Kyllä, ja Drouin matkusteli itsensä MacKinnonin rinnalla koko draftin kolmanneksi varaukseksi. Muistaakseni silloin kärkikolmikkoon oli hyvin vahvasti rankattu Seth Jones, Drouin ja MacKinnon, mutta Floridan skoutit olivat hereillä ja valitsivat Barkovin ennen Jonesia ja Drouinia. Ja Coloradokin MacKinnonin ennen ketään näistä, Jonesia pidettiin pitkään ykkösvarauksena.
Tästähän tuon voi katsoa, jos kiinnostaa. TSN:n lista oli 1. MacKinnon 2. Jones 3. Drouin 4 Barkov. Tuolloin draftin aikaan pidettiin täysin hulluna tuota Barkovin valintaa toisena, varsinkin Pierre McGuiren toimesta. Reilu 10 vuotta myöhemmin ei näytä ihan niin hullulta. Kovinhan tuota perusteltiin, että Avalanchen olisi pitänyt ottaa pakki (Jones) tarpeeseen, koska heillä oli jo keskikaistalla Stastny, Duchene ja O'Reilly. Mutta tässäkin kohtaa nähtiin, että aina kannattaa ottaa se "best available", eikä vaan mennä hetkellisen tarpeen mukaan.
Drouin muuten matkusteli tuolla varauskaudella 30 pistettä enemmän kuin MacKinnon.
Nate Dogg – Wikipedia
fi.wikipedia.org
Tässä on juuri se harha, kun tottuu näkemään ihmisen aina tietyssä paikassa ja asiayhteydessä. Eli nyt Nate tuli vastaan keskustelupalstalla eikä kaukalossa. Ja tunnistamista hankaloittaa, kun puuttuu kypärä sekä pelipaita. Lisäksi vielä tumma tausta ja heikohko valaistus saa ihon näyttämään tummemmalta. Ei siis ihme, että minäkin olin menossa halpaan.
Ja näiden lisäksi vielä Rocket Richardin voittava Matthews olisi neljäs eri pelaaja neljään isoon pystiin, jos ei voita noita äänestyspalkintoja.
Kuinka todennäköistä että Matthews jää ilman pystiä, jos nakuttaa 70 rikki ekaa kertaa sitten Teemun? Se on lisäks markkinoitava kasvo, all-american poster boy. Kanadassa kiekko on uskonto ja Venäjä ei ole markkina. Ameriikan puolella kovaa kilpailua markkinoista.
Matthews voisi napata Hartin, Ted Lindsay mennee itseoikeutetusti McDavidille. Ja saahan Matthews Rocketin kuten ylläkin mainittiin.
Melko todennäköistä, eipä Mogilnykään saanut mitään pystiä silloin 1993 kun teki 76 maalia. Ei edes yhtä ääntä Hart Trophyyn kun omassa joukkueessa oli joku Pat LaFontaine joka teki 140 pistettä. McDavid ja Kucherov jos saavat 100 syöttöä kasaan niin siitäkin on venähtänyt aikaa. Täytyy myös muistaa että vaikka NHL haluaisi markkinoida enemmän amerikkalaiselle yleisölle lajia, niin Matthews pelaa Torontossa eikä Yhdysvalloissa. Ei se lämmitä jotain amerikkalaista, joka välillä katsoo NHL:ää jos Auston Matthews voittaa Hartin. Eikä siitä palkinnosta päätä NHL vaan toimittajat äänestävät parhaasta pelaajasta.
Todennäköisesti Kucherov ehtii rajaan ensin, vaikka McDavid olisikin tänään pelaavassa kokoonpanossa. Tampan peli alkaa Suomen aikaa 00.30 ja Edmontonin ottelu vasta viideltä.
Bobby Orr oli aikoinaan ensimmäinen sadan syötön rajan rikkonut pelaaja. Kaudella 1970-71 mies paukutteli puolustajan paikalta pisteet 37+102=139.
Orr rikkoi 90 syöttöä kahdesti, 102 syöttöä 70-71 ja 90 syöttöä kaudella 73-74. Myös Paul Coffey sai 90 syöttöä kasaan kaudella 85-86.
Noniin sehän meni allekirjoittaneelta hyvin, ei pitäisi taas nopeasti vilkuilla tilastoja ja tulla pätemään. Seison korjattuna.
Mikähän lie on epähistoriallisin kausi NHL:n historiassa?
2004-05 lienee aika korkealla tuota äänestettäessä. Historiallinen toki sekin oli monista syistä, mutta ainakaan yksikään pelaaja ei sillä kaudella tehnyt mitään historiallista eikä edes lähentynyt historiallisia saavutuksia.
No näinhän se olikin. Miten mulla oli sellainen ajatus päässä et olis jo tehnyt paluun. No kiikarit ne oli katsomossakin.