Mä komppaan tuota ilman peittoa koisaamista. Jotenkin outoa nukkua ilman että joku pressu on päällä. Vaikka paikkoja kuumottaisi niin perkeleesti esim. saunomisen jälkeen.Joskus kesäisin on se pulma, että peiton kanssa nukkuessa tulee liian kuuma, varsinkin mun yksiössä, missä lämpötila monesti huitelee lähellä kolmeakymmentä. Ilman peittoa nukkuminen taas tuntuu vähän hassulta ja pelkällä pussilakanallakin se on vähän hankalaa. Viime kesänä vai oliko se jo syksyä kun ostin Ikeasta tuollaisen kaikkein halvimman ja ohuimman peiton. Ton paksuuskin taisi olla joku 1/5, mutta hitto hyvinhän tolla on pärjännyt koko talven. Ja nyt viimeisen kuukaudenkin mä oon nukkunut ikkuna auki...
Joo montaa satasta en halua noihin petivaatteisiin pistää. Jotkuhan ne pistää tonneja johonkin sänkyihin. Huh. Mulle nyt on sama nukkua patjalla lattialla tai vaikkapa sohvalla. Tarvittaessa mä nukun heinäladossa, hätätapauksessa vaikka halkoliiterissä. Joo en ole mikään kranttu. Syksyllä nukuin puistonpenkillä kun siihen satuin sammumaan.
Reseptiä uusittiin jonkin aikaa (pari kuukautta?) sitten. Samalla muuttui pakkausten ulkonäkö. Sinne tuli joku punainen pohjantähti ja rääkyvä korppi. Mainoksiin tuli strobovalot.Ai Lapin Kulta ei nykyään enää sisällä tärkkelystä. Muutama päivä sitten ostin laivalta pari lootaa eikä niissä ollut, mutta ajattelin että se johtuu vaan siitä nelosversiosta, mutta äsken huomasin kaupassa saman jutun. Viime kesänä vielä varmasti oli...
Minulle on avautunut, että älypuhelin on todellinen sosiaalisten face-to-face ihmisten kommunikointi/vuorovaikutustilanteiden tappaja, mikäli tarpeeksi pahvi ihminen menettää vuorovaikutustaitonsa puhelimelle. Tämä ilmenee esim. työpaikalla niin, että jos istut kahvipöydässä työkaverin kanssa ja tauolla vaikka höpötellä niitä näitä ettei nyt olisi kiusaannuttavan hiljaista, niin on mestaritason suoritus jos saat tällaisen sosiaaliset keskustelutaidot puhelimelle menettäneen ihmisen keskittymään siihen mistä itse yrität puhua. Jos yrität kysyä ko. ihmiseltä jotain niin vastaus on "niin, joo onhan se", "nii ihan totta", "nii juu nii kyllä" katseen nousematta kertaakaan facebook-seinältä etusormen rullatessa yhä kiihtyvällä tahdilla puhelimen näyttöä. Tuollainen lähes vituttaa ja koko skenaariossa tuntee itsensäkin jo aika vitun pahviksi, kun tuntuu, että todellisuudessa puhuu itselleen. Koko tilanteessa on huvittavinta, että ko. ihminen, joka ei pysty puhelimesta olemaan irti, ei edes huomaa että on hiljaista jos lopettaisin puhumisen.
Eikä tarvitse olla vain työpaikalla vaan sama ilmenee jossain ruokapöydässä, kahviloissa, jäähalleissa erätauoilla, autossa, ihan missä vaan jossa voisi jutella niitä näitä, niin se vitun instagram tai iltalehti avataan ja ollaan mukamas läsnä. Perkele.
Tämä tapahan on levinnyt ihan aikuisten ihmisten keskuuteen ja laajalti.
Minulle on avautunut, että älypuhelin on todellinen sosiaalisten face-to-face ihmisten kommunikointi/vuorovaikutustilanteiden tappaja, mikäli tarpeeksi pahvi ihminen menettää vuorovaikutustaitonsa puhelimelle...
Jos tarkkoja ollaan niin WhatsApphan ei nimenomaan ole ensimmäisen vuoden jälkeen ilmainen, toisin kuin moni muu pikaviestiohjelma. Toki 89 sentin vuosimaksu on lähinnä muodollisuus.
Ymmärrän kyllä hyvin miksi WA on syrjäyttänyt suosiossa tekstiviestit. Miksi maksaa ylimääräistä rajattomista tekstiviesteistä, kun rajaton netti riittää siihen, että pikaviestiohjelmilla voi spämmätä niin paljon kuin ikinä jaksaa.
... jos siis asioidaan jossain aapeeseetä vähänkään paremmassa paikassa.
Eikö kyse ole siitä seurueesta, jossa liikut, eikä paikasta? Jos poikkean syömään tai kahville yksinään, luen mielelläni lehteä samaan aikaan. Jos taas olen seurueessa, ei tulisi mieleenkään sulkeutua lehden taakse.
Mihin tarvitaan rajaton määrä tekstiviestejä?
Joillekin se vaan tuntuu olevan niin helevetin tärkeää. On näitä työpaikoilla nähty, kun viestiä pukkaa jatkuvasti ja siinä sitten hihitellään.Mihin tarvitaan rajaton määrä tekstiviestejä? Miksi ihmisten täytyy olla jatkuvasti yhteydessä? Miksi määrä on laatua tärkeämpää?
No ainakin vuosi sitten liittymää vaihtaessa Saunalahdella oli rajattomista tekstiviesteistä seuraava vaihtoehto alaspäin 100 kpl kuussa, mikä tulee varsin helposti täyteen. En todellakaan ole mikään himotekstaaja, mutta silti välillä on joutunut hieman tarkkailemaan, ettei tuo raja ylity.
Joillekin se vaan tuntuu olevan niin helevetin tärkeää. On näitä työpaikoilla nähty, kun viestiä pukkaa jatkuvasti ja siinä sitten hihitellään.
Mäkin olen whatsappia käyttänyt jo muutamia vuosia enkä ole siitä ikinä maksanut. Se ilmaiskäyttöoikeushan aina "uhkaa loppua" mutta sitten ilmaista aikaa jatketaan jollain reilulla vuodella jne.
Eikö kyse ole siitä seurueesta, jossa liikut, eikä paikasta? Jos poikkean syömään tai kahville yksinään, luen mielelläni lehteä samaan aikaan. Jos taas olen seurueessa, ei tulisi mieleenkään sulkeutua lehden taakse.
Minulle ei ole ikinä tullut edes tuollaista uhkausta. Käyttöä takana 2-3 vuotta.
Ainakin minulla riippuu myös hieman paikasta. Vaikka olisin yksin liikkeellä, niin en tapaa käyttää puhelinta/lehteä ruokaillessani jos paikka on mielestäni tarpeeksi "sielukas" tähän. Koen sen jossain määrin ruokani ja ravintolahenkilökunnan arvostamiseksi, että en puhelinta räplää, vaan keskityn siihen ruokaan. Siihen on kuitenkin aika moni henkilö nähnyt vaivaa, ja jokin eliö päässyt hengestää, jotta minulle on saatu ateria pöytään. Niin, enkä myöskään pidä hattua päässäni syödessäni, ja myös sen teen arvostaakseni ruokaa ja paikkaa, en niinkään muiden mielipiteiden takia...
Täysin samaa mieltä. En käy syömässä yksin ns. hienoissa paikoissa, joten en osannut ajatella tuollaista tilannetta.