Art Ross Trophy – pistepörssin voittotaistelu

[Turha Kaukalo]

Miksi McDavidin kohdalla puhutaan aina siitä, että JOS jengi olisi parempi? Minusta todellisen huippupelaajan tunnusmerkki on aina ollut se, että hän kerta kaikkiaan hinaa sen oman jenginsä kärkeen ja tekee ketjukavereistaan parempia. Näistä molemmat on vähän uupuneet aina McDavidilta, vaikka hän itse on teknisesti ehkä maailman paras jääkiekkoilija. Pitkin miehen NHL-uraa on puhuttu, että McDavidille ei löydy sopivia ketjukavereita ja Oilers kyntää jatkuvasti pohjamudissa. Ehkäpä ongelma onkin juuri McDavidissa? Potentiaaliahan Edmontonin jengissä on ollut. Rosteri vilisee ykköskierroksen kärkivarauksia. Miksi nämä ei nouse Connorin vanavedessä huipuiksi?

Edellinen yhtä kova talentti, Crosby kun tuli änäriin, mies nosti Penguinsin toisella kaudellaan pleijareihin, kolmannella finaaleihin ja neljännellä mestariksi. Kaiken kaikkiaan noita kannuja taitaa Sidneyllä olla jo kolme kappaletta. Siinä on se ero, vaikka molemmat on napsineet noita Art Rosseja ynnä muita henk.koht.pyttyjä siinä sivussa.

Luulin, että koko universumi jo tietää, millaista porukkaa viettää työaikaansa Oilersin toimistolla. Mitähän sen McDavidin vielä pitäisi tehdä? Osallistunut tällä kaudella puoleen joukkueensa maaleista ja on kentällä karmealla jääajalla. Koskisen räpyläkättäkö pitäisi McDavidin vähän vetreytellä? Ja juniorina Eriejärven rannalta olisi pitänyt kattoa vähän Jakupovin ja kumppanien perään että pelaavat kunnolla, sillä voisi ihan hyvin käydä niin, että sitä päädytään Oilersiin. Tosin jos McDavid viisitoistavuotiaana olisi pannut Oilersin asiat kuntoon niin silloin hän ei pelaisi siellä.

 

[Fat Cat]

Oli tässä männävuosina paljon puhetta, että Crosbyn vierelle ei löydy pelaajia kun pelaa niin omalla tasollaan. Joku (olisiko ollut peräti tällä palstalla) väänsi kattavan tilaston ketjukavereista, mistä näkyikin että nostaa huomattavasti muiden pistetuotantoa. Eiköhän McDavidin kohdalla ole melko samalla tavalla.

 

[Le Dang]

No, eiköhän saavutuksen kovuus paljastu viimeistään tulevina kausina, kun sadan pisteen rajan rikkominen voi tuottaa (muille kuin McDavidille) tuskaa ja pistepörssi saatetaan jopa voittaa alle sadalla pisteellä.

Miksi sadan pisteen rikkominen tulisi tuottamaan tuskaa tulevina kausina enemmän kuin nyt? Eniten isoja pistemääriä ohjaavat sääntöuudistukset, ja tuskin yksikään GM haluaa NHL-kiekon palaavan kauden 2014-15 trendiin, jolloin Benn voitti 87 pisteellä. Vai olenko missanut jotain päätöksiä jotka vaikuttavat tulevien kausien pistetehtailuun? Eiköhän jatkossakin pidetä huoli, että tähdet saavat osoittaa pistepörssin avulla olevansa tähtiä, ja Kucherovien ja McDavidien pitää osoittaa ylivoimaisuutensa juuri tällaisilla 110+ pisteen kausilla.

 

[Voittaja]

Kucheroville 120p täyteen 75 pelissä ja näin ensimmäinen pelaaja joka tuohon kykenee 20 vuoteen. Nopeampaan suoritukseen pystyneet vain Lemieux, Jagr ja Gretzky. Mielestäni puhutaan niiin historiallisen kovasta kaudesta, että saa kyllä aika paljon lillukanvarsiin takertua, että tuolta ketään nostaa arvokkaammaksi pelaajaksi.

Ei sillä että se olisi hirveän merkityksellistä, mutta tuli vain mieleen että luulisi Yzermanin myös rikkoneen tuon 120 pistettä aika selkeästi ennen peliä numero 75 kaudella 88-89. En vain itse tiedä mistä tuon voisi tarkastaa.

 

[aessi]

Ei sillä että se olisi hirveän merkityksellistä, mutta tuli vain mieleen että luulisi Yzermanin myös rikkoneen tuon 120 pistettä aika selkeästi ennen peliä numero 75 kaudella 88-89. En vain itse tiedä mistä tuon voisi tarkastaa.

Voi hyvinkin olla, tässä tuo twiitti aiheesta:

NHL Public Relations on Twitter

 

[Mattiops]

Ei sillä että se olisi hirveän merkityksellistä, mutta tuli vain mieleen että luulisi Yzermanin myös rikkoneen tuon 120 pistettä aika selkeästi ennen peliä numero 75 kaudella 88-89. En vain itse tiedä mistä tuon voisi tarkastaa.

Kaudesta 88-89 on nyt 30 vuotta.

 

[steierwrass]

Kaudesta 88-89 on nyt 30 vuotta.

Sillä ei taida olla merkitystä kohdan "Nopeampaan suoritukseen pystyneet vain Lemieux, Jagr ja Gretzky." kanssa.

 

[Sixbladeknife]

Ei sillä että se olisi hirveän merkityksellistä, mutta tuli vain mieleen että luulisi Yzermanin myös rikkoneen tuon 120 pistettä aika selkeästi ennen peliä numero 75 kaudella 88-89. En vain itse tiedä mistä tuon voisi tarkastaa.

Hockey-Referencen mainiolla työkalulla voi tällaisiakin knoppeja hakea, vaikka valitettavasti pelikohtaiset tilastot ulottuvat vain kauteen 87-88 asti.

Tässä koko lista. Tosiaan Yzerman onnistui tuossa jopa kahdesti. Muita riman ylittäneitä pistenikkareita: Pat Lafontaine, Mark Messier, Adam Oates, Brett Hull, Bernie Nicholls (pelatessaan 99:n kanssa) ja itselle yllättävimpänä nimenä Denis Savard.

Tuosta voi katsoa sitten parhaita pistekausia kokonaisuudessaan ennen kautta 87-88. Käytännössä varmoina 120 pinnan ylittäjinä ennen 75 peliä voi pitää ainakin seuraavia pelaajia: Phil Esposito, Mike Bossy, Peter Stastny, Bobby Orr, Paul Coffey, Marcel Dionne, Jari Kurri, Bryan Trottier ja Dennis Maruk. Muitakin mahdollisia raljan rikkoneita listan häntäpäästä löytyy. 80-luku oli tosiaan jotain ihan muuta.

Tämä viesti ei ole tarkoitettu Kucherovin vähättelyyn. On aika paljon kovempi temppu tehdä 120+ pinnaa vuonna 2019 kuin 1986.

 

[RexHex]

Luulisin, että tässä on vedetty mutkat suoriksi ja tarkastettu ainoastaan pistepörssin voittajien kohdalla tuo 120 pisteen raja.

 

[Nick Neim]

Sillä ei taida olla merkitystä kohdan "Nopeampaan suoritukseen pystyneet vain Lemieux, Jagr ja Gretzky." kanssa.

Niin, siinä 20 vuodessa. Näin tuon twiitin ymmärsin, ja näin ymmärsin myös tuon @aessin viestin, joka tuohon twiittiin pohjautui.

Luulisin, että tässä on vedetty mutkat suoriksi ja tarkastettu ainoastaan pistepörssin voittajien kohdalla tuo 120 pisteen raja.

Osa tarkastelee yli 20 vuoden päähän, osa menneitä kausia. Eli ei tuossa linkatussa tilastossa mitään vikaa ole, jos vaan huomaa, että mitä se esittää.

E: Tai niin siis tilastohan ulottuu yli 20 vuoden päähän, koska siinä selvästi lukee since 1993-1994. Tämä vuosi valikoitiin todennäköisesti juuri sen takia, että saatiin rajatuksi lista viiteen pelaajaan. Kucherov oli viides, joka tarvitsi 75 peliä tai alle 120 pisteeseen kaudesta 1993-1994 lähtien.

 

[RexHex]

Osa tarkastelee yli 20 vuoden päähän, osa menneitä kausia. Eli ei tuossa linkatussa tilastossa mitään vikaa ole, jos vaan huomaa, että mitä se esittää.

Gretzkyn viimeisestä kaudesta on 20 vuotta ja sillä kaudella jäätiin aika kauaksi tuosta 120 pisteestä.

 

[Nick Neim]

Gretzkyn viimeisestä kaudesta on 20 vuotta ja sillä kaudella jäätiin aika kauaksi tuosta 120 pisteestä.

Joo, tuosta laitoin selvennyksen loppuun, koska vedin jälleen mutkat suoriksi. Kucherov oli siis ensimmäinen pelaaja 20 vuoteen, mutta rajaksi on vedetty kausi 1993-1994, josta on jo selvästi yli 20 vuotta. Sen takia siinä lukee se since 1993-1994, että saatiin viiden pelaajan lista kasaan. Todennäköisesti.

Täytyy myöntää, että muotoilin tuon aivan päin vittua ja hyvin huonosti. On kyllä hankala aamupäivä ollut meikäläisellä.

 

[Porvoon Kärppä]

Luulin, että koko universumi jo tietää, millaista porukkaa viettää työaikaansa Oilersin toimistolla. Mitähän sen McDavidin vielä pitäisi tehdä? Osallistunut tällä kaudella puoleen joukkueensa maaleista ja on kentällä karmealla jääajalla. Koskisen räpyläkättäkö pitäisi McDavidin vähän vetreytellä? Ja juniorina Eriejärven rannalta olisi pitänyt kattoa vähän Jakupovin ja kumppanien perään että pelaavat kunnolla, sillä voisi ihan hyvin käydä niin, että sitä päädytään Oilersiin. Tosin jos McDavid viisitoistavuotiaana olisi pannut Oilersin asiat kuntoon niin silloin hän ei pelaisi siellä.

Oli miten oli, mutta niin kauan kun jääkiekko on joukkuepeli, minä arvostelen yksittäisiä pelaajiakin myös joukkueen menestyksen kautta. Ja niin kauan kun Oilers ei ole lähelläkään Stanley Cupia, ei myöskään Connor McDavid tule nousemaan omassa arvosteluasteikossani lähellekään Crosbyja ja kumppaneita. En minä tiedä, miten todelliset suurpelaajat sen tekevät, mutta jostain syystä sellaiset kaverit kuitenkin aina hinaavat jenginsä menestykseen. McDavidia verrataan pelaajana Gretzkyyn, Lemieuxiin, Crosbyyn ym. Toistaiseksi pojan erottaa näistä miehistä se, että noilla muilla on lukuisia sormuksia, Connorilla ei ole ainuttakaan. Aikaa McDavidilla tosin vielä on reippaasti, joten ei tuomita poikaa lopullisesti.

Kucherov on Tampassa tekemässä juuri sitä mistä puhun.

 

[Walkin]

Oli miten oli, mutta niin kauan kun jääkiekko on joukkuepeli, minä arvostelen yksittäisiä pelaajiakin myös joukkueen menestyksen kautta. Ja niin kauan kun Oilers ei ole lähelläkään Stanley Cupia, ei myöskään Connor McDavid tule nousemaan omassa arvosteluasteikossani lähellekään Crosbyja ja kumppaneita. En minä tiedä, miten todelliset suurpelaajat sen tekevät, mutta jostain syystä sellaiset kaverit kuitenkin aina hinaavat jenginsä menestykseen. McDavidia verrataan pelaajana Gretzkyyn, Lemieuxiin, Crosbyyn ym. Toistaiseksi pojan erottaa näistä miehistä se, että noilla muilla on lukuisia sormuksia, Connorilla ei ole ainuttakaan. Aikaa McDavidilla tosin vielä on reippaasti, joten ei tuomita poikaa lopullisesti.

Kucherov on Tampassa tekemässä juuri sitä mistä puhun.

McDavidilla aikaa on todella paljon vielä ja kyllähän pelaaja tarvitsee ympärilleen muitakin huippunimiä. Tampassa löytyy huippunimiä ja uskomaton laajuus rosterissa (mutta btw sormus puuttuu jätkillä sielläkin), Crosbylla on aina ollut rinnalla Malkin ja Letang jne. Itse arvostan Crosbya sen takia, että se asenne on lähestulkoon aina täysi sata ja suurissa peleissä mieheen voi luottaa kuin vuoreen. Tuommoinen kapteenin pitää olla, pienetkin asiat tehdään tasan tarkkaan oikein. En näe McDavidillä olevan tätä efektiä (vielä), toistaiseksi se pelaaminen on vielä tuommoista "junnumaista" eli omissa kaartelua ja kyttäilyä jne. Jos miettii puhtaasti taitotasoa se on taas McDavidillä vielä korkeammalla kuin Crosbylla ja nopeus on toista luokkaa.

 

[Sixbladeknife]

Miksi McDavidin kohdalla puhutaan aina siitä, että JOS jengi olisi parempi? Minusta todellisen huippupelaajan tunnusmerkki on aina ollut se, että hän kerta kaikkiaan hinaa sen oman jenginsä kärkeen ja tekee ketjukavereistaan parempia. Näistä molemmat on vähän uupuneet aina McDavidilta, vaikka hän itse on teknisesti ehkä maailman paras jääkiekkoilija. Pitkin miehen NHL-uraa on puhuttu, että McDavidille ei löydy sopivia ketjukavereita ja Oilers kyntää jatkuvasti pohjamudissa. Ehkäpä ongelma onkin juuri McDavidissa? Potentiaaliahan Edmontonin jengissä on ollut. Rosteri vilisee ykköskierroksen kärkivarauksia. Miksi nämä ei nouse Connorin vanavedessä huipuiksi?

Edellinen yhtä kova talentti, Crosby kun tuli änäriin, mies nosti Penguinsin toisella kaudellaan pleijareihin, kolmannella finaaleihin ja neljännellä mestariksi. Kaiken kaikkiaan noita kannuja taitaa Sidneyllä olla jo kolme kappaletta. Siinä on se ero, vaikka molemmat on napsineet noita Art Rosseja ynnä muita henk.koht.pyttyjä siinä sivussa.

Kun Mario Lemieux tuli änäriin, ei hänen joukkueensa päässyt ensimmäisenä neljänä kautena (1984-1988) pudotuspeleihin ollenkaan. Näin siitä huolimatta, että Super Mario voitti noiden kausien aikana Calder Trophyn, Hart Trophyn, Art Rossin, Lester B. Pearson Awardin (nykyinen Ted Lindsay Award) kahdesti ja oli näiden päälle kerran liigan ykköstähdistössä ja kaksi kertaa kakkostähdistössä (Wayne Gretzkyn takana). Maaleja (215) hän teki tuolla ajanjaksolla kolmanneksi eniten Kurrin ja Gretzkyn jälkeen, syöttöjä (301) ja pisteitä (516) toiseksi eniten arvaa kenen jälkeen.

Seuraavana kautena, 1988-1989, Lemieux teki runkosarjassa 85 maalia (1.), 114 syöttöä (1.) ja 199 pistettä (1. ja kaikkien aikojen kolmanneksi eniten). Tämä suoritus riitti siivittämään Pittsburghin pudotuspeleihin, jossa he hävisivät toisella kierroksella Philadelphialle.

Sitä seuraavana kautena Mario pelasi vain 59 peliä ja sijoittui pistepörssissä ainoastaan sijalle neljä. Penguins ei päässyt pudotuspeleihin.

Seuraavalla kaudella, 1990-1991, Lemieux oli suurimman osan runkosarjasta loukkaantuneena ja teki ainoastaan 45 pistettä 26 peliin. Pittsburgh pääsi kuitenkin pudotuspeleihin, mistä oli kiittäminen muun muassa Mark Recchin erinomaista sophomore-kautta, Kevin Stevensin läpimurtokautta, Jaromir Jagrin lupauksia herättävää tulokaskautta, Paul Coffeyn takuuvarmaa pisteiden nakutusta takalinjoilta ja Bryan Trotterin tuomaa veteraanijohtajuutta. (EDIT: unohtamatta Tom Barrasson ensimmäistä täyttä kautta pingviinien maalilla.)

Pudotuspeleissä Lemieux oli pelikunnossa ja teki 23 pelissä tehot 16 + 28 = 44 voittaen pudotuspelien pistepörssin, Conn Smythe Trophyn - ja mikä tärkeintä, johdatti joukkueensa sen historian ensimmäiseen mestaruuteen.

Mario Lemieux on eri arvioiden mukaan sijoilla 1-4 kaikkien aikojen parhaasta jääkiekkoilijasta puhuttaessa. Hänellä meni siitä huolimatta viisi kautta raahata joukkueensa pudotuspeleihin ja pari kautta lisää ensimmäiseen mestaruuteen. Kuinkakohan paljon nopeammin "todellinen huippupelaaja", joka "kerta kaikkiaan hinaa sen oman jenginsä kärkeen" ja "tekee ketjukavereistaan parempia", olisi pystynyt tähän samaan? Vaikka joku Crosbyn tasoinen talentti?

Anteeksi vain, mutta tällaiset argumentit vituttavat minua. Jääkiekko on joukkuelaji.

 

[Sixbladeknife]

Oli miten oli, mutta niin kauan kun jääkiekko on joukkuepeli, minä arvostelen yksittäisiä pelaajiakin myös joukkueen menestyksen kautta. Ja niin kauan kun Oilers ei ole lähelläkään Stanley Cupia, ei myöskään Connor McDavid tule nousemaan omassa arvosteluasteikossani lähellekään Crosbyja ja kumppaneita. En minä tiedä, miten todelliset suurpelaajat sen tekevät, mutta jostain syystä sellaiset kaverit kuitenkin aina hinaavat jenginsä menestykseen. McDavidia verrataan pelaajana Gretzkyyn, Lemieuxiin, Crosbyyn ym. Toistaiseksi pojan erottaa näistä miehistä se, että noilla muilla on lukuisia sormuksia, Connorilla ei ole ainuttakaan. Aikaa McDavidilla tosin vielä on reippaasti, joten ei tuomita poikaa lopullisesti.

Kucherov on Tampassa tekemässä juuri sitä mistä puhun.

Neljän NHL-kauden jälkeen Gretzkyllä oli nolla sormusta (ainakin, jos puhutaan niistä sormuksista, joita jaellaan pelaajille onnistuneen kannunmetsästyskevään jälkeen). Lemieux'lla saman verran. Crosby onnistui neljännellä kaudellaan tällaisen sormuksen hankkimaan. Tuolla kaudella hän oli joukkueensa toiseksi paras pistemies sekä runkosarjassa että pudotuspeleissä.

Kucherovilla on toistaiseksi viiden kauden jälkeen nolla sormusta. Kuuden kauden jälkeen niitä voi hyvinkin olla yksi. Tässä korukilvassa häntä auttavat merkittävästi esimerkiksi sellaiset pelaajat kuin Steven Stamkos, Andrei Vasilevski, Brayden Point ja Viktor Hedman.

Suurpelaajat tarvitsevat muita suurpelaajia voittaakseen. Kukaan ei voita yksin.

 

[myhyjukka]

Oli miten oli, mutta niin kauan kun jääkiekko on joukkuepeli, minä arvostelen yksittäisiä pelaajiakin myös joukkueen menestyksen kautta. Ja niin kauan kun Oilers ei ole lähelläkään Stanley Cupia, ei myöskään Connor McDavid tule nousemaan omassa arvosteluasteikossani lähellekään Crosbyja ja kumppaneita. En minä tiedä, miten todelliset suurpelaajat sen tekevät, mutta jostain syystä sellaiset kaverit kuitenkin aina hinaavat jenginsä menestykseen. McDavidia verrataan pelaajana Gretzkyyn, Lemieuxiin, Crosbyyn ym. Toistaiseksi pojan erottaa näistä miehistä se, että noilla muilla on lukuisia sormuksia, Connorilla ei ole ainuttakaan. Aikaa McDavidilla tosin vielä on reippaasti, joten ei tuomita poikaa lopullisesti.

Kucherov on Tampassa tekemässä juuri sitä mistä puhun.

Ei yksi pelaaja voi pelkällä pelaamisellaan nostaa joukkueen tasoa muuta kuin oman ketjun osalta. Normaalisti organisaatio pystyy kokoamaan kohtuullisen joukkueen kärkipelaajan tueksi mutta Oilers on vaan läpimätä vitsi. Ei voi laittaa McDavidin syyksi että Oilers ei ole reilu 10 vuotta kestäneen tankkauksensa aikana pystynyt kokoamaan edes keskinkertaisella tasolla toimivaa joukkuetta. Toki McDavid ei märkä-rätti persoonallaan ole välttämättä johtaja ominaisuuksissa samalla tasolla kuin muut edellä mainitut pelaajat, mutta sekin menee ehkä enemmän organisaation piikkiin, että annetaan kapteenin viitta 19 vuotiaalle jannulle jolla niitä kapteenin henkisiä ominaisuuksia ei välttämättä ole.

 

[tinkezione]

Siinä vaiheessa kun pelaaja nakuttaa 2010-luvulla +120 pistettä runkosarjassa, voi ihan syystä puhua historiallisesta kaudesta. En tiedä, missä maailmassa osa elää, mutta nyky-NHL:ssä ei tällaista runkosarjaa pelata kuin äärimmäisen harvoin. Todistusaineistoksi riittänevät pistepörssit viimeiseltä +10 kaudelta.

No kun ei riitä. Maalivahtien varusteita rukattiin juurikin tälle kaudelle ja tulevaisuus näyttää, miten historiallinen kausi 2018-19 pistepörssin kannalta olikaan. Tampan runkosarjakausi on kyllä historiallista tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.

 

[Mattiops]

No kun ei riitä. Maalivahtien varusteita rukattiin juurikin tälle kaudelle ja tulevaisuus näyttää, miten historiallinen kausi 2018-19 pistepörssin kannalta olikaan. Tampan runkosarjakausi on kyllä historiallista tavaraa, siitä ei pääse mihinkään.

Edellisen kerran näin kovia maalimääriä mätettiin kaudella 05-06, maalikeskiarvon ollessa 3,08 ottelua kohden per jengi. Tällä kaudella sama luku on 3,03.

Verrokkina 05-06 ja 18-19 top 5 ppg-tilastossa

1. Thornton 1.54
2. Jagr 1.50
3. Alfredsson 1.34
4. Spezza 1.32
5. Ovechkin 1.31

1. Kucherov 1.60
2. McDavid 1.53
3. Kane 1.40
4. Crosby 1.29
5. Draisaitl 1.27

Eli pisteitä tehdään nyt aika lailla samaan tahtiin kuin heti työsulun jälkeisenä vuotena. Jos Kucherov tai joku muu olisi painanut sen 130+ pinnaa vaikka kolme vuotta sitten, niin se olisi ollut gretzkymäistä dominointia. Nyt kyseessä lienee "vain" yksi 2000-luvun dominoivimmista pörssivoitoista.

 

[tinkezione]

Jos Kucherov tai joku muu olisi painanut sen 130+ pinnaa vaikka kolme vuotta sitten, niin se olisi ollut gretzkymäistä dominointia. Nyt kyseessä lienee "vain" yksi 2000-luvun dominoivimmista pörssivoitoista.

Sikäli, kun katsoimme samaa tilastosivua, niin itse asissa viime kaudellakin oli maalikeskiarvo muistaakseni 2.97 ja tuosta takaperin sitten useampi kausi 2.7 nurkilla eli tätä kautta n. 10% alhaisempi.

Väittäisin, että osa Kucherovin täysin ylivoimaisesta pistepörssivoitosta johtuu siitä, että Tampa on joukkueena muutenkin pelannut aivan eläimellisen hyvin. Mitään Kucherovin hyvyydestä pois ottamatta, huikea pelaaja.

 

[Sixbladeknife]

Edellisen kerran näin kovia maalimääriä mätettiin kaudella 05-06, maalikeskiarvon ollessa 3,08 ottelua kohden per jengi. Tällä kaudella sama luku on 3,03.

Verrokkina 05-06 ja 18-19 top 5 ppg-tilastossa

1. Thornton 1.54
2. Jagr 1.50
3. Alfredsson 1.34
4. Spezza 1.32
5. Ovechkin 1.31

1. Kucherov 1.60
2. McDavid 1.53
3. Kane 1.40
4. Crosby 1.29
5. Draisaitl 1.27

Eli pisteitä tehdään nyt aika lailla samaan tahtiin kuin heti työsulun jälkeisenä vuotena. Jos Kucherov tai joku muu olisi painanut sen 130+ pinnaa vaikka kolme vuotta sitten, niin se olisi ollut gretzkymäistä dominointia. Nyt kyseessä lienee "vain" yksi 2000-luvun dominoivimmista pörssivoitoista.

Erittäin hyvä huomio.

Mielenkiintoista tässä kaudessa tuohon työsulunjälkeiseen verrattuna on se, että maalimäärien kasvu ei johdu ylivoimapelistä. 05-06 keskimääräinen joukkue oli ottelua kohden ylivoimalla hurjat 5,85 kertaa (mitatun historian korkein lukema) ja teki 1,03 ylivoimamaalia. Tällä kaudella vastaavat luvut ovat jotain aivan muuta, 2,96 ylivoimamahdollisuutta (historian matalin lukema) ja 0,58 ylivoimamaalia. Tasakentällisin tehdään nyt siis 0,39 maalia enemmän per peli (per joukkue).

Jännittävää tämä on siksi, että historiallisesti ylivoimapelin korostuminen suosii parhaita hyökkääjiä ja tasakentällispelin korostuminen taas tasoittaa eroja eliittipelaajien ja kakkoskorin tyyppien välillä. Tämä tietysti siitä syystä, että ylivoima-ajan lisääntyessä peliaika kasantuu enemmän kaikista parhaille hyökkääjille. Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että viimeisen kahden kauden aikana offensiivinen hyökyaalto on toteutunut ennen kaikkea viidellä viittä vastaan (ja pieneltä osalta kolmella kolmea vastaan) pelatessa.

Tästä syystä Kucherovin ja McDavidin kaudet ovat mielestäni kiistatta Jagrin ja Thorntonin vastaavia edellä. Kuvitelkaapa vaikka, kuinka monta lisäpistettä Nikitalla olisi, jos hän pelaisi joka pelissä minuutinkin verran enemmän ylivoimaa?

 

[palle fontän]

Suurin ero Kucherovin ja McDavidin välillä tulee ylivoimalla kerätyistä kakkospisteistä, joita Kucherovilla on peräti 13 enemmän kuin McDavidilla.

Saat tämän kuulostamaan siltä, että Kucherov saisi enemmän pisteitä joukkuekavereidensa siivellä. Jos jossain Kucherov on parempi kuin kukaan muu NHL:ssä, niin ylivoimalla miehen syöttötaito on jotain täysin käsittämätöntä. En siis ihmettele, että ylivoimapisteissä mies dominoi.

 

[Mattiops]

Saat tämän kuulostamaan siltä, että Kucherov saisi enemmän pisteitä joukkuekavereidensa siivellä. Jos jossain Kucherov on parempi kuin kukaan muu NHL:ssä, niin ylivoimalla miehen syöttötaito on jotain täysin käsittämätöntä. En siis ihmettele, että ylivoimapisteissä mies dominoi.

Yksi ase, jonka Kucherov myös tuo ylivoimaan on hänen kyky laukoa suoraan syötöstä. NHL:ssä ei ole montaa leftin pelaajaa jos yhtäkään, joilla on tuon tason one-timer. Tämä yhdistettynä Stamkosin vastapuoleiseen suoraan syötöstä laukaukseen tekee Tampan ylivoimasta niin huikean vaarallisen, ja jos siinä tilalla olisi vaikkapa McDavid, niin se tekisi Tampan YV:stä välittömästi vaarattomamman. Että olen samaa mieltä, että Kuch on parempi ylivoimapelaaja ja kaikki kunnia hänelle siitä.

E: Väittäisin silti, että Kucherov ehdottomasti saa ns. helppoja pisteitä enemmän kuin McDavid. Johtuen yksinkertaisesti siitä tosiseikasta, että ympärillä pelaa yleisesti ottaen paljon parempia pelaajia. Mutta miksi tehdä vaikeita, jos ei tarvitse.

 

[Le Dang]

Nyt kuitenkin vaikuttaa siltä, että viimeisen kahden kauden aikana offensiivinen hyökyaalto on toteutunut ennen kaikkea viidellä viittä vastaan (ja pieneltä osalta kolmella kolmea vastaan) pelatessa.

Näkeekö jostain 3v3-pisteet? Ennen sai kätevästi Corsicasta, mutta ei taida toimia tuo tilastosivu enää. Natural Stat Trickin mukaan parhaat pistemiehet ovat tehneet ei-5v5-pisteitä tasakentällisin seuraavasti (+ suluissa joukkueen tekemät OT-maalit):

Kucherov: 9 (7)
McDavid: 17 (8)
Kane: 14 (8)
Draisaitl: 14 (8)
Crosby: 8 (5)
Gaudreau: 10 (5)

Mutulla veikkaan, että esim. Draisaitl & McDavid -kaksikko on ollut mukana lähes jokaisessa Oilersin jatkoaikamaalissa. Eiväthän nuo määrät suuria ole, mutta jos jokainen supertähti saa vähintään 5 pistettä lisää kaudessa 3v3-jatkoaikaformaatin myötä, niin kyllä se isossa kuvassa näkyy heidän edukseen.

 

[SaucerPass]

Eiköhän jatkossakin pidetä huoli, että tähdet saavat osoittaa pistepörssin avulla olevansa tähtiä, ja Kucherovien ja McDavidien pitää osoittaa ylivoimaisuutensa juuri tällaisilla 110+ pisteen kausilla.

Jos liigan historiasta jotain voi päätellä, niin en olisi todellakaan varma. Täksi kaudeksi tehtiin merkittäviä muutoksia maalivahtien varusteisiin. Edellinen vastaava hyökkääviä pelaajia selkeästi suosinut muutos oli kauden 2005/06 uusi linja ennen kaikkea koukkaamis- ja estämistulkinnoissa. Se, että n. 15 vuoden välein tehdään hyökkäystä suosivia merkittäviä muutoksia, tuskin riittää, koska pelaajat, nyt ennen kaikkea maalivahdit, taktiikat jne. mukautuvat kyllä uusiin sääntötulkintoihin.

Mitä hyökkäystä suosiviin sääntöuudistuksiin tulee, NHL on perinteisesti ollut hyvinkin pidättyväinen tekemään merkittäviä muutoksia. Esimerkiksi NFL taas edustaa aivan toista linjaa; siellä tiedostetaan, että "hyökkäystä on helpompi myydä kuin puolustusta" ja rukataan sääntöjä heti hyökkäystä suosivaksi, jos tarvetta on. Tuon pitäisi olla myös NHL:n linja, mutta eiköhän jo se kerro jotain, että nämä täksi kaudeksi tehdyt muutoset olisi pitänyt tehdä jo pitkän aikaa sitten.