Alkuun pahoittelut vieraisiin pöytiin huuteleminen.
Tänään katselin aivan normaaliin tapaan peliä SaiPan toisen erän ylivoimaan asti. Yhtäkkiä huomio kääntyi keltaisten pelaamiseen, kun edes ylivoimalla jengi ei saanut ylivoimaista hyökkäystä aikaiseksi, vaikka koitti jopa viiveellä. Siis ylivoimalla joukkue hyökkäsi jatkuvasti alivoimaisena hitailla lähdöillä. Pahimmillaan HIFK karvasi alivoimallakin kahdella miehellä SaiPan maalin takana, mutta silti SaiPan hyökkäys oli lähtiessä 2-3-hyökkäys, kun kaiken järjen mukaan noin kärkkäällä ylikarvaamisella olisi pitänyt aueta vähintään 4-2-hyökkäys.
Hyökkäysalueella homma toimi vielä yksilöiden varassa niin ylivoimalla kuin tasaviisikoin, mutta keskialueen ylittämisessä ei ollut merkkiäkään mistään suunnitelmallisuudesta tai toisteisuudesta. Lopun kirivaiheessa sitten poppoo oli taas pihalla kuin lumiukot. Parhaana esimerkkinä Lappalaisen (?) heitto maalille, kun HIFK:lla oli rivit sekaisin. Sen sijaan, että Lappalainen olisi tehnyt minkään mahdollisen järjellisen ratkaisun, päätti jannu heittää viivalta lähes jäitä pitkin ropellin kohti Lankista, kun yhdelläkään SaiPan pelaajalla ei ollut realistista mahdollisuutta päästä paluukiekkoon (jota Lankisen tasoinen maalivahti ei tuollaisesta heitosta järin usein anna, vaikka vähän pomputtelikin) saatika olisi ollut maskissa.
Kokonaisuutena SaiPan pelissä näytti olevan todella paljon yksilöiden virheitä. Jossain muussa tapauksessa tuon voisi vielä laskea huonon päivän piikkiin, mutta tuo on ilmeisesti jatkunut lähes koko kauden ja toisaalta noin suuri määrä yksilövirheitä kielii vain ja ainoastaan valmennuksen osaamattomuudesta tai auktoriteettiongelmista. Joko Santanen ei osaa opastaa pelaajia kohti oikeita ratkaisuja, osaa harjoituttaa pelaajia kohti laadukkaita ratkaisuja tai sitten pelaajia ei vain kiinnosta kuunnella Santasen hörinöitä. Tai sitten kaikki merkkiä pitävät paikkaansa, kuten sarjataulukko osoittaa.
Harmi, että SaiPan piti nyt sortua, kun takana oli kuitenkin jo nousu varteenotettavaksi välieräjoukkueeksi ja taloudellinen tilannekin olisi mitä ilmeisimmin antanut mahdollisuuksia menestyksen hakemiseen realistisesti. Toivottavasti johtoporras ei halua heittää hukkaan kaikkea viime vuosien määrätietoista työtä ja tekee oikean ratkaisun valmennusjohdon kohdalla. Tsemppiä faneille! HIFK-puolella on kuitenkin useiden kertojen kokemus sen Tamin kuuluisan momentumin kääntämisestä huipulta suoraan sinne, missä aurinko ei paista.