Asioita, joihin satutatte toistuvasti itsenne

[Urheiluministeri]

Joskus ovenkahvat olivat iso ongelma pyrkiessään ujuttautumaan paidanhihaani. Nyt olen ehkä oppinut varomaan niitä, tai kahvat ovat muuttuneet kiltimmäksi.

Joku mainitsi täällä oikean jalan pikkuvarpaan kolhimisen milloin mihinkin kulmaan. Tätä tapahtuu minullakin säännöllisesti, hyvin harvoin sattuu muihin varpaisiin kuin juuri oikean jalan pikkuvarpaaseen. Olen harkinnut vakavasti lainaavani pojan lelupalomieheltä kypärää suojaamaan varvastani.

Kylppärin lavuaarin yläpuolella olevan peilikaapin ovet tekevät minut vainoharhaiseksi. Ne kulmat ovat hyvin terävän näköiset ja juuri otollisella korkeudella, joten poistuessani altaan ääreltä peruutankin aina kumarassa puoli metriä taaksepäin ennen kuin nostan katseeni tarkistaakseni että vaara on ohi.

Tämä ei nyt varsinaisesti ole satuttamista, mutta ravintoloissa, lounasmestoissa ja neukkareissa istuutuessani pöydän ääreen onnistun poikkeuksetta potkaisemaan ko. pöydän jalkaa niin, että kukkamaljakot loiskuvat ja aterimet kilisevät omalla ja naapurin tarjottimella. Norsu posliinikaupassa.

 

[Red Machine]

Jos jossain on terava kulma ja semminkin kun se on saaren korkeudella, niin tempasen sen aina saariluuhun. Kaksi viikkoa sitten vedin oikeen kunnolla sangyn kulmaan, niin etta lihat lahti luuhun asti ja siina on edelleen varsin muikea rupi paallansa. No ei se riittanyt, vaan viikkoa myohemmin vedin toisen sangyn kulmaan (vitun paivapeitteet kun peittaa ne ulkonevat kulmat!!), samaan saareen vain 2cm alemmas tuosta edellisesta. Nyt tuli vaan pikkuvekki.

Saa kuitenkin tallasen raavaammankin miehen natisti kontalleen, huutamaan kun 15v tytto ja vedet silmiin. Ehka heitan kirosanankin siina.

No tämä näin. Kaikki säärenkorkeudella olevat terävät asiat pitäisi lopettaa.

Muutama ravintola stadissa tarjoaa asiakkaileen pöytiä missä tällaiset sääriansat on kavalasti piilossa. Ai helvetti miten mä aina kiroan niitä. Kunnon kolautus sääriluun terävään reunaan..sattuu jo tätä kirjoittaessa.