Nää erilaiset teosto- ja kirjastomaksuthan ovat aika isoja. Huvittavinta oli lukea, että joku runoilija oli julkaissut viimeksi runokirjan 80-luvun lopulla, mutta hänelle tilitettiin "kirjastokorvauksia" vuodessa 40 000 euroa! En nyt muista tähän lähdettä, mutta tosi juttu kuitenkin.
Itse asiassa iso osa kirjailijoista ei saa juuri mitään korvauksia, lähinnä roposia. Suomalaisen "maan tavan" mukaan suht pieni sisäpiiri jakaa kohtuuttoman kokoisia korvauksia ns. ikuisuus- ja hyväveliperiaatteella saman porukan jäsenille ja hännystelijöille.
Ns. kirjastokorvaushan ei ole sinänsä mikään teosto-tyyppinen maksu vaan Opetusministeriön alaisen Kirjastoapurahalautakunnan (kyllä, sellainenkin on) vuosittain jakama avustus- ja apuraha, jota jaetaan suht mielivaltaisesti ja hyvin epäoikeudenmukaisesti. Aiheesta oli kaksi vuotta sitten iso juttu Helsingin Sanomien kuukausiliitteessä, tämä oli varmaan se juttu, jonka muistit?
Artikkeli herätti paljon polemiikkia, koska siinä paljastettiin jälleen kerran yksi sisäinen mädännäisyys ja ns. kulttuurivasemmistolaisten hyväveli-kerhon toiminta. Tosiaan yhtenä esimerkkinä oli se, kuinka joku täti oli julkaissut yhden ainoan runokirjan aikoja sitten, ja silti hän sai automaattisesti tältä lautakunnalta kovat summat rahaa vaikka hän oli töissä erittäin hyväpalkkaisessa työssä. Vastaavasti ne kirjailijat, jotka oikeasti kaipaisivat apurahoja, varsinkin nuoremmat, eivät niitä pahemmin saaneet.
"Kirjastokorvauksella" ei ole siis mitään tekemistä tekijänoikeustyyppisen tilitysmaksun kanssa, vaan se on vain sulle-mulle-kerhon jakamia avustuksia, jolla aniharvoin on mitään tekemistä sen kanssa, kuka taiteilija oikeasti tarvitsisi apurahaa tai avustusta.
Tarkempi määritelmä apurahojen myöntämiselle on "kulttuurielämän rikastuttaminen Suomessa", mikä tarkoittaa käytännössä samaa kuin ns. monikulttuurinen rikastaminenkin, jolla viitataan lähinnä sellaisiin etnisiin ryhmiin joista on enimmäkseen vain kuluja ja ongelmia.
Se on oikein ja kohtuullista, että kirjailijoille maksetaan tietty korvaus siitä, että heidän teoksensa ovat kaikkien vapaasti saatavissa kirjastoissa, ja että lainausperusteisesti toiset kirjailijat saavat enemmän kuin toiset. Mutta Kirjastoapurahalautakunnan määrärahoineen saisi lopettaa välittömästi, sillä se paitsi pönkittää vallitsevan kulttuurieliitin asemaa nuorten kirjailijoiden kustannuksella, myös vääristää koko kirjallisuussektoria ja kirjailijoiden asemaa.
Ylipäätään valtaosan apurahoista ja apurahalautakunnista saisi lopettaa ja jakaa vain aloitteleville taiteilijoille ns. starttirahaa tarvittaessa sekä tarveharkintaisesti hyvin perusteluin muuta tukea. Mutta jos ei taide myy eikä ketään kiinnosta, niin sitten vain arvon taiteilijat oikeisiin töihin rahoittamaan elämistään ja taiteiluaan, niin ne muutkin tekevät.