Anttonihan on nyt yhtä vanha kuin vatanen tulokaskaudella, joten aikaa taitaa vielä onneksi olla. Hyviä askeleita nuori lupaus kuitenkin tällä kaudella ottanut. Ihmeellisen pessimistisiä viestejä omista kasvateista ylipäänsä, jotenkin rivien välistä tulee jopa olo, että siellä molempien Honkien epäonnistumista jotenkin toivotaan.
Vatasesta sen verran, että aika kultaa kyllä muistot monella Vatasen omanpään työskentelystä muutaman ensimmäisen kauden aikana.
Anttoni on kylläkin nyt ikänsä puolesta(ja miksei pelattuja pelejäkin voisi silmäillä) lähempänä Samin toista kautta. Sami on syntynyt kesällä -91 ja debyyttikausi alkoi syyskuussa 2009. Sami oli 18. Anttoni on syntynyt lokakuussa 2000 ja täyttänyt jo 19. Voidaan Anttonille kuitenkin löysiä Vaduun nähden antaa. Toisen kauden Vatasta hän ei ole lähelläkään.
Vatanen pelasi jo debyyttikaudellaan yli 20min/otteluita(ei siis kaikkia pelejä, mutta kauden keskiarvo lähes 20min/ottelu) ja yksi kiistaton vahvuus oli henkinen kovuus. Virheitä luonnollisesti tuli, mutta kaveri meni jatkuvasti eteenpäin. Joku voisi muistuttaa että tuolloisessa JYPissä oli timanttinen pakisto ja puolustuspelisysteemi. Minä taasen muistan enemmän tai vähemmän puukäsillä varustettuja pelaajia jotka loistivat/pärjäsivät pystysuunnan robottikiekossa. Tietty JYPilläkin ne kiekolliset syömähampaansa oli. Vatanen sai/joutui kuitenkin tekemään todella ison duunin puskeakseen vahvuutensa hyötykäyttöön. Minä en laske artistiksi pelaajaa joka syttyi peleihin pääasiallisesti kuin villieläin kiima-aikaan. Eri asia jos se oma tyyli olisi tuottanut enemmän huonoa kuin hyvää. Tai edes samassa suhteessa. Toisin oli ja kehityskäyrä koko ajan jyrkästi ylöspäin. Rooli, peliajat, suorittaminen jne.
Tärkeimpänä muistan kuitenkin sen miten Vatasta hakattiin illasta toiseen käsille ja hänen pelaamisesta koitettiin tehdä helvettiä. Kuten kuuluikin. Vastaavaa ei tarvitse nykyään pelätä ja kiekollinen taito onkin jo arvossaan. Jokainen voi halutessaan maalailla Anttonia kymmenen vuoden takaisiin peleihin.
Anttoni on nyt saanut n. 1,5 kautta etumatkaa Vataseen nähden ja ehkä sitä tulosta sopii jo vähän odottaakin. Voihan asian kääntää niinkin että AH "joutui" Liigaan liian nuorena, mutta hän on toisaalta ehtinyt jo kokea myös erinäisiä haasteita. Nyt hän pelaa toimivassa pelisysteemissä ja kyllä minulle kelpaa yli 30 pisteen kausi. Samaten kuin parin vuoden sisään +30 tehotilasto sekä hivenen vajaa ppg-kausi.
On myös turha malailla tästä mitään elämää suurempaa kritiikkiä. Jullesta esimerkiksi voi käydä lukemassa monia näkemyksiä ja kyllä hänen yhteydessään se taistelijaluonteen puute ja fyysinen heikkous toistuu. Taiteilijoille ominaista. Anttonin ei samaa reittiä tarvitse kulkea, mutta hänessä on samoja elementtejä kuin veljessään.
Vatanen on sikälikin hyvä vertailukohta kun molemmat veljekset kaipaisivat peliesityksiinsä Vataselta tuttua röyhkeyttä. Dufva ja Boudreau avaavat case Vatasta tarvittaessa enemmän. Ja kääntöpuolena Samin paskasta treeniasenteesta voi oppia myös jotain.