Asioita, joihin satutatte toistuvasti itsenne

[Everton]

Vaikka työtapaturmat ovatkin yleisiä, niin ilmeisesti kaikkein vaarallisin mesta on keskimäärin koti. Tuttu ympäristö ei aina auta, vaan välillä päinvastoin. Mulle nyt ei ole käynyt pahempia havereita kotona tai muuallakaan, mutta joku pikkujuttu osaa aina ärsyttää.

Juuri nyt ärsyttää elmukelmu-paketti. Siinä on sellainen repäisyreuna, joka ei kyllä pure koskaan oikein hyvin itse kelmuun, mutta turhankin hyvin sormeen. Sain juuri todella kipeän haavan peukalon päähän. Eikä ollut läheskään ensimmäinen kerta.

Onko muillakin jotain samanlaisia kestoriesoja? Kuka lyö päänsä joka kerran ovesta astuessaan, kuka kompastuu kynnykseen?

 

[PieceOfCake]

Kyllä nyt äkkiseltään tulee ensimmäisenä mieleen nuo prkleen kynnykset, joihin varpaat kolahtelee vähän turhankin usein. Muutaman kerran on myös tullut leikattua kurkun sijasta sormea veitsellä, mutta mitään vakavampaa ei ole vielä ainakaan sattunut.

 

[Sateentekijä]

Kynnykset ovat tosiaan erittäin vittumaisia. Niihin on tullut kolautettua kerta jos toinenkin.

 

[Mats Bedö]

Jos jossain on terava kulma ja semminkin kun se on saaren korkeudella, niin tempasen sen aina saariluuhun. Kaksi viikkoa sitten vedin oikeen kunnolla sangyn kulmaan, niin etta lihat lahti luuhun asti ja siina on edelleen varsin muikea rupi paallansa. No ei se riittanyt, vaan viikkoa myohemmin vedin toisen sangyn kulmaan (vitun paivapeitteet kun peittaa ne ulkonevat kulmat!!), samaan saareen vain 2cm alemmas tuosta edellisesta. Nyt tuli vaan pikkuvekki.

Saa kuitenkin tallasen raavaammankin miehen natisti kontalleen, huutamaan kun 15v tytto ja vedet silmiin. Ehka heitan kirosanankin siina.


Duunissa vastaavasti availen rystysia milloin mistakin syysta ja mihinkin reunaan... nekin paranee aika hitaasti.

 

[Worrell]

Itse lyön lähes aina ukkovarpaani johonkin pöydänkulmaan tai johonkin muuhun ilkeään paikkaan. Mitään muita tapaturmia ei oikeestaan toistuvasti satukkaan, mutta jostain syystä onnistun varpaani telomaan jotenkin jonnekkin.

 

[Kopteri]

Naisiin.*

 

[-OO-]

Itse lyön lähes aina ukkovarpaani johonkin pöydänkulmaan tai johonkin muuhun ilkeään paikkaan. Mitään muita tapaturmia ei oikeestaan toistuvasti satukkaan, mutta jostain syystä onnistun varpaani telomaan jotenkin jonnekkin.

Minulla tuo on oikean jalan pikkuvarvas. Sen olen onnistunut jo murtamaan kahdesti, ja satuttamaan muuten vaan varsin kipeästi lyömällä milloin ovenkarmiin, milloin pöydänkulmaan, milloin mihinkin. Jostain syystä se on vielä aina tuo oikean jalan pikkuvarvas, ei vasen.

Toinen kestovamma minulla on vasemman nilkan nyrjäytys/venähdys, mutta se johtuu nilkan väljyydestä eikä ole varsinaisesti sidoksissa mihinkään paikkaan. Mutta yleensä se kyllä aina on mennyt samanlaisessa tilanteessa, eli olen polkaissut varomattomasti johonkin kuoppaan/painaumaan.

 

[Steegil]

En nyt laskisi asioihin, mutta menköö. Tyttöystävän koiraan satutan itseäni liiankin toistuvasti. Pahainen rakki yrittänee häätää minua sieltä pois.

 

[Evil]

Kokkaillessa jää usein liesituulettimen päällä olevan maustekaapin ovi auki. Oven alakulma on sopivasti päälakeni korkeudella. Siinä kastikkeita hämmennellessäni kun liikuskelen, isken nuppini lähes päivittäin tuohon ovenkulmaan, kipeästi. Pitäisi varmaan repiä koko ovi irti.

 

[Niksuli_]

Jos jossain on astetta matalemmat ovi-aukot - ja vaikka kuinka painaisin päähäni että noita pitää varoa - kolautan pääni niihin. Aika perus on myös jalan lyöminen johonkin pöydän kulmaan kun epähuomiossa ohi kävelee.

 

[AnFa]

Jos jossain on astetta matalemmat ovi-aukot - ja vaikka kuinka painaisin päähäni että noita pitää varoa - kolautan pääni niihin. Aika perus on myös jalan lyöminen johonkin pöydän kulmaan kun epähuomiossa ohi kävelee.

Kuinka pitkä olet? Itse olen 191cm ja muistan kerran lyöneeni pääni oviaukossa. Jotenkin sitä matalia oviaukkoja tulee väistettyä vaiston varaisesti.

Kyllä nyt äkkiseltään tulee ensimmäisenä mieleen nuo prkleen kynnykset, joihin varpaat kolahtelee vähän turhankin usein.

Itse en muista ikinä lyöneeni varpaita kynnyksiin. Ettekö nostele jalkoja vai mistä tuo johtuu?

Sitä vastoin lyön varpaani vähän turhankin usein oven karmeihin. En todellakaan tiedä mistä tämä voi johtua. Miksi en osaa kävellä keskeltä oviaukkoa? Varmaan keskimäärin kerran parissa kuukaudessa kolahtaa. Parhaana päivänä on kolahtanut kolmesti ja kaikki samaan karmiin.

 

[Vuokralainen]

Korkin päälle tulee astuttua yhtenään.

Eilen astuin ja tänäänkin siksi, että saisin eilisestä astumisesta syntyneen pääkivun taltutettua.

 

[Teloch]

Omat kengät ovat nousseet aikojen saatossa pahimmaksi viholliseksi mitä asunnosta vaan voi löytyä. Eihän siinä mitään olisi jos sandaaleissa suihkisi menemään, Suomi kun nykyään on jotakuinkin trooppisen ilmaston perikuva 12 kuukautta vuodessa, mutta tuollainen rautavahvisteinen työkenkä ei kauheasti anna myöten.
Aina ne koittaa kovasti jättää kulkuväylältä sivuun, mutta etenkin öisin pimeässä vessaa kohti samoillessa paskiaiset hiipivät kimppuun ja pamauksen sekä kiropäyhyn jälkeen ollaan yleensä kynsi tai kaksi köyhempiä. Ei tästä ole kahtakaan viikkoa kun poistatin itseltäni tähän tyyliin vasemman jalan pikkuvarpaasta kynnen. Ah auvoa...

 

[Kummeli]

Kyllä tosiaan kotona sattuu vähän turhankin usein sitä, että potkii varpaitaan joka paikkaan. Itse olen murtanut oikeasta jalasta pikkuvarpaan ja siitä seuraavan varpaan. Kannattaisiko ruveta jalkapalloilijaksi?

 

[Everton]

Sitä vastoin lyön varpaani vähän turhankin usein oven karmeihin. En todellakaan tiedä mistä tämä voi johtua.

Johtuu varmaan siitä, että kuljet katse maassa ja kyttäät niitä kynnyksiä, jotka ylität tyylikkäästi. Koita joskus katsoa myös, että missä se ovi on...

Tunsin muuten aikoinaan yhden jannun, joka käveli toistuvasti seinää päin, sen sijaan että olisi osunut oviaukkoon. Kellekään ei tainnut koskaan selvitä, että tekikö se sitä tahallaan, vai mistä se johtui. Nenänsä oli joka tapauksessa jokusenkin kerran punaisena. Näkö sillä oli kuitenkin käsittääkseni ihan normaali.

 

[AnFa]

Johtuu varmaan siitä, että kuljet katse maassa ja kyttäät niitä kynnyksiä, jotka ylität tyylikkäästi.

Todennäköisesti

Tunsin muuten aikoinaan yhden jannun, joka käveli toistuvasti seinää päin, sen sijaan että olisi osunut oviaukkoon.

Minä muuten tunsin (ja tunnen edelleen) yhden kaverin, joka lasketellessa veti metsäreiteillä lähes järjestään päin puuta vaikka olikin hyvä laskija puhtaalla rinteellä.

 

[Pottakameli]

Kokkaillessa jää usein liesituulettimen päällä olevan maustekaapin ovi auki. Oven alakulma on sopivasti päälakeni korkeudella. Siinä kastikkeita hämmennellessäni kun liikuskelen, isken nuppini lähes päivittäin tuohon ovenkulmaan, kipeästi. Pitäisi varmaan repiä koko ovi irti.

Täysin samoja kokemuksia löytyy täältäkin..toinen ovi on sitten tiskialtaan yläpuolella. Jossain vaiheessa iskin polveni aina pöydän jalan terävään kulmaan. Yhtenä iltana iskin jalkani siihen suht lyhyen ajan sisällä kolmesti. Jokainen kerta sattui aina enemmän...menin sitten nukkumaa ja herätessäni yöllä huomasin että jalat olivat "liimaantuneet" yhteen kuivan veren takia. Ei tullut silloin mieleen katsoa tuliko siihen jalkaan jälkeä vai ei?

Kaljapullon korkit hakeutuvat myös paljaisiin jalkoihini...kuten monet muutkin terävät esineet. Viimeksi tyttöystävän vanha korvakoru, jonka päälle astuin pimeässä.

 

[Everton]

Tiskialtaiden (ja työtasojen) yleinen korkeus, eli mataluus, vituttaa. Etenkin vanhoissa keittiöissä pygmikorkeuteen asemoituina ne saavat miettimään, että olisikohan sittenkin olemassa miesten ja naisten töitä. Pää kopisi kaappeihin ja selkä tuli aina kipeäksi vanhassa keittiössä tiskatessa. Lisäksi kaikkialle oli roiskunut vettä.

Keittiöremppaa tehdessä tuli otettua asia huomioon, joten nyt on parempi. Ja ehkä tiskikonekin auttaa vähän.

 

[Niksuli_]

Kuinka pitkä olet? Itse olen 191cm ja muistan kerran lyöneeni pääni oviaukossa. Jotenkin sitä matalia oviaukkoja tulee väistettyä vaiston varaisesti.

Pituutta löytyy n. 195cm. Ihan hetkeen en ole mitannut joten pientä heittoa (ylöspäin) voi olla. Pitäisi joskus mitata.

 

[ditrim]

Ovenkahvat ovat aina olleet riippakivinäni. Nahkatakista on hiha revennyt, housun sivutasku on revennyt, kerran osu palleille jne.

Sellaset nuppimallit voisi olla mulle turvallisempia.

 

[Tumpe]

Töissä sääret kolahtelee tuon tuosta tavarakärryjen reunoihin.

 

[Decimal]

Lähijunien hattuhyllyt. Ei saatana. En oo tottunu varomaan päätäni, kun en mikään erikoisen pitkä ole. Mutta ilmeisesti 180cm riittää pituudeksi, että pystyy mojauttamaan päänsä noihin VR:n hattuhyllyihin. Ärkyle!

 

[Blackie123]

Meikäläisellä alkaa näin talvikelissä muodostua rappuset kohtaloksi. Se oli nyt viikonloppuna kolmas kerta parin viikon sisään kun tulee heitettyä selälleen rappusissa. Kaksi kertaa selvinpäin ja nyt viimeisin jurrissa. Onneksi vain kertaalleen on tullut haaveri. Perinteisesti lunta kengän pohjassa ja heti ylimmältä rappuselta ja pyörimällä alas=viikon verran lasta kädessä.. Pitää yrittää vähän varovaisemmin liikkua jatkossa

 

[-OO-]

Ovenkahvat ovat aina olleet riippakivinäni. Nahkatakista on hiha revennyt, housun sivutasku on revennyt, kerran osu palleille jne.

Sama juttu, tosin itseäni en ole noihin juuri telonut mutta parista takista on tasku revennyt, housuista on revennyt taskut, jopa paidan hihan olen saanut repeämään oven kahvaan. Ja kalleimpana vahinkona on kun löin rannekelloni suoraan ovenkahvaan ja siitä tuli saman tien entinen.

 

[Golden Ari]

Joo tämä on erittäin helppo, ovenkahvat jää kiinni lähes kerran päivässä hihaan, pari paitaa menny paskaksi. En tiedä mistä johtuu, no olen kai liian läski.