Mainos

Arjen taloutta ja mattia kukkarossa

  • 32 963
  • 151

kananlento

Jäsen
Suosikkijoukkue
Ilves, Pittsburgh Penguins, ManU, NP Ice Hawks
Mutta itse asiaan... Olen tehnyt sellaisen yleisen huomion, että usein ihmiset säästävät ja kituuttavat juuri väärästä päästä. Isoon markettiin ajetaan muutaman euron hintaeron vuoksi eikä lasketa esimerkiksi vaikkapa juuri autoilusta koituneita lisäkustannuksia jne... pihistellään pienissä arjen ostoksissa ja sitten hetken huumassa ollaan valmiina maksamaan tuhansia tai jopa kymmeniä tuhansia ylihintaa autosta tai asunnosta tai muista isoista hankinnoista.

Tämän olen huomannut myös huomattavasti pienemmissä asioissa. Eli usein ihmiset pyrkivät kyllä säästämään juuri esim. ruokaostoksissa, mutta sitten ostetaan joka päivä vaikkapa kahvikuppi ja lounas jostain ravintolasta päivittäin. Näihin pieniin ostoksiin menee moninkertaisesti se määrä, mitä siellä ruokakaupassa säästää ja jostain ihmeen syystä useat ihmiset eivät tätä ymmärrä.

Mutta kyllä ruokakaupassakin voi säästää ihan simmpeleillä jutuilla ja pienituloiselle ihan hyviäkin summia:

- Ruokaa (erityisesti jauhelihat ja possut) ostetaan isoissa erissä ja pakataan annoksina pakkaseen. Yleensä saadaan huomattavasti halvemmalla isompi erä, joka voidaan sitten sulatella ennen ruoanlaittoa.

- Viikon ruoat kerralla. Usein tulee kaupasta ostettua heräteostoksia, vaikka tiukalla budjetilla mentäisiinkin, joten olemme päätyneet käymään kerran viikossa ruokaostoksilla ja suunnittelemaan viikon ruoat jo etukäteen. Tällä säästää jo kohtuu hyvin kuukaudessa.

- Ketjubrändit. Tämä on kai ihan selvä juttu, mutta jos ostaa merkkibrändin sijaan sen ketjubrändin, niin kyllä siinä jo jokusen kympin kuukaudessa säästää. Ja muutama kymppi on iso summa pienessä budjetissa.

Itse olen oppinut koko elämäni pärjäämään vähillä rahoilla, kiitos äitini, joka onnistui kantamaan ruoan pöytään joka päivä ihan käsittämättömän pienistä varoista. Ironista on, että juuri teini- ja opiskeluaikoina itselläni oli kaikkein eniten rahaa, kun kävin töissä koulun ohella ja kulut oli minimissään.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Näitä olen itsekkin miettinyt pitkään, enkä vaan laiskuuttani ole saanut aikaiseksi. Pitäisi ehkä saada, sillä asunto lämpenee suorasähköllä.

Mutta mites tämä käytännössä menee? Soitellaanko jokaiselle sähköntarjoajalle erikseen, vai saako samat hinnat esim. täältä Sähkön hintavertailu. Linkki vie sähkönhintojen vertailusivulle.
Lisäksi on ainakin kilpailuttaja.fi. Varmaan suoraa soittamallakin voi saada tingattua hyvän tarjouksen. Sähkö taitaa olla nyt aika halpaa, ainakin parin vuoden takaiseen verrattuna, eli kannattanee iskeä kiinni.
Onko vakuutusten kilpailutukseen jotain sivua, josta vertailla, vai pitääkö vaan soitella?
Vakuutuksissa soittaminen toimii paremmin. Joskus tosin toimii pelkästään sekin, että soittaa nykyiselle yhtiölle ja ilmoittaa mitä haluaa vakuutuksistaan maksaa ("olen saanut tällaisen tarjouksen muualta"), tinkivaraa tuntuu olevan.
 

steepler

Jäsen
Suosikkijoukkue
chelsea, The Ohio State Buckeyes
Onko vakuutusten kilpailutukseen jotain sivua, josta vertailla, vai pitääkö vaan soitella?

Varmaan on mutta sanoisin että ovat aika pitkälti viitteellisiä, ehdoissa on kuitenkin merkittäviä eroja ja vakuutusmäärissä ja vastaavissa joten pelkästään jotain perustietoja laittamalla ja hintaa katsomalla ei kovin hyvää kuvaa välttämättä saa. Plus näissä vertailuissa käytetään jotain oletusarvoja ja taas eri yhtiöillä eri asiat saattavat vaikuttaa joten vertailu ei välttämättä ole edes kovin tarkka.

Mikäli vertaillaan vain esimerkiksi liikennevakuuusta niin silloin ehkä toimii.
 

Iker

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
Visaa en suostu vinguttamaan kuin satunnaisissa nettiostoksissa. Vielä kun saisi vaimon elämään säästeliäämmin :)

Sama, Visaa olen vuosien varrella käyttänyt vain ja ainoastaan ulkomaanreissuihin liittyen, eli reissussa makselen Visalla ja ehkä ennen reissua jotain lentolippuja ja hotelleja maksan sillä ja sitten laskun tullessa maksetaan nekin nopeasti vaimon kanssa yhdessä pois. Kerran taisin parturissa höylätä vahingossa luoton puolelta, ja olinkin aivan ihmeissäni että mitäs vittua kun tuli kolmenkympin Visa-lasku ihan puskista.

Omaa rahankulutusta voisin luonnehtia järkeväksi, yli omien varojeni ei tulisi mieleen elellä ja holtiton ostelu ei kuulu tapoihini. Toki, sitten jos mieli tekee jotain ostella kuten eilen, niin lähtihän sitä töiden jälkeen parista eri urheilukaupasta mm. uudet sulkistossut, uudet vapaa-ajan kengät, tarjouksesta heräteostoksena uudet luistimet hyvään alennukseen, uusi lätkämaila jne. Kaikki hyviä tuotteita mutta vielä paremmat olivat alennushinnat. Vaimo siinä säästeliäänä mukanaollessaan pyöritteli päätään kun 400 euroa meni sileäksi tuosta vaan, mutta mikäs siinä kun kaikki menee käyttöön enkä niitä nyt puolen vuoden välein ole kuitenkaan taas uusimassa.

Ts. järki pysyy touhussa kautta linjan ja se mahdollistaa sen että voi hyvällä omatunnolla ostella kun jotain tarvitsee ja käydä viikonloppuisin ulkona syömässä jne. harrastella. Hyvä elellä säästeliäästi ilman jatkuvaa ostovimmaa, ja käyttää sitten tilille kertyviä rahojansa niin, että pysyy kuitenkin aina hyvä puskuri ennen kuin tarvitsee edes miettiä alkaako tili käymään omasta mielestäni liian vähiin.

Vaimolla onneksi tosiaan sama juttu, on säästeliäs luonteeltaan ja ihan jees ettei ole jatkuvasti raahaamassa kamaa ovista ja ikkunoista sisään. Meidän muksulle ostelee tavaraa, ja silloin tietenkin yleensä meidän avaamaltamme yhteiseltä tililtä jonne molemmat aina kuukausittain isketään lyhennyksiin ja safkoihin jne. käytettävää fyrkkaa, mutta nuo ostoksensa tulevat aina tarpeeseen ja onneksi kirpputoreilta saa hyvää tavaraa jatkuvasti kaikesta ulos kasvavalle pikkutytölle.

Ruokakaupassa en kanssa periaatteessa jaksa hinnoista stressata, eli hyväksyn sen että joku maksaa minkä maksaa ja silti se ostetaan jos mieli tekee tai jos on tarve. En tietenkään turhaan laita kalliimpaan rahaa jos ei tarvitse, mutta en jätä banaaneja, jauhelihaa tai maitoa ostamatta jos se sattuu naapurikaupassa olemaan halvempaa. Toisaalta, jos joku yhden annoksen kokoinen lohifilee maksaa 8 euroa niin se vaan näyttää aivan liian isolta summalta ja jää ostamatta, vaikka sitten kotona nälissään miettii että nyt tekisi lohi hyvää ja missä sekin säästetty euromäärä käytännössä olisi näkynyt.

No, aina se jossain näkyy ja aina sitä tulee mietittyä välillä miten sitä tietyissä asioissa on niin säästeliäs, toisissa taas rahaa palaa huomattavasti huolettomammin isompiakin summia. Ensin lauantaina päivällä jättää lohen ostamatta ja säästää 8 euroa, illalla sitten lähtee kavereiden kanssa stadiin ja taitaa mennä aika monen lohikimpaleen verran rahaa sen kummemmin miettimättä tiskin toiselle puolen. Mutta sellaista se on.

Järki toisin sanoen mukana taloudenpidossa, niin oman kokemuksen mukaan sitten ei tarvitsekaan joka penniä venyttää kun tilille pääsee kertymään sopivaa pohjakassaa joka ei omalta osaltani saa tietyn oman makuni mukaisen rajan ali koskaan valahtaa. Eikä ole valunut, reissuista tai hankinnoista huolimatta eli kyllä nekin jätetään sitten tekemättä jos siltä näyttäisi ettei sitä perse ns. kestä tai että niille rahoille löytyy parempaakin tekemistä.

Noista autoista vielä, mulla on yksi todella hyvä kaveri joka tienaa hyvin, sellaista 100 000 euron vuosiliksaa takonut jo muutaman vuoden tasaisesti. Arvostan silti asennettaan, esim. kun puhe kääntyy autoihin ja joku kolmas kaveri miettii että laittaisiko sen uuden RS-Octavian tai uuden A4:n, niin tämän hepun asenteesta huomaa aina hyvin että ei todellakaan näe järkevänä laittaa sen vertaa uuteen autoon. On aina tarjoamassa parempia, huomattavasti hinnaltaan järkevämpiä vaihtoehtoja vaikka onkin itse keskimääräistä paremmassa taloudellisessa tilanteessa. Toki kyseinen kaveri duuninsa puolesta ajelee keskimäärin 0 - 5000 kilometriä ajetuilla pakasta vedetyillä autoilla, eli siinä mielessä voi miettiä että helppo hänen on sanoa kun ajelee itsekin uusilla autoilla, mutta kuitenkin siis ko. kaverin asenteesta huokuu sellainen tervejärkinen käytös fyrkkaa kohtaan, vaikka hanurinsa takuulla kestäisi sen uuden auton hankkimisen paremmin kuin valtaosalla normikavereista.
 
Viimeksi muokattu:

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Mikäli vertaillaan vain esimerkiksi liikennevakuuusta niin silloin ehkä toimii.
Toimii, sillä liikennevakuutus on lakisääteinen vakuutus ja vakuutusehdot ovat kaikilla vakuutusyhtiöillä samat.

Muuten kannattaa tosiaan tutkia myös vakuutusehtoja, mutta tämä on tottakai sitten työlästä.
 

halogeeni

Jäsen
Suosikkijoukkue
Sport
En tiedä onko ihmisillä ja etenkin nuorilla nykyään aikaisempaa useammin kadonnut suhteellisuudentaju esim. ensiasunnon hankintaa suunniteltaessa. Tällainen kuva jäi muutama vuosi sitten kun tyttöystävän kanssa aloimme suunnitella meidän tulotasolle (2 hyvinkin keskituloista ihmistä) sopivaa rivitalokolmion ostamista. Pankkeja kun sitten kiersimme niin jäi mieleen kun monestakin paikasta sanottiin "Onpas teillä realistiset suunnitelmat". Ikään kuin se olisi jotenkin poikkeuksellista lainaa haettaessa..
 
Suosikkijoukkue
Arsenal
Joku on tuolla ehkä lukenutkin vuodatustani Ketjusta autokorjaamojen välttelijöille, mutta kyllä minä ymmärrän täysin lapsiperheen pyrkimyksen toimivaan autoon. Tuliterää en itse ostaisi, mutta uudehkon. Itse maksan lainanlyhennystä nyt viidennestä omasta autosta ja väitän, että aika paljon paremmin yöni nukun kun alla on vuosimallin 2010 ja 32 000 km ajettu auto kuin kymmenen vuotta vanhempi ja 200 000 enemmän ajettu.

Esimerkkinä; ostin aikoinani (2004) noin 10 000 euroa maksaneen, satatuhatta ajetun vajaa viisivuotiaan diesel-ratsun, jossa oli täydellinen huoltokirja. Pitäisi siis kestää helposti sen 200 000 km. Kuukausittainen lainanlyhennys tuossa oli n. 240 euroa. Omistin tuon auton puolitoista vuotta ja laskeskelin, että huoltoihin, korjauksiin , jokavuotiseen katsastukseen ja pakolliseen renkaiden uusimiseen kului keskimäärin 190 euroa kuussa! Tietenkään tuo kustannus ei tullut tasaisesti, vaan jossakin kuussa laitettiin tonnilla, seuraavassa viidellä sadalla ja sitten taas tonnilla - tuota tahtia ei ihan tiukaksi laskettu budjetti kestä. Sitten vaihdoin reilun 30 000 euroa maksaneeseen Audiin, jonka lainanlyhennystä maksoin 450 euroa kuussa. Sekin ehti olla puolitoista vuotta, enkä maksanut tuon 450 euron lisäksi kuin yhden määräaikaishuollon, muutaman satasen. Aika paljon helpompi elää tasaisen 450 euron autobudjetin kanssa kuin 240 euron ja 1400 euron välissä heittelevän autobudjetin kanssa. Lisäksi kun noita auton hajoamisia ei pysty ajoittamaan itselle suotuisiin paikkoihin; lapsiperheen kanssa reissun päällä/päiväkotiin ennen sulkemista kiirehtiessä pelkästä hajoamisreissusta tulee äkkiä kymmenien, jopa satojen eurojen yllätys taksikuluissa tms. Plus kulut, mitä työssäkäyvällä tulee auton huollattamisesta ja lasten kuskaamisesta muilla kuin tuolla kulkemiseen tarkoitetulla kulkuneuvolla.

Tietenkään se hinta ei auton kanssa aina tuo onnea, kuten huomasin 19 000 euroa maksaneen Opelin kanssa. Vuosi Opelin omistamista maksoi monta tonnia arvonpudotusta, monta tonnia autolainan maksamista ja kaikista eniten korjauskustannuksia. Nyt pitää taas koputtaa puuta, mutta 32 000 km ajettu, kolmivuotias Seat on vaatinut yllätyksenä yhden rekisterivalon polttimen vaihdon (jonka jopa osasin tehdä itse!). Mutta viidennen oman auton maksajana välitilinpäätökseni näyttää siltä, että kannattaa mieluummin maksaa isompaa autolainaa laadukkaasta autosta kuin pientä autolainaa ja erisuuruisia, epäsäännöllisiä korjauskustannuksia epävarmasta laadusta. Näihin laadukkaampiin kun saa yleensä ekaksi vuodeksi täyden myyjän takuunkin.

Hyvä ketjunavaus Sampiolta joka tapauksessa. Nämä asiat pyörivät itselläkin paljon mielessä, eivätkä ole sellaisia juttuja joita tulisi kahvipöydässä työkavereiden kesken jaettua. Eikä vertaistukea saa samassa liemessä lilluvalta rouvaltakaan. Ehkä sitä jonakin päivänä tulee ketjuun avauduttua enemmänkin missä mennään, mikä on vialla ja mitä voisi tehdä elämänlaatunsa parantamiseksi.
 

Dennis

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK
En tiedä onko ihmisillä ja etenkin nuorilla nykyään aikaisempaa useammin kadonnut suhteellisuudentaju esim. ensiasunnon hankintaa suunniteltaessa.
Noo, kyllähän tämä kuvaaja jotain osviittaa antaa sen suhteen, ettei asuntojen hinnannousua ja niiden rahoittamista ole saatu aikaiseksi tulotason nousulla. Viime aikoina toki pankkienkin toiminta on muuttunut terveempään suuntaan ja lainanhakijalle ei ensimmäinen kysymys ole "paljonko laitetaan", vaan myös takaisinmaksukyky ja vakuudet kiinnostaa.

Linkki vie findikaattori.fi -sivustolla olevaan kuvaajaan.

Päivän Talouselämä lisäksi uutisoi pikavippeihin liittyvää huolestuttavaa ilmiötä.
 
Viimeksi muokattu:

Turder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Toronto Maple Leafs
Varmaan monella (ehkä nuorilla erityisesti) on ongelmana juurikin väärissä asioissa säästäminen, eli kituutetaan jossain asiassa, vaikka ruokakaupassa ja sitten banaani otsassa syödään makaroonimössöä koko ajan mutta toisaalta tuhlataan, usein tietämättä, vaikka sähkönkulutuksessa (huono sähkösoppari omaan kulutukseen, hehkutetaan pelkästään lattialämmityksellä koko asunto lämpimäksi tms.) ja vedetään kännissä tili nollille. Sitten päälle luottokorttilaskut, pikavipit niin alkaa olla ongelmia. Autoilu on myös varma rahareikä.

Itse aika usein kiinnitän huomiota jostain syystä kännyköihin ja muuhun viihde-elektroniikkaan. Pienituloisilla (tai muuten tiukasti elävillä) on pakko olla se viimeisin älypuhelin (600-900€) isoimmalla puhe- ja datapaketilla (muutaman kympin kuussa), uusin läppäri (1500€) ja nopein nettiliittymä (50€/kk), 50+ tuuman telkkari (pari tonnia) jne. Noistakin saa hyvin karsittua kun miettisi onko pakko käyttää samaan aikaan kotona vaikka läppäriä ja älypuhelinta, vai voisiko noista tinkiä ja jopa pudottaa toisen pois, eli puhuu peruskännykällä ja hoitaa nettiasiat tietokoneella tai ottaako pelkän älypuhelimen. Helposti saa kuukausitasolla useamman kympin, jopa satasen säästön kun ottaa vain ne oikeasti tärkeät palvelut ja ominaisuudet käyttöön.
 

TW

Jäsen
Mutta viidennen oman auton maksajana välitilinpäätökseni näyttää siltä, että kannattaa mieluummin maksaa isompaa autolainaa laadukkaasta autosta kuin pientä autolainaa ja erisuuruisia, epäsäännöllisiä korjauskustannuksia epävarmasta laadusta. Näihin laadukkaampiin kun saa yleensä ekaksi vuodeksi täyden myyjän takuunkin.

Kerran tuli tehtyä se virhe että ostin auton pakasta ja tietenkin osittain velaksi. Olihan se kiva ajella upouudella mutta vaihtohetkellä vaihtoarvoa ja menetettyä rahaa miettiessä oli tulla itku. Nykyinen ostettu lähes uutena, vajaa vuoden ja vain 6000 km ajettu irtosi huomattavasti halvemmalla kuin tuliterä. Takuutakin oli jäljellä vielä 2 vuotta, joten yllättäviä kustannuksia ei pitäisi tulla. Vanhempaa autoa en kyllä enää hankkisi, voihan se tulla halvemmaksi mutta olen myös ollut korjaamokierteessa, tuntui että joka kuukausi oli uusi 300 euron keikka korjaamolle. Sen jälkeen tulikin se (virhe)päätös pakasta otetulle autolle.

Omassa taloudessa ärsyttää kun puskurirahastot sulivat muutama vuosi sitten yhdistelmään häät, asunnon osto ja uusi auto. Vasta nyt tuntuu, että alkaa saada uudelleen kerättyä puskureita pahan päivän varalle. Voihan tuota asuntoakin tietty pitää sijoituksena mutta oma mieli mieltää sen paikaksi asua eikä sijoitukseksi.
 

timop

Jäsen
Suosikkijoukkue
jyp
Uusi auto on niin käsittämättömän huono ja iso "sijoitus" että siihen leikkiin ei köyhän kannattaisi lähteä ensinkään.

En pysty kyllä millään olemaan samaa mieltä. Itse näen uudehkon/uuden auton vähän kuin vakuutuksetkin: persaukisten juttuja kun worst case scenario räjäyttää pankin ja sotkee elämän. Itellä kävi vielä tuuri kun ostettiin eka yhteinen auto ihan uutena: huoltosoppari alle 15tkm/vuosi (vähän piti rajoittaa enimpiä huviajeluja joka oli vaan puhdasta säästöä) 20e/kk. Eli pari vuotta tuli ajeltua puoli-ilmaiseksi jos ei laske auton arvonalenemaa sen myyntihinnan mukaan lyhyellä aikajaksolla vaan sen mukaan että tavoitteena olisi pitää sama auto vielä toiset 5 vuotta...

Itse voin kertoa vähän sellaista näkökulmaa että olen about keskituloinen toistaiseksi alle kolmekymppinen kaveri eikä elätettäviä. Eipä ole estänyt sitä että vaikka on pystynyt polttamaan rahaa turhuuteen melko paljon joka kuukausi ilman velaksi elämistä niin silti pahimmassa vaiheessa oli kaksi luottokorttia hyvin lähellä luottorajoja kun sekään ei ole riittänyt....
 
Viimeksi muokattu:

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
Jos on tosiaan velkaongelmia ja silti pitää olla uusi auto, niin kyllä saa peiliin katsoa ja lujaa. En minä tätä pahalla sano, mutta asia on näin...

Mä tiedän aika monta tapausta jotka on lähtenyt uusien autojen pauloihin ja siitä tullut helvetti. Näemmä itsellesikin on niin käynyt. Kyllä kannattaa miettiä lapsiasi ja vaimoasi ja että voisiko auton vaihtaminen parantaa niiden tilannetta. Tiedän monia tyypejä joille uusi auto on elinehto (en tiedä miksi), toivottavasti sulla löytyy munaa olla erilainen. Kukaan ei auton ulkonäköä katsele, perkele kun suomessa on pimeääkin melkein puoli vuotta ympäri vuorokauden.
Lainaan nyt tätä, mutta yhtä hyvin voisin lainata muitakin tähän asiaan viitannutta. Ensinnäkin, tässä on monta muutakin pointtia noussut esille, mutta autoon on nyt puututtu. Onhan se kuluerä, mutta mistä sitten haluaa maksaa? Minä haluan maksaa siitä, että mulla on helppo, varmatoiminen ja mukava auto - näistä ominaisuuksista ei yhteenkään pääse viiden tonnin autolla ja harvaan kymmenen vuoden ikäisenäkään, jos ei jotain tekniikasta tajua. Älkääkä väittäkö, että se viedään vain korjaamolle. Kyllä taloudellinen tyyppi tuntee auton ja osaa tulkita kaiken maailman kitinät. Kuten olen maininnut, minä en halua sitä hyvin potentiaalista riskiä, että auto jättää pihaan. Se on reilun kymmenen vuoden vanhalla autolla hyvin paljon suurempi kuin uudehkolla autolla. Me tarvitsemme autoa päivittäin arjen pyörittämiseen, sen vain on toimittava. Munanjatke se ei ole missään muodossa, parinkympin ritsa. Tai jos jollekin uusi auto on itseisarvo, niin osanottoni.

Vaan lievästi livennyt on tämä homma keskiöstään. Tarkoitus oli nyt avata keskustelu aiheesta ylipäätään. Mulle tämä on ollut jossain määrin todella suuri häpeä, koska kyllähän mies nyt osaa rahaa käyttää. Paskat osaa, jos ei ole koskaan saanut mahdollisuutta opetella. On pitänyt opetella aikuisena. Alvajärven Urho yllä mainitsikin, että näistä ei vain jutella. En minä edes lähimpien ystävieni kanssa kykene juttelemaan tällaisista, ja siksi pelin avasin täällä suht. anonyymina. Vastuuntuntoisena ja kaikinpuolin asiansa osaavana jannuna tällainen vain on vitun häpeällistä myöntää mokanneensa, eikä sitä ymmärrä kuin toinen, joka on mokannut näin. Talousvinkkejä on helppo ladella, kiitokset niistäkin ihan vilpittömästi, mutta ei se nyt ihan niinkään mene, että 1+1 ruksitaan paperille ja homma hoituu. Mulla on ollut kymmenen vuoden ikäinen ritsakin, eikä talous ollut sen paremmalla tolalla. Syyt ovat syvemmällä kuin autossa, ja niitä syitä tässä ruoditaan kuntoon. Mistään osteluvimmasta ei ole kyse, vaan ihan kokonaisvaltaisesta elämänhallinnasta ja suunnitelmallisuudesta, johon liittyy varhaisempia juttuja sun muuta paskaa ja vähemmän paskaa.
 

mendieta

Jäsen
Suosikkijoukkue
Carlo Grünnin ja Juhani Tammisen FB-päivitykset
Kun lukee näitä juttuja suht uudehkojen autojen korjaamokierteistä niin ei tule mieleen kuin semmoinen juttu, että te pojat ostatte vääriä merkkejä. Ei tää oo rakettitiedettä. Lehdet on pullollaan tilastoja mm. katsastusasemilta. Missä merkeissä ja malleissa on paljon vikoja. Jos ostatte niitä, missä ei ole, todennäköisesti säästätte selvää rahaa.
 

benicio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Rauman Lukko
Kuten olen maininnut, minä en halua sitä hyvin potentiaalista riskiä, että auto jättää pihaan. Se on reilun kymmenen vuoden vanhalla autolla hyvin paljon suurempi kuin uudehkolla autolla. Me tarvitsemme autoa päivittäin arjen pyörittämiseen, sen vain on toimittava.

Vielä viimeinen sanani tähän autoasiaan.
On minullekin käynyt muutaman kerran niin, että romu on jättänyt tielle tai aamulla käynnistymättä. Itseasiassa viimeisen 10 vuoden aikana keskimäärin joka toinen vuosi. Voin kuitenkin iloisena uutisena kertoa, että maailma ei loppunut siihen. Jos olisi lapsia, uskoisin että hekään eivät olisi siihen välttämättä kaikki kuolleet. En siis ole valmis tästä mielenrauhasta edes satasia vuodessa maksamaan, kun en pidä asiaa niin tärkeänä. Auto kuitenkin on minulle ihan välttämätön, 6km matkaa bussipysäkille ja 40km työmatka.

Varmaan monella (ehkä nuorilla erityisesti) on ongelmana juurikin väärissä asioissa säästäminen, eli kituutetaan jossain asiassa, vaikka ruokakaupassa ja sitten banaani otsassa syödään makaroonimössöä koko ajan mutta toisaalta tuhlataan, usein tietämättä, vaikka sähkönkulutuksessa (huono sähkösoppari omaan kulutukseen, hehkutetaan pelkästään lattialämmityksellä koko asunto lämpimäksi tms.) ja vedetään kännissä tili nollille. Sitten päälle luottokorttilaskut, pikavipit niin alkaa olla ongelmia. Autoilu on myös varma rahareikä.
Tämä on kyllä täyttä asiaa. Välillä sattuu päähän kun kuuntelee näitä valituksia rahatilanteesta ja sitten lähdetään kytky-Iphone taskussa ryyppäämään. Ei näistä silti auta paljon huomautella, kun se otetaan helposti henkilökohtaisuutena tai vittuiluna. Jota se osaltani toki onkin, mutta olen tietysti asiassani oikeassa. Kuten aina.
 

TW

Jäsen
Kun lukee näitä juttuja suht uudehkojen autojen korjaamokierteistä niin ei tule mieleen kuin semmoinen juttu, että te pojat ostatte vääriä merkkejä. Ei tää oo rakettitiedettä. Lehdet on pullollaan tilastoja mm. katsastusasemilta. Missä merkeissä ja malleissa on paljon vikoja. Jos ostatte niitä, missä ei ole, todennäköisesti säästätte selvää rahaa.

Tämän verran vielä autoasiasta. Oma korjaamokierre ei tapahtunut ihan tuoreelle vaan parisuhteen mukana tulleelle 9-vuotiaalle Escortille. Kerrassaan kauhea auto. Traumat olivat niin kovat että oli pakko ostaa uusi. Toki uusikin oli Ford mutta Focuksessa ei ollut pienintäkään vikaa sen kahden vuoden aikana kun se oli ajossa.
 
Suosikkijoukkue
HIFK
Mulla on ollut kymmenen vuoden ikäinen ritsakin, eikä talous ollut sen paremmalla tolalla. Syyt ovat syvemmällä kuin autossa, ja niitä syitä tässä ruoditaan kuntoon.

Liian kallis auto ei todennäköisesti ole syy huonoon taloustilanteeseesi vaan ennemmänkin seurausta siitä. Tapauksessasi tällä lienee merkitystä.
 

Mr.Fox

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS respektit: HIFK ja Ässät
Mulle tämä on ollut jossain määrin todella suuri häpeä, koska kyllähän mies nyt osaa rahaa käyttää. Paskat osaa, jos ei ole koskaan saanut mahdollisuutta opetella. On pitänyt opetella aikuisena.
- - -
Vastuuntuntoisena ja kaikinpuolin asiansa osaavana jannuna tällainen vain on vitun häpeällistä myöntää mokanneensa, eikä sitä ymmärrä kuin toinen, joka on mokannut näin. Talousvinkkejä on helppo ladella, kiitokset niistäkin ihan vilpittömästi, mutta ei se nyt ihan niinkään mene, että 1+1 ruksitaan paperille ja homma hoituu.
- - -
Syyt ovat syvemmällä kuin autossa, ja niitä syitä tässä ruoditaan kuntoon. Mistään osteluvimmasta ei ole kyse, vaan ihan kokonaisvaltaisesta elämänhallinnasta ja suunnitelmallisuudesta, johon liittyy varhaisempia juttuja sun muuta paskaa ja vähemmän paskaa.
Ihan yleisellä tasolla - en yritäkään viisastella tilanteesi kanssa.
Ehdottomasti paras talousneuvo, jonka olen koskaan saanut on...

"Et voi tehdä parempaa sijoitusta kuin maksaa pois velkojasi!"

Tämä on niin totta! Se on aivan liian helppoa maksella mistä tahansa laskuista vain niitä minimieriä. Loppujen lopuksi tällä tavalla ei päästä yhtään mihinkään. Lähes tulkoon mistä tahansa lainasta tai velasta eroon pääsy on sen arvoista, että sen eteen kannattaa kärsiäkin. Se on jo tunteenakin niin sanoin kuvaamattoman hienoa, kun pääsee maksamaan jostain lainasta tai velasta sen viimeisenkin erän.

Esimerkki: mulla oli aikoinaan joku reilun tonnin laina maksussa. Minimikuukausimaksu oli jotain 60-70 euron luokkaa. Eräpäivän lähestyessä mä totesin, että kaikki muut pakolliset menot ovat maksettuja, mutta tilillä on vielä noin 300 euroa. Nämä mä löin välittömästi tuon lainan lyhennykseen välittämättä esim. ruokakaupasta. Tämän jälkeen ruokaostokset tehtiinkin luottokortilla - kaikki käteinenhän oli jo kiinni tuossa lainanmaksussa.

Seuraavan eräpäivän lähestyessä mä maksoin ensimmäisenä luottokortin nollille ja kaikki loput jälleen tuon alkuperäisen lainan lyhennykseen. Ruokaostokset jälleen luottokortilla ja seuraavassa kuussa sama homma toistuu. Tärkeintä on koko ajan muistaa tuo maksujärjestys. Mulla meni tuon lainan takaisinmaksuun alle puoli vuotta - se ei olisi ikinä onnistunut maksamalla minimieriä. Siinä tapauksessa taitaisin maksaa sitä vieläkin.

Useimmiten näissä velka-asioissa puhutaan ainoastaan niistä henkilöistä, joilla on puoli tusinaa pikkulainaa ja pikavippiä vähän joka suuntaan. Mun mielestäni lähes yhtä huonoa taloudenpitoa on myös se, että oikeastaan minkäänlaista lainaa ei uskalleta ottaa mihinkään suuntaan. Esimerkiksi omat vanhempani ovat juuri tällaisia. Äitini saisi varmasti sydänkohtauksen, jos tietäisi, mitä kaikkea poikansa on ostanut velkarahalla. Tässä se koko homman juju tuleekin: mä en ole koskaan ottanut yhtään ainoata lainaa etteikö mulla olisi ollut selkeää takaisinmaksusuunnitelmaa.

Välillä nämä suunnitelmat sitten kusevat reisille ja pahasti. Tällöin on parasta tehdä Juhani Tammisen mukaan: "pysähdy, analysoi, tee johtopäätökset, jatka matkaa". Toisin sanoen mietitään miksi vanha suunnitelma meni piloille ja tehdään uusi suunnitelma. Käsitääkseni pankeissa tämä on ihan arkipäivää, että tehdään ylivelkaantuneille ihmisille taloussuunnitelmia. Mielestäni tämän ei pitäisi olla missään nimessä se viimeinen oljenkorsi eikä mikään häpeän paikka. Ehkä sitä piipahdusta pankkiin ei pitäisi aina vetkutella siihen viimeiseen hetkeen.

Onhan se nyt itsestäänselvää, että numeroita työkseen pyörittelevät ihmiset näkevät mahdolliset ongelmakohdat huomattavasti tavallista pulliaista helpommin. Miksi niin monen pankkitoimihenkilön virallinen titteli on tänä päivänä "talousneuvoja"? Pankin asiakkaille tuo on vielä ilmaista. Toinen siteeraus Juhani Tammiselta: "ole aina valmis kuuntelemaan asiantuntijoita".

sampio: kun sanoit, että tilanteessasi kyse on joistain vanhoista mokista ja nykyisestä suunnitelmallisuuden puutteesta sekä kokonaisvaltaisesta elämänhallinnasta... Onhan tämä Jatkoajan keskustelupalstakin hyvä paikka saada erinomaisia neuvoja - harvemmin täällä ilman vastauksia jää - mutta kuitenkin sinun tilanteessasi ottaisin huomenna puhelimen kouraan, pirauttaisin paikalliseen pankkiini ja kysyisin aikaa talousneuvojalle jo loppuviikoksi.

Kuvittelisin, että yhdelläkin käynnillä pystytään suunnittelemaan talouttasi pariksi-kolmeksi kuukaudeksi eteenpäin - ehkä jopa puoleksi vuodeksi. Kerroit jo heti alussa, että tilanteesi helpottuu jo kesällä, kun yksi iso velkataakka on suoritettu (?). Ehkä juuri sinne saakka pystyisit suunnittelemaan taloutesi yhdellä istunnolla. Sitten tuon helpotuksen jälkeen uudet paperit ja lukemat mukaan ja toisen kerran samaisen talousneuvojan pakeille. Mielestäni näillä saisit jo kohtuullisen hyvät eväät ensi syksyksi omaan taloudenhallintaasi.

Tuosta pankkipiipahduksesta saattaa olla ihan konkreettistakin hyötyä. Mahdollisesti jotain lainanhoitokuluja tms. voidaan pystyä laskemaan jne. Eikä se mitään ota ellei annakaan. Suurin helpotus saattaa myös olla henkinen. Kuten itsekin mainitsit: tällaisista asioista voi olla vaikeata puhua kavereiden tai edes vanhempien kanssa. Miksi et suoraan puhuisi ammattilaisen kanssa?
 

sampio

Jäsen
Suosikkijoukkue
Menestyvin, sympatiat muille hyville.
sampio: kun sanoit, että tilanteessasi kyse on joistain vanhoista mokista ja nykyisestä suunnitelmallisuuden puutteesta sekä kokonaisvaltaisesta elämänhallinnasta...
Ensinnäkin, kiitokset fiksuista pointeista viestissäsi. Tartun kuitenkin tähän, koska ilmaisin itseni hiukan vajaasti tuolla edellä. Viittasin suunnitelmattomuuteen nimenomaan aiemmassa elämänvaiheessani ja kyllä siinä jonkinlaista elämänhallinnan puutettakin oli. Tuo kuulostaa jotenkin epämääräiseltä käytökseltä, mutta tarkoitan enemmän sellaista ajalehtimista ja päämäärättömyyttä, vaikka mulla periaatteessa oli normaalit raamit perheen ja töiden muodossa olemassa. Oikeastaan ensimmäinen naksahdus parempaan oli se, että löysin oman alani ja toinen se, että myönsin olevani kusessa. Siitä homma oikeastaan alkoi taittua henkisestikin parempaan suuntaan ja mulla on selkeät tavoitteet niin duunin kuin taloudenhoidonkin suhteen.

Tuo on totta, että velkojen nopea maksu on kannattavinta. Mulla ei ole tässä vaiheessa mahkuja maksaa kovin paljon ylimääristä pois, mutta kuten edellä mainitsin, kesällä loppuu yksi paskakasa ja siitä vapautuu rahaa lyhentää toista. Pankissa käyntiä olen joskus harkinnut, mutta nyt kun tämä homma on omassa päässäni jäsentynyt, olen mennyt toistaiseksi omillani.
 

Cloaca Maxima

Jäsen
Suosikkijoukkue
TPS, Philadelphia Flyers
Avaanpa sanaisen arkkuni minäkin. Pidän itseäni suhteellisen tarkan markan (euron) miehenä. Mottoni on, että en osta mitään sellaista, mitä en todella tarvitse. Ja senkin minkä ostan, seulon hyvin tiheän kamman läpi - vertailen hintoja siis nettikauppojen ja kivijalkamyymälöiden välillä, metsästän tarjouksia jne. Ainoa osittain ylimääräinen mitä omistan, on itse asiassa auto. Asun kaupungissa lähellä keskustaa, joten teoriassa en tarvitsisi autoa mihinkään. Käytännössä kuitenkin olen tottunut siihen, että voin halutessani liikkua vapaasti pidemmällekin ilman, että olen riippuvainen muiden kyydistä tai julkisesta liikenteestä.

Mutta sitten se auto - olen elämäni aikana itse omistanut kolme autoa. Kaikki ns. tavis autoja ja Japanilaisilta valmistajilta. Ei niitä hienoimpia ja välttämättä ajomukavuudeltaan parhaita, mutta ah niin luotettavia. Ainakin tähän saakka. Jokainen autoni on ollut noin 10 vuotta vanha ja omaksi on valikoitunut yksilö, jolla on suurinpiirtein huoltokirja kunnossa jne. Ja ei ole tarvinnut pettyä. Kertaakaan auto ei ole jättänyt tielle eikä niihin ole tullut yllättäviä vikoja perushuoltojen lisäksi. Ja todettakoon, että itse en tajua autojen korjaamisesta yhtään mitään. Tämä autokeskustelu ei ole se pointti nyt, mutta yhdyn monen muun mielipiteeseen siitä, että uutta tai uudehkoa autoa ei kannata ostaa, jos omat tulot eivät ole suuret.

Käteen minulla jää kuukaudessa alle 2000e, mutta yli 1500e. Tästä vähennetään yksinasuvana suht kova vuokra ja muut juoksevat menot. Säästäväisyyden olen perinyt kotoani, jossa rahasta on aina ollut tiukkaa. Vanhempani ovat kuolleet jo suht kauan sitten, joten olen joutunut tulemaan täysin omillani toimeen jo hyvin nuoresta pitäen. Koskaan en ole nälkää nähnyt, mutta toisaalta mitään ylellisyyttäkään ei ole ollut minkään asian suhteen. Vuosien saatossa sitä on tottunut elämään suht vaatimattomasti, joten säästöönkin on jotain jäänyt. Esimerkiksi kaikki omistamani autot olen ostanut suoraan käteisellä, eli kertaakaan en ole niihin velkarahaa joutunut sijoittamaan. Mutta eipä ne kovin kalliitakaan ole olleet, kuten yllä on mainittu.

Itse olen säästöni ansainnut siis ihan itse varsin simppeleillä asioilla:

- kilpailuttanut sähkö- ja vakuutussopimukset
- vaatteet ja kengät ostan lähes poikkeuksetta alennusmyynneistä ja ennakoiden - esimerkiksi talvikengät keväällä juuri talven (=sesongin) päättyessä, jolloin niitä saa halvemmalla jne.
- vaatekaappini ei pursua kerran pari käytettyjä vaatteita, vaan omistan aina kerrallaan muutaman vaatekerran jotka ovat jatkuvassa käytössä. En silti näytä pultsarilta.
- mietin monta kertaa, ennen kuin teen isompia ostoksia - tarvitsenko jotain ihan oikeasti, vai tulisinko ilmankin toimeen?
- isommissa ostoksissa teen hyvin paljon hintavertailuja ja odotan tarjouksia. Esimerkiksi viime vuonna metsästin hyvää tarjousta televisiosta noin 5 kuukautta.
- tavaran ei aina tarvitse olla uutta
- teen noin 60% ruokaostoksista Lidlissä
- olen suht kätevä käsistäni, joten pyrin tekemään paljon asioita itse, jos vain mahdollista
- en käy juurikaan baareissa / kuluta rahaa bilettämiseen. Jotkut pitävät minua tämän vuoksi tylsänä ihmisenä. Minä en.
 

Hauptmann

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Lokakuusta 2009 alkaen olen kirjannut kaikki tuloni ja menoni itse tekemääni Excel-taulukkoon. Siihen kirjoitan tulot ja menot eri riveille ja taulukko laskee, että paljonko rahaa minulla on käytettävissä kuun lopussa. Erottelen siinä erityisesti elintarvike- ja alkoholikulut kuukautta kohden. Joskus pitää laskea, että pitääkö taulukossa oleva rahasumma paikkansa ja pitää laittaa joitakin tasaussummia joko menojen tai tulojen puolelle, että tiedot täsmäisivät. Tämä taulukko on minulle elintärkeä, että olen kartalla todellisesta rahatilanteestani. Taulukossa on tällä hetkellä 1592 riviä. Jos vain jaksan etukäteen tehdä taulukkoa tarpeeksi pitkälle, niin pystynen jotenkuten arvioimaan rahatilannetta esimerkiksi joulukuussa 2013.

Kun aloitin 2009 taulukoimaan Exceliin rahankäyttöäni, aloitin samalla myös rahastosäästämisen. Ostaessani asunnon viime huhtikuussa tuli myytyä kaikki rahasto-osuuteni. Nyt taas säästän 75€ kuussa rahastoon.

Minulla on Ifillä kaikki vakuutukseni. Ifillä saa S-Etukortilla bonusta. Maksan kerran vuodessa kaikki vakuutukseni, että saisin ainakin kerran vuodessa enemmän S-bonusta. Joitakin isompia ostoja saatan tehdä sinä kuuna, kun maksan vakuutukset Ifille, mutta järki pitää olla mukana. Esimerkiksi Popsin nakit S-Marketissa maksoivat 1,75€ / pakkaus, mutta Lidlissä niitä myytin 2 kpl 2€. S-Marketin hinnat ovat muutenkin paikka paikoin aika sikamaisia. Lidilistä tulee ostettua esim. jauhelihat ja muitakin elintarvikkeita (suomalaista jauhenlihaa, ei pitäisi olla pelkoa hevoslihasta).

Rahastossa ja S-Etukortilla säästössä olevat rahat ovat hyvä hätävara. Laskeskelin, että pärjäisin puolisen vuotta nykyisillä säästöillä ilman mitään työtä, jos vain saisin autoni myytyä 1500€ - 2000€ hintaan. Mutta töitä painetaan tällä hetkellä kovaa.
 
Viimeksi muokattu:

Rautapohkeet

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit
Itse tienaan 1500-2000 euroa kuussa eli tulot voivat vaihdella 500 eurolla kuukausien välillä. Tuolla puolellatoista tonnilla tulee kyllä ihan mainiosti toimeen ja rahaa saa vielä säästöönkin laitettua. Suurimmat menoerät itsellä on röökaaminen ja auto, joka on kyllä melko välttämätön työmatkojen ansiosta. Autona on 15 vuotta vanha luotettava Japanilainen sotaratsu, jonka syksyllä ostin 1700 eurolla. Kilometrejä ei mittarissa ollut kuin 150 000. Toistaiseksi auto on toiminut loistavasti ilman pienintäkään vikaa. Edellinen auto olikin sitten totaalinen murheekryyni, mutta se ei tähän kuulu.

Jos jotain isompaa tarvitsee itselle ostaa esim. tällä hetkellä olen ostamassa uutta puhelinta, niin suoritan aina erittäin tarkkaa vertailua hintojen suhteen. Tällä hetkellä mietin omalle budjetille erittäinkin kalliin puhelimen ostoa, mutta tämä on sellainen ylellisyystuote, jonka haluan. Olen tässä nyt about kuukauden jo näitä vertaillut ja valintani tehnyt. Nyt odotellaan pari kuukautta, jotta saadaan tuota varten säästettyä rahat. Omia puskurirahastojani en aio tuohon käyttää. Siinä ei ole järkeä.

Järki kun on mukana taloustouhuissa, niin sillä selviää jo todella pitkälle. Ei se kuitenkaan mitään tähtitiedettä ole.
 

pernaveikko

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, Crusaders, Lechia
Ai niin, on mulla myös yksi vinkki rahan säästämiseen. Yksi tuttavani käy vuosittain lomalla Thaimaassa (ei toki ainoa mahdollinen kohdemaa) ja tekee reissunsa aikana monia sellaisia kalliita hankintoja, jotka olisivat huomattavasti kalliimpia Suomessa. Piilolinssit, vaateostokset, terveydenhoito, hammaslääkärillä käynnit

Kannattaa miettiä ainakin terveyspalvelujen kohdalla tätä. Tallinnaan on lyhyempi matka kuin Lahteen (riippuu toki missä asuu, mutta silti) ja kun se taso on siellä sama ellei korkeampi kuin Suomessa.

Jos joku on todella sitä mieltä, että siellä on ryssämeininki ja minähän en sinne mene hoitoa saamaan, niin sitten saa olla. Terveysturismi on tulevaisuuden ala ja miksi ihmeessä ei olisi. Kyllä, olen käyttänyt, hinta noin neljä kertaa halvempi kuin Suomessa ja sitten voi sitä lonkeroakin ostaa halvalla päälle.
 

Tadu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Україна
Autoista sen verran, että itse ostin liikkeestä 2000 eurolla 13 vuotta vanhan saksalaisen auton, jolla oli ajettu alle 150 000 ja luotettava huoltokirjakin löytyi. Alkusyksystä saakka toiminut täydellisesti ilman vikoja. Liikennevakuutus on POP-vakuutuksesta ja maksaa alle 400 euroa vuodessa. Halpoja kilometrejä siis.
 

ilman sukkia

Jäsen
Suosikkijoukkue
KalPa
Asunto ja auto keskustelun voi varmaan sivuuttaa tässä vaiheessa, niistä joko on valmis "tinkimään" tai sitten ei ole, yksinkertaisia valintoja joista ei pitäisi edes syntyä järkevää keskustelua aikuisilla ihmisillä.

Suunnitelmallisuus, tavalla tai toisella.
Joskus nuorempana laskeskelin kuinka monta tuntia/päivää pitää kesätöissä viettää ennen kuin joku "turhake" on maksettu. Jäi aika monta kapinetta ostamatta velaksi...
 

JonKorn

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit,NUFC, Alan Shearer, John Rambo
Liikennevakuutus on POP-vakuutuksesta ja maksaa alle 400 euroa vuodessa. Halpoja kilometrejä siis.

Itse kyllä kilpailuttaisin tuon vakuutuksen välittömästi. Meillä on POPissa kyllä kaikki pankkipalvelut mutta nuo vakuutukset olivat järjestään selkeästi kalliimmat kuin nykyiset. Liikennevakuutus oli muistaakseni peräti 70 euroa kalliimpi kuin nykyinen joka on varsin kohtuullinen 200e/v isosta Volvosta. Tietysti näissä vaikuttaa bonukset mutta nehän siirtyvät joka tapauksessa yhtiöstä toiseen
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös