Syöttöpiste
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- JYP
Edellisen viestini jälkeen onkin tullut paljon uusia viestejä. Tässä vastaus muutamaan viestiin:
Kyllä yleistä asevelvollisuutta ei ole oikein missään maassa Euroopassa. Oikein millään EU-maalla ei myöskään ole rajanaapurina yleisesti suurimpana uhkana pidettyä Venäjää. Eli Suomea ei voi oikein suoraan verrata jo pelkästään näiden syiden oikein mihinkään EU-maahan. Lisäksi Suomen väestöpohja ja resurssit eivät mahdollista riittävän suuren ammattiarmeijan perustamista.
Vuoden 2011 rahoituksen tasosta PV joutuu säästämään yli 800 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. Tämä sisältää nyt meneillään olevan rakenneuudistuksen aiheuttamat kulut. Tuo summa on kaikki pois suunnitellusta toiminnasta, joka siis tähtäsi siihen, että PV säilyttää toimintakykynsä riittävällä tasolla. Lisäksi täytyy muistaa, että henkilöstömenot ovat kasvaneet kaikilla aloilla koko ajan, myös PV:ssä. Henkilöstömenojen lisäksi on myös tehtävä materiaalihankintoja, jotka nekin ovat tärkeitä puolustuskyvyn ylläpidolle. Henkilöstöä ja materiaalia on myös käytettävä, joten on koulutettava ihmisiä ja järjestettävä harjoituksia. Sekin maksaa. Nykyään vielä enemmän kuin vuonna 2007. Puolustusvoimat suunnittelee toimintansa vähintään 25 vuoden aikajänteelle. Rahoitus tosin suunnitellaan eduskunnassa yhden vaalikauden mittaisella jänteellä. Oma haasteensa tässäkin.
Oletetaan että olisit halukas työskentelemään tavallisena jääkärinä, siis ihan rivimosurina vailla mitään johtamisvastuuta, normaalina duunarina. Mikä olisi se summa, jonka haluaisit palkaksi kuukaudessa? Mieti tätä hetki ja samalla kun mietit, niin voin kertoa, että varusmiespalveluksen jälkeen ammattialiupseeriksi jääneen kersantin palkka kuukaudessa on 1747,55€/kk, johon tulee 17-37%:n henkilökohtainen palkanosa viellä päälle. Nuorella vasta riviin tulleella kersantilla tuon 37:n prosentin saavuttamiseen menee vähintään viisi vuotta. Tämän nuoren kersantin palkka on tällä hetkellä alin taso mitä PV maksaa tällä hetkellä ammattisotilaalle. Tavallisen rivisotilaan palkka olisi vieläkin vähemmän. Eikö olekin houkuttelevaa? Toisaalta sitähän voisi PV:n yleistä palkkatasoa nostaa siten, että rivisotilas saisi tuo noin 2000€ ja muiden palkkoja korotettaisiin sitten tehtävien vaativuuden mukaan ylöspäin samassa suhteessa. Tulisi hintalappuun aika suuri summa ammattiarmeijalle. Koska yksinkertaisimpien tehtävien palkkaus on noin matala, niin millaista olisi se henkilöaines, joka on halukas hakeutumaan ko. tehtäviin kun otetaan huomioon PV:n ulkopuolella maksettavat palkat samantasoisista tehtävistä? Paljonko tienaa kirvesmies, kuorma-auton kuljettaja tai sähkömies? Kun otetaan vielä huomioon se, että tavallisen mosurin käyttöikä vaativissa taistelutehtävissä on noin kymmenen vuotta, niin mitä nämä konekivääriampujat tekevät sotilasuran jälkeen? Ei jääkärinä tai tykkimiehenä voi olla eläkeikään (55 tai 60) saakka, eikä kaikkia voi kouluttaa johtajiksi. Nämä määräaikaisesta kymmenen vuoden virasta eronneet ex-sotilaat pitää sotilasuransa jälkeen kouluttaa uudelleen. Kuka sen koulutuksen maksaa, ellei veronmaksajat?
Tuohon "hyvinkin nopeasti voidaan lisäkouluttaa porukkaa" kommentoin vielä. Jos jätämme kouluttamatta nyt vaikka kymmenen vuoden ajan noin 20 000 henkilöä vuodessa ja tarvitsemme tätä joukkoa koulutettuna sotajoukkona kymmenen vuoden päästä, niin millä resurssilla ja ennen kaikkea millä henkilöstöllä ja missä ajassa kouluttaisit tuon noin 200 000:n henkilön joukon sotakelpoiseksi joukoksi? Vinkiksi laskemiseen: Nykyään alokkaalle koulutetaan noin kahdeksassa viikossa sotilaan perustaidot, jolla hän selviää taistelukentän olosuhteissa. Tämän jälkeen johtajakoulutuksen saava soturi saa lisäkoulutusta vielä kymmenen kuukauden ajan ja tavallinen rivisotilas neljän kuukauden ajan. Rivisotilas oppii temppunsa nopeasti, mutta jonkun pitäisi heitä myös johtaa ja johtamaan ei opi ellei saa kokemusta. Sotajoukon on saatava myös harjoitella joukkona, jotta se kykenisi suorittamaan saamansa tehtävän. Aivan kuten esimerkiksi jääkiekkojoukkue harjoittelee myös joukkueena, eikä pelkästään yksittäisen pelaajan taitoja.
Nykyinen systeemi tuottaa sotilaan perustaidot omaavia sotilaita, jotka ovat saaneet jo kokemusta joukkona toimimisesta. Heitä kertausharjoitetaan tämän tuntuman ja kokemuksen ylläpitämiseksi. Jos tulee tilanne, että tätä joukkoa tarvitaan, niin silloin pistetään pystyyn taas kertausharjoitukset. On parempi, että silloin harjoitellaan toimimista joukkona, eikä aloiteta siitä, miten rynnäkkökiväärin lukko irroitetaan tai miten telamiina asennetaan maahan. Näissä kertausharjoituksissa joukkoa kouluttaa muuten sen johtajat itse, eli reserviläiset. Eivät ammattisotilaat, heillä on oma tehtävänsä, joka ei tuossa vaiheessa ole jokaisen reserviläisen kouluttaminen.
Niin tällä tavallahan niitä syrjäytyneitä tulee, kun kaikki ajattelee vain itseään ja yhteisön eteen tehtävät velvollisuudet halutaan karsia pois. Oikeuksista ei luonnollisestikaan haluta luopua. Haluan vain rusinat pullasta. Pärjätköön heikommat omillaan, minä en ole velvollinen auttamaan heitä edes välillisesti.
Yleisesti sotavoimien käyttö on osa politiikkaa. Pelkästään niiden käytöllä uhkaaminen on sotavoimien käyttöä. Kansainvälisessä politiikassa sotilaallinen painostus on ollut usein käytetty työväline käyttäjänsä etujen ajamisessa. Yleensä sotilaallista painostusta käytää sellainen valtio, jolla on uskottavuutta siihen. Uskottavuus ilmenee verrattaessa sotajoukon voimaa vastapuolen sotajoukkoon. Suomi ei resurssiensa puolesta ole potentiaalinen sotilaallisen painostuksen käyttäjä, mutta se kykenee luomaan sellaisen vastavoiman, jolla se ehkäisee sotilaallisen painostuksen käytön Suomea vastaan. On aivan erilaista toimia miehittäjänä kun tietää, että se 20 000:n miehen ammattiarmeijan lyömisen jälkeen jäljellä on vain siviilejä, joilla ei ole mitään sotilaallista koulutusta. Suomessa lähes puolet väestöstä on saanut edes jonkinlaisen sotilaallisen koulutuksen ja se antaa aika paljon suuremman pelivaran käytää erityyppisiä keinoja maan puolustamisesksi.
Puolustusvoimien komentaja puhui 207:n maanpuolustuskurssin avajaisissa siitä, kuinka arktista aluetta kohtaan kiinnostus on kasvanut. Hän totesi, että tulevaisuudessa tuskin tullaan välttymään ristiriidoilta ja konflikteilta tuolla alueella. Alueen öljyvarat ovat kaikkien tiedossa ja alueen käyttö merireittinä Aasiasta Eurooppaan on kasvussa. Jokaisella alueella toimivalla on oma tavoitteensa ja on aika epätodennäköistä, että siellä ollaan yksimielisiä joka asiasta. Venäjä on hyvin tarkka omista eduistaan ja se ei katso hyvällä jos kokee tulleensa loukatuksi jollain tapaa. Tästä kertoo jo näiden Greenpeacen aktivistien saama kohtelu. Venäjä haluaa antaa sellaisen signaalin ulos, ettei nämä aktivistit kovin mielellään lähde uudestaan enää kiipeilemään. Kun ottaa kartan käteen, ja katsoo ensin, missä on arktisen alueen öljyvarat ja sitten katsoo missä menee Venäjän yhteydet näiltä alueilta Eurooppaan, eli sen tärkeälle markkina-alueelle, voi tehdä johtopäätöksiä Venäjän tärkeiksi pitämistä alueista. Jollain Siperian tiettömällä korvella ei ole niin suurta merkitystä, kuin esimerkiksi Kuolan niemimaalla ja sieltä etelään johtavilla maantie- ja rautatieyhteyksillä.
Miksi kenraali Puheloinen otti tämän asian esille? Siksi, että ihmiset kiinnitäisivät huomiota siihen kuinka lähellä Suomen aluetta on intohimoja aiheuttavia mahdollisuuksia ja mitä nuo intohimot saattavat tulevaisuudessa tuoda tullessaan. Suomen lähialueilla Viro ja Puola on kasvattanut puolustusbudjettiaan. Venäjästä nyt puhumattakaan. Silläkin on asevoimien rahoitus kasvanut huomattavasti. Lisäksi Venäjä on tänäkin vuonna harjoitellut suurten taistelujoukkojen käyttöä useaan otteeseen. Ei kyllä mielestäni kerro siitä, että tulevaisuudessa sodat ovat vain täsmäiskuja ja pieniä erikoisjoukko-operaatioita. Jos näin olisi, ei Venäjä panostaisi tuon kaltaiseen harjoitteluun noin valtavia määriä tai sitten sielläkin on päättäjät yhtä tietämättömiä siitä, mikä täällä Jatkoajan palstoillaa on tiedetty jo kauan. Ei nykyään ole eikä tulevaisuudessa tule enää laajamittaisia sotia, joita varten tarvitsee kouluttaa suuria määriä reserviläisiä.
Kyllä yleistä asevelvollisuutta ei ole oikein missään maassa Euroopassa. Oikein millään EU-maalla ei myöskään ole rajanaapurina yleisesti suurimpana uhkana pidettyä Venäjää. Eli Suomea ei voi oikein suoraan verrata jo pelkästään näiden syiden oikein mihinkään EU-maahan. Lisäksi Suomen väestöpohja ja resurssit eivät mahdollista riittävän suuren ammattiarmeijan perustamista.
Vuoden 2011 rahoituksen tasosta PV joutuu säästämään yli 800 miljoonaa euroa vuoteen 2015 mennessä. Tämä sisältää nyt meneillään olevan rakenneuudistuksen aiheuttamat kulut. Tuo summa on kaikki pois suunnitellusta toiminnasta, joka siis tähtäsi siihen, että PV säilyttää toimintakykynsä riittävällä tasolla. Lisäksi täytyy muistaa, että henkilöstömenot ovat kasvaneet kaikilla aloilla koko ajan, myös PV:ssä. Henkilöstömenojen lisäksi on myös tehtävä materiaalihankintoja, jotka nekin ovat tärkeitä puolustuskyvyn ylläpidolle. Henkilöstöä ja materiaalia on myös käytettävä, joten on koulutettava ihmisiä ja järjestettävä harjoituksia. Sekin maksaa. Nykyään vielä enemmän kuin vuonna 2007. Puolustusvoimat suunnittelee toimintansa vähintään 25 vuoden aikajänteelle. Rahoitus tosin suunnitellaan eduskunnassa yhden vaalikauden mittaisella jänteellä. Oma haasteensa tässäkin.
Oletetaan että olisit halukas työskentelemään tavallisena jääkärinä, siis ihan rivimosurina vailla mitään johtamisvastuuta, normaalina duunarina. Mikä olisi se summa, jonka haluaisit palkaksi kuukaudessa? Mieti tätä hetki ja samalla kun mietit, niin voin kertoa, että varusmiespalveluksen jälkeen ammattialiupseeriksi jääneen kersantin palkka kuukaudessa on 1747,55€/kk, johon tulee 17-37%:n henkilökohtainen palkanosa viellä päälle. Nuorella vasta riviin tulleella kersantilla tuon 37:n prosentin saavuttamiseen menee vähintään viisi vuotta. Tämän nuoren kersantin palkka on tällä hetkellä alin taso mitä PV maksaa tällä hetkellä ammattisotilaalle. Tavallisen rivisotilaan palkka olisi vieläkin vähemmän. Eikö olekin houkuttelevaa? Toisaalta sitähän voisi PV:n yleistä palkkatasoa nostaa siten, että rivisotilas saisi tuo noin 2000€ ja muiden palkkoja korotettaisiin sitten tehtävien vaativuuden mukaan ylöspäin samassa suhteessa. Tulisi hintalappuun aika suuri summa ammattiarmeijalle. Koska yksinkertaisimpien tehtävien palkkaus on noin matala, niin millaista olisi se henkilöaines, joka on halukas hakeutumaan ko. tehtäviin kun otetaan huomioon PV:n ulkopuolella maksettavat palkat samantasoisista tehtävistä? Paljonko tienaa kirvesmies, kuorma-auton kuljettaja tai sähkömies? Kun otetaan vielä huomioon se, että tavallisen mosurin käyttöikä vaativissa taistelutehtävissä on noin kymmenen vuotta, niin mitä nämä konekivääriampujat tekevät sotilasuran jälkeen? Ei jääkärinä tai tykkimiehenä voi olla eläkeikään (55 tai 60) saakka, eikä kaikkia voi kouluttaa johtajiksi. Nämä määräaikaisesta kymmenen vuoden virasta eronneet ex-sotilaat pitää sotilasuransa jälkeen kouluttaa uudelleen. Kuka sen koulutuksen maksaa, ellei veronmaksajat?
Tuohon "hyvinkin nopeasti voidaan lisäkouluttaa porukkaa" kommentoin vielä. Jos jätämme kouluttamatta nyt vaikka kymmenen vuoden ajan noin 20 000 henkilöä vuodessa ja tarvitsemme tätä joukkoa koulutettuna sotajoukkona kymmenen vuoden päästä, niin millä resurssilla ja ennen kaikkea millä henkilöstöllä ja missä ajassa kouluttaisit tuon noin 200 000:n henkilön joukon sotakelpoiseksi joukoksi? Vinkiksi laskemiseen: Nykyään alokkaalle koulutetaan noin kahdeksassa viikossa sotilaan perustaidot, jolla hän selviää taistelukentän olosuhteissa. Tämän jälkeen johtajakoulutuksen saava soturi saa lisäkoulutusta vielä kymmenen kuukauden ajan ja tavallinen rivisotilas neljän kuukauden ajan. Rivisotilas oppii temppunsa nopeasti, mutta jonkun pitäisi heitä myös johtaa ja johtamaan ei opi ellei saa kokemusta. Sotajoukon on saatava myös harjoitella joukkona, jotta se kykenisi suorittamaan saamansa tehtävän. Aivan kuten esimerkiksi jääkiekkojoukkue harjoittelee myös joukkueena, eikä pelkästään yksittäisen pelaajan taitoja.
Nykyinen systeemi tuottaa sotilaan perustaidot omaavia sotilaita, jotka ovat saaneet jo kokemusta joukkona toimimisesta. Heitä kertausharjoitetaan tämän tuntuman ja kokemuksen ylläpitämiseksi. Jos tulee tilanne, että tätä joukkoa tarvitaan, niin silloin pistetään pystyyn taas kertausharjoitukset. On parempi, että silloin harjoitellaan toimimista joukkona, eikä aloiteta siitä, miten rynnäkkökiväärin lukko irroitetaan tai miten telamiina asennetaan maahan. Näissä kertausharjoituksissa joukkoa kouluttaa muuten sen johtajat itse, eli reserviläiset. Eivät ammattisotilaat, heillä on oma tehtävänsä, joka ei tuossa vaiheessa ole jokaisen reserviläisen kouluttaminen.
Niin tällä tavallahan niitä syrjäytyneitä tulee, kun kaikki ajattelee vain itseään ja yhteisön eteen tehtävät velvollisuudet halutaan karsia pois. Oikeuksista ei luonnollisestikaan haluta luopua. Haluan vain rusinat pullasta. Pärjätköön heikommat omillaan, minä en ole velvollinen auttamaan heitä edes välillisesti.
Yleisesti sotavoimien käyttö on osa politiikkaa. Pelkästään niiden käytöllä uhkaaminen on sotavoimien käyttöä. Kansainvälisessä politiikassa sotilaallinen painostus on ollut usein käytetty työväline käyttäjänsä etujen ajamisessa. Yleensä sotilaallista painostusta käytää sellainen valtio, jolla on uskottavuutta siihen. Uskottavuus ilmenee verrattaessa sotajoukon voimaa vastapuolen sotajoukkoon. Suomi ei resurssiensa puolesta ole potentiaalinen sotilaallisen painostuksen käyttäjä, mutta se kykenee luomaan sellaisen vastavoiman, jolla se ehkäisee sotilaallisen painostuksen käytön Suomea vastaan. On aivan erilaista toimia miehittäjänä kun tietää, että se 20 000:n miehen ammattiarmeijan lyömisen jälkeen jäljellä on vain siviilejä, joilla ei ole mitään sotilaallista koulutusta. Suomessa lähes puolet väestöstä on saanut edes jonkinlaisen sotilaallisen koulutuksen ja se antaa aika paljon suuremman pelivaran käytää erityyppisiä keinoja maan puolustamisesksi.
Puolustusvoimien komentaja puhui 207:n maanpuolustuskurssin avajaisissa siitä, kuinka arktista aluetta kohtaan kiinnostus on kasvanut. Hän totesi, että tulevaisuudessa tuskin tullaan välttymään ristiriidoilta ja konflikteilta tuolla alueella. Alueen öljyvarat ovat kaikkien tiedossa ja alueen käyttö merireittinä Aasiasta Eurooppaan on kasvussa. Jokaisella alueella toimivalla on oma tavoitteensa ja on aika epätodennäköistä, että siellä ollaan yksimielisiä joka asiasta. Venäjä on hyvin tarkka omista eduistaan ja se ei katso hyvällä jos kokee tulleensa loukatuksi jollain tapaa. Tästä kertoo jo näiden Greenpeacen aktivistien saama kohtelu. Venäjä haluaa antaa sellaisen signaalin ulos, ettei nämä aktivistit kovin mielellään lähde uudestaan enää kiipeilemään. Kun ottaa kartan käteen, ja katsoo ensin, missä on arktisen alueen öljyvarat ja sitten katsoo missä menee Venäjän yhteydet näiltä alueilta Eurooppaan, eli sen tärkeälle markkina-alueelle, voi tehdä johtopäätöksiä Venäjän tärkeiksi pitämistä alueista. Jollain Siperian tiettömällä korvella ei ole niin suurta merkitystä, kuin esimerkiksi Kuolan niemimaalla ja sieltä etelään johtavilla maantie- ja rautatieyhteyksillä.
Miksi kenraali Puheloinen otti tämän asian esille? Siksi, että ihmiset kiinnitäisivät huomiota siihen kuinka lähellä Suomen aluetta on intohimoja aiheuttavia mahdollisuuksia ja mitä nuo intohimot saattavat tulevaisuudessa tuoda tullessaan. Suomen lähialueilla Viro ja Puola on kasvattanut puolustusbudjettiaan. Venäjästä nyt puhumattakaan. Silläkin on asevoimien rahoitus kasvanut huomattavasti. Lisäksi Venäjä on tänäkin vuonna harjoitellut suurten taistelujoukkojen käyttöä useaan otteeseen. Ei kyllä mielestäni kerro siitä, että tulevaisuudessa sodat ovat vain täsmäiskuja ja pieniä erikoisjoukko-operaatioita. Jos näin olisi, ei Venäjä panostaisi tuon kaltaiseen harjoitteluun noin valtavia määriä tai sitten sielläkin on päättäjät yhtä tietämättömiä siitä, mikä täällä Jatkoajan palstoillaa on tiedetty jo kauan. Ei nykyään ole eikä tulevaisuudessa tule enää laajamittaisia sotia, joita varten tarvitsee kouluttaa suuria määriä reserviläisiä.