Tämä peli vei kyllä mukanaan silloin ykkösen ilmestyttyä ja kakkonen tykitettiin siinä suunnilleen putkeen, vaikka loppua kohden alkoi vähän toisto jo tökkiä. Kuitenkin loistava ja ennenkaikkea uusi idea höystettynä historialla ja silmäkarkilla todellakin maistuu!
Nyt sattumoisin osui silmääni alennusmyynnistä Brotherhood ja tuo kolmonen, niin pakkohan se oli ostaa pois kuleksimasta. Kaiken lisäksi emäntä, joka ei pelaamisesta perusta sitten lainkaan, innostui jostain syystä kovastikin. Vähän on ensikertalaisella kontrollien kanssa tekemistä, mutta hyvin se näyttää vetävän.
Brotherhoodin pelailin läpi ja kyllähän se on edelleen loistava. Hyvin pitkälti sitä samaa mitä kakkonen mutta hieman paremmassa paketissa ja lisäaktiviteeteilla höystettynä. Ei pahaa sanaa.
Sitten kolmosen kimppuun odotukset taivaissa. Ei jumalauta. Mennään ensimmäisenä muuttamaan loistavasti toimineet kontrollit ja käyttöliittymä johonkin vitunaikaiseen suoraviivaistettuun kaksinäppäinjärjestelmään. Samalla tuhotaan kaikki se mikä teki ensimmäisistä osista niin loistavia, eli se tuntuma että voi tehdä mitä huvittaa, äijä pysyy kontrollissa, kaikkea ei tarjota kädestäpitäen ja skriptaus on väljää. Nyt kontrollit takeltelee kun animaatiota on survottu joka liikkeeseen sekuntikaupalla, näppäimet on vaihdettu ja suoraviivaistettu ja kaikki tekeminen maistuu puulta. Sinänsä tekemistä kyllä riittää, muttakun se on sitä ihan täysin samaa. Siis täysin. Ja karhun tappaminen pikanäppäilemällä x ja a on hauskaa ehkä kerran kaksi.
Kolmonen on erinomainen peli, jos on jollain lailla vähän vajukki joka ei aisti valoa. Kaikki on tehty niin yksinkertaisesti ja kädestä pidellen että pelin varmaan pääsisi läpi kun tarpeeksi kauan rämpyttää kaikkia nappeja. Sitten haastetta on lisätty jollain idioottimaisilla kiipeilyradoilla, joissa ei ole mitään logiikkaa ja suurimman osan ajasta paiskot ohjainta seinään kun se ukko kääntyilee itsekseen, kamera heittää häränpyllyä tai äijä ei vain reagoi nappiin. Ainiin, kun ei siihen tullut lukemaan sitä A) climb ja ruudulle ohjetta että kiipeä.
Peli on kuitenkin sen verran mielenkiintoinen aihepiirinsä, juonensa että myös monipuolisuutensa ansiosta, että todella, todella pienissä pätkissä sitä jaksaa pelata. Ei kuitenkaan lähelläkään esim. kakkososan ja Brotherhoodin luomaa addiktiota.
Ärsyttää aivan perkeleesti kun nykytrendinä joka ikinen peli pitää paskoa sillä että ne vedetään yksinkertaistaen täysin naurettaviksi putkijuoksuiksi, jossa on pari omaa kikkaa eikä muuten minkäänlaista sisältöä. Nämä toki kärjistäen, eikä Assassins 3 ole edes pahimmasta päästä. Mass Effect kolmosta ei jaksane edes pelata uudestaan ikinä. Taitaa olla Fallout: New Vegas viimeisin peli joka on iskenyt sellaisen ahdistusluokan addiktion päälle. Siis positiivisessa mielessä.
