Minulle avautui tänään, kuinka onnelisessa asemassa saan olla...
Rippileiristä ja Raamatusta on jäänyt joskus mieleeni tämä sananlasku (piti toki tarkistaa):
"Hulluus on ilo sille, joka on mieltä vailla, mutta ymmärtäväinen mies kulkee suoraan."
Minulle on kauan sitten avautunut se asia, että niillä jotka ovat "mieltä vailla" on niin hemmetin paljon helpompi elämä, kuin meillä ei-hulluilla. Tarkoitan nyt niitä "hulluja" kuten mainitsemasi autistiset lapset, jotka elävät onnellisen tietämättömänä julmasta maailmasta omassa pehmoisessa kuplassaan. Monesti toivoo, että olisipa itsekin...
"Ymmärtäväiset miehet" kulkevat suoraan niska kyyryssä kohti uusia vastoinkäymisiä, kuten minä. Ollapa tavallinen taaplaaja 80 pisteen ÄO:lla ilman sydänkohtauksen partaalle vieviä ahdistuksia, invalidisoivia masennuksia, vilinä- ja hulinavaiheita ilman unta moneen vuorokauteen ja mitä kaikkea bipolaarihäiriö niskaan kaataakin. Jos joku haluaa lisätietoa, menköön lukemaan depressioketjua...
Paranoidiset skitsofreenikot ja muut painajaismaisissa psykooseissa elävät ovat sitten eri asia. Sääli heitä, sitä kohtaloa ei voi toivoa edes pahimmalle vihamiehelleen.