Kirkot ovat rumia, kalliita ja turhia. Kaikki. En ymmärrä kun aina lomaillessakin turisteja kaitsevat neitokaiset kertovat, että joo, tämä paikallinen kirkko on muuten näkemisen arvoinen. Ei vittuakaan kiinnosta. Se on ruma, kallis ja turha. Rakennettiin 60 vuotta ja rahaa paloi vajaat kaksi miljardia? Kiva juttu, se on silti aivan perseestä. Kirkonpolttajatkaan eivät pääse tekemään duuniaan, kun nuo hökkelit on jotain sataprosenttista kultaa ja jalokiviä. Pappi kävelee ympäri favelaa kultaisen kävelysauvan kanssa ja kertoo köyhille lapsille, että Jumala kyllä kuulee teidän rukouksenne vielä jokin kaunis päivä. Vaan kun ei kuule, nämä lapset kuolevat tai ajautuvat rikollisuuteen ja sitten kuolevat. Tosin ihan kiva, että nämä jotkut elitistit jaksavat aina kiittää Jumalaa kaikesta mahdollisesta, nöyrää antaa kunnia kovasta työstä jollekkin äijälle joka on ollut kadoksissa koko elämänsä. En mä mitään Jumalaa lähtisi kiittelemään, jos perustaisin toimivan bisneksen ja keräisin miljoonavoitot. Puheessa kiittäisin itseäni: "Kiitos Aunt Wang, että hyödynsit tilaisuuden, teit kovasti töitä ja uhrasit aikaa firmallesi, nyt se kantaa hedelmää. Amen."
Eihän siihen nyt mitään partahipsteriä tarvita, että elämässä menee hyvin. Mutta silti ne, joilla menee hyvin, eivät lähde sillä kerskailemaan vaan kiittävät Jumalaa. Ihmiset tuumaavat, että kyllä kyllä, Herrahan se oli tämän takana, lähdenpä kirkkoon ja minustakin tulee rikas ja onnellinen. Ja aina petytään, mutta uusia typeryksiä tulee tilalle. Lopettakaa se rukoileminen ja ryhtykää töihin, vitun jeesustelijapummit. Aivan kuten se ei ollut Jumalan ansiota että rikkaasta tuli rikas, se ei ole myöskään hänen syytään että köyhästä tuli köyhä. Milanon Tuomiokirkkoon käytetyt rahat olisi voitu sijoittaa johonkin oikeasti tärkeään asiaan, nyt rahat käytettiin paikkaan, jonne epätoivoiset idiootit tulevat anelemaan apua henkilöltä, joka ei millään logiikalla voi olla olemassa. Aivan kuin veikkaisi omaisuudella kohdetta, jonka kerroin on niin suuri ettei sille ole vielä edes keksitty omaa lukua. Yleensä se vaan menee niin, että asioille pitää tehdä jotakin jos haluaa minkään muuttuvan. Siksi arvostan kirkonpolttajaa enemmän kuin tapakristittyä, joka tulee rukoilemaan Jumalalta parempaa elämää heti kun kaljarahat loppuvat. Toinen sentään elää uskomuksiensa mukaan.