kiekko muistuttaa kovasti Babcockin detroitilaista jopa eurooppalaistyyppistä kiekonhallintapeliä, mutta päästä päähän mennään hiukan kovempaa. Mitään suuria pelitavallisia ongelmia ei siis pitäisi valmentajanvaihdoksen myötä tulla. Wingsiä pidän myös tämän divisionaan suurimpana vahvistujana UFA-markkinoilla. Richardsin myötä Wingsin keskikaista on jopa naurettavan syvä. Datsyuk, Zetterberg, Richards, Helm, Sheahan ja Andersson. Myös nuoremman kaartin senttereitä löytyy, mutta on selvää, että edellä mainittuun porukkaan on äärimmäisen vaikea murtautua. Mike Green taas tuo kauan kaivatun oikealta laukovan puolustajan, ja kun nuorisokaartistakin on esimerkiksi Oulletin ja Marchenkon johdolla odotettavissa kehitystä, niin puolustuskin vaikuttaa varsin pätevältä. Mikäli Howard epäonnistuu ykkösmaalivahtina, niin takaa tulee keväällä loistanut Mrazek, ellei kyseinen nuori Tshekki jopa aloita ykkösenä. Pulkkisen otteet lisäävät mielenkiintoa suomivinkkelistä, varsinkin kun vanhan Grand Rapidsin valmentajan myötä vastuutakin on luultavasti mukavasti odotettavissa. Detroitia pidän lähes varmana pudotuspelijoukkueena.


Sunrisessa yleisö ei vielä viime kaudella löytänyt halliin, mutta tulevalla kaudella varmaankin kannattaisi. Cats ei välttämättä pelaa maailman viihdyttävintä jääkiekkoa, mutta jo ensi kaudella on varmasti odotettavissa tiukkaa taistelua pudotuspelipaikasta. Nuoret pelaajat ovat taas vuoden parempia ja kokeneempia, Jagrkin osoitti loppukaudesta, että hänelläkin on vielä paljon annettavaa. Tolppienväli on kunnossa ja Ekbladkin onnistui täyttämään ison aukon puolustuksessa, joten pantterilaumalla ei ole mitään syytä lähteä nöyristelemään syksyn koittaessa. Moni ehkä odotti täsmävahvistusta laidalle, mutta niin vain menivät kesselit ja sharpit muille maille. Tämä on kuitenkin pitkällä tähtäimellä varmasti paras ratkaisu organisaatiolle, koska yksi uusi laitahyökkääjä ei olisi vielä tehnyt Catsista contenderia ensi kaudeksi.


Oma lempilapseni Montreal Canadiens lähtee näillä näkymin uuteen kauteen hyvin edelliskauden kaltaisena. Muutama pelaaja on vaihtunut, mutta mitään järisyttävän suurta ei ole tapahtunut. Jeff Petryn hankinta deadlinella ja hänen jatkosopimuksena on suurin muutos verrattuna edelliseen kauteen. Marc Bergevin yrittää myös ulosmitata Vancouverista hankitun Zack Kassianin potentiaalin, mutta muutoin avainsana on sisäinen kehitys. Menneellä kaudella AHL:ssä hyvin pelanneet Charles Hudon, Sven Andrghetto ja Daniel Carr kolkkuttavat kaikki NHL:n portteja. Surkean ylivoiman parantamiseksi keitellään varmasti par’aikaa taikajuomaa, mutta näkisin, että mikäli Montreal lähivuosina menestyy, niin todennäköisesti se tapahtuu tiukan puolustuksen kautta, eli mentaliteetilla päästetään vähemmän maaleja kun vastustaja, eikä niin, että tehdään enemmän. Hyökkäyksessä on kysymysmerkkejä, mutta pudotuspelit ja kotietu täytyy olla minimitavoite. Tämä on mielestäni myös realismia.


Nuori ja nälkäinen Sens pelasi kaikkien ihmetykseksi aivan huikean loppukauden ja kampesi itsensä aina playoffeihin asti. Joukkue ei ole kesän aikana merkittävästi vahvistunut organisaation ulkopuolelta, mutta nuoret yksilöt ottavat kesän aikana varmasti kehitysaskelia. Suurelle yleisölle lähes täydellisestä tuntemattomuudesta tietoisuuteen nousseet Mike Hoffman ja Mark Stone pystyvät tekemään paljon pisteitä ja erityisesti Stone on myös loistelias ’’200 feet player’’. Tästä osoituksena toimii kiekonriistotilaston voitto. Mikäli Bobby Ryan kykenee nousemaan parhaalle tasolleen, niin Sensin hyökkäys on jopa yllättävän tulivoimainen. Turris ja Zibanejad osoittivat myös kykenevänsä hoitamaan keskikaistaa mallikkaasti. Joukkueen suurin kysymysmerkki löytyy siniviivalta, mutta nostan joukkueen leveähkön hyökkäyksen ja tasokkaan maalivahtitandemin vuoksi Bostonin ja Floridan kanssa samaan kategoriaan taistelemaan divisioonan neljännestä tilasta.


Nuorehko Bolts-lauma lähtee mielestäni kauteen divisioonan suurimpana suosikkina, ja kaiken järjen mukaan Boltsin pelit alkavat toden teolla vasta playoffien alkaessa. Palkkakatto-ongelmia ei ole, ja koko ydinryhmä on sama kuin menneelle kaudella. Tämä ydinryhmä on kaiken lisäksi pääosin vielä nuori ja kehittyvä, joten edelliskaudesta on vain parannusta odotettavissa. Hyökkäys on naurettavan leveä ja puolustuskin osoittautui viimeistään playoffeissa aika lailla tiiviiksi. Bishopkin on aivan riittävän hyvä maalivahti, joten Tampa saattaa olla jopa ’’team to beat’’ idässä. Yksipuolinen analyysi, mutta en nää Boltsilla merkittäviä ongelmia tai suuria kysymysmerkkejä.


Babcock saapui Torontoon, ja organisaation tekemiseen on ilmeisesti pitkästä aikaa tulossa jonkinlainen visio ja järki. Nuorennusta tehdään reilulla kädellä, mutta ei tuota Leafsin tekemistä ainakaan toistaiseksi voi ehkä ihan viime vuosilta tutuksi tankingiksi kutsua. Babcock on myös sen sortin velho, että Toronto ei välttämättä edes ole heittopussi, vaikka paperilla siltä ehkä näyttääkin. Playoffeja tuskin kuitenkaan edes tosissaan tavoitellaan, ja kuten jo aiemmin mainittua, niin Toronto tulee taistelemaan Sabresin kanssa divisioonan jumbotilasta. Tämä ja muutamat seuraavat vuodet tulevat olemaan Torontossa uudelleenrakennusta, jonka tulokset aika näyttää.


Kaiken kaikkiaan näkisin, että Atlantin divisioona on tasoittunut sitten viime kauden, sillä etenkin heikommat joukkueet ovat vahvistuneet, mutta kärkijoukkueisiin ei ole ainakaan organisaation ulkopuolelta tullut juuri vahvistusta Detroitia lukuun ottamatta. Monella joukkueella sisäinen kasvu ja kehitys on avainsana tulevaan kauteen lähdettäessä. Laitetaan vielä loppuun henkilökohtainen veikkaus divisioonan loppusijoituksista kaudella 2015-2016:


1. Tampa Bay Lightning

2. Montreal Canadiens

3. Detroit Red Wings

4. Boston Bruins

5. Ottawa Senators

6. Florida Panthers

7. Toronto Maple Leafs

8. Buffalo Sabres

 

[Shard]

Erittäin mieluisa aihe ja ketju, kiitokset nabaloolle siitä. Avauskin oli mainio, monessa asiassa mennään samoilla linjoilla. Tekisi mieli naputella pitkästikin tarinaa, mutta tietokone on tällä hetkellä muutaman kymmenen kilometrin päässä. Laitetaan nyt jotain tabletilla, pahoittelen mahdollisia typoja.

Näillä tiedoilla Bostonin suoritustason voi odottaa jatkuvan samana kuin viime kaudella, eli taistelua playoffeista luvassa. Puolustuksen saadessa vahvistusta voi paikkaa kevään peleissä pitää jopa todennäköisenä, koska hyökkäys on saanut kelpo palasia ja veskaripeli toimii. Nykyisellä peräpäällä kaikki on auki.

Buffalo on minulle divarin suurin mysteeri ensi kaudella. Kuinka uudet palaset sopeutuvat joukkueeseen? Mielenkiintoisinta on nähdä Bylsman uudet kujeet Sabresissa, ja saako hän joukkueen pelaamaan haluamallaan tavalla. Playoffpaikkaa en vielä odota, mutta kova taistelu käydään Toronton kanssa divisioonan hännillä.

Detroit on vahvistunut enemmän kuin muut divisioonan kärkijoukkueet. Greenin tulo tuo vihdoin eliittiluokan rightin viivapakin, Rafalskin jättämä aukko tukitaan lopultakin. Kevään mies Richards hakkaa ulosostetun Weissin sata-nolla. Leveyttä riittää kokoonpanossa nelosketjua myöten, varsinkin jos Franzen on toipunut aivotärähdyksestään. Jos Mrazek onnistuu läpimurrossaan tai Howardin pää kestää, taistelee Detroit Montrealia vastaan tiukasti kotiedusta. Valmennus tuo pientä kysymysmerkkiä ilmoille, mutta Blashill tuntee pelaajat ja pelityyli on aika babcockilainen.

Florida nousee entistä vahvemmin mukaan playofftaisteluun. Kovimmat kilpakumppanit ovat Boston ja Ottawa, mutta kysymysmerkkejä on mielestäni ilmassa vielä liikaa, pakistossa etenkin. Lisäksi en usko valmentajan kykyihin, katsoin aika monta Floridan peliä viime kaudella ja Catsin lätkä oli melko paskaa. Rakenne tuntui puuttuvan, intoa oli enemmän kuin järkeä. Yksi kausi vielä ja sitten Panthers on valmis kevätkarkeloihin.

Montreal jatkanee samalla tasolla kuin viime kaudella. Pricen onnistuminen määrittää aika pitkälle, nappaako Habs kotiedun. Hyökkäys on hampaaton, Galchenyukin läpimurtoa kaivataan.

Ottawaa olen aliarvioinut aina, pyrin välttämään saman ansan tällä kertaa. Homma voi kosahtaa maalivahtipeliin. Anderson ei pysy kasassa koko kautta, ja Hamburglarin tuhkimotarina on ohi. Hyökkäyksessä on paljon nuorta ratkaisuvoimaa, ja kehitystä voi odottaa tapahtuvan. Yllättävän vahva paketti on koossa kokonaisuudessaan, puolustuskin on Karlssonin jälkeen nimetön mutta vakaa. Taistelee playoffpaikasta Bostonin ja Floridan kanssa.

Tampa on idän kuningas ensi kaudella. Joukkue on lähes täydellinen kokonaisuus, on tähtivoimaa, leveyttä, huippupakkeja ja hyvää maalivahtipeliä. Kakkoskassarina häärii vielä huippulupaus. Seuraavat vuodet idässä ovat Tampan valtakautta, kunnes capongelmat iskevät. Minun suosikkini Stanley Cupiin ensi kaudella.

Toronto on vaikea ennakoida. Toisaalta joukkueen top-6 hyökkäys on NHL:n surkein Arizonan kanssa. Sitten taas penkin takana häärii Babcock, jota pidän nerona. Babcock ei varmasti lähde häviämään eikä osaa hävitä kuten joku Ted Nolan, mutta playoffitkaan eivät voi olla tavoite tuossa tilanteessa. Alakenttien taso on ihan hyvä, ja Babcock on saanut huonotkin pelaajat pelaamaan riittävän hyvin systeemissään, että tulos on voitollinen. Ensi kauden Toronto on äärimmäisen mielenkiintoinen, kun ei ole seuran fani. Heille tiedossa lienee tuskien taival, koska materiaali on mikä on. Edes Babs ei pysty kovin suuriin ihmeisiin, vaikka joitain on hänen toimestaan nähtykin.

Näin käy, värilasit vaikuttivat järjestykseen:

Tampa Bay
Detroit
Montreal
Boston
---------------------playoffviiva
Ottawa
Florida
Toronto
Buffalo

Tulipas samanlainen nabaloon kanssa, vain yksi ero... Alunperin piti laittaa Buffalo Toronton edelle, mutta aloin miettimään Babcockia liikaa.

 

[Baldrick]

Alunperin piti laittaa Buffalo Toronton edelle, mutta aloin miettimään Babcockia liikaa.

Minä taas uskon Buffalon nousevan Toronton edelle ja luonnollisesti Toronton jäävän viimeiseksi. Buffalo voi ottaa jopa kolmanneksi viimeisen paikan, sillä ainahan joku floppaa. Vahvistunut nuori runko, jolla on nyt rehellistä motivaatiota kilpaurheilla. Sen sijaan Toronto taas on vain heikentynyt, sekä hieman on tullut Torontosta sellainen fiilis, että siellä lähdetään tankkaamaan Matthews kilpailuun. Muutenkin, kun rosteria katsoo, niin onhan Toronto melko heikoilla kantimilla, siinä missä Buffalo on vahvistunut. Buffalo saattaa olla jopa pienimuotoinen yllättäjä, paljon toki riippuu siitä, että miten Disco-Dan saa voittavan fiiliksen joukkueeseen luotua. Evander Kanekin pääsee vihdoin jäälle, O'Reilly on kelpo ykkössentteri, Eichel varmasti valmis pelaamaan Show'n puolella jne. Paperilla itse siis laittaisin Toronton viimeiseksi ja Buffalon toiseksi viimeiseksi, mutta uskon, että Buffalo ottaa vielä pykälän paremman paikan, kun joku joukkue kuitenkin floppaa, ehkäpä Boston tai Ottawa?

 

[Shard]

Minä taas uskon Buffalon nousevan Toronton edelle ja luonnollisesti Toronton jäävän viimeiseksi. Buffalo voi ottaa jopa kolmanneksi viimeisen paikan, sillä ainahan joku floppaa. Vahvistunut nuori runko, jolla on nyt rehellistä motivaatiota kilpaurheilla. Sen sijaan Toronto taas on vain heikentynyt, sekä hieman on tullut Torontosta sellainen fiilis, että siellä lähdetään tankkaamaan Matthews kilpailuun. Muutenkin, kun rosteria katsoo, niin onhan Toronto melko heikoilla kantimilla, siinä missä Buffalo on vahvistunut. Buffalo saattaa olla jopa pienimuotoinen yllättäjä, paljon toki riippuu siitä, että miten Disco-Dan saa voittavan fiiliksen joukkueeseen luotua. Evander Kanekin pääsee vihdoin jäälle, O'Reilly on kelpo ykkössentteri, Eichel varmasti valmis pelaamaan Show'n puolella jne. Paperilla itse siis laittaisin Toronton viimeiseksi ja Buffalon toiseksi viimeiseksi, mutta uskon, että Buffalo ottaa vielä pykälän paremman paikan, kun joku joukkue kuitenkin floppaa, ehkäpä Boston tai Ottawa?

Kyllähän Buffalo on selkeästi vahvemmilla, jos nimilistaa puhtaasti katsoo. Sabresin puolustus tosin sisältää kysymysmerkkejä ehkä enemmän kuin Toronton, mutta sillä on suurempi potentiaalikin. Ainut missä selkeä edge menee Torontolle, on maalivahtipeli. Dan Bylsman sopivuus joukkueen valmentajaksi on minulle se Buffalon suurin epävarmuustekijä. Babcockin onnistumiseen uskon vahvasti. Toronton tilanteessa häviäminen on toivottavaa, mutta miten Babcock suhtautuu siihen? Mahdoton yhtälö kuvitella Babsin hoitavan asioita siten, että turpiin tulee tarkoitukella. Torontossa on vieläpä paljon hyviä kahdensuunnan duunareita, jollaisten kanssa Babcock on tottunut työskentelemään. Vahvan joukkuepuolustuksen ja selkeiden roolitusten kautta hommaa luultavasti lähdetään viemään eteenpäin. Torontosta tulee varmasti vaikea joukkue voittaa, vaikka tähtipelaajia ei ole. Toisin kuin esimerkiksi viime kauden Buffalo jota vastaan sai höntsäillä pari erää oman maalivahdin huidellessa näennäisesti kuin yrittäisi jopa torjua. Lopussa sitten takaa ohi. :)

 

[adetti]

Kyllähän tämä divisioona on hyvin mielenkiintoinen, kun joukkueet ovat tasoittuneet. Senators, Panthers ja Sabres ovat nostamassa osakkeitaan, joten siellä on melkoinen taistelu paikasta poffeihin. Sääli, että se on nyt Leafsin vuoro olla sitä pohjasakkaa, joten eipä nähdä niitä kunnon matchuppeja vieläkään. Mutta ei hätää, Sabres fanina on totutusti nähnyt niitä Senssin ja Bruinssin kanssa.

Paljon on Bruins muuttunut kesän aikana ja kokoakin sieltä on lähtenyt. Varsinkin se yksi ilonpilaaja on onneksi siirtynyt pois (Lucic), joten ei tarvitse häntä siellä katsella. Bruinsilta löytyy edelleen huikea sentterikaksikko, kelpo puolustus sekä hyvä maalivahti, joten aivan varmasti Bruins tulee pistämään kaikkensa likoon, jotta viime kausi saadaan pyyhittyä pois mielestä. En pidä mahdottomana tuolla joukkueella poffeihin pääsystä, mutta homma saattaa kosahtaa ensimmäisellä kierroksella.

Sabresilla kaikki mennessä nappiin mahdollisuudet on jopa yllättää ja taistella villikortista, niin kuin Sens teki viime kaudella. Kaikille pieni kysymysmerkkihän Sabres on ja tulee varmasti olemaan jokeri tässä pakassa, mutta viimeiseen paikkaan en usko millään. Tämä joukkue olisi varmasti selvää poffi materiaalia ensi kaudella, mutta kun materiaali on muuttunut niin lyhyessä ajassa, että palasten olisi mentävä heti kohdilleen, jos meinattaisiin poffeihin päästä. Ensimmäisten kymmenen pelin jälkeen voi olla mahdollista, että suurinosa arvanneista voi muutella fantasia taulukkojansa.

Wingsit on varmaankin se toinen joukkue, jonka uskon pääsevän poffeihin ilman, että ollaan pelattu vielä yhtäkään peliä. Materiaali on leveä ja on saanut niitä kaivattuja vahvistuksia, joten eipä siinä pitäisi olla mitään syytä. Toki siellä on taas otettava askelia nuorten eteenpäin, jottei olla Zetan ja D:n lopetettua kusessa, mutta hyvältähän se on tähän mennessä näyttänyt. Luulen Wingsien sijoittuvan toiselle sijalle.

Omaan mieleen enemmän duunajääkiekkoa pelaava Panthers on Sabresin tapaan mielenkiintoinen joukkue. Panthersien pitää vain toivoa, että ykkösketjun takaa löytyy tulivoimaa, jottei se jää aivan ykkösketjun varaan, muuten ei ole asiaa poffeihin. Ykkösketju oli kyllä viime kaudella maaginen ja teki mitä halusi hyökkäysalueella. Siitä toivottavasti hekin jatkavat jälleen. Jokiselta, Bjugtadilta ja Pirriltä pitää löytyä maalinteko voimaa. Puolustus on kyllä pirun hyvä ja siihen on helppo turvautua, kuten myös maalivahtipeliin. Tosin viime kaudella Panthersin kakkosmaalivahti ei juuri häikäissyt.

Senators oli viime kauden yllättäjä ja jatkavatko he ensi kaudella siitä mihin he jäivät? En usko. Täytyy nostaa hattua noususta Senssille, mutta samanlaiseen tulokseen en usko, koska puntit ovat tasoittuneet. Viime kaudella nuoret ottivat askelia eteenpäin ja sitten maalinsuulla oli Hammond, joka oli melkoisella Jumala -moodilla ajoittain. Kuitenkin vaikka viime kausi menikin "nappiin", niin heidän kannaltaan lähtisin maanpinnalta taas, jottei nostella liikaa tavoitteita. Tottakai ne pitää olla korkealla, mutta eipäs hosuta.

@Shard tuossa sanoikin, että Prycen taso määrittää kotiedun vai olisiko kenties poffipaikan? Jos Pryce ei pysty samalle tasolle kuin viime kaudella ja maalinsylkijä Pacioretty on poissa hetken pelistä, niin kyllä siellä on Habsien taisteleva kunnolla poffipaikasta. Maalinteko muutenkin oli yhtä tuskaa viime kaudella, sillä vaikka Habs voitti konffin, he tekivät vähiten maaleja yhdessä Pingujen kanssa, jotka pääsivät poffeihin. Ja kun katselee vielä tuota bottom -6:sta, niin se ei juuri häikäise. Mielestäni sentteriosasto DD/Pleka eivät enää riitä. Tuliko liikaa negaa Habseja kohtaan? Yhtä arvailuahan tämä on.

Boltsit tulee olemaan jälleen vahvoilla ja heillä on edellytykset ensi kaudellakin mennä finaaleihin saakka. Selkeä suosikki tässä divisioonassa. Mitäpä tuohon lisäämään?

Leafseilla on tukalat kaudet edessä, vaikka penkin takana häärii Babcock. Miten saadaan kiekkokaupungin kurssi käännettyä ja missä vaiheessa? Minkälainen kausi sieltä on ensi kaudella odotettavissa? Paljon on kyssäreitä ilmassa, kuten Sabresilla ja melkoisia lähtökohtia on joukkueilla kauteen lähdettäessä. En silti mitään rankingia ala tekemään.

 

[nabaloo]

Mukava huomata, että hyvää keskustelua on heti saatu aikaan! Ainakin Buffalo on herättänyt argumentteja sekä puolesta että vastaan. Eritoten tämä monen ennakoima jumbofinaali Puhvelien ja Vaahteranlehtien välillä. Kuten jo avauksessa mainitsin, niin itse siis uskon, että Toronto onnistuu jättämään Sabresin jumboksi vielä tulevallakin kaudella. Vaikka näiden kahden joukkueen voimasuhteet ovatkin ainakin paperilla tasoittuneet, niin viime kaudella joukkueiden ero oli pisteissä mitattuna kuitenkin 14 pistettä, eikä Leafs ole menettänyt käytännössä muuta kuin Phil Kesselin. Toki joukkueen parhaan pelaajan menetys kirpaisee, mutta pidän kuitenkin Leafsia edelleenkin paperilla kovempana porukkana kuin Sabresia kaikilla muilla osa-alueilla, paitsi hyökkäyksen terävimmän kärjen osalta. Kaiken lisäksi Leafsin valmennus on ottanut aimo harppauksen eteen päin sitten viime kauden. Vaikka Dan Bylsma ihan pätevä kaveri onkin, niin kyllähän Babcock penkin takana kyykyttää lähes ketä tahansa toista valmentajaa maailmassa. Näytöt puhukoon puolestaan. Toisaalta molemmilla joukkueilla on paljon nuoria pelaajia avainasemassa, joten heidän onnistumisensa ratkaisee paljon. Mikäli Leafsin nuoriso-osasto floppaa pahemman kerran, niin tällöin näen, että Buffalo voi nousta Leafin ohi.

Innokkaimmat ehtivät nostaa Sabresia jopa mukaan taisteluun villistä kortista, mutta tuo tarkoittaisi sellaista noin 40 pisteen parannusta viime kauteen nähden, eli noin kahtakymmentä voittoa enemmän. Onko mikään joukkue ikinä kyennyt vastaavaan tasonnostoon? Asiaa ei auta myöskään kahden kakkosveskarin tasoinen maalivahtikaksikko. Lehner voi olla tulevaisuudessa kova pala purtavaksi, mutta mielestäni Buffalon tandemi kamppailee kyllä helposti ensi kauden heikoimmasta maalivahtiosastosta. Kuten todettua, villikorttipaikka vaatisi jopa useamman joukkueen epäonnistumista, sillä uskoisin, että Bostonin suht leveä ja kokenut materiaali pitää heidät mukana playoff-taistossa, ja nuorten ja kehittyvien Sensin ja Catsin suunta ei näytä ainakaan alaspäin. Toki luultavasti ainakin yksi joukkue tästäkin divisioonasta floppaa, mutta se ei vain Buffalolle mitenkään riitä. Se on kuitenkin varmaa, että paljon saadaan hyviä ja tasaisia vääntöjä aikaan, eikä Buffalo ole enää samanlainen heittopussi kuin menneellä kaudella.

@adetti nostikin Habsin hyökkäyksen esille. Maalintekovoimaa puuttuu, se on selvä asia, mutta itse tohtisin väittää, että juurikin tuo bottom 6 on melko hyvällä mallilla, ja ongelmat löytyvät enemmänkin kärkikuusikosta. Price on myös paljon vartijana, eikä hänellä ole varaa epäonnistua. Eliittivahti on kuitenkin eliittivahti, joten tolppienvälistä en jaksaisi olla huolissani. Habsin siniviivaa pidän myös tämän divisioonan parhaana. Värilaseilla saattaa olla osuutta, mutta pyrin kuitenkin objektiivisuuteen. Maaleja olisi kuitenkin tulevalla kaudella suotavaa tulla enemmän, oli sitten päässä minkä väriset lasit tahansa.

 

[FiFi93]

Innokkaimmat ehtivät nostaa Sabresia jopa mukaan taisteluun villistä kortista, mutta tuo tarkoittaisi sellaista noin 40 pisteen parannusta viime kauteen nähden, eli noin kahtakymmentä voittoa enemmän.

Itse en usko, että Sabres pudotuspelipaikasta tosissaan taistelee (näennäisesti ehkä), mutta uskon Toronton jäävän selvästi taakse. Mutta tuohon lainaukseen sen verran, ettei hirveän kauas tarvitse ajassa mennä taaksepäin, kun kaudella 2012-13 (joo, oli tynkäkausi, mutta silti) Colorado Avalanche nappasi 39 pistettä ja Tampa Bay Lightning 40 pistettä 48 ottelussa, mikä vastaa 67 ja 68 pisteen tahteja täydellä kaudella. Seuraavalla Avs saikin sitten 112 ja Tampa 101 pistettä eli 45 ja 33 enemmän. No, Tampan ei ihan vastaa tuota 40 pistettä, mutta Avalanche menee puolestaan selvästi yli tuon. Toki joukkueet ovat eri tilanteessa ja oli tynkäkausi jne, mutta ei tuo nyt ihan mahdottomuus ole.

 

[nabaloo]

Itse en usko, että Sabres pudotuspelipaikasta tosissaan taistelee (näennäisesti ehkä), mutta uskon Toronton jäävän selvästi taakse. Mutta tuohon lainaukseen sen verran, ettei hirveän kauas tarvitse ajassa mennä taaksepäin, kun kaudella 2012-13 (joo, oli tynkäkausi, mutta silti) Colorado Avalanche nappasi 39 pistettä ja Tampa Bay Lightning 40 pistettä 48 ottelussa, mikä vastaa 67 ja 68 pisteen tahteja täydellä kaudella. Seuraavalla Avs saikin sitten 112 ja Tampa 101 pistettä eli 45 ja 33 enemmän. No, Tampan ei ihan vastaa tuota 40 pistettä, mutta Avalanche menee puolestaan selvästi yli tuon. Toki joukkueet ovat eri tilanteessa ja oli tynkäkausi jne, mutta ei tuo nyt ihan mahdottomuus ole.

Syönpä sitten ilomielin sanani kun kerran vääräksi todistetaan. Kyllä tuo vaan silti aika hurjalta nousulta tuntuisi, on se Buffalon meno sellaista rämpimistä pari viime kautta ollut. Olkoonkin, että tähän rämpimiseen on ilmeisesti ainakin puoliksi tarkoituksella pyritty, koska draft-formaatti tähän kerran kannustaa.

 

[adetti]

Innokkaimmat ehtivät nostaa Sabresia jopa mukaan taisteluun villistä kortista, mutta tuo tarkoittaisi sellaista noin 40 pisteen parannusta viime kauteen nähden, eli noin kahtakymmentä voittoa enemmän. Onko mikään joukkue ikinä kyennyt vastaavaan tasonnostoon? Asiaa ei auta myöskään kahden kakkosveskarin tasoinen maalivahtikaksikko. Lehner voi olla tulevaisuudessa kova pala purtavaksi, mutta mielestäni Buffalon tandemi kamppailee kyllä helposti ensi kauden heikoimmasta maalivahtiosastosta. Kuten todettua, villikorttipaikka vaatisi jopa useamman joukkueen epäonnistumista, sillä uskoisin, että Bostonin suht leveä ja kokenut materiaali pitää heidät mukana playoff-taistossa, ja nuorten ja kehittyvien Sensin ja Catsin suunta ei näytä ainakaan alaspäin. Toki luultavasti ainakin yksi joukkue tästäkin divisioonasta floppaa, mutta se ei vain Buffalolle mitenkään riitä. Se on kuitenkin varmaa, että paljon saadaan hyviä ja tasaisia vääntöjä aikaan, eikä Buffalo ole enää samanlainen heittopussi kuin menneellä kaudella.

@adetti nostikin Habsin hyökkäyksen esille. Maalintekovoimaa puuttuu, se on selvä asia, mutta itse tohtisin väittää, että juurikin tuo bottom 6 on melko hyvällä mallilla, ja ongelmat löytyvät enemmänkin kärkikuusikosta. Price on myös paljon vartijana, eikä hänellä ole varaa epäonnistua. Eliittivahti on kuitenkin eliittivahti, joten tolppienvälistä en jaksaisi olla huolissani. Habsin siniviivaa pidän myös tämän divisioonan parhaana. Värilaseilla saattaa olla osuutta, mutta pyrin kuitenkin objektiivisuuteen. Maaleja olisi kuitenkin tulevalla kaudella suotavaa tulla enemmän, oli sitten päässä minkä väriset lasit tahansa.

Realistisesti ajateltuna Sabres varmasti jää jonkun verran viivasta, mutta pisteet tulevat nousemaan reilusti. Mahdollinen taistelu poffipaikasta ei ole mahdottomuus, mutta faninakaan en pidä odotusarvoja liian korkealla. Joukkue on kuitenkin aivan erilainen mitä se oli viime kaudella. Keskikaista oli viime kaudella pahimmillaan Larsson-Varone-Schaller, kun nyt siinä on O'Reilly-Eichel-Reinhart/Larsson/Girgensons. Hyökkäys on mielestäni todella hyvällä mallilla ja leveyttä piisaa. Viime kaudella kakkosketjussa viiletti tämän hetken Habsien duunariosasto Mitchell-Flynn, joten eipä tarvitse ihmetellä joukkueen pelintasoa. Ja kun pelitapakin oli yhtä roiskimista, niin kyllä Sabres tulee parantamaan selvästi viime kauteen nähden. Kyllä ihmettelen suu ammollaan, jos Leafs kampeaa taulukossa ohitse. Viime kaudella Leafsilla oli parempi joukkue paperilla, mutta hyvin tasaisia pelit olivat, yhtä Sabresin murskausta lukuunottamatta. Puolustus ja maalivahtipeli ovat ne pahimmat arvoitukset, toki puolustus on tällä hetkellä parempi mitä se oli viime kaudella, kun siellä oli Strachania, Meszarosia ja Benoittia. Lehnerin otteet ovat suurennuslasin alla ja hänen varassa on paljon pelissä.

Alivoimapelaajia sieltä löytyy ja sellaisia kavereita joita voi pahimmassa tapauksessa laittaa ylempiin ketjuihin, mutta pahalta se kuulostaa jos sieltä joudutaan laittamaan Smith-Pellyä tai Weiseä ylempiin ketjuihin, vaikka taisihan jälkimmäinen siellä jo pelata? Paljon on maalinteko silti Paciorettyn, Gallagherin sekä Galchenyukin varassa. Kassian oli hyvä haku ja tuo tarvittavaa fyysisyyttä mitä olen kaivannutkin Habseille, hänellä riittää myös mahdollisuudet iskeä häkkejä pysyäkseen terveenä. Puolustus on kyllä leveä ja sieltä löytyy tulivoimaa juurikin sinne viivalle YV:ssä ja tarpeeksi kiekollisia käsiä. Voisin kuvitella aika samanlaista kautta Habseille ellei omissa soi sitten enemmän, kun niitä yhden maalin voittoja taisi aika paljon tulla? Pricen varassa on sikäli paljon ja voihan häneen toki luottaakkin. Ammuin ehkä ohitse tuosta riittämättömyydestä koskien kahta alempaa ketjua Habseilla. Kyllähän se hyvältä näyttää, mutta ei se moneen muihin joukkueisiin ole oikein verrattavissa. Mutta sieltä löytyy kuitenkin sellaisia pelaajia, joille voi antaa peliaikaa, ettei tarvitse kallistua liikaa kahteen ensimmäiseen ketjuun.

 

[nabaloo]

Realistisesti ajateltuna Sabres varmasti jää jonkun verran viivasta, mutta pisteet tulevat nousemaan reilusti. Mahdollinen taistelu poffipaikasta ei ole mahdottomuus, mutta faninakaan en pidä odotusarvoja liian korkealla. Joukkue on kuitenkin aivan erilainen mitä se oli viime kaudella. Keskikaista oli viime kaudella pahimmillaan Larsson-Varone-Schaller, kun nyt siinä on O'Reilly-Eichel-Reinhart/Larsson/Girgensons. Hyökkäys on mielestäni todella hyvällä mallilla ja leveyttä piisaa. Viime kaudella kakkosketjussa viiletti tämän hetken Habsien duunariosasto Mitchell-Flynn, joten eipä tarvitse ihmetellä joukkueen pelintasoa. Ja kun pelitapakin oli yhtä roiskimista, niin kyllä Sabres tulee parantamaan selvästi viime kauteen nähden. Kyllä ihmettelen suu ammollaan, jos Leafs kampeaa taulukossa ohitse. Viime kaudella Leafsilla oli parempi joukkue paperilla, mutta hyvin tasaisia pelit olivat, yhtä Sabresin murskausta lukuunottamatta. Puolustus ja maalivahtipeli ovat ne pahimmat arvoitukset, toki puolustus on tällä hetkellä parempi mitä se oli viime kaudella, kun siellä oli Strachania, Meszarosia ja Benoittia. Lehnerin otteet ovat suurennuslasin alla ja hänen varassa on paljon pelissä.

Alivoimapelaajia sieltä löytyy ja sellaisia kavereita joita voi pahimmassa tapauksessa laittaa ylempiin ketjuihin, mutta pahalta se kuulostaa jos sieltä joudutaan laittamaan Smith-Pellyä tai Weiseä ylempiin ketjuihin, vaikka taisihan jälkimmäinen siellä jo pelata? Paljon on maalinteko silti Paciorettyn, Gallagherin sekä Galchenyukin varassa. Kassian oli hyvä haku ja tuo tarvittavaa fyysisyyttä mitä olen kaivannutkin Habseille, hänellä riittää myös mahdollisuudet iskeä häkkejä pysyäkseen terveenä. Puolustus on kyllä leveä ja sieltä löytyy tulivoimaa juurikin sinne viivalle YV:ssä ja tarpeeksi kiekollisia käsiä. Voisin kuvitella aika samanlaista kautta Habseille ellei omissa soi sitten enemmän, kun niitä yhden maalin voittoja taisi aika paljon tulla? Pricen varassa on sikäli paljon ja voihan häneen toki luottaakkin. Ammuin ehkä ohitse tuosta riittämättömyydestä koskien kahta alempaa ketjua Habseilla. Kyllähän se hyvältä näyttää, mutta ei se moneen muihin joukkueisiin ole oikein verrattavissa. Mutta sieltä löytyy kuitenkin sellaisia pelaajia, joille voi antaa peliaikaa, ettei tarvitse kallistua liikaa kahteen ensimmäiseen ketjuun.

Tuo on ihan totta, että Weise on valitettavasti joutunut pelaamaan satunnaisesti kahdessa ensimmäisessä ketjussa, minne hän ei kuulu. Sanoisin, että hän on tosi hyvä bottom 6 kaveri. Kaiken kaikkiaan Habsilla pelaa kahdessa ylimmässä ketjussa liikaa ''kolmoskenttäläisiä''. Toisaalta tilanne on toinen, mikäli Kassian ja Galchenyuk kykenevät ottamaan seuraavat askeleet urallaan. Tällöin näkisin, että siellä on enää yksi ns. joukkoon kuulumaton pelaaja, mutta näin palkkakattoaikana mitään täydellistä joukkuetta ei juuri kenelläkään ole. Huippupuolustuksen omaava joukkue joutuu tinkimään hieman hyökkäyksestä ja päinvastoin. Aikamoinen ihme saa kuitenkin tapahtua, että Habs olisi ensi kaudella yht'äkkiä maaleilla juhliva joukkue. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että Habsin bottom 6 on riittävän hyvä. Hyökkäyksessä ongelma on kahdessa kärkiketjussa. Mitä tulee yhden maalin voittoihin, niin niitä Montrealilla oli menneellä kaudella 20 kappaletta, eli 15. eniten, ei siis mitenkään erityisen paljon. Siinä olet oikeassa, että Pricen merkitystä ei voi siltä oikeastaan ylikorostaa.

Buffalosta vielä sen verran, että kyllähän Toronton ohittaminen on tietenkin realismia, itse vain laittaisin rahani Torontolle näiden kahden välisessä kisassa. Näyttäköön tuleva kausi kumpi näistä kahdesta vie pidemmän korren.

 

[aessi]

Heitetääs omat kärjistetyt ajatukset kanssa ilmoille tiivistetysti. Omaan silmään Detroit on saanut kovimmat vahvistukset tulevaksi kaudeksi ja eiköhän siellä saada noilla nimillä se ylivoimakin kuntoon uusilla silmillä. Blashill antaa myös varmasti junnuille enemmän näyttöpaikkoja yhdistettynä siihen kuinka katkerasti se Red Wingsien kausi nyt päättyi. Eiköhän siellä ole varsinkin runkosarjaa ajateltuna aika hyvä draivi päällä millä taistellaan kyllä jopa konferenssin voitosta kunhan avainpelaajat pysyvät terveenä. Playoffeissa matka kuitenkin katkeaa viimeistään toisella kierroksella Blashillin kokemattomuutta ja vanhat papat eivät kuitenkaan terveenä ole enään keväällä.

Tampa Bay tulee olemaan divisioonan toinen vaikka kerääkin selvästi vähemmän pisteitä, rosteri ei ole kummoisesti vahvistunut eikä siinä nyt merkittäviä puutteita olekkaan. Veikkaisin vaan jonkinasteisen Chicago syndrooman iskevän vaikkei mestaruutta tullut niin kausi oli pitkä ja tulokkaat ei ole enään niin keltanokkia eikä Cooper saa runkoa syttymään ihan jokaiseen otteluun kaivatulla tavalla ja turhia pistemenetyksiä tulee häntäpään joukkueita vastaan paljon. Tripletsit eivät tuota hirmukautta enään toista ainakaan runkosarjassa, mutta Stamkos paikkaakin tätä sitten elämänsä parhaassa vireessä ja runkosarjan lopulla pistetilastoissa komeilee 50 maalia ja 40 maalisyöttöä. Veikkaan joukkueen kuitenkin heräävän kevättä kohden ja kerää ne tarvittavat pisteet kotietuun ja jatkaa playoffeissa siitä mihin jäi.

Ottawa ei ole heikentynyt käytännössä yhtään, mutta ei ole vahvistunutkaan. Pelaa kuitenkin ehjän kauden ja hyötyy myös enemmän divisioonan tasaisuudesta kun tulevalla kaudella Buffalo ei tule olemaan samanlainen heittopussi. Väittäisin kuitenkin Ottawan jatkavan siitä mihin jäi, nuoret tyypit ovat vielä nälkäisi ja maalivahdit muodostavat hyvän tandemin joka täydentää toisiaan sopivasti. Napsii tasaisempaan tahtiin pisteitä ja ottaa kuitenkin suoran jatkopaikan.

Boston on heikentynyt mutta ei niin hirveästi etteikö taas taistelisi jatkopeleistä. Omasta mielestä tulee omassa divisioonassa olemaan vahva tekijä, uudistunut juuri sen verran että paukut riittävät ekalla kierrokselle, mutta siitä pidemmäksi ei oikein kädet riitä. Fyysisempi ja nälkäisempi joukkue kuitenkin tulee pistämään Tampat ja Montrealit ahtaalle.

Florida taas tulee parantamaan viime kaudesta, arvoitukseksi jää riittääkö se viimeiseen Wild Card paikkaan vai ei. Viime kaudella kuitenkin lopulta keräsi ihan kunnioitettavat 91 pistettä mikä jonain toisena vuotena taas voi jo ihan hyvin riittää jatkoon. Ekblad pelaa ykköspakin varmuudella napsien pisteitä tasaiseen tahtiin. Muut junnut parantavat omaa peliään merkittävästi Barkov etunenässä takoo piste-ennätyksensä Jagrin rinnalla

Montrealista lyhykäisesti, alkukaudesta loukkaantumiset tulevat vaivaamaan, ei ole vahvistunut, ylivoima ei ota toimiakseen ja Price ei toista edellisen kauden ihmettään. Habs jää tylysti ulos playoffeista. Buffalo tulee kiusaamaan isompiaan tiiviillä puolustuksella ja fyysisellä pelillä divisioonan kärkinimet tulevat helisemään. Ei kuitenkaan riitä lännessä ja tulee jäämään selvästi viivan alle. Torontolla taas taitaa jotain tankkausta olla luvassa.

Eli:

1. Detroit
2. Tampa
3. Ottawa
4. Boston
5. Florida
6. Montreal
7. Buffalo
8. Toronto

Oikeasti todella vaikea veikata mitä käy, tulevalla kaudella ei tule niin montaa heittopussia olemaan kuin viime vuonna ja erot joukkueiden välillä ovat kaventuneet entisestään. Siinä missä Detroit on vahvistunut aika merkittävästi Montreal ja Tampa ovat pysyneet aika ennallaan. Tasaista tulee kuitenkin olemaan ja erot pieniä. Jotenkin kuitenkin semmoinen kutina, että Montreal tulee floppaamaan pahemman kerran ilman Pricen mahtivirettä.

 

[FourPasses]

Heitetääs omat kärjistetyt ajatukset kanssa ilmoille tiivistetysti. Omaan silmään Detroit on saanut kovimmat vahvistukset tulevaksi kaudeksi ja eiköhän siellä saada noilla nimillä se ylivoimakin kuntoon uusilla silmillä.

Tuohan olikin vähän ristiriitaista viime kaudella, että alunperin sitä rightin viivapelotetta haettiin juuri yv:n parantamiseksi, eikä sitä saatu kun vasta trade dediksellä. No, Jim Hillerin yv oli liigan parasta ennen joulua, ja toisiksi parasta vielä pitkään sen jälkeenkin. Tuo Zidlickyn saaminen ei siis ainakaan parantanut viidellä leftillä operoinutta ylivoimaa. Sen sijaan niitä vastustajan av-maaleja taisi tulla useammin loppukaudesta..?
Hiller lähti Babcockin mukaan nyt Torontoon, mutta Holland signasi Mike Greenin. Itsellä toivomuksena olisi että Green löytäisi ennen kaikkea sen tasapainoisemman puolustuspään pelaamisen, ja siinä ohessa jatkaisi hyvää yv- ja avauspelaamistaan. Terveenä pysyminen auttaisi näiden asioiden saavuttamisessa.

Muuten mielestäni hyviä analyysejä tuossa yllä. Itse uskon Buffalon haastavan FLA:n, BOS:n ja OTT:n tuossa villikorttikisassa, ainakin kovemmin mihin täällä yleinen mielipide viittaa.
Noh, Shardin mukana oon kyllä myös tuossa että Babcock ja Leafsien pannukakkukausi tuntuu kovin paradoksaaliselta, vaikka organisaatio olisikin sellaisen tarpeessa.
Jännä kausi tulossa! Atlantin divisioona tulee olemaan kovin mielenkiintoinen.

1.TBL
2. DET
3. MTL
4. FLA
5. BOS
6. BUF
7. TOR
8. OTT

 

[adetti]

Tuo on ihan totta, että Weise on valitettavasti joutunut pelaamaan satunnaisesti kahdessa ensimmäisessä ketjussa, minne hän ei kuulu. Sanoisin, että hän on tosi hyvä bottom 6 kaveri. Kaiken kaikkiaan Habsilla pelaa kahdessa ylimmässä ketjussa liikaa ''kolmoskenttäläisiä''. Toisaalta tilanne on toinen, mikäli Kassian ja Galchenyuk kykenevät ottamaan seuraavat askeleet urallaan. Tällöin näkisin, että siellä on enää yksi ns. joukkoon kuulumaton pelaaja, mutta näin palkkakattoaikana mitään täydellistä joukkuetta ei juuri kenelläkään ole. Huippupuolustuksen omaava joukkue joutuu tinkimään hieman hyökkäyksestä ja päinvastoin. Aikamoinen ihme saa kuitenkin tapahtua, että Habs olisi ensi kaudella yht'äkkiä maaleilla juhliva joukkue. Kaiken kaikkiaan sanoisin, että Habsin bottom 6 on riittävän hyvä. Hyökkäyksessä ongelma on kahdessa kärkiketjussa. Mitä tulee yhden maalin voittoihin, niin niitä Montrealilla oli menneellä kaudella 20 kappaletta, eli 15. eniten, ei siis mitenkään erityisen paljon. Siinä olet oikeassa, että Pricen merkitystä ei voi siltä oikeastaan ylikorostaa.

Buffalosta vielä sen verran, että kyllähän Toronton ohittaminen on tietenkin realismia, itse vain laittaisin rahani Torontolle näiden kahden välisessä kisassa. Näyttäköön tuleva kausi kumpi näistä kahdesta vie pidemmän korren.

Ihmettelin kyllä tuota Kassianin siirtoa Habseille, että eikö Nuckseilla sitten enää uskottu häneen vai oliko puitteita pahasti sitten kunnossa? Jos hän saisi ehjän kauden, niin tulee parantamaan selvästi. Harmittaa jälkiviisaana hänen treidaaminen Nuckseille, kun ei sitten Hodgsonista kuoriutunut tarvittavaa pelaajaa Sabresille. Tuollaisia pelaajia ei kuitenkaan hirveästi ole. Galchenyuk oli jo viime kaudella hyvä, mutta jäikö sitten liikaa yksin? Voisin myös kuvitella, että ensi kaudella häkki heiluu enempi. Jos nyt ei Pricea lasketa, niin yhdestä kenttäpelaajasta olen kyllä kateellinen Habseille, ja se on P.K Subban. Kausi kaudelta parantanut ja oli viime kaudella melkoinen sensaatio kiekon kanssa ja viivalla. Pisteet olivat kyllä jo sitä luokkaa, että siitä parantaminen on jo melkoinen saavutus, myös hänen peliaikansa ja se työmäärä minkä hän tekee jäällä on fantastista. Loukkaantumisiakaan ei ole tullut oikeastaan yhtään.

Jotenkin muistin, että noita yhden maalin voittoja olisi ollut enempikin, mutta muisti taisi pettää.

Ensi kauden veto ketjuun voisi ottaa skaban, kumpi on paremmalla sijalla, Sabres vai Leafs. Luottoa löytyy.

 

[Henkka]

Vaikea on divari veikattavaksi. Mutta eiköhän TBL/DET/MTL ole kärkikolmikko, BOS/FLO/OTT tappelevat pudotuspelipaikoista ja BUF/TOR pitävät perää. Vaikea noita muuten ryhmitellä. Boston ehkä voi onnistuessaan nousta korkeammallekin tai sitten kyykkää pahasti ja Julien saa kenkää.

 

[Stevie Why]

Erinomaista analyysia on ylemmissä viesteissä jo siinä määrin, etten lähde toistelemaan omia veikkauksiani leadereista tai peränpitäjistä, sillä hirveästi uutta annettavaa ei tulisi. Hirveän jännä kausi on tulossa. Tässä on ehkä Centralin ohella se toinen divisioona, joissa divisioonakilpakumppanien voittaminen runkosarjan aikana on korostuneessa asemassa - tiukka kilpailu pleijaripaikoista ja pleijarien kotiedusta johtaa siihen, että "neljän pisteen pelejä" tulee varmaan jo verrattain varhaisessa vaiheessa kautta.

Tai sitten tälläkin ennustuksella voi heittää vesilintua siinä vaiheessa, kun 50 kierroksen jälkeen pleijaripaikat on jo käytännössä jaettu - näinhän näissä off-season ennustuksissa yleensä tuppaa käymään meikäläisen tuurilla. Alkais jo!

 

[Dissonanssi]

Itse ehkä hieman kummeksun sitä monessa viestissä esilletuotua ristiriitaa, että vaikka Babcock nähdään niin kovaksi tekijäksi, että pystyy estämään Toronton kunnon sukelluksen, niin siitä huolimatta kukaan ei näe Detroitin valmennuksen heikentyneen.

Jos mietitään ko. divisioonan valmentajia, niin kyllähän se suurin kysymysmerkki ja arpalippu on juurikin Detroitin valmennus. Kaikilla muilla valmentajilla on näyttöjä ja kokemusta NHL:stä. Kuitenkin moneen kertaan on nähty, että AHL:ssä hyvin menestyneet valmentajat voivat flopata isoissa valoissa pahastikkin. Ja vaikka nyt ei puhuttaisi mistään flopista, niin ei Blashill oikein mitenkään voi olla ekalla kaudella valmentajana edes lähelläkään Babcockia.

Puhumattakaan sitten siitä, että Detroitin veteraanit ovat taas vuoden vanhempia, ja Datsyuk menettää kaudesta ainakin 1-2 kuukautta sekä 37-vuotiaalle elintärkeän off-season-harjoittelun nilkkaleikkauksen vuoksi. Jotta Detroitin voisi sanoa selvästi vahvistuneen, tulisi Brad Richardsin kyetä ottamaan roolia muutenkin kuin helpompien minuuttien muodossa ja Mike Greenin olla muuta kuin kolmosparin ylivoimaspesialisti. Tai sitten joukkueen sisäistä kasvua täytyy tulla todella paljon ja odottamattomilta tahoilta, mikä ei toki ole poissuljettua.

Mielestäni divisioonan kärkikaksikko on aika selkeä: Tampa ja Montreal. Tämän jälkeen tulee aika tasainen poppoo, johon kuuluvat ainakin Boston, Florida, Ottawa ja Detroit. Buffalo voi kuulua joko ensinnä mainittuun porukkaan tai sitten Toronton kanssa pohjakastiin. Boston ja Ottawa ovat todennäköisimmät valahtamaan tuosta porukasta selkeästi pohjemmalle Toronton (ja mahdollisesti Buffalon) kanssa.

Jos vain T.Murray ja Bylsma saavat tuon pelisysteemin toimimaan edes jotenkuten (mikä nyt ei pitäisi olla kovin epätodennäköistä, huomioiden molempien kokemustaustan), eikä pelaajistossa tapahdu ennakko-odotuksiin nähden suuria floppeja, on tuohon porukkaan tuon kärkikaksikon jälkeen hyvät mahdollisuudet Buffalon kiilata. Playoff-paikkaan vielä ensi kaudella en jaksa millään uskoa Buffalon osalta. Siitäkään huolimatta, että sentteristöstä tuli divisioonan heikoimmasta yksi divisioonan vahvimmista.

 

[Shard]

Itse ehkä hieman kummeksun sitä monessa viestissä esilletuotua ristiriitaa, että vaikka Babcock nähdään niin kovaksi tekijäksi, että pystyy estämään Toronton kunnon sukelluksen, niin siitä huolimatta kukaan ei näe Detroitin valmennuksen heikentyneen.

Jos mietitään ko. divisioonan valmentajia, niin kyllähän se suurin kysymysmerkki ja arpalippu on juurikin Detroitin valmennus. Kaikilla muilla valmentajilla on näyttöjä ja kokemusta NHL:stä. Kuitenkin moneen kertaan on nähty, että AHL:ssä hyvin menestyneet valmentajat voivat flopata isoissa valoissa pahastikkin. Ja vaikka nyt ei puhuttaisi mistään flopista, niin ei Blashill oikein mitenkään voi olla ekalla kaudella valmentajana edes lähelläkään Babcockia.

Puhumattakaan sitten siitä, että Detroitin veteraanit ovat taas vuoden vanhempia, ja Datsyuk menettää kaudesta ainakin 1-2 kuukautta sekä 37-vuotiaalle elintärkeän off-season-harjoittelun nilkkaleikkauksen vuoksi. Jotta Detroitin voisi sanoa selvästi vahvistuneen, tulisi Brad Richardsin kyetä ottamaan roolia muutenkin kuin helpompien minuuttien muodossa ja Mike Greenin olla muuta kuin kolmosparin ylivoimaspesialisti. Tai sitten joukkueen sisäistä kasvua täytyy tulla todella paljon ja odottamattomilta tahoilta, mikä ei toki ole poissuljettua.

Näen ristiriidan, vaikka itse olen sitä ollut luomassa. Blashill on toiminut Babcockin apuvelmentajana, ollut kehittämässä varmaan puolta nykyryhmästä AHL:ssa niiksi pelaajiksi joita he nykyään ovat, ja peluuttaa ylipäätään Babcockin tyylistä lätkää. Blash on valmentanut jokaista Detroitin pelaajaa, paitsi Greeniä ja Richardsia. Siksi en usko että kulttuurimuutos on niin valtava. Vähän kuin Tapparan siirtyminen Rautakorven ajasta Tapolan aikaan, muttei sinne päinkään. Ja kokeneet, johtavat pelaajat varmasti tuovat vakautta joukkueeseen.

Buffalossa joukkue on uudistunut runsaasti ja lisäksi valmentaja on organisaatiolle tuntematon. Siellä taas Bylsman kokemus on sitten Sabresin etu verrattuna Detroitiin.

Datsyukista vielä, uskon että Pavelin poissaolo kauden alussa voi kääntyä lopulta joukkueen eduksi. Saadaan näytönpaikkoja Larkinille, Athanasioulle jne. Tärkeimpänä kuitenkin se, että Datsyuk saataisiin mahdollisesti pysymään ehjänä koko loppukausi. Vanhat luut tarvitsevat lepoa, ja Pasha ei ole ollut enää parhaassa terässään kevään peleissä vuosiin (viimeksi 10-11). Runkosarjan kuluessa Datsyuk voi kerätä vireensä takaisin. Jos nyt saataisiin ajoitettua kuntohuippu playoffeihin, niin mahtava homma. Yleensä siinä vaiheessa on joku paikka kerennyt jo rikkoutua.

 

[aessi]

Itse ehkä hieman kummeksun sitä monessa viestissä esilletuotua ristiriitaa, että vaikka Babcock nähdään niin kovaksi tekijäksi, että pystyy estämään Toronton kunnon sukelluksen, niin siitä huolimatta kukaan ei näe Detroitin valmennuksen heikentyneen.

Jos mietitään ko. divisioonan valmentajia, niin kyllähän se suurin kysymysmerkki ja arpalippu on juurikin Detroitin valmennus. Kaikilla muilla valmentajilla on näyttöjä ja kokemusta NHL:stä. Kuitenkin moneen kertaan on nähty, että AHL:ssä hyvin menestyneet valmentajat voivat flopata isoissa valoissa pahastikkin. Ja vaikka nyt ei puhuttaisi mistään flopista, niin ei Blashill oikein mitenkään voi olla ekalla kaudella valmentajana edes lähelläkään Babcockia.

Noh ei mies nyt kuitenkaan olisi ensimmäinen valmentaja joka ensimmäisellä kaudellaan kerää menestystä runkosarjassa. Ilmeisesti kuitenkin ajattelee lätkästä pitkälti samalla tavalla kuin Babcock. Cooper veti kanssa kaksi huikeaa runkosarjaa, mutta sitten playoffeissa nuo erot olivat selkeämmät kun vielä toisella kaudellakin oli ihan Babcockin hihnassa. Varmaan Detroitissakin vielä maksetaan kokemattomuudesta tai sitten mies oppii nopeasti tai jotain, eiköhän tuo vaihdos kuitenkin ole vaan piristysruiske. Paljon riippuu myös taas siitä kuinka paljon pelaajia on sairastuvalla, mielestäni kuitenkin Detroitia jatkuvasti vähetellään ja vuosi toisensa jälkeen osoittaa nämä epäilyt turhiksi. Mitenhän ois viime kausi mennyt jos Johnson olisi saatu pidettyä edes yhdessä pelissä kurissa?

@Shard :lta hyviä pointteja.

 

[Dissonanssi]

Näen ristiriidan, vaikka itse olen sitä ollut luomassa. Blashill on toiminut Babcockin apuvelmentajana, ollut kehittämässä varmaan puolta nykyryhmästä AHL:ssa niiksi pelaajiksi joita he nykyään ovat, ja peluuttaa ylipäätään Babcockin tyylistä lätkää. Blash on valmentanut jokaista Detroitin pelaajaa, paitsi Greeniä ja Richardsia. Siksi en usko että kulttuurimuutos on niin valtava. Vähän kuin Tapparan siirtyminen Rautakorven ajasta Tapolan aikaan, muttei sinne päinkään. Ja kokeneet, johtavat pelaajat varmasti tuovat vakautta joukkueeseen.

En pidä Blashillin floppaamista todennäköisenä, mutta se riski on aina olemassa, kun täysin märkäkorva kaveri astelee estraadeille. Granatoa lukuunottamatta valmennus on melko kokematonta. Blashillilla on kyllä hyvä lähtötilanne, mutta se ei silti takaa mitään.

Buffalossa joukkue on uudistunut runsaasti ja lisäksi valmentaja on organisaatiolle tuntematon. Siellä taas Bylsman kokemus on sitten Sabresin etu verrattuna Detroitiin.

Kyllähän tuo kaksikko T.Murray-Bylsma on hyvinkin kokenut ja myös meritoitunut. Murraylla tuskin olisi annettavaa päävalmentajana, mutta hänellä on hyvät näytöt puolustussysteemien sisäänajamisessa erityisesti nuorille kavereille. Bylsma taas sai varmasti ansaitut potkut Penseistä, mutta kyseessä on silti kovan kalibeerin valmentaja. Ei valmennus todellakaan ole heikkous tai kysymysmerkkin Buffalossa.

Datsyukista vielä, uskon että Pavelin poissaolo kauden alussa voi kääntyä lopulta joukkueen eduksi. Saadaan näytönpaikkoja Larkinille, Athanasioulle jne. Tärkeimpänä kuitenkin se, että Datsyuk saataisiin mahdollisesti pysymään ehjänä koko loppukausi. Vanhat luut tarvitsevat lepoa, ja Pasha ei ole ollut enää parhaassa terässään kevään peleissä vuosiin (viimeksi 10-11). Runkosarjan kuluessa Datsyuk voi kerätä vireensä takaisin. Jos nyt saataisiin ajoitettua kuntohuippu playoffeihin, niin mahtava homma. Yleensä siinä vaiheessa on joku paikka kerennyt jo rikkoutua.

Asiahan ei todellakaan ole noin. Nimenomaan nyt kun sitä pohjakuntoa ei pystytä rakentamaan/ylläpitämään off-seasonilla, ovat loukkaantumiset todennäköisempiä. Tämä on ihan fysiikkaharjoittelun perusjuttuja. Datsyuk todennäköisesti tulee vetreänä sairauslomansa jälkeen, mutta koska sitä pohjakuntoa ei olla rakennettu, tulee se hiipuminen paljon todennäköisemmin kuin sen hyvän off-seasonin lomassa. Eihän se Selännekkään todellakaan niillä pätkäkausillaan sohvalla makoillut, vaan piti yllä sitä kuntoa ja valmistautui siihen loppukauteen.

Noh ei mies nyt kuitenkaan olisi ensimmäinen valmentaja joka ensimmäisellä kaudellaan kerää menestystä runkosarjassa. Ilmeisesti kuitenkin ajattelee lätkästä pitkälti samalla tavalla kuin Babcock. Cooper veti kanssa kaksi huikeaa runkosarjaa, mutta sitten playoffeissa nuo erot olivat selkeämmät kun vielä toisella kaudellakin oli ihan Babcockin hihnassa. Varmaan Detroitissakin vielä maksetaan kokemattomuudesta tai sitten mies oppii nopeasti tai jotain, eiköhän tuo vaihdos kuitenkin ole vaan piristysruiske. Paljon riippuu myös taas siitä kuinka paljon pelaajia on sairastuvalla, mielestäni kuitenkin Detroitia jatkuvasti vähetellään ja vuosi toisensa jälkeen osoittaa nämä epäilyt turhiksi. Mitenhän ois viime kausi mennyt jos Johnson olisi saatu pidettyä edes yhdessä pelissä kurissa?

Blashillin onnistuminen heti ensimmäisellä kaudella on toki mahdollista, mutta silloinkaan hän tuskin on lähelläkään Babcockia. Jon Cooper ei ollut viime kaudellakaan lähelläkään Babcockia valmentajana - se nähtiin tuossa playoffien ottelusarjassa. Ja juuri siinä se pointti onkin. Babcock kykeni melko munakkaalla tempulla melkein viemään sarjan Cooperilta, vaikka materiaaliero oli selkeä. Blashill tuskin pystyy siihen, koska hirveän moni ei siihen pystyisi.

Pidemmällä aikavälillä Blashillin tulo varmasti on ihan positiivinen asia, mutta puhuin juuri tulevasta kaudesta.

 

[Shard]

Asiahan ei todellakaan ole noin. Nimenomaan nyt kun sitä pohjakuntoa ei pystytä rakentamaan/ylläpitämään off-seasonilla, ovat loukkaantumiset todennäköisempiä. Tämä on ihan fysiikkaharjoittelun perusjuttuja. Datsyuk todennäköisesti tulee vetreänä sairauslomansa jälkeen, mutta koska sitä pohjakuntoa ei olla rakennettu, tulee se hiipuminen paljon todennäköisemmin kuin sen hyvän off-seasonin lomassa. Eihän se Selännekkään todellakaan niillä pätkäkausillaan sohvalla makoillut, vaan piti yllä sitä kuntoa ja valmistautui siihen loppukauteen.

Minä en näistä jutuista juuri tiedä, mutta Selänteeseen juuri mutuiluni perustin. Vanhoilla päivillään Teemu ei ilmeisesti enää muuten juuri pystynyt treenaamaan kuin pyöräilemään, kroppa ei kestänyt painojen kanssa puuhaamista tai näin olen lukenut. Eiköhön Pavelkin pysty jollakin tavalla kestävyysharjoittelunsa suorittamaan, sitä varten siellä ne ekspertit ovat.

 

[Dissonanssi]

Minä en näistä jutuista juuri tiedä, mutta Selänteeseen juuri mutuiluni perustin. Vanhoilla päivillään Teemu ei ilmeisesti enää muuten juuri pystynyt treenaamaan kuin pyöräilemään, kroppa ei kestänyt painojen kanssa puuhaamista tai näin olen lukenut. Eiköhön Pavelkin pysty jollakin tavalla kestävyysharjoittelunsa suorittamaan, sitä varten siellä ne ekspertit ovat.

Ei tuossa iässä enää juurikaan haeta ominaisuuksien parantamista. Treenaaminen off-seasonilla on pääosin ylläpitävää ja ennenkaikkea sitä peruskuntopohjan luomista. Peruskuntopohjaa ei luoda viikossa tai edes kuukaudessa. Oleellista on luoda se pohja sille, että palautuminen on mahdollisimman tehokasta suorituksien välillä.

Kyllähän nilkkaleikkaus aika pahasti rajoittaa tuota aerobisenkin treenaamista. Mieleen ei oikein tule kuin vesijuoksu ja sitten pyöräily siinä vaiheessa, kun nilkka kestää jo paremmin. Kaikenlaiset juoksemiset ym. lienevät kokonaan poislaskuista.

Joka tapauksessa tuollainen rajoittaa merkittävästi sitä valmistautumista. Siinä vaiheessa, kun nilkka kestäisi täysipainoisempaa treenaamista peruskuntopohjan luomiseksi, haluaa organisaatio ja valmennus Datsyukin jo kentälle. Tuskin siellä miestä pelikuntoisena pidetään kaukalon ulkopuolella joulukuussa rakentamassa pohjia loppukaudelle.

 

[Boogey]

Veikkaus / näkemys siitä missä mennään runkosarjan jälkeen:

-Atlanticin voittaa: Tampa, hyvä säilyvyys ja nouseva trendi jatkuu. Ero seuraaviin muodostuu lopulta selkeäksi yli 7 pts.

-Kotiedusta kamppailee ja pleijareissa kohtaa: Detroit, Montreal tässä järjestyksessä. Wingsillä samat perustelut nouseva trendi ja ei se Babcockin poistuminen lopulta näy liikaa. Habsille taas luvassa vaikeampi runkosarja, mutta kolmossija kuitenkin riittävällä erolla seuraavaan.

-Sijat 4 ja 5: Ottawa ja Florida. Ottawa raapaisee itselleen wildcard paikan paikkojen mennessä jälleen jakoon 4-4. Florida kamppailee viimemetreille mutta lopuksi käteen jää vain maantieteellinen paikka auringon alla.

-Sija 6: Boston - Hidastuu entisestään. Tuukkaa ei nappaa. Sweeney rupeaa uudistamaan lisää kesken kauden. Buffalo meinaa tulla ohi muttei ihan pääse.

-Sija 7: Buffalo - Nostaa profiilia selkeästi muttei vielä tämän ylemmäs. Hyökkäys toimii mutta pakisto vuotaa Gorgesin vielä keräillessä itseään loukkaantumisen jäljiltä.

-Sija 8: Toronto - Babcock haluaa yhden pitkän kesäloman ja top3 pickin.

 

[Shard]

Ei tuossa iässä enää juurikaan haeta ominaisuuksien parantamista. Treenaaminen off-seasonilla on pääosin ylläpitävää ja ennenkaikkea sitä peruskuntopohjan luomista. Peruskuntopohjaa ei luoda viikossa tai edes kuukaudessa. Oleellista on luoda se pohja sille, että palautuminen on mahdollisimman tehokasta suorituksien välillä.

Kyllähän nilkkaleikkaus aika pahasti rajoittaa tuota aerobisenkin treenaamista. Mieleen ei oikein tule kuin vesijuoksu ja sitten pyöräily siinä vaiheessa, kun nilkka kestää jo paremmin. Kaikenlaiset juoksemiset ym. lienevät kokonaan poislaskuista.

Joka tapauksessa tuollainen rajoittaa merkittävästi sitä valmistautumista. Siinä vaiheessa, kun nilkka kestäisi täysipainoisempaa treenaamista peruskuntopohjan luomiseksi, haluaa organisaatio ja valmennus Datsyukin jo kentälle. Tuskin siellä miestä pelikuntoisena pidetään kaukalon ulkopuolella joulukuussa rakentamassa pohjia loppukaudelle.

Olet varmasti oikeassa ja tietenkin vamma rajoittaa kuntopohjan rakentamista, mutta en pitäisi mitenkään erityisen epätodennäköisenä että Datsyuk saadaan playoffeihin hyvävireisenä. Se on nähty ettei pitkä kausi enää toimi hänelle, ja luultavasti etsimällä voisi löytää esimerkkejä pelaajista jotka ovat pelanneet hyvin missattuaan alkukauden. Enemmän varmaan niitä heikommin suorittaneita sitten. Datsyuk on kuitenkin poikkeuksellisilla ominaisuuksilla varustettu poikkeusyksilö.

 

[nabaloo]

Ihmettelin kyllä tuota Kassianin siirtoa Habseille, että eikö Nuckseilla sitten enää uskottu häneen vai oliko puitteita pahasti sitten kunnossa? Jos hän saisi ehjän kauden, niin tulee parantamaan selvästi. Harmittaa jälkiviisaana hänen treidaaminen Nuckseille, kun ei sitten Hodgsonista kuoriutunut tarvittavaa pelaajaa Sabresille. Tuollaisia pelaajia ei kuitenkaan hirveästi ole. Galchenyuk oli jo viime kaudella hyvä, mutta jäikö sitten liikaa yksin? Voisin myös kuvitella, että ensi kaudella häkki heiluu enempi. Jos nyt ei Pricea lasketa, niin yhdestä kenttäpelaajasta olen kyllä kateellinen Habseille, ja se on P.K Subban. Kausi kaudelta parantanut ja oli viime kaudella melkoinen sensaatio kiekon kanssa ja viivalla. Pisteet olivat kyllä jo sitä luokkaa, että siitä parantaminen on jo melkoinen saavutus, myös hänen peliaikansa ja se työmäärä minkä hän tekee jäällä on fantastista. Loukkaantumisiakaan ei ole tullut oikeastaan yhtään.

Jotenkin muistin, että noita yhden maalin voittoja olisi ollut enempikin, mutta muisti taisi pettää.

Ensi kauden veto ketjuun voisi ottaa skaban, kumpi on paremmalla sijalla, Sabres vai Leafs. Luottoa löytyy.

Mainitsemasi Subban ja Galchenyuk ovat kyllä molemmat myös tärkeitä palasia ensi kauden joukkueessa. PK:n nostaisin Pricen taakse toisiksi tärkeimmäksi pelaajaksi. Sen verran hyvin on mies pelannut, että kaipa sitä Norris-ehdokkuutta on taas odoteltava. Galchenyukilta taas odotan samanlaista läpimurtoa, johon Ryan Johansen ylsi toissa kaudella, eli nousua noin 60 pisteen pelaajaksi. Mikäli rooli natsaa, niin tämän pitäisi olla varmaan ihan realismia, sillä kehitys on kuitenkin ollut suht tasaisen varmaa. Kunhan nyt ensiksi saadaan vain sopimus aikaan.

Voin kyllä hyvin tuohon vetoon tarttua, sovitaan vaikkapa lähempänä kauden alkua tarkemmin. Sitten en kyllä lähde mukaan, jos vielä ennen kauden alkua käy niin, että esim. JVR ja Phaneuf ovat molemmat kaupattu pois, ja Torontossa alkaa ihan kunnon tankkaaminen. En kyllä ihan tähän usko, kun esim. Kadrillekin sorvattiin vuoden show me -diili, ja organisaation suurimpiin lukeutuvan nuoren lupauksen on hieman vaikea näyttää taitonsa joukkueessa, joka pyrkii lähes tarkoituksenmukaisesti häviämään ottelunsa. Jotkin muutkin signaukset kuten Matthias viittaavat ehkä siihen, että tuota Toronton kelkkaa yritetään vielä jotenkin ''vaudissa'' kääntää. Vaikka eihän tuota viime vuosien menoa kyllä kovin vauhdikkaaksi voi kutsua. Sovitaan tästä vedosta tosiaan tarkemmin vaikka yksityisviestillä, ettei mene ihan ohi aiheen.

Itse ehkä hieman kummeksun sitä monessa viestissä esilletuotua ristiriitaa, että vaikka Babcock nähdään niin kovaksi tekijäksi, että pystyy estämään Toronton kunnon sukelluksen, niin siitä huolimatta kukaan ei näe Detroitin valmennuksen heikentyneen.

Jos mietitään ko. divisioonan valmentajia, niin kyllähän se suurin kysymysmerkki ja arpalippu on juurikin Detroitin valmennus. Kaikilla muilla valmentajilla on näyttöjä ja kokemusta NHL:stä. Kuitenkin moneen kertaan on nähty, että AHL:ssä hyvin menestyneet valmentajat voivat flopata isoissa valoissa pahastikkin. Ja vaikka nyt ei puhuttaisi mistään flopista, niin ei Blashill oikein mitenkään voi olla ekalla kaudella valmentajana edes lähelläkään Babcockia.

Puhumattakaan sitten siitä, että Detroitin veteraanit ovat taas vuoden vanhempia, ja Datsyuk menettää kaudesta ainakin 1-2 kuukautta sekä 37-vuotiaalle elintärkeän off-season-harjoittelun nilkkaleikkauksen vuoksi. Jotta Detroitin voisi sanoa selvästi vahvistuneen, tulisi Brad Richardsin kyetä ottamaan roolia muutenkin kuin helpompien minuuttien muodossa ja Mike Greenin olla muuta kuin kolmosparin ylivoimaspesialisti. Tai sitten joukkueen sisäistä kasvua täytyy tulla todella paljon ja odottamattomilta tahoilta, mikä ei toki ole poissuljettua.

Mielestäni divisioonan kärkikaksikko on aika selkeä: Tampa ja Montreal. Tämän jälkeen tulee aika tasainen poppoo, johon kuuluvat ainakin Boston, Florida, Ottawa ja Detroit. Buffalo voi kuulua joko ensinnä mainittuun porukkaan tai sitten Toronton kanssa pohjakastiin. Boston ja Ottawa ovat todennäköisimmät valahtamaan tuosta porukasta selkeästi pohjemmalle Toronton (ja mahdollisesti Buffalon) kanssa.

Jos vain T.Murray ja Bylsma saavat tuon pelisysteemin toimimaan edes jotenkuten (mikä nyt ei pitäisi olla kovin epätodennäköistä, huomioiden molempien kokemustaustan), eikä pelaajistossa tapahdu ennakko-odotuksiin nähden suuria floppeja, on tuohon porukkaan tuon kärkikaksikon jälkeen hyvät mahdollisuudet Buffalon kiilata. Playoff-paikkaan vielä ensi kaudella en jaksa millään uskoa Buffalon osalta. Siitäkään huolimatta, että sentteristöstä tuli divisioonan heikoimmasta yksi divisioonan vahvimmista.

Itse olen myös samoilla linjoilla tuon Wingsin valmentajatilanteen kanssa kuin @Shard . Uuden valmentajan pelikirja muistuttaa hyvin paljon Babcockin vastaavaa. Valmennus on heikentynyt, mutta näkisin, että paljon nähnyt, kokenut ja kiponkin voittanut joukkue pystyy suoriutumaan kaudesta enemmän kuin hyvin. Tämän lisäksi myös uudet vahvistukset sopivat detroitilaiseen jääkiekkoon, joten näkisin kokonaisuuden olevan plussan puolella.

Datsyukin loukkaantuminen on tietysti Detroitille kova isku, koska kuten mainitsit, niin off season menee ainakin jossain määrin plörinäksi, eikä tämä voi tietenkään olla näkymättä miehen otteissa. Richardsille voi silti kuitenkin olla niitä ns. helppoja minuutteja tarjolla, sillä Zeta varmaankin nappaa Datsin paikan tuosta ykkösen keskustasta niin kauan kuin Taikuri on telakalla, ja hoitaa loistavana 2-suunnan sentterinä nuo pahat minuutit pois. Toki tällöin Zetan paikalle laitaan/2. ketjun keskelle jää aukko, mutta esim. Pulkkiselta varmaankin odotetaan oikeasti tulosta hyökkäyspäässä. Tämä on mielestäni ihan realistista. En tietenkään väitä Pulkkista Zetan tai Datsin veroiseksi pelaajaksi, mutta kyllähän tuolta Detroitin hyökkäyksestä sen verran leveyttä löytyy, että jotain loukkaantumisiakin se kestää.

Greenkään ei ole samassa vedossa kuin joskus, mutta kuitenkin selvä parannus verrattuna Zidlickyyn. Ei hänestä varmaan kärkiparin pakkia enää saada, mutta top 4 rooli on varmaankin täyttä realismia. Trotz nyt vaan sattuu olemaan sen verran puolustusorientoitunut ukko, että kun Capsissa kerran löytyi kaksin kappalein kokonaisvaltaisesti parempia oikealta ampuvia pakkeja, niin tällöin Greenille jäi kolmosparin minuutit ja vastuu ylivoimalla. YV:llä miehellä tulee Wingsissäkin varmasti olemaan iso rooli kuten mainitsit.

 

[Plenderi]

Veikkaan että Babcockin arvoa voi ensi kauden sijoituksen perusteella arvioida ennemmin Detroitin (vaikkakin joukkue vahvistuikin) kuin Toronton sijoittumisella. Toronto voi hyvin muokata kokoonpanoa vielä roimastikin ja nimen omaan myyjänä.

Veikkaan myös, että Toronto hakee hyvää sijoitusta Draftiin, mutta ei välttämättä tiettyä pelaajaa. Tosin jos lotteryn voittaa ei varmaan vuoroansa aktiivisesti kaupittele, mutta muuten tehnee kauppoja monistaakseen vuorojansa tämän kesän tapaan. Siellä on scouttipuolella paljon aktiiviteettiä. Saa nähdä..