Assassin's Creed -sarja

[jalperi]

Tätä samaa kaipaan itsekin. Valhalla kun sijoittuu Norjaan ja Englantiin alkaen vuodesta 873 AD, niin pelintekijät ovat voineet kohtuullisen vapaasti kehittää kyliä ja kaupunkejaan. Sekä lisätä brittien karttaan kaikkea ylimääräistä roomalaisrauniota. Siellä on muutama vanha katedraali (mm. Canterbury ja Winchester), mutta nekin ovat todellisuudessa pistetty maan tasalle ja rakennettu uudet tilalle tämän pelin aikajakson jälkeen.

Eurooppaa on täynnä vanhoja todella upeita kaupunkeja, joista voisi mallintaa seuraavaan peliin huikeita pelipaikkoja. Itse toivoisin AC peliä 1700-luvun alkuun Suuren Pohjan Sodan aikaan (linkki Wikipediaan). Ruotsin Valtakunta ja nuori kuningas Kaarle XII (mm. Sabatonin levystä tuttu Carolux Rex) joutui naapurivaltioiden hyökkäyksen kohteeksi, joka johti 20-vuotiseen sotaan Ruotsin ja suuren liittouman (Venäjä, Tanska, Preussi, Puola-Liettua ym.) välillä. Tuosta ajasta saisi varmasti kyhättyä melkoisen tarinan useissa eri kaupungeissa ja useita eri kuninkaita ja sotapäälliköitä seuraten (mm. Pietari Suuri).

Peliin voisi sijoittaa mm. Tukholman, Kööpenhaminan, Amsterdamin, Dresdenin, Hampurin, Riian ja monia muita hienoja paikkoja miten ikinä tarinaa haluakaan johdattaa. Päästä samoilemaan noissa kaupungeissa 300 vuotta sitten olisi kyllä melkoisen upeaa. Luonnollisesti tarinan pitäisi alkaa ennen maaliskuuta 1697 että siinä olisi vielä Tre Kronor, eli Tukholman vanha linna jonka tilalle rakennettiin sitten nykyinen Kuninkaanlinna.

Tuskinpa tällainen ihan heti toteutuu, mutta ainahan sitä saa haaveilla.

Itse taas toivon peliä joka sijoittus 30-vuotiseen sotaan Keski-Euroopassa. Siitäkin sais melkosen pelin.

Vaikka toki Suuri Pohjan sotakin mielenkiintonen olisi.

 

[Ted Raikas]

Kuljen tässä pelisarjassa aika jälkijunassa. Juuri eilen sain Unityn päätökseen. Joku masokismi ajaa aina tämän sarjan äärelle, vaikka se yleensä tarkoittaa myös totaalista väsymistä, kun niitä sivutehtäviä ja esineiden yms. härpäkkeiden keräämistä ei meinaa osata lopettaa, joskin jossain kohtaa tyrehtyy se into. Varsinkin jos sattuu pelaamaan päätarinan loppuun sitä ennen. Joka tapauksessa tavoite on ollut pelata pääsarjan kaikki pelit järjestyksessä, vaikka jotkut osat ei ehkä ennakkoon niin houkuta tai ole saaneet kehuja. Unity muistaakseni ilmestyessään sai aika paljon haukkuja. Osin ymmärrän, osin en. Pariisi laajuudessaan oli kyllä mainio ympäristö ja ihmeemmin muita paikkoja ei jäänyt kaipaamaan, vaikka varhaisimmissa osissa oli mukavaa myös ratsastaa ja vaeltaa maaseudulla ja maastossa ja pienemmissä kylissä. Pariisin lukuisat rakennusten sisätilat, katakombit sun muut paikkasi hyvin. Tarinallisesti peli oli hitusen pettymys, koska odotin, että se olisi vahvemmin myötäillyt Ranskan suuren vallankumouksen tapahtumia ja vyöryttänyt historiallisia henkilöitä ja näiden kohtaloja ruudulle. Monessa kohtaa ne oli enemmänkin viitteellisiä tai sidottuna sivutehtäviin. Hiukan harmi. No, ymmärrän, että keskiössä on assasssiinien ja temppeliherrojen ikiaikainen kamppailu ja henkilökohtaiset kuviot, mutta odotin joillekin historian avainhenkilöille isompaakin roolia (kuten Robespierre, Danton, Marat, Napoleon ja keitä näitä nyt olikaan.)

Näinkin ihan viihdyttävä ja näyttävä paketti kuitenkin. Ei aiempiin osiin nyt tuonut pyörän uudelleen keksimistä, jos nyt en sitä odottanutkaan. Ainakin oli muutaman aiemman osan jatkuvaan purjehtimiseen ja pikkukyliin ja kaupunkeihin hiukan vaihtelua tuollainen todella massiivinen kaupunkimiljöö kiehtovassa ajankohdassa. Hiukan tuli AC II / Brotherhood -viboja, mikä oli posiitiivista. Muutoin ei kyllä noille peleille vetänyt vertoja. Taitavat edelleen olla pelisarjan parhaat osat.

Jossain kohtaa kun taas jaksaa, niin Syndicate olisi vuorossa.

Itseäni kiinnostaisi Yhdysvaltojen sisällissota tapahtumana, mutta voi olla ehkä liian arka aihepiiri, että tuskin tulee tapahtumaan. Lisäksi pelisarja on viimeaikoina hypännyt ajassa rutkasti taaksepäin. Joku laajempi ristiretkien aikaan sijoittuva tarina, osin vaikkapa Eurooppaan olisi myös mieleinen. Sarjan ensimmäinen osa aikanaan oli turhan yksinkertainen ja suppea, vaikka tapahtumapaikka ja idea olikin mainio. Unityn alku oli kiehtova, kun sivuttiin Jacques de Molayn ja muiden temppeliherrojen kukistumista ja teloitusta. Lisää keskiaikaa, kiitos!

 

[ipaz]

Itse taas toivon peliä joka sijoittus 30-vuotiseen sotaan Keski-Euroopassa. Siitäkin sais melkosen pelin.

Vaikka toki Suuri Pohjan sotakin mielenkiintonen olisi.

Erinomaisen hyvä idea tuokin.

 

[disco-stu]

Olen @Ted Raikas kanssa samassa kelkassa, eli pieteetillä tulee AC-maailmaa tahkottua. Aloitin läpipeluuprojektin alusta asti jo varmaan viitisen vuotta sitten ja X360 pelasin AC III asti. Juuri männä viikolla sain vasta Black Flagin 100% suoritettua eli kohtuu hidas on tahti. Seuraavaksi sitten Unity tulille. Saapa nähdä monenko vuoden projekti siitä tulee.

Kyllähän tuo AC II on ollut se kovin tekele näistä pelaamistani ja Black Flag sitten sopivan erilaisena ja älyttömän laajana hyvä kakkonen. Kolmosessa oli jotain kontrollihäröilyä ja sitä metsäpööpöilyä muistaakseni liikaa - aikakausi äärimmäisen mielenkiintoinen! Mitä tossa noita tuoreempia olen seuraillut emännän pelatessa, niin aika kauas on valuttu siitä alkuperäisestä AC:n ideasta ja kovin vähän mitään Assassin-meininkiä tuntuu olevan. Vaikutti paljon enemmän ihan perus ropeilulta tai tombraiderilta, mutta annetaan sauma sitten kun sen aika on. Eli näillä näkymin joskus 2030-luvulla.

 

[Ted Raikas]

Black Flag ollut myös oma ehdoton suosikki tuon II ja Brotherhood jälkeen. Revelations toki täydentää Ezio-saagan, mutta joistain hienoista hetkistään huolimatta ei vedonnut yhtä vahvasti kuin nuo Italian seikkailut. Outo pelisarja, koska periaatteessa aivan helvetisti itseään toistava ja harvoin tarjoaa mitään mullistavan uutta, mutta historiallinen konteksti ja oikeita historiallisia tapahtumia sivuava juonikuvio, varsin vapaa liikkuminen ja kruununa täysin överiksi vedetty salaliitto/newage hupsuttelu on jotenkin tenhoava yhdistelmä. Kuten sanoin, jonkinlainen masokistisuus tähän pelisarjaan liittyy olennaisena, että jaksaa pelata osa toisensa jälkeen. Tiedän, että jotkut taisi luovuttaa jo siinä Brotherhoodin ja Revelationsin kohdalla.

 

[Laitela]

Black Flag ollut myös oma ehdoton suosikki tuon II ja Brotherhood jälkeen. Revelations toki täydentää Ezio-saagan, mutta joistain hienoista hetkistään huolimatta ei vedonnut yhtä vahvasti kuin nuo Italian seikkailut. Outo pelisarja, koska periaatteessa aivan helvetisti itseään toistava ja harvoin tarjoaa mitään mullistavan uutta, mutta historiallinen konteksti ja oikeita historiallisia tapahtumia sivuava juonikuvio, varsin vapaa liikkuminen ja kruununa täysin överiksi vedetty salaliitto/newage hupsuttelu on jotenkin tenhoava yhdistelmä. Kuten sanoin, jonkinlainen masokistisuus tähän pelisarjaan liittyy olennaisena, että jaksaa pelata osa toisensa jälkeen. Tiedän, että jotkut taisi luovuttaa jo siinä Brotherhoodin ja Revelationsin kohdalla.

Saattaa johtua siitä, etten koskaan AC II tai Brotherhoodia ole pelannut, mutta pomppasin sarjaan Revelationin kohdalla, enkä kyllä ymmärtänyt mikä sarjassa oli niin kamalan hienoa. En edes läpi jaksanut kyseistä peliä pelata, vaikka kahdesti yritinkin. AC III näytti aikanaan hienolta ja Amerikan vapaussodan aikaan sijoittuvana mielenkiintoiselta ja äärimmäisen paljon erilaisemmalta kuin Revelations, joten olihan se saatava. Sen jaksoi pelata loppuun, mutta uutuuden viehätyksen jälkeen kävi hieman rasittavaksi.

AC IV oli kyllä sitten jackpot, missään vaiheessa ei tylsistyttänyt ja lopulta harmitti kun tarina ennen pitkää tuli päätökseensä. Laivataistelu myös hiton hauskaa loppuun asti, mutta lopussa maksimiin päivitetty laiva kyllä raiskasi kokonaisia laivastoja tieltään. Juu ollaan kaikkeen kykeneviä Assasiineja, mutta jotain rajaa, laivataisteluista tuli triviaaleja.

Unity oli idealtaan kunnianhimoinen. Ranskan vallankumous mielenkiintoinen tapahtumana ja odotin vähän sellaista Romea & Julia kehityskulkua Arnolle ja Eliselle, harmillisesti tarina ei sitten kovin kummoinen ollut. Ei missään nimessä huono, mutta asetelmasta olisi mielestäni voinut saada paljon enemmän irti. Jokseenkin haaskattu mahdollisuus.

Paineet sarjaa kohtaan alkoivat kasvamaan tuon Unityn aika karsean julkaisun jälkeen ja sarjaahan melkein patistettiin tauolle. Sille se sitten Syndicaten jälkeen jäikin 2015 ja tuli takaisin "uudesti syntyneenä". Idea Syndicaten "jengistä" ei oikein sytyttänyt, aikakausi tylsempi edellisiin verrattuna, silti mielenkiintoinen osittain siksikin, kun ei noita 1850-1900 haarukkaan sijoittuvia pelejä liiaksi ole, ei ainakaan isoja julkaisuita. Kaikesta huolimatta Syndicaten tarina piti ainakin minua selvästi paremmin otteessaan, kuin Unityn. Onnistunut "kunnianpalautus".

Aikanaan huhut kertoivat AC-sarjan palaavan 2017, mutta lähtökohtaisesti olin jopa pettynyt kuullessani sarjan siirtyvän kaukaiseen menneisyyteen, antiikin Egyptiin. "Näkemättä paskaa ja ei varmaan tule kiinnostamaan". Juonihan karkasi aika pahasti aiemmista, joissa silti tämä Assassiinien ja Templarien hippailu roikkui enemmän tai vähemmän mukana. Ok Originssin aikoihin Assasiinit "perustettiin", mutta silti karattiin aika kauas siitä "ytimestä". Silti todella onnistunut peli ja pidin oikeasti tarinastakin. Odotin milloin Bayek pääsee tuikkaamaan Cleopatraa, mutta ei se sit perkele päässykää! Sil oli se Aya, eikä sitten oikein kehdannu upgradetakaan...

Odyssey sitten oli taas uusi "täh"-elämys. Miten vielä Originssista joku 400v taaksepäin sijoittuva Odysseya enää liittyy Assassiini-tarinaan mitenkään? No ei se mielestäni liitykään ja Odyssey on minusta enää vain nimellisesti Assassin´s Creed. Samalla isompi ja pidempi ei aina olekaan hyvästä. Yleensä valitan aina, että pelien tarinat ovat liian lyhyitä. Odysseyassa ei tätä ongelmaa ollut ja vielä tänä päivänä on dlc Fate of Atlantiksen viimeinen osa kesken. Ostin pelin kuitenkin jo lokakuussa 2018. Maailma on suuri, mutta isoilta osilta merta. Seilaaminen Egeanmerellä oli ihan hauskaa jonkin aikaa ja laivan päivitysmahdollisuudet pitivät homman mielekkäänä, mutta ei hitto siitä tuli ennen pitkää puuduttavaa. Hienoja värikkäitä maisemia Kreikasta kylläkin. Maisemat hienommat kuin Originssissa, mutta tarina jää kyllä selvähkösti Originsin taakse.

Valhallaa en olekaan edes ostanut. Ei sillä etteikö kiinnostaisi, mutta jokseenkin vituttaa, ettei saa kuin Uplaysta ja Epicistä, koko sarja sieltä Revelationista asti kuitenkin Steamissa. Ostan varmaan Uplaysta ( ja tiedän, että joka tapauksessa tarvitsen Uplay-tilin pelatakseni Ubisoftin pelejä) jahka tulee sievoiseen alennukseen (kenties ensi kesänä?), mutta osin ostamisintoa hillitsee myös ikääntyvä koneeni. Sen verran olen hifistelijä, että peliä pitäisi pystyä pelaamaan vähintään high-asetuksilla mieluusti toki napit kaakkoon, mutta jos joudun liikaa tinkimään grafiikoista, jätän pelin mieluummin odottamaan aikoja, jolloin omaan taas koneen, jossa on aikansa uusimmat herkut. Mitä olen katsellut ja arvioinut, on loikka suorituskyvyn vaatimuksissa selvästi Odysseyasta Valhallaan (2018 --> 2020) isompi kuin Originsista Odysseyaan (2017 --> 2018). Sen selittää välivuosi Odysseyn ja Valhallan välissä.

 

[Buster]

Itse olen kanssa ollut AC-sarjassa mukana ihan alusta saakka. Jostakin näin, että tollanenkin peli on olemassa ja historia + parkour-henkisyys (se oli cool sillon 2007-2008, esim. ranskalaiset District -elokuvat) iski kuin tuhat volttia. Siisti kuin mikä ja niiden isojen aitojen rakennusten - kirkkoja ja temppeleitä - huipulle oli oikeasti vaikeaa ja aikaa vievää navigoida, kun sinne vei vain tietty reitti ja ei ollut aina ihan selvää, mistä pystyy ottamaan kiinni. Siinä samalla sitä sitten pysähtyi fiilistelemään itse sitä rakennustakin. Itse peli oli kuitenkin kaiken avoimuuden, maaseutujen ja eri kaupunkien jälkeen hyvin itseään toistava - ja buginen. Sen kuitenkin pelasti loistava loppukoukku tarinassa.

AC 2 olikin jo sitten ihan eeppinen tarinaa pohjustavine lyhytelokuvineen. Ezio oli hyvä hahmo ja Borgioiden aika valtavan kiinnostava, peli immersoi sisäänsä aivan huolella. Siitä sitten jatkot vielä Brotherhoodiin. Yksilöisin tarkemmin jos muistaisin, miksi se oli niin hyvä. Tässä vaiheessa tietysti jo ykkösessä alkanut Desmond Milesinkin tarina oli oikeasti selkeä ja kiinnostava, että mitä sieltä lopulta tuleekaan esiin. Pidin myös valtavasti niistä Eedenin omenan taipaleen jäljittämisestä läpi historian ja siihen liittyneistä sivutehtävistä. Joskus niiden sivupelien parissa vierähti hyvinkin paljon aikaa, koska en halunnut millään katsoa netistä mitään vastauksia, vaan keksiä ja löytää vastauksen itse.

Revelations sitten oli pienoinen pettymys. Konstantinopolille ei hirveästi lämmennyt, mitään uutta pelissä ei varsinaisesti ollut ja en siitä näin jälkikäteen edes muista juuri mitään.

AC 3 taas kuuluu omiin suosikkeihin sarjassa. Jälleen eziomaisesti hyvä päähahmo simppelin tehokkaalla ja sympaattisella tarinalla, jossa ehditään nähdä mistä hän tulee, mitä hän on menettänyt, miksi hän taistelee. Luminen metsä, kalliot ja luonnonläheisyys iski, minkä ohella opettelin pelistä löytyvät muutamat vanhat lautapelit innolla. Ja tietysti Yhdysvallat miljöönä ja sen vapaussota siihen päälle. Maailma oli niin valtava ja liikuin siellä erittäin mielelläni. Pelasin lähes loppuun saakka käyttämättä ollenkaan fast travelia.

Black Flag kuuluu monien suosikkeihin, mutta itse en hirveästi lämmennyt tuolle laivatouhulle. Olen kaikki nurkat nuohoava pelaajatyyppi ja jotenkin se laivaan kapuaminen, ruorin kohdalta sen haltuunottaminen, liikkuminen haluttuun paikkaan, ruorista poistuminen, veteen hyppääminen, uiminen haluttuun paikkaan, alkoi vähän ottaa kärsivällisyyden päälle. Ja sitten kun ei heti joka paikkaan tavallaan päässyt, kun laiva oli alussa niin heikko, että piti vältellä vahvoja vihollisia ja tiettyjä paikkoja. Muuten tietysti kovaa tavaraa oli peli sivutehtäviään myöten ja itse pidin seiloreiden lauluista.

Roguen olemassaolo multa jäi aikanaan huomaamatta, enkä ole sitä tähän päivään mennessä pelannut. PS4:lla sitten alkoikin Unityn ja Syndicaten myötä kyseenalaistaa, että jaksaako tätä vuosittain ilmestyvää sarjaa enää pelata, kun sen parhaat päivät tuntuvat olevan takanapäin ja tuo Animus-juonikuvio alkaa olla jo sellaista höttöä, ettei enää ymmärrä yhtään, miten se liittyy mihinkään aiempaan ja vielä vähemmän kiinnostaa, että tuleeko se tulevaisuudessa johtamaan yhtään mihinkään. Tarinat eivät myöskään kietoutuneet enää yhtä vahvasti ja suoraan historian tapahtumiin (tapettiin historiallisia hahmoja, voitettiin vapaussodan taisteluita), vaan historiallinen aika alkoi olla yhä enemmän ja enemmän pelkkä tausta.

Syndicaten jälkeen olin päättänyt luovuttaa sarjan suhteen, mutta kun porukka kehui Originsia, niin pitihän siihen lopulta tarttua. Kontrollit oli vaihtuneet ja peli oli luonut nahkansa ihan uudelleen. Kun siihen lopulta tottui, niin peliä tuli hakattua joululomilla paljon ja ilolla. Pyramidien nuohous toi vähän mieleen AC2:sen, vai Brotherhoodin kirkkojen salaisuuksien paljastamisen, tai 3:sen mainiot katakombit. Oli jälleen läsnä sellainen lapsenomainen ilo, että mitä kaikkea tämä tuore peli vielä tuokaan nenän eteen ja sitä ei jarruttanut edes vähän tyhjäpersoonainen maitonaama päähahmona.

Odyssey sitten taas herätti ihmetystä, kun jälleen AC-peli ilmestyy jo vuoden kuluttua edellisestä. Mutta antiikkinen Kreikka jos mikä kutkutteli mieltä. Valitsin vieläpä naisen päähenkilöksi, koska tämä valinta varmastikin toisi pienen lisämausteen kokemukseen. No ei tuonut muuten kuin pelaajan pään sisällä, kun paljastui hyvin nopeasti, miten peli on käsikirjoitettu hahmovalinnan osalta neutraaliksi ja jopa enemmän mieshahmolle. Ja itse peli oli samaa vanhaa kuin Originsissa, että sitä pitäisi jaksaa uudet 100 tuntia. Ateenaan päästyäni alkoi väsyttää ja sitten lähinnä vetelin pelin pikavauhtia päätökseen yrittäen samalla tehdä edes nuo kaikki mielenkiintoisimmat sivutehtävät netin opastamana.

Nyt sitten kaikesta huolimatta Valhalla on jälleen tuossa muoveissa odottamassa vuoroaan. Mitään en pelistä tiedä, mutta vähän on fiilis jälleen sellainen, että ellei kolahda, niin olisiko aika hypätä junasta pois. Piti jäädä jo hankkimatta, mutta kun porukka on täällä hehkuttanut.

 

[Konteksti]

Olen myös roikkunut alusta asti enemmän tai vähemmän tämän sarjan mukana. Ensimmäinen osa aikanaan kiinnosti ja koukutti, kun toi lopulta sen aikaiseen pelimaailmaan aika paljon uutta kehiin. Entistä vapaampi liikkuvuus pelimaailmassa, "getting away with murder"-tyylinen toteutus ja oman laisensa tarina koukuttivat.

Olin vielä Ezio-trilogiassa mukana ja Brotherhood on vieläkin yksi suosikkipelejäni sarjassa. Revelations sekoitti tuon "oikean" maailman pakan jo sitten niin huolella, että lähtölaskenta (väli)pudotukselle oli alkanut.

Välillä AC3 ja AC Unity sarja uudistui lähinnä vain laivojen mukaan tulolla, muuten omaan makuun alkoi olla liikaa toistoa ja tarinan ja ympäristön muutos eivät juuri mielenkiintoa tuoneet. Unity jäi minulta kokonaan kesken ja Syndicatea en edes hankkinut.

2017 sitten liekki sarjaan syttyi uudelleen, kun olin sairaslomalla työuupumuksen vuoksi ja samana päivänä kun saikulle jäin, lähdin extempore Gamestopin yömyyntiin Originsia varten tasan nolla perehtymisellä millainen peli on kyseessä. Ajattelin tuolloin vain, että saisipahan jotain mieluista tekemistä, joka vie pidemmän aikaa ajatukset pois arjen paineista. Ja toden totta, olihan tuo ensimmäinen uudella pelimekanismilla toteutettu peli sarjaan ja varsin erinomaisesti vieläpä. Odyssey oli tälle hyvää jatkoa, vaikka ympäristö muuttui toki täysin. Itse myös valitsin naishahmon tähän, mutta kuten aikaisemminkin todettu, itse tarina ei vedonnut samalla tapaa. Molemmat näistä tuli kuitenkin Koronavuonna 2020 platinoitua (koska yllättäen ei parempaakaan tekemistä ollut) ja Originsista lisäosatkin.

Nyt sitten Valhalla menossa (alussa) ja ainakin toistaiseksi olen vielä ihan mukana. Maisemat vakuuttaa ja toki PS5 uutuuden viehätys ja kuulokkeiden uutuuden viehätys vaikuttavat, oli sisältö lopputulokseltaan millainen tahansa. "Oikean" maailman puolella en ole vielä kertaakaan käynyt, vaan siltä en paljoa jälleen odota.

Noin yleisesti toivoisin, että sarjassa otettaisiin happea rauhassa, eikä julkistettaisi n. vuoden välein uutta osaa about samoilla spekseillä, mutta uudella tarinalla. Ainakin alustavasti Valhalla, vaikka toistaiseksi olen pitänytkin siitä, vaikuttaa nyt kolmannelta painokselta tähän uusimpaan sykliin samoilla mekaniikoilla ja on vaarana taas luisua tuohon AC1 - Syndicate -sykliin.

 

[Buster]

Nyt sitten kaikesta huolimatta Valhalla on jälleen tuossa muoveissa odottamassa vuoroaan. Mitään en pelistä tiedä, mutta vähän on fiilis jälleen sellainen, että ellei kolahda, niin olisiko aika hypätä junasta pois. Piti jäädä jo hankkimatta, mutta kun porukka on täällä hehkuttanut.

Jätin kesken n. 10 tunnin jälkeen ihan sillä ajatuksella, että ei enää jaksa 60 tuntia panostaa peliin, joka ei kiinnosta tarinaltaan tai pelattavuudeltaan. Tiedän jo aiemmista osista, että vaikka sinällään sitä pelaa mielellään, niin en ole ihan varma, että onko se enää hauskaa ja nautittavaa. Menee itsellä siihen paikasta toiseen juoksemiseen ja sitten sitä huomaa hajoavansa pikkuasioihin. Kuten dialogin skippauksessa saattaa joutua odottamaan hetken ennen kuin hahmo laukoo seuraavan pätkän dialogia ja raideissa pitää odottaa aina kaveria avaamaan ovet ja arkut, johon menee hetki ja sitten odotellaan sen animaation läpimenoa. Tai että ylipäänsä joissain tehtävissä pitää sillä syöpäisellä korpinsilmällä etsiä yläilmoista, että missä joku kaveri luuraa, vaikka kuinka on eksploraation asettanut helpoimmalle tasolle ajansäästömielessä. Eikä tuo taistelukaan ole enää niin hauskaa ja fortteihin saa vain juosta etuovesta sisään, eikä tunnu että niitä on hirveästi edes viitsitty suunnitella siten, että siellä voisi tehdä siistejä asioita. Alkuperäisissä AC:ssa taisteli mielellään ja siitä sai tyydytystä, jos vaikka pelkällä hidden bladella painoi väistellen 8 vartijan ryhmittymän kumoon.

Pirusti kerättävää ja toteutettavaa (ironisesti liikaa pelattavaa), joka ei anna hirveästi tyydytystä, kun tekeminen perustuu toistolle kyllästymiseen asti ja asioissa on venytyksen maku läsnä juonta myöten. Vanhoista peleistä löydetty tuo eniten vihaamani elementti takaisin, eli tuulessa liikkuvien sivujen metsästys. Niille edelleen animoitu tiukka reitti, jossa ei virheitä sallita ja sitten jos se sivu ehtii sen reitin kulkea loppuun, niin täytyy kömpiä aloituspisteelle takaisin ja yrittää uudestaan.

Selkeästi kyseessä on edeltäjiensä tapaan hyvä peli. Tai ainakin pirun ison maailman omaava sellainen, jossa on paljon tekemistä. Ihan niin kuin jokaisessa muussakin nykyajan AAA-pelissä.

Edellisessä viestissä unohtui mainita myös, että AC:ssa oli alkuaikoina läsnä harmaiden sävyjä. Niin assassiineissa kuin temppeliritareissa oli hyvät ja huonot puolensa. Oli kyse sodasta, jossa vastakkain oli kaksi moraalisesti yhtä kyseenalaista ryhmittymää. Nyt tuntuu, ettei enää edes muisteta, mistä alkujaan pelissä oli kyse.

 

[ipaz]

Päättyykö tämä peli ikinä? Sain vihdoin ja viimein kaikki päätehtävät tehtyä ja tässäkö kaikki nyt sitte oli? Ei mitään lopputekstejä tai hienoja cinema-pätkiä siitä miten hommat saatiin maaliin tai että miten tästä eteenpäin. Eivor vaan heräilee kylästään ja eikun seuraavaan päivään. Pyh.

 

[ipaz]

Valhalla julkaistiin marraskuussa 2020 ja nyt on seuraavasta pelistä vuotanut tietoja maailmalle. Ubisoft vahvisti nimen olevan Assassins Creed Mirage ja tarina sijoittuu Baghdadiin. Päähenkilönä on ilmeisesti Valhallassa sivuroolissa ollut Basim. Lauantaina 10.9. julkaistaan pelistä virallisemmin Ubisoftin toimesta, mutta Cinematic trailer löytyy jo ympäri Youtubea.

Huhujen mukaan peli tekee kunniaa ensimmäiselle AC:lle ja kartta on huomattavasti pienempi kuin aiemmat melkoisen valtavat pelialueet. Vaaniminen ja 'salamurhaaminen' tuodaan taas framille, mikä on vain hyvä asia. Myös ihka ensimmäisestä, 2007 julkaistusta AC:sta on tekeillä Remake.

Linkki: https://www.youtube.com/watch?v=g_Zbfr6GXvE

edit. vaihdoin tuon Youtube-pätkän Ubisoftin viralleseen mainokseen la 10.9. illan Showcaseen.

 

[NakkiFakiiri]

Huhujen mukaan peli tekee kunniaa ensimmäiselle AC:lle ja kartta on huomattavasti pienempi kuin aiemmat melkoisen valtavat pelialueet. Vaaniminen ja 'salamurhaaminen' tuodaan taas framille, mikä on vain hyvä asia.

Tämä olisi kyllä kova. Lähes kaikki AC:t on tullut vuosien varrella pelailtua, mutta viimeisten kanssa homma on tuntunut jo melkoiselta pakkopullalta ja velvollisuudentunteen takia pelaamiselta. Viimeisin Valhalla jäi vain huomaamatta kesken, eikä sen pelaaminen ollut vain enää hauskaa. Nimi on toki tuttu, mutta vanhan AC-menon kanssa pelillä ei tuntunut olevan enää oikein mitään tekemistä, ja peli olisi voinut olla melkein mikä vaan satunnainen Viikinki-mäiske. Huput ja hidden bladet takaisin, salamurhaus keskiöön ja fokus muutenkin olennaiseen, niin hyvä tulee. Ei AC-pelin tarvitse olla joka kerta entistä isompi.

 

[ipaz]

Noniin, sieltähän sitä tuli julkaisuja jos jonkinlaista. AC-sarjaan on tulossa jatkoa monella eri suunnalla.

Mirage julkaistaan jossain vaiheessa 2023 ja päähenkilönä nuori Basim, eli sijoittuu aikaan ennen Valhallaa. Saatiin siihenkin linkitys. Valhallaan tulee vielä ainakin yksi DLC, jolla lyödään Eivorin tarina päätökseen.

Ja sitten julkaisivat kolme teaseria. Mobiilipeli AC Codename JADE, joka sijoittuu Kiinaan 250 BCE. Ja sitten kaksi peliä, jotka ovat mahdollisesti osia huhutusta AC Infinitysta: Assassin’s Creed Codename RED sijoittuu feodaaliajan Japaniiin ja Assassin’s Creed Codename HEXE, jonka lyhyestä teaserista tuli mieleen joku kauhuleffa. Tiedä sitten näistä. Infinitystä on puhuttu, että se olisi verkkopeli vähän GTA Onlinen tyylin tai jotain.

Itse odotan tuota Miragen julkaisua, koska tykkään pelata pelejä joissa tarinalla on alku ja loppu. (linkki Miragen Youtube traileriin).

 

[DarkTower]

Itse pidin todella Valhallasta, hyvin toteutettu peli ja kun itse pidän viikinki-mytologiasta, niin se toimi loistavasti. Peli oli aika uskollinen kyseiselle mytologialle ja sille suuri arvostus. Se ei ole ns. "täysverinen" Assassins Creed kuten täällä on todettu, mutta se ei omasta mielestäni vähennä yhtään sitä, että itse peli on hyvä. Huvittaa se, että pelisarjan pelien pitäisi mennä aina saman kaavan mukaan. Toki olen Nakin kanssa samaa mieltä, itsekkin odotan enemmän hiipimistä ja salamurhaamista. Ja helvetti, jättäkää jatkossakin "berserk arrowsit" pois, ne ovat aivan liian helppo keino tehtäviin.

 

[Tifosi]

Sieltä on ilmeisesti jokin uusi assassins creed jälleen tullut.

Itse pidin joskus Ezio-sarjasta ja pelasin vielä väkisin 3:n läpi ja Black Flag jäi jo kesken.

Vieläkö Desmond Miles seikkailee siellä taustalla ja tuliko siihen jatkuvaan tarinaan ikinä mitään tolkkua?

 

[jalperi]

Itse pidin todella Valhallasta, hyvin toteutettu peli ja kun itse pidän viikinki-mytologiasta, niin se toimi loistavasti. Peli oli aika uskollinen kyseiselle mytologialle ja sille suuri arvostus. Se ei ole ns. "täysverinen" Assassins Creed kuten täällä on todettu, mutta se ei omasta mielestäni vähennä yhtään sitä, että itse peli on hyvä. Huvittaa se, että pelisarjan pelien pitäisi mennä aina saman kaavan mukaan. Toki olen Nakin kanssa samaa mieltä, itsekkin odotan enemmän hiipimistä ja salamurhaamista. Ja helvetti, jättäkää jatkossakin "berserk arrowsit" pois, ne ovat aivan liian helppo keino tehtäviin.

Täytyy tuosta muuten sanoa, että historiafriikkinä en yhtään tykänny siitä, että vihjeistä huolimatta esim Lagertaa ei nähtykkään siinä. Oli joku toinenkin historiallinen juttu mitä oisin kaivannu siihen, mutta en kyllä nyt muista sitä. Sitten Pariisi lisäosassa on ärsyttävää kun Pariisissa ei pääse seikkailemaan vapaasti. Vähän mietin että jätänkö tän Bagdadiin sijoittuvan väliin, se seuraava mikä sijoittuu näillä näkymin Kiinaan kiinnostaa kyllä enemmän. Mutta katsotaan jos sitä vähän videoita katsoessa innostus tästä uusimmastakin.
@Tifosi Desmond kuoli jossain noista aiemmista, en muista missä.

 

[Konteksti]

...
Vieläkö Desmond Miles seikkailee siellä taustalla ja tuliko siihen jatkuvaan tarinaan ikinä mitään tolkkua?

Ei ole ja on. Jossain vaiheessa (olikohan juuri Valhallassa) paljastui, että fyysisen muodon kuollessa tietoisuus siirtyi/siirrettiin tietokonesimulaatioon. Mennyt tuo "reaalimaailman" ymmärrys sarjassa jo aikaa sitten itseltä ohi.

Eilen lähti Mirage tahkoukseen ja ainakin parin tunnin tuntumalla ollaan palattu sarjan alkupään stealth-tyyliin, kuten lupailtiin, muutamalla uudella twistillä.

 

[CaliforniaNuts]

Ostettu ja asennettu, mutta ei vielä testattu. Itse tykkäsin Odysseystä ja Valhallasta vaikka ne olikin ehkä jo kaukana alkuperäisestä ideasta. Katsotaan miten Mirage lähtee toimimaan.

 

[ipaz]

Miregea tässä nyt muutaman tunnin tahkonnut ja on lupausten mukaisesti paluu AC:n juurille. Noutaja tulee jos liikaa lähtee räyhäämään, joten parempi hiipiä pusikoissa ja nurkissa. Tekemistä tässäkin pelissä tuntuu riittävän ja grafiikat ovat erittäin kauniit. Ulkonäöltään hyvin samantyylinen kuin Origins, mitä nyt ainakin PS5:lla astetta nätimpi. Moni valikko on laiskasti kopiotu Valhallasta. Aika hitaasti tässä itse Baghdadin katuja kolunnut ja yrittänyt päästä selville mitä pitää tehdä ja missä.

 

[Rick Rother]

Miregea tässä nyt muutaman tunnin tahkonnut ja on lupausten mukaisesti paluu AC:n juurille. Noutaja tulee jos liikaa lähtee räyhäämään, joten parempi hiipiä pusikoissa ja nurkissa. Tekemistä tässäkin pelissä tuntuu riittävän ja grafiikat ovat erittäin kauniit. Ulkonäöltään hyvin samantyylinen kuin Origins, mitä nyt ainakin PS5:lla astetta nätimpi. Moni valikko on laiskasti kopiotu Valhallasta. Aika hitaasti tässä itse Baghdadin katuja kolunnut ja yrittänyt päästä selville mitä pitää tehdä ja missä.

Tuokaa mulle Starfield, tuokaa mulle Falloutit, tuokaa RDR2 ja ehkä jopa Origins. Siitä huolimatta Miragen Bagdad on kaunein pelimaailma, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Ehkä koskaan.

Mukava, että pitää hiipiä ja miettiä, mitä tekee. Odysseyssä menee aika nopeasti siihen, että voi tolskata miten haluaa. Nyt todella joutuu miettimään.

Ensimmäinen salamurha takana ja tykkäsin kovasti, että pääsee vähän miettimään enempi. Muuten olisi ollut tosi makea tehtävä, mutta aika paljon kohelsin, kun mietiskelin vaihtoehtoja. Eli tarpeetonta verenvuodatusta harrastin aika paljon. Varmaan 25 vartijaa pistin nippuun, vaikka olisi voinut todennäköisesti päästä nollalla.

Käyttäkää vaihtoehtoja rohkeasti ja olkaa kunnianhimoisia!

 

[ipaz]

Tuokaa mulle Starfield, tuokaa mulle Falloutit, tuokaa RDR2 ja ehkä jopa Origins. Siitä huolimatta Miragen Bagdad on kaunein pelimaailma, jonka olen nähnyt pitkään aikaan. Ehkä koskaan.

Mä olen pelannut High Framarate-modella ja näyttää jo tälläkin niin törkeän hienolta. Pitää koittaa joskus tuota Qualitya. Voi olla ihan aikas kivan näköistä maisemaa.

 

[Rick Rother]

Mulla myös High Framate.

Meikästä on kehiytynyt melkoinen taskuvaras. Luulen, että Basim pyörittää koko Bagdadin korukauppaa varastaen ja myyden samat helyt uudestaan ja uudestaan. Ei vie samalla tavalla aikaa, kuin vaikka Black Flagin laivanvaltaukset ja tuottaa tämän pelin ansaintalogiikalla, jos ei törkeästi niin ainakin kohtuullisesti. Jos törmään parempaan keinoon pysyä fyrkissa ja nossa favor tokeneissa, niin päivitän käsitystäni.

Inhosin Pasimysiiniä Valhallassa lähes alusta asti. Oli melkein isompi public enemy kuin Order. Nyt sitten tykkään siitäkin ihan bromancena. Ihme tuuliviiri.

 

[CaliforniaNuts]

Vähän alkua päässyt testaamaan ja vaikuttaa kyllä hyvältä. Toki sama "ongelma" kuin monessa uudessa pelissä, eli ensimmäiset pari tuntia on cut-scenee ja tutoriaalia ja varsinainen peli alkaa vasta sitten.

Peli näyttää hyvältä ja liikkuminen on sulavaa, toivottavasti questit ovat monipuolisia ettei ala toistamaan samaa kaavaa.

Yksi pieni valitus on, kun menee karttaan ja yrittää hiiren rullalla zoomata sisään/ulos niin joskus toimii ja joskus ei, usein kartta vain liikkuu väärään paikkaan. En tiedä onko hiiren ongelma vai mikä.

 

[Konteksti]

Tuli tuossa eilisen puolella Mirage platinoitua ja olihan tuo varsin onnistunut paluu vanhaan.

Tekeminen oli tosissaan vuosien jälkeen varsin stealth-painotteista ja ehkä lähin verrokki voisi olla joku 1/2 ja Unity/Syndicaten välimalli.

Uudistetuista systeemeistä pidin heittoveitsistä ja pickpocketingista, joista kumpikaan ei takaa varmaa lopputulosta kuten ennen.

Tarina oli pääosin hyvä ja sivutehtävät mielekkäitä, joskin jälkimmäiset eivät juuri uutta tarjonneet. Odotin ehkä suorempia kytköksiä Valhallaan, mutta tästä ei sen enempää mikäli jolla kulla vielä aloittamatta/kesken.

Pituudeltaan tuo platina vei jotain 40h pintaan, eli sikälikin palattu vanhaan. Itse perustan hiukan pidemmistä peleistä, jossa tuon viimeisen saavutuksen haaliminen on työn takana, mutta tarinaa tuossa oli valtaosa, eli sikäli suuremmalle massalle sopivan mittainen teos.

Saa nähdä kehitetäänkö tälle mitään lisäosaa/lisäosia. Karttaan jäi valtavasti joutomaata tarjolle. Mutta noin yleisellä tasolla oli sellainen 8 tai 9/10 AC.

 

[DarkTower]

Tuli tuossa eilisen puolella Mirage platinoitua ja olihan tuo varsin onnistunut paluu vanhaan.

Tekeminen oli tosissaan vuosien jälkeen varsin stealth-painotteista ja ehkä lähin verrokki voisi olla joku 1/2 ja Unity/Syndicaten välimalli.

Uudistetuista systeemeistä pidin heittoveitsistä ja pickpocketingista, joista kumpikaan ei takaa varmaa lopputulosta kuten ennen.

Tarina oli pääosin hyvä ja sivutehtävät mielekkäitä, joskin jälkimmäiset eivät juuri uutta tarjonneet. Odotin ehkä suorempia kytköksiä Valhallaan, mutta tästä ei sen enempää mikäli jolla kulla vielä aloittamatta/kesken.

Pituudeltaan tuo platina vei jotain 40h pintaan, eli sikälikin palattu vanhaan. Itse perustan hiukan pidemmistä peleistä, jossa tuon viimeisen saavutuksen haaliminen on työn takana, mutta tarinaa tuossa oli valtaosa, eli sikäli suuremmalle massalle sopivan mittainen teos.

Saa nähdä kehitetäänkö tälle mitään lisäosaa/lisäosia. Karttaan jäi valtavasti joutomaata tarjolle. Mutta noin yleisellä tasolla oli sellainen 8 tai 9/10 AC.

Kiitos infosta. Itse olen pelisarjan fani ja ostan pelin kyllä jossain välissä, mutta odotin juuri tuota tietoa pelin pituudesta. Siitä kun on ollut juttua ja itse pidän pitkistä juonista ja sen myötä pitkästä pelattavuudesta.