Avautui, että aikaisen herätyksen vaikeus on ainoastaan motivaation puutetta. Kaikki vinkit herätyskellon siirtämisestä kauas sängystä sun muut poppakonstit ovat siis aika lailla turhia jos sitä motivaatiota heräämiseen ei löydy. Olen toki ennenkin tätä pohtinut herätessäni aamuyöllä katsomaan änärimatsia ilman sitä tutuksi tullutta karmaisevaa vitutusta, mutta vasta nyt analysoituani nukkumisiani ja heräämisiäni perusteellisesti en voi olla päätymättä muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että motivaatio ratkaisee. Itseeni kohdistuvaa tutkimusta vahvistaa myös kokemus, että työttömänä ollessani heräsin usein jo viiden aikaan aamulla täysin pirteänä, johtavan ajatuksen ollessa, että muut joutuvat menemään töihin ja itse voi keskittyä nauttimaan aamusta jatkoaikaa selaillen ja kahvia juoden. Eipä siinä työttömyydessä tosin muita hyviä puolia ollutkaan kuin nuo ihanat aamut. Mutta täytynee lyödä tutkimus lopullisesti lukkoon ja hankkia sellainen työ, jota oikeasti rakastaa ja katsoa sitten, että onko se klo 5:45 herääminen edelleen niin helvetin ahdistavaa. Olen melkoisen varma, että ei.
Latelin kenties tapani mukaisesti pelkkiä itsestäänselvyyksiä, mutta ainakin mitä olen ihmisten kanssa asiasta keskustellut ja netistä lukenut, niin ei tuosta motivaation aivan ratkaisevasta osuudesta herätyksen mielekkyyteen juurikaan puhuta. Ei kenties uskalleta sanoa ääneen, että kaikki epämieluisa tekeminen pistää väsyttämään ja näin etenkin aamuisin? Johan siinä kääntyisi sotaveteraanit haudoissaan.