Armoa, älä anna kriisiapua!

[bozik]

Isolle miehelle iso vitutus. Minkä helvetin takia tuon Jokela-tapauksen jälkeen pitää joka ikisessä paikassa olla joku tarjoamassa kriisiapua. Apua löytyy telkkarista, radiosta, netistä ja jopa kriisipisteistä läpi maapallon.

Olisiko mahdollista, että antaa tuon olla. Oli todella ikävä tapahtuma, mutta ei sillä tarvitse olla vaikutusta huomiseen koulupäivään. Minä olen sitä mieltä, että nämä psykologi-jeesukset ovat omiaan aiheuttamaan lapsille pelkoa.

 

[Major Julli]

Isolle miehelle iso vitutus. Minkä helvetin takia tuon Jokela-tapauksen jälkeen pitää joka ikisessä paikassa olla joku tarjoamassa kriisiapua. Apua löytyy telkkarista, radiosta, netistä ja jopa kriisipisteistä läpi maapallon.

Olisiko mahdollista, että antaa tuon olla. Oli todella ikävä tapahtuma, mutta ei sillä tarvitse olla vaikutusta huomiseen koulupäivään. Minä olen sitä mieltä, että nämä psykologi-jeesukset ovat omiaan aiheuttamaan lapsille pelkoa.

Tässähän oli joko aika sitten tutkimusta aihesta uutisissa, elikkä kriisiavusta todettiin olevan pikemminkin haittaa laajoille joukoille ja se mitä oikeasti kaivataan on pitkäjänteisempää apua niille läheisille, jotka ovat kokeneet kauheita.

Toki ei asiaa pidä vaietakaan ja lapsille pitää selittää mitä on tapahtunut ja kertoa ettei tämmöisiä lähes koskaan tapahdu. Mutta sitten se jeesustelija lauma, jonka tällainen vetää puoleensa, pitäisi laittaa lukkojen taakse.

 

[Morgoth]

Olisiko mahdollista, että antaa tuon olla. Oli todella ikävä tapahtuma, mutta ei sillä tarvitse olla vaikutusta huomiseen koulupäivään. Minä olen sitä mieltä, että nämä psykologi-jeesukset ovat omiaan aiheuttamaan lapsille pelkoa.

Eli suljetaan silmät ja korvat ja lauletaan "muumipeikko, pikku myy... " jne. ja herätään huomenna kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?

Sitten kun seuraavaksi taas jotain kauheaa tapahtuu, niin ihmetellään miten ihmeessä tälläistä voi täällä Suomen lintukodossa tapahtua, kun täällä ei kerran mitään ongelmia ole eikä mitään viitteitä mistään ollut vaan ihan puskista tuli tälläinenkin?!

 

[Marwin]

Kaipa tuo kriisiapu on tarkoitettu lähinnä niille, jotka ovat menettääneet omaisiaan tuollaisessa tapausessa. Juuri tuossa luin Iltalehden sivuilta, kun sadat nuoret olivat käyneet kriisikeskusessa ja tuskin ihan huvikseen siellä kävivät. Kyllä siinä kai itsekin jonkulaista ''apua'' kokee tarvitsevansa, jos näkee tuollaisen tapauksen vaikka ihan läheltä.

Itse en mitään kriisiapua ole ikinä tarvinnut ja tuntuu kyllä vähän yliampuvalta kun sitä mainostetaan joka paikassa. Paikkaako se haavoja ihan tosissaan?

 

[Osmo Rapeli]

Tämä nyt on niinkuin se perinteinen omaiselle pirautettu osanotto-puhelinsoitto kuoleman jälkeen, tms. "Soita sitten jos haluat puhua".

Elikkä kerrotaan ja osoitetaan se huomio ja välitetään, tai ainakin ollaan välittävinämme, koska ketään ei voi pakottaa paranemaan, mutta enimmäkseen on tärkeää että tuntee voivansa puhua asiasta jollekulle sitten aikanaan kun tarvitsee. Kyllä siitä keskimääräisesti on kuitenkin hyötyä.

 

[pXi]

Oli todella ikävä tapahtuma, mutta ei sillä tarvitse olla vaikutusta huomiseen koulupäivään.

Ei edes Jokelassa? Siivooja moppaa veritahrat, talkkari teippaa ovet ja luokissa poissaolot kirjataan normaalisti?

Ihmettelen, jos kriisijeesukset ovat tällä hetkellä vitutuslistan kärjessä. Maailmassa tapahtui tänään aika paljon muutakin.

 

[eagle]

Minä olen sitä mieltä, että nämä psykologi-jeesukset ovat omiaan aiheuttamaan lapsille pelkoa.

Minä taas olen sitä mieltä, että jos tätäkin kaveria olisi hoidettu psykologin/psykiatrin toimesta kunnolla voi hyvinkin olla että a)kaveri olisi joutunut hoitoon b)olisi ainakin tapahtuma jäänyt tapahtumatta.

Kumma juttu jos pitää psykologeja jotenkin negatiivisena asiana. Ilmeisesti oletat, että jokainen vaan palaa "normaaliin elämään" ilman mitään? pXi tuossa jo hyvin sanoikin. Miltäköhän esim. tuntuu niistä vanhemmista jotka ovat mahdollisesti menettäneet ainoan lapsensa. "Tämmöstä sattuu, huomenna töihin".

edit:Major Jullin kanssa tosin samoilla linjoilla täysin, että pidempiaikaista apuahan tuossa tarvitsee. Tiedän hyvin surullisen esimerkin missä vasta pitkän ajan jälkeen itse tapahtumasta omaisessa tuli radikaalisti esille kärsimys.

 

[proffa#8]

Joo ei kyllä puhettakaan, että joka koulussa voitaisiin palata huomenna "arkeen". Varmasti monissa kouluissa on uhrien tuttuja/sukulaisia, jotka ovat aivan järkyttyneitä ja shokissa. Itsekkin olen vaikka en edes tunne koko miestä tai ketään uhreista. Tuo teko on vaan niin raaka ja hirveä, että vaikka olet kuinka "äijä" niin ei kriisiavun tarjoaminen joka paikkaan ainakaan pahasta ole.

Ihmiset osaa myös sanoa, että kiitos ei.

 

[Sistis]

Olisiko mahdollista, että antaa tuon olla. Oli todella ikävä tapahtuma, mutta ei sillä tarvitse olla vaikutusta huomiseen koulupäivään. Minä olen sitä mieltä, että nämä psykologi-jeesukset ovat omiaan aiheuttamaan lapsille pelkoa.

En tiedä, miksi ihmiset suhtautuvat näihin aina tällä tavalla. Eräs kaverini sanoi aikanaan tsunami-tapauksen jälkeen, että kriisipuhelin vääristää todellisuutta. Eli mukamas siellä "langan päässä on joku, joka on kuutelevinaan sua".

Hänelle sanoin sen saman kuin sanon sinulle: Mitäpä jos tällaisen kriisin kokeneella ihmisellä ei ole ketään läheistä, kelle voisi puhua ahdistuksestaan? Pitääkö hänen vaan olla yksinään ja kätkeä ahdistuksensa? Se on vaan sellainen perkele, että se saattaa puskea pihalle vaikkapa tämän päivän kaltaisena reaktiona joskus myöhemmin.

Kriisiapu ei ole tarkoitettu kaikille. Se on tarkoitettu sitä tarvitseville. Sinun kaltaisesti ajattelevien takia monen ahdistus saattaa pahentua, jos sanotte mielipiteenne ääneen väärässä paikassa.

 

[Viljuri]

Toisaalta on ketjun rubriikin tarkoittamassa toiminnassa (kriisiavussa) "maallisempiakin" motiiveja.

1) Sillä voidaan perustella alati kasvavaa psykologiarmeijaa, jotka puolestaan päätyössään toimivat kansainvälisten lääkeyhtiöiden psykoaktiivisten lääkkeiden markkinointimiehinä ja -naisina.

2) saadaan kaikille ihmisille silleen kiva "uhrin asema", mikä tarkoittaa ainakin voivottelua ja päivittelyä, virtuaalista kädestä pitämistä ja montaa muutakin sellaista asiaa (mm. virastoja ja byrokratiaa, näennäistä ja vikapäistä yhteiskuntakritiikkiä) joilla ei ole mitään tekemistä aidon auttamisen tai pragmaattisen ongelmanratkaisun kanssa, ei yksilötasolla, mutta vielä vähemmän yhteiskunnan tasolla.

Vanha viisasteluhan tähän olisi myös se, että "It takes one to know one", jos siis viitataan ei-traumaattisiin ongelmiin aihealueella. Ja tällä en tarkoita psykiatreja ja neuropsykologeja, vaan näitä humanistisen puolen terapeutteja, joita on jo nyt vähän liian moneen junaan...

 

[Rafael]

No en kyllä ymmärrä miten välitön kriisiapu voi vituttaa? Sehän on puhtaasti sitä, että esim. tuolla paikkakunnan kirkossa oppilaat, koulun henkilökunta ja heidän omaiset voivat käydä juttelemassa tai vaikka vain hiljentymässä. Ei psykologi-jeesukset siellä välttämättä tee muuta kun kuuntelee. Tuollakin joukossa voi nyt olla vaikka yksinäinen äiti, joka on menettänyt lapsensa ja läheiset tai omaiset asuvat jossakin toisella puolen Suomea. Varmaan on kuitenkin tuollaisessa tilanteessa hyvä ja turvallinen asia, jos jollekin voi puhua. Tai että ei joudu ainakaan olemaan yksin.

Itse en ainakaan pidä debriefing-tilanteita oman työni yhteydessä minään huuhaana. Ainakin itse koen, että on ihan mukava voida puhua, jostakin "hätkähdyttävästä" tilanteesta muiden kanssa. Vaikka se tapahtuisi mustalla huumorilla höystettynä jossakin kahvipöydässä.

Jo mainittu pitkäaikaisempi apu uhrien läheisille lienee selviö.

 

[Bruno]

Minä taas olen sitä mieltä, että jos tätäkin kaveria olisi hoidettu psykologin/psykiatrin toimesta kunnolla voi hyvinkin olla että a)kaveri olisi joutunut hoitoon b)olisi ainakin tapahtuma jäänyt tapahtumatta.

Se on tai ainakin voi olla niin kovin vaikeaa huomata ihmisessä jotain henkistä vikaa. Tämäkin kaveri oli ilmeisesti sulkeutunut ja yksinäinen persoona. Esim. Vanhemmat eivät välttämättä noteeraa sitä millään tavalla. Onpahan poika ainakin kotona.
Toki siinä vaiheessa, kun nettiin ilmestyy video, jossa päivämäärää myöten kerrotaan mitä tuleman pitää, on syytä huolestua ja tehdä jotain. Mutta mitä voi tehdä loppujen lopuksi? Milloin tuo video muuten oli nettiin laitettu? Eilen?

Kumma juttu jos pitää psykologeja jotenkin negatiivisena asiana. Ilmeisesti oletat, että jokainen vaan palaa "normaaliin elämään" ilman mitään? pXi tuossa jo hyvin sanoikin. Miltäköhän esim. tuntuu niistä vanhemmista jotka ovat mahdollisesti menettäneet ainoan lapsensa. "Tämmöstä sattuu, huomenna töihin".

Tuskinpa tässä psykologeja pidetään negatiivisena asiana, vaan sitä että kriisiapua on pakko tyrkyttää joka helvetin tuutista. Niille, ketkä ovat lähellä tätä tapahtumaa tullaan tietääkseni tarjoamaan kriisiapua joka tapauksessa.
Ymmärrän Bozikin pointin jeesustelusta tuolta kantilta katsottuna. En minä, Bozik tai kukaan meistä täällä jatkoajassa todennäköisesti tarvitse kriisiapua tähän tapahtumaan. Järkyttää se toki, mutta ei niin paljon että siitä tarvitsisi jollekin sen enempää avautua, normaalilla päivittäisellä keskustelulla se tulee ja menee.
Tietenkään ei kukaan tervejärkinen läheltä tilanteen nähnyt tai jonkun omaisensa menettänyt, voi mennä aamulla töihin tai kouluun olkia kohautellen, ja todeta et "elämä on laiffii, kyl se kato tästä taas lähtee, rai rai rai", eikä sitä varmaan kukaan kuvittelekaan. Enkä usko, että Jokelan koulussa tai yleensä koko Jokelassa elämä palautuu normaaliksi vielä moneen kuukauteen, jos ikinä.
Voin vain yrittää kuvitella miltä tämän ampujan vanhemmista tuntuu, kun oma poika makaa "aivokuolleena" teho-osastolla, kahdeksan ihmistä tappaneena. Siinä, jos jossain on mielenterveyden meno lähellä.

 

[Evil]

On hyvä, että apua on tarjolla tarvitseville. Kaikki eivät sitä kuitenkaan halua ottaa vastaan, ja heille lohtua ei pitäisi väkisin tyrkyttääkään. Jos joku tahtoo surra ja kelata asioita rauhassa itsekseen, olkoon niin. Minua ainakin vituttaa se, kun ei uskota kerrasta etteivät kaikki todellakaan halua puhua tunteistaan tai analysoida niitä ehtimiseen.

Jotkut käyvät keskustelua parhaiten itsensä kanssa. Suotakoon se heille. Se ei tarkoita, että he ryhtyisivät seuraavaksi ammuskelemaan "patoutumiaan" pois. Joidenkin aivot vain ovat rakentuneet niin.

 

[Artsi]

Niille, ketkä ovat lähellä tätä tapahtumaa tullaan tietääkseni tarjoamaan kriisiapua joka tapauksessa.

Ymmärrän Bozikin pointin jeesustelusta tuolta kantilta katsottuna. En minä, Bozik tai kukaan meistä täällä jatkoajassa todennäköisesti tarvitse kriisiapua tähän tapahtumaan. Järkyttää se toki, mutta ei niin paljon että siitä tarvitsisi jollekin sen enempää avautua, normaalilla päivittäisellä keskustelulla se tulee ja menee.

Vain nekö, jotka ovat lähiomaisia, voivat tarvita kriisiapua? Nyt olet täysin hakoteillä. Kriisiapua voi tarvita jonkun uhrin Jyväskylässä asuva pikkuserkku. Sitä voi tarvita mokinmummo Kuusamossa. Vaikka et itse olekkaan empaattinen ihminen, niin moni muu on ja empaattisilla ihmisillä saattaa olla hyvinkin voimakas myötäelämisen kyky. Niin voimakas, että se tuska riipii ja syvältä.

Meille monelle tänne kirjoittavalle on kriisiapua, kun voimme purkaa tätä juttua keskenämme kirjoittamalla. On paljon ihmisiä, joilla ei ole ketään, jonka puoleen kääntyä.

En voi keksiä mitään idioottimaisempaa itkun aihetta, kuin itkeä sitä, että hädässä oleville ihmisille tarjotaan apua.

 

[Jarschka]

Aika samoilla linjoilla olen ketjun avauksen kanssa. Jotain perimmältään tekopyhää näissä äkkiä kasaan riipaistuissa kriisikeskuksissa on. Jotenkin sellaista esittämistä, että kauheasti tehdään ja tilanteen tasalla ollaan.

Ihmismielihän varsin harvoin osaa purkaa tämmöisen järkyttävän tapahtuman nopeasti miksikään "kriisiksi". Olen itse kokenut läheisen perheenjäsenen äkillisen kuoleman ja tiedän, että välitön reaktio ei mitenkään välttämättä ole tunnemyrsky ja hirveä tarve puhua, vaan esim. itselläni se oli eräänlainen ylirationaalinen mielentila, jossa tuli hyvin aktiivisesti suunniteltua hautajaisia yms. arjen juttuja.

Jossain vaiheessa myöhemmin kyllä aivot alkavat toden teolla purkaa tapahtunutta ja oireilua tulee, myös näillä Jokelan ihmisillä. Siinä vaiheessa tarjolla yleensä on vain lohduttoman iso potilasjononumero.

 

[Solomon]

1) Sillä voidaan perustella alati kasvavaa psykologiarmeijaa, jotka puolestaan päätyössään toimivat kansainvälisten lääkeyhtiöiden psykoaktiivisten lääkkeiden markkinointimiehinä ja -naisina.

Tarkoitat suomeksi sanottuna kai sitä, että masennuksen määrä korreloi lähinnä psykologien määrään, ei toisin päin, kuten me korruptoituneet olmit kuvittelemme? Melko rankkaa pureskelua vaativa lähtökohta keskustelulle, ehdottoman viljurimainen ajatus tosin.

Itse väitteeseen puolestaan pitää todeta, että oman tässä asiassa melko valveutuneen käsitykseni mukaan psyykelääkkeitä määrätään monessa paikassa kuten työterveyshuollossa terapian asemesta suoranaisen resurssipulan takia tai siksi, että ne ovat halvempi vaihtoehto kuin terapia.

Tuntemani psykologit ja psykiatrit suhtautuvat lääkkeisiin nykyään nuivasti, nuivemmin kun moni potilas haluaisi.

 

[Artsi]

Aika samoilla linjoilla olen ketjun avauksen kanssa. Jotain perimmältään tekopyhää näissä äkkiä kasaan riipaistuissa kriisikeskuksissa on. Jotenkin sellaista esittämistä, että kauheasti tehdään ja tilanteen tasalla ollaan.

Ihmismielihän varsin harvoin osaa purkaa tämmöisen järkyttävän tapahtuman nopeasti miksikään "kriisiksi". Olen itse kokenut läheisen perheenjäsenen äkillisen kuoleman ja tiedän, että välitön reaktio ei mitenkään välttämättä ole tunnemyrsky ja hirveä tarve puhua, vaan esim. itselläni se oli eräänlainen ylirationaalinen mielentila, jossa tuli hyvin aktiivisesti suunniteltua hautajaisia yms. arjen juttuja.

Jossain vaiheessa myöhemmin kyllä aivot alkavat toden teolla purkaa tapahtunutta ja oireilua tulee, myös näillä Jokelan ihmisillä. Siinä vaiheessa tarjolla yleensä on vain lohduttoman iso potilasjononumero.

Ihan tiedoksi, ettei nämä ole mitään "äkkiä kyhättyjä kriisikeskuksia", vaan esim. Punaisella Ristillä jatkuvasti kouluttautuvia ja organisoituneita yksikköjä, jotka muodostuvat vapaaehtoisista henkilöistä, joilla on alan koulutus.

Toinen virhe on luulla, että kriisiapua tarvitaan vasta myöhemmin. Eri ihmiset käsittelevät asioita eri tavalla ja tarvitsevat kukin omanlaistaan tukea. Tänäänkin kriisipuhelimet ovat soineet valtavasti ja moni ihminen on saanut paremman olon, kun ovat päässeet puhumaan jonkun kanssa asiasta.

Kolmas virhe on luulla, ettei tätä apua jatketa hyvinkin pitkään tapahtuman jälkeen. Jonkin ajan kuluttua se vain siirtyy päätoimisten ammattiauttajien kontolle.

 

[bozik]

Vain nekö, jotka ovat lähiomaisia, voivat tarvita kriisiapua? Nyt olet täysin hakoteillä. Kriisiapua voi tarvita jonkun uhrin Jyväskylässä asuva pikkuserkku. Sitä voi tarvita mokinmummo Kuusamossa. Vaikka et itse olekkaan empaattinen ihminen, niin moni muu on ja empaattisilla ihmisillä saattaa olla hyvinkin voimakas myötäelämisen kyky. Niin voimakas, että se tuska riipii ja syvältä.

Kriisiapua voi varmasti tarvita kuka vaan, mutta pitääkö sitä niin näkyvästi tarjota. Laitetaan kaikki mediat näyttämään ruumiita tai edes sitä rauhalllista tätiä rukoilemassa ja kaikkia muita kertomassa järkytyksestä. Minkä perkeleen takia jonkun toisessa koulussa olevan pitää pienessä lapsen päässä pohtia tätä ? Ei mene jakeluun. Eli ensin näyetään kauhu ja sillä perustellaan.

 

[Hyperhawk]

Juu. Suomalainen mies ei puhu tunteistaan. On tosi hyvä pitää kaikki negatiiviset tunteet sisällä ja avautua niistä vaikkapa täällä foorumissa nokkelilla letkautuksilla.

 

[1936]

Itse en ainakaan pidä debriefing-tilanteita oman työni yhteydessä minään huuhaana. Ainakin itse koen, että on ihan mukava voida puhua, jostakin "hätkähdyttävästä" tilanteesta muiden kanssa. Vaikka se tapahtuisi mustalla huumorilla höystettynä jossakin kahvipöydässä.

Samoin. Kriisitilanteissa pelkkä puhuminen yleensä auttaa jo pitkälle. Alan ammattilaisille pelkkä debriefing riittää. En ymmärrä kritisointia kriisiavusta, kysehän noiden kriisikeskusten perustamisessa on nopean avun saamisesta. Ihan perustarpeiden tyydyttämisestä kunnes tilanne normalisoituu. Kriisipuhelimet ovat myöskin tärkeä osa kriisin purkua, koska valmiiksi epätasapanoiselle ihmiselle voi tälläinen kriisi olla liikaa käsiteltäväksi.

On myös se toinen puoli näissä kriisiavuissa, joka yrittää nopeasti tehdä jotain sen kummemmin miettimättä pestääkseen kädet jälkisyytöksistä. Siltikin, apua ei voi koskaan olla liikaa.

 

[bozik]

Siltikin, apua ei voi koskaan olla liikaa.

Onko näin ?

 

[1936]

Onko näin ?

Ei kai kukaan ole pakotettu soittamaan kriisilinjoille tai edes menemään kriisikeskukseen? Ymmärrän hyvin miksi kouluissa käsitellään huomenna tätä ampumistapausta, vaikka Rovanniemellä asti. Kuten Vanhanen sanoi, niin turvallisuudentunteeseen on tullut särö ja etenkin lapsien kanssa on tärkeätä käydä asia läpi siellä ympäristössä, jossa sitä pelkoa on.

 

[bozik]

Ei kai kukaan ole pakotettu soittamaan kriisilinjoille tai edes menemään kriisikeskukseen?

Ei, mutta jokainen on pakotettu osallistumaan tähän surulliseen tapahtumaan. Sitä en voit välttää, jos pienenä lapsena olet ollut leikkikentällä, äiti hakee kotiin ja haluat katsoa pikku kakkosen. Se on peruutettu, siellä näkyy ruumiita ja apua tarjoavia tahoja. Ei järkeä, minusta.

 

[Artsi]

Kriisiapua voi varmasti tarvita kuka vaan, mutta pitääkö sitä niin näkyvästi tarjota. Laitetaan kaikki mediat näyttämään ruumiita tai edes sitä rauhalllista tätiä rukoilemassa ja kaikkia muita kertomassa järkytyksestä. Minkä perkeleen takia jonkun toisessa koulussa olevan pitää pienessä lapsen päässä pohtia tätä ? Ei mene jakeluun. Eli ensin näyetään kauhu ja sillä perustellaan.

Anteeksi, mutta nyt en saanut oikein mitään tolkkua kirjoituksestasi, mutta vastaan niin kuin sen tulkitsin.

Kauhistelit ilmeisesti sitä, että näytetään näitä kuvia ja kerrotaan niistä tiedotusvälineissä ja sitten pistetään "kriisiavustajat" pesemään jälkipyykkiä. Et voi olla niin uuno, että kuvittelet, ettei nykypäivänä tieto leviä kymmenistä tuuteista ympäri maata. Ei kai se nyt ole kriisiavun vika, että tiedotusvälineet tiedottaa tällaisista. Jos taas kaughistelit, että TV:ssä näytetään koko ajan kriisipuhelimien numeroita ja kerrotaan, että niihin sa soittaa, niin mitä pahaa siinä on. Jos sinä et tarvitse apua, niin et soita, mutta joku yksinäinen ja tilanteesta ahdistunut istuu kotona ja saa sen kautta apua. Mitä se ottaa sinulta, tai joltain muulta?

Moni pieni oppilas on huomenna peloissaan ja on hyvä, että joka koulussa käydään tämä asia läpi. Sen asian läpikäymisellä ei ole tarkoitus tramatisoida tilannetta, vaan nimen omaan poistaa pelkoja.

 

[pXi]

Kriisiapua voi varmasti tarvita kuka vaan, mutta pitääkö sitä niin näkyvästi tarjota.

No jaa. Olikos tv-uutisissa peräti puolen minuutin väläys kriisipuhelinnumeroista. Ei kai tuo voi oikeasti niin paljoa häiritä? Eihän ne ammattikriiseilijät sulle väkisin soittele, vaan sä voittaa niille, jos haluat. Ilmeisesti et halua ja suotakoon se toki sulle. Ketään ei pakoteta suremaan. Mutta yhtälailla on ihmisiä, jotka aidosti purkautuvat muille, tuntemattomillekin ihmisille. Suotakoon se heille.