Eräässä keratusharjoituksessa Rovajärvellä porukka teloi itseänsä oikein urakalla. Sairaalan kautta kotiin häpeämään. Olin päivällä patterinpäällikkö ja öisin mittausupseeri, joka valmistelee tuliasemat, varapaikat ja maalialueet. Olin nukkumatta noin 72 tuntia ja päässä alkoi viirata kunnolla. Nukuin käskynjaossa seisaalta puuta vasten nojaten. Kaikki nähdyt kappaleet olivat äs-kirjaimen muotoisia ja horisontti keinui. Aloin nähdä hallusinaatioita.
Operaation jälkeen piti Kemijärvellä siskonmiehen kanssa lähteä palautumaan, pelaamaan bilistä ja heittämään dartsia. Ei onnistunut, koska saunan jälkeen "herra nukunvähän" tipahti ja nukkui yhtämittaan 16-17 tuntia.
Ikävä kokemus, en suosittele.
Edit: Ei määrätty, vaan kerroin voivani tehdä. Jos nukkuminen ja sen ongelmat kiinnostaa, niin kannattaa katsoa käsite Ûbermannin rytmiikka.
Mulla ei yhtä hyvää tarinaa ole, mutta jonkinlainen kuitenkin. Lähdettiin torstaina klo 15:00 yön yli kestävään harjoitukseen, herätys oli ollut normaalisti 7:00 vai mikä lie olikaan. Noh, koko yö siis marssimista ja suunnistusta ja erilaisia ampumisharjotteita jne. Ei sekunttiakaan unta tai edes "lepohetkiä", maksimissaan syötiin ja vähän istuttiin kunnes jatkettiin matkaa. Sitten perjantaina jossain varmaan 10:00 tullaan kasarmille, tehdään joku koe siinä (mikä muuten todisti kuinka saatanan väsyneitä ollaan, siinä kokeessa oli kaikkia keksittyjä sanoja jne ja sitli vastattiin niihin ihan pokkana), sitten alkoi se perusoperaatio ennen lomille lähtöä: tavarat kuivumaan, aseet puhtaaksi ja suihkun kautta puhtaat vaatteet päälle. Noh, oltiin siinä vissiin vähän muita nopeampia niin huomasin että syömiseen lähtemiseen on vielä tunti aikaa..
Sen noin 30h valvomisen jälkeen kun menin tunniksi nukkumaan, kerkesin vaipumaan jo aivan todella syvään uneen, ja sitten kuuluu se aivan saatanan kovaa kajareista möykkäävä "RUOKAILUUN KYMMENEN MINUUTTIA" niin olin aivan sekaisin. Siis ihan kuin olisin sammunut, varmaan enemmän sekaisin kun alkoholista pääsee. Kun se kuulutus tuli niin möykkäsin ite siihen myös jotain tuskaista ääntä, ja piti ihan tosi monta kertaa katsoa ympärille, ennen kuin tiesin missä olen, päivämäärästä tai kellonajasta ei tietoakaan. Kun kaverit siinä sitten koittaa tsempata että lähetään syömään, heräähän nyt, niin pikkuhiljaa taas muisti että missä oon ja miksi :D