Kourallinen tuhannen taalan paikkojakin. Tai no, 2-3. Mutta oli aika hyviä päätypelejä, keskialueen ylityksiä ja oikein ajotettuja iskuja.
Seisoskelun ohessa ehtivät kuitenkin laukomaan aika paljon enemmän, kuin vastustaja tässä finaalissa. Kommenttisi kuvaa ehkä enemmän välierää
Suomi voitti olympiakultaa "seisoskelemalla" ja vetoja blokkaamalla. Kohtuu tylsää, mutta tehokasta oikein toteutettuna.
Tämä on tosiaan se isoin ero näiden kahden valmentajan välillä. Molempien puolustuksen kautta tapahtuvasta pelitavasta huolimatta Jalosen johtama leijonat ei harrastanut hetkeäkään sellaista aktiivista kiekosta luopumista, mitä taas Atun johtama Ässät harrasti ihan taukoamatta..Jep, vitsit kun Ässien koutsina olisi ollut Jalonen.
Suomi ei ollut lähelläkään sitä passiivisuutta mitä Ässät oli. Toinen halusi pelata kiekolla, toinen ei.
Tämä on tosiaan se isoin ero näiden kahden valmentajan välillä. Molempien puolustuksen kautta tapahtuvasta pelitavasta huolimatta Jalosen johtama leijonat ei harrastanut hetkeäkään sellaista aktiivista kiekosta luopumista, mitä taas Atun johtama Ässät harrasti ihan taukoamatta...
Onni onnettomuudessa, että mentiin finaalissa johtoon näinkin myöhään, niin ei tarvinnut katsoa pelkkää seisoskelua ja roiskimista, niin kuin Slovakiaa vastaan. Pieni hetki tässäkin matsissa oli viimeisessä erässä, kun mietin, että ei kai vaan taas lähdetä pelkästään roiskimaan. Muutama ukko siellä olisi varmaankin halunnut nytkin jatkaa samalla linjalla, mutta onneksi pelattiin kunnolla loppuun asti. En usko, että Venäjää vastaan oltaisiin kestetty kahta erää rumputulta kuten Slovakia pelissä.Ehkä kauneus on sitten katsojan silmässä, mutta minusta Suomi löi useita pitkiä, purki paljon laidan/lasin kautta kiekkoa ulos alueelta, heitti norsu kiekkoja ja pelasi paljon hyökkäyksiä päädyn kautta. Paljon aktiivista, pelitavan mukaista, kiekosta luopumista. Erittäin vähän suoria hyökkäyksiä, paljon kiekottelua omissa, paineen alla kiekko pelattiin ulos tai hyökkäyspäätyyn.
Totta kai maajoukkue pystyi myös kiekolliseen peliin, onhan siellä suuri määrä henkilökohtaista taitoa. Mutta pelitavallisesti Jalosen Suomi oli passiivinen ja peliajatus lähti puolustuksen kautta.
Jep, toiset hallitsee seurajoukkueen valmennuksen ja toiset maajoukkueen. Esim. Lauri Marjamäki menestyy seurajoukkueissa, mutta maajoukkuepesti oli täysi katastrofi. Atulla toisinpäin. Onnea Atulle!Onnittelut Selinille! Ei sekoteta epäonnistumista Ässissä ja onnistumista maajoukkueen mukana keskenään.
Mut mikä tuo Atun rooli noin käytännössä tuossa Jalosen maajoukkueessa oli? Samanlainen kiekkojen keräilijä kui Aravirran aikana oli Esko Noksu Nokelainen?Onnittelut Selinille! Ei sekoteta epäonnistumista Ässissä ja onnistumista maajoukkueen mukana keskenään.
Sellainen helppo "joojoo" mies joka ei yritäkään astua liikaa esille ja Jukka saa toteuttaa omaa hommaansa. Jalonen ei kaipaa mitään asioiden kyseenalaistajia mukaan ja homma toimii. Sinänsä ymmärettävääkin kun kyse aina lyhyistä periodeista ja pitää nopeasti saada asiat "mallilleen" Siinä ei voi silloin työskennellä kaverien kanssa jotka alkaa heiluttaa venettä.Mut mikä tuo Atun rooli noin käytännössä tuossa Jalosen maajoukkueessa oli? Samanlainen kiekkojen keräilijä kui Aravirran aikana oli Esko Noksu Nokelainen?
Sellainen helppo "joojoo" mies joka ei yritäkään astua liikaa esille ja Jukka saa toteuttaa omaa hommaansa. Jalonen ei kaipaa mitään asioiden kyseenalaistajia mukaan ja homma toimii. Sinänsä ymmärettävääkin kun kyse aina lyhyistä periodeista ja pitää nopeasti saada asiat "mallilleen" Siinä ei voi silloin työskennellä kaverien kanssa jotka alkaa heiluttaa venettä.
Ja ämpäri täynnä siemeniä, joilla voi ruokkia niitä taskuissa pesiviä lintuja.Onnea Atulle kullasta. Porin kaupunki voisi lahjoittaa hänelle palkinnoksi kultavärillä maalatun ämpärin, on sitten kiva keräillä kiekkoja jatkossakin.
Erokirje kaapissa löytynee lisää tilaa.Oliko jo toinen mm-kulta? Alkaa olla mitalikaapissa ahdasta.
Ässien alivoimaa ei saanut toimivaksi mutta maajoukkueen sai. Noh, ehkä oli pelaajamateriaalissakin eroja...
Atu teki porilaisen hattutempun, jota tuskin kukaan pystyy toistamaan: samalla kaudella olympiavoitto, maailmanmestaruus ja potkut Ässistä.
Ässien alivoimaa ei saanut toimivaksi mutta maajoukkueen sai. Noh, ehkä oli pelaajamateriaalissakin eroja...
Ehkä Atu on vähän kuin Kaukoranta, loistaa tiimin osana.Toisessa ykkösvalmentaja ja toisessa kolmosvalmentaja.
Jalonen ykköseksi Ässiin niin ehkä Selin loistaisi taustalla.
Onnea Atulle mestaruudesta!
Jos ei tärkein niin, kukaan ei täällä 10v päästä muista, että oli mukana olympia ja MM kultamitalistien valmennusryhmässä, mutta potkut muistetaan vielä vuosikymmenien jälkeenkin Ässäleirissä.Tärkein meriitti tietysti viimeinen vaihtoehto.