Ikuisuuskysymys
johon on pakko ottaa kantaa. Eli Aravirta.
Nythän on ensinnäkin niin, että Kale ja kumppanit ovat jo sopineet alustavasti jatkokuvion, joka menee näin: Kevään ´03 jälkeen (ellei uida tänä keväänä) --> Aravirta Jokereihin ja Westerlund sisään. Kelpaa minulle, Erkka siis.
Toinen valmentaja, jota arvostan korkealle on Jortikka. Kolmas on Suhonen.
Kaikki muut (kotimaiset) todelliset vaihtoehdot Aran seuraajaksi ovat niin kaukana, että ei kannata edes mainita. Tamminen sopii paremmin tv-studioon kommentoimaan ja sponsorien kanssa seurustelemaan kuin laatikkoon. Ja siinähän ei ole mitään pahaa.
Suomi on pieni maa ja jääkiekko ykköslajimme ---> jokainen maajoukkueen päävalmentaja on jossain vaiheessa uraansa suuren yleisön silmissä täysin paska. Ihan pomminvarmasti. Koiranhomma - mutta palkka on hyvä. Kun sitten on saatu uusi valmentaja ja hänelläkin tökkii, seuraa ex-valmentajan rehabilitointi. Kuulemme vielä monta kertaa Erkan aikana kuinka "Ara olisi hoitanut tämän"....Nytkin Fööni Matikainen on saanut aivan ansaittua arvonnousua jälkikäteen. Fööni toi Suomeen roolipelaamisen - mies, joka valitsee maajoukkueeseen kylmän rauhallisesti Kai Suikkasen, on kaikkea muuta kuin keskivertoinen yleisönkosiskelija!! Araa tullaan kiittämään vielä jälkikäteen - veikkaisin, että eniten tason pysyvyydestä.
En ole Aravirta-fani, mutta arvostan 80%:sesti hänen saavutuksiaan. Mielestäni Aran parhaita puolia ovat sosiaalisuus, joukkuehengen luominen, tason pitäminen ja vastuun jakaminen. Ara ei yritä leikkiä mv-valmentajaa eikä puolustajien luistelukoulun pitäjää oman toimensa ohessa. Hän vetää suuria linjoja, niinkuin päävalmentajan pitääkin. Rane Korpi on aivan liian paljon haalariveikko, samoin kuin Kapasen Hannu, noustakseen strategioiden tekijäksi, johtajaksi. Tämän homman Ara osaa. Päävalmentaja on toimitusjohtaja, joka jakaa kenttävastuun toisille. Tj suunnittelee isot linjat ja vastaa niiden noudattamisesta.
Huonoimpia puolia Arassa ovat sitten ne vähäiset haalaripuolen taidot ja se mystinen -tästä olen jauhanut veskarien yhteydessä- voittamisen taito. Se viimeinen maaninen raivo, jolla otetaan se voitto vaikka väkisin.
Aran tason pitävyydestä on hyvä osoitus 3 paikkaa MM-finaalissa. Mutta valmentaja, joka häviää 3 x peräkkäin MM-finaaliin, saa katsoa kyllä peiliin ja kysyä; osaanko -tai haluanko, jopa uskallanko- voittaa? Ihan sama tilanne kuin joukkueella, joka häviää kaikki jatkoaikamatsinsa (HIFK) tai mäkihyppääjällä, jolla jää loistavasta tasostaan huolimatta se viimeinen metri venyttämättä (A-P Nikkola). Kaikkea muuta ihminen voi opetella, mutta taito, tai nälkä, voittaa on synnynnäinen. Aralla sitä ei ole. Muista taidoistaan huolimatta.
Haalarihommien puolella Aralla on kolme ongelmaa; peluutus ja reagointi ja erityisenä vaikeana asiana joukkueen ainoiden yksilöiden, veskarien, sielunelämän ymmärtäminen.
Valintoja ei ole oikein varaa kritisoida, koska jokaisella ihmisellä on ne luottotyyppinsä, joiden kanssa homma sujuu erinomaisesti. Vaikka taitavampiakin tyyppejä olisi tarjolla. Henkilökemiat tulevat olemaan omanlaisensa myös Erkalla - silloin kysellään ehkä Rintasen, Kiprusoffin ja Nummelinin perään ja ihmetellään, mitä Nielikäinen tekee maajoukkueessa:D vitsivitsi...Nämä henkilöväännöt eivät muutu miksikään koskaan, niin kauan kuin ihmiset valitsevat joukkueita ja ihmiset pelaavat jääkiekkoa. Ara on vienyt omine aika ärsyttävinekin äijineen Suomen monta kertaa pitkälle. Pakkohan näitä törmäsiä ja kipruja on ollut silloin sietää. Ei valittamista kauheasti.
Peluutuksesta ja ottelun sisäisistä rytminvaihdoksista on puhuttu uuvuksiin asti; miksi laitetaan kuumat miehet sivuun viimeisiksi minuuteiksi ja toivotaan, että jos ne vanhat luottojätkät kuitenkin? Miksi maalivahtien taso putoaa maajoukkueessa?
Vaikeita hommia, joissa voin hyvällä omallatunnolla sanoa Erkan, Jortikan ja Suhosen olevan Aravirtaa edellä. Nämä jätkät ovat lähempänä tavallista jääkiekkoilijaa ja hänen sielunelämäänsä. Nämä jätkät ehkä jopa rakastavat jääkiekkoa pelinä enemmän kuin Aravirta, joka alkaa olla jo ammattijohtajan oloinen persoona. Tämä oli kehu sinänsä.
Joo, kyllä se olisi hienoa, jos saataisiin Aravirran joukkueenjohdollisiin kykyihin ja vuodesta toiseen kestävään tason pitämiseen yhdistettyä edes 10% Westerlundin tahtoa ja Jortikan hulluutta ja voittamisen taitoa.....Siinä olisi sellainen valmentaja, että oksat pois!
En siis ole Aravirta-fani. Hän on turhan särmätön persoona minun makuuni, mutta arvostan lujasti hänen monia ominaisuuksiaan, joita tuolla luettelinkin. Jos hän jatkaa vielä vuoden, niin hyvä homma. Voittamaan hän ei opi, mutta hyvänä delegoijana hän voisi ehkä hankkia ympärilleen hyvän johtajan tapaan muutaman tällaisen luottoluupään. Jos juuri se pieni haalarihommaosuus ei suju, niin sen voi hankkia ulkopuolelta ---> olisiko Aran 3:sta finaaliyrityksestä joku tai jotkut päättyneet kultaan, jos aitiossa olisivat seisoneet seurana jotkut muut kuin Riihiranta, Nokelainen ja Kaarela? Luulen niin.
Yksi haalarihommiin liittyvä asia, jota en ole myöskään löytänyt Aravirran maajoukkueesta, on se "lopullinen peli-idea". Minkälaista on Aravirran ihannekiekko? Westerlundin, Suhosen ja Jortikan peli-ideat ovat kristallinkirkkaita. Aravirran ehkä ei.
Summa summarum: 80% hyvää, 20% kritisoitavaa on Aravirrassa minun kannaltani. Höystettynä sillä, että henkilönä hän jättää jotenkin kylmäksi...sinänsä ikävää, että tuo kritisoitava on nimenomaan kokonaisuudessaan sitä kaukalossa tapahtuvan toiminnan kritisointia.
Minun valmentajapörssini: 1. Aravirta (pakko laittaa ykköseksi, katsotaan pysyykö) 2. Suhonen 3. Jortikka 4. Westerlund 5. Matikainen 6. Korpi......bubbling under Ismo Lehkonen;) (kevennys loppuun)