En sano noin nuorta pelaajaa pettymykseksi, varsinkaan, kun huomioidaan viime kausi. Se oli paljon enemmän kuin tippunut varausnumero ja tai missatut pelit. Loukkaantumisen vaikutukset näkyivät vielä kesällä, kun kertoi, että jalka on n. 80% kondiksessa. Onhan se ihan selvä, että jos on nyt vasta viimeiset 2-3 kuukautta vetänyt kahdella jalalla, kyllä sieltä takamatkalta lähdetään. Mutta se ei ole suurin ongelma.
Suurin ongelma on mun mielestäni se, että itseluottamus ei ole tapissa niin kuin pitäisi tuon ikäisellä kaverilla olla. Aron olisi varmaankin tarvinnut aivan superalun, jotta niin olisi käynyt, mutta ymmärrettävistäkin syistä niin ei käynyt. Aron on fiksu kentällä ja kentän ulkopuolella, mutta sen lisäksi myös äärimmäisen ankara itselleen. Hän tietää tasan tarkkaan, että parannettavaa on paljon. Oli sitä ekasta harkkapelistään lähtien ja sanoisin, että juuri nyt tämä on Aronin kannalta pahin mahdollinen tilanne.
Pelaaminen on mennyt liian varman päälle pelaamiseksi ja virheiden välttelemiseksi, jotta ei tulisi virheitä ja takaiskuja. Ja tämäkin on ymmärrettävää. Mutta samaan aikaan safetyn pelaaminen ei ole Aronin erityisosaamista. Hän on aina erottunut erinomaisella peliälyllään, mutta nyt hän ei uskalla täysin sitä hyödyntää, koska siihen sisältyy aina riski, että ne oivaltavat syötöt eivät onnistukaan ja silloin pitää mennä kovaa alaspäin ja just nyt itseluottamus ei näytä kestävän sellaista. Eikä ehkä nopeuskaan riitä.
Aron elää lätkästä. Mä pidän jonkinasteisena uhkana Aronin psyykeelle sitä, että kaipuu jäälle on niin kova, että sinne jäälle pitää päästä myös vapaapäivinä. Vaikka "salaa", kuten Aron itse asian ilmaisi. Vapaapäivinä pitäisi miettiä jotain ihan muuta kuin kiekkoa, jotta päähän mahtuu sitten arkena lätkää ja mieli on kirkas.
Jos verrataan vaikka Nikke Nykyriin, Aronissa ja Nikessä on yksi aivan selkeä ero. Nykyrillä on itseluottamus kunnossa ja hänestä näkee, että lätkä on siistiä. Jokainen minuutti, jonka Nykyri pelaa, on hänelle vain plussaa. Ja se myös näkyy selvästi. Nikke uskaltaa pelata rohkeasti eikä näytä pelkäävän virheitä yhtään. Aronilla tilanne on vähintään omassa päässään toinen. Hänellä itsellään on niin kovat odotukset, että onkohan niiden saavuttaminen just nyt edes realistisesti mahdollista? Koska hänhän lähti isolta takamatkalta tähän kauteen missattuaan melkein koko viime kauden. Ja se on paljon. Paljon enemmän Aronille kuin vaikka Leksalle.
Mä väitän rohkeasti, että Aronin suurin uhka on Aron itse. Ja siis diggaan jäbästä paljon, enkä mä ole todellakaan kritisoimassa häntä. Mutta pahoin pelkään, että hän on sellaisessa tilanteessa, että hän ei ole peliesityksiinäs juuri nyt lainkaan oikeasti tyytyväinen, vaan joutuu väkisin etsimään positiivisia asioita. Ja niitäkin on ihan aidosti, mutta itselleen vaativalla ihmisellä on paljon muita korkeammat kriteerit itselleen. Musta Aronin pelistä paistaa selkeästi rentouden hakeminen väkisin ja itseluottamuksen kasvattaminen virheitä minimoimalla. Ja kuten aiemmin totesin, se ei ole aidointa Aronia.