Ensinnäkin nyky-Suomea ei voi verrata Suomeen talvi- ja jatkosodan aikana. Yhteiskuntamme on muuttunut niin totaalisella tavalla ja arvomme ovat kokeneet myös suuren muutoksen ja tähän olettamukseen perustuu ajatus siitä, että sodassa ei kovin helpolla ryhdyttäisi teloittamaan rintamakarkureitakaan vaan kiinni jääneet karkurit suljettaisi leireille tai vankilaan odottamaan aikaa jolloin heidät voi vapauttaa.
Uskon - en siis väitä tietäväni - että sotatilassa ollaan otettu opiksi niistä kokemuksista joita aiemmat sodat ovat tuoneet, eikä haluta, että maa ajautuu sodan jälkeen kovinkaan helpolla tilanteeseen, jossa ryhdytään pohtimaan ja tekemään selkoa siitä mitä pelkureille kävi todellisuudessa, että mihin he katosivat? Kestääkö nyky-Suomi sitä, että teloitettaisi suuria joukkoja rintamakarkureita ja metsiin paenneita miehiä tai naisia? Sitä en kiellä etteikö esim. sellaisia pettureita teloitettaisi jotka vastustavat voimakeinoin maan hallitusta ja tukevat hyökkääjää mutta teloitetaanko metsään paennut vlad jos hänet saadaan sodan aikana kiinni? En jaksa uskoa, että ihan helpolla se kivääri suunnataan minuun tai muihin karkureihin jos rikoksemme on vain ja ainoastaan se, että olemme "pelkureita".
En myöskään näe kaikkia sotia samanlaisina, kriiseissä ja sodissa on eroja joten vasta todellinen poikkeustilanne, äärimmäinen totaalinen sota voi johtaa siihen, että esille kaivetaan ne äärimmäiset keinot omien rivien koossa pitämiseen. Jos kyse on vihollisen suorittamista pienistä tunnustelevistä offensiiveista niin en usko, että ollaan siinä tilassa, että valtio on selkä Karjalan mäntyä vasten ja on ryhdyttävä teloittamaan pelkureita ja rintamakarkureita, mutta jos tilanne ajautuu siihen, että vihollinen ottaa totaalisen sodan keinot käyttöön ja haluaa tuhota kirjaimellisesti maan niin tällaisessa tilanteessa, tilanteessa jossa maa taistelee kaikella tapaa olemassa olonsa puolesta, paikallisten teloituskompaniat saatetaan ottaa käyttöön. En pidä tätä toivottavana toimintana mutta ymmärrän sen jos niin toimitaan.
vlad.