Nykyajan partakoneet
Torstai oli synkkä päivä, pitkään ja hyvin palvellut partakone sanoi sopimuksen irti. Lämpimästi häntä muistelen, aikanaan joululahjaksi saatu ja varmaankin silloin yksi kalleimmista malleista, mutta olihan se laadukas.
Kukaan ei jaksa höylätä (partaa) kovinkaan kauan ja niinpä marssin kauppaan. Iso hymy nousi kasvoille kun näin nimeltä mainitsemattoman megaa isomman tavaratalon partakone osaston. Ihan tutuilta näyttivät ja eikun valitsemaan joku suhteellisen laadukkaalta tuntuva vehje, hinta vasta kakkossijalla.
Ostin sitten koneen, joka saa naamavärkistä lapsen pepun lähinnä hipaisemalla ja kun sen laittaa asemaan se pesee itsensä ja ehkä sillä kahvitkin keittää, en tosin ole varma.
Himassa sitten paketin avaaminen vaati ihan perkeleesti töitä. Erilaisten työkalujen avulla tuo onnistui ja käteen putosin varmaankin 300 sivuinen opaskirja. Tekniikan miehenä jaksanut kovin paljon oppaita lueskella vaan kone heti laturiin. Wanhan vehkeen löin suoraan töpseliin ja eikun ajamaan, mikään varaus siellä ei akuissa pysynyt. Ajattelin sitten, että tehdään tämä oikein ja ladataan ohjeiden mukaan, sittenhän voi lyhyelle reissulle ottaa mukaan, jos ei sähkövirtaa ole saatavilla.
En aloittanut lataamista lyömällä piuhan suoraan koneeseen vaan tähän "huoltoalustaan", jonka sittemmin ristin laukaisualustaksi. JUMALAUTA, pelästyin huolella, kun olin raketin (lue partakone) kytkenyt huoltoalustaan (lue laukaisualusta) niin alkoi armoton surina. Heti tietty pelästyin, että kone on ns. leikkuu päällä ja laturissa. Ketun karvat, sieltä nousi surisemalla laukaisulausta ja vasta saatuaan raketin näkyville vilkautti valojaan ja alkoi lataamaan.
Poistuin nurtsin leikkuuseen pieni pelko päällä siitä, mihin tuo meinaa lähteä. Nyt pihatöiden jälkeen vilkaisin laukaisu/latauspaikalle ja tuo vilkutti valmista. Voikohan tuolla ajaa partansa ?
Niin se asian avautuminen, partakone on mutkikas veijari nykyisellään.