Uskottavan maanpuolustuksen voi hoitaa kahdella tavalla: 1) liittymällä NATO:n jäsenvaltioksi
NATOon olisi liitytty jo ajat sitten, jos se olisi varmasti uskottava vaihtoehto. Saattaa vain yhdelle jos toisellekin tulla mieleen, että kun maailmanpoliittinen tilanne kiristyy, niin siinä hässäkässä ei pieni Suomi NATOlle mitään paina.
Minusta on aivan hirvittävän naiivia uskotella, että NATO varmasti auttaa. Ehkä Virokin toivoo Suomen NATOon liittymistä siksi, että kun Venäjä alkaa ärjyä, olisi täältä lähettää miehiä, vempaimia ja muuta materiaa Viron puolustukseen. Niinhän NATO toimii. Suomi puolustaa Viroa miehin ja asein - vai?
Minä epäilen, että Suomen sorjat neidot neuloisivat Viroon villasukkia. Siihen jäisi apu. Joku pyssy voitaisiin lähettää. Samalla tavalla saattaisivat suhtautua Suomeen isot pojat.
Jos Venäjä tällä siunaaman hetkellä päättäisi hyökätä Suomeen ties mistä syystä, NATO kaiketi ainakin alkaisi toimia niin kuin sopimuksissa on muotoiltu. Mutta sodassa poliittinen tilanne olisi todennäköisesti tyystin erilainen. Silloin avun saaminen on sattumanvaraista. Se, kuka apua antaa, miten paljon ja millä tavalla, on arvoitus, joka koskee jokaista NATO maata. Maan puolustaminen tositilanteessa täytyy kuitenkin hoitaa käytännössä. Siihen ei pelkän poliittisen hyvävelikerhon keskinäinen halailu riitä.
NATOonhan Suomi joka tapauksessa jollain aikataululla astelee, jos koko paska ei ennen sitä hajoa. NATOon kuuluminen sinänsä ei kuitenkaan millään tavalla turvaa maanpuolustusta. Se pitää suunnitella paljon konkreettisemmin kuin vain liittoutumalla. Siitä vain itse kukin näkymiä esittämään. Näkymissä pitää huomioida myös se vaihtoehto, että NATO ei auta meitä hädän hetkellä ainakaan muuten kuin symbolisesti. Kansainväliset sopimukset on tehty rikottaviksi, kun oma etu sitä vaatii.