Kyllähän Pennasen naamasta näkee, että paineet ovat olleet jo pidemmän aikaa valtaisat. Koko Suomen kiekkoväki seuraa herkeämättä mitä tuleva maajoukkuevalmentaja saa aikaiseksi Ilveksen peräsimessä. Käsissä on vielä joukkue, johon on upotettu säkki kaupalla rahaa. Vaatii rautaista ammattitaitoa ja jopa tietynlaista hulluutta, että tuollaiset paineet osaa kääntää voimavarakseen.
Selvää on se, ettei Pennanen tähän Ilveksen peräsimessä pystynyt. Paineet söivät miehen. Viimeisen ottelun loppupuolella, kun kamerat kuvasivat miestä, oli Pennanen kuin jähmettynyt suolapatsas. Kun joukkuetta pitäisi aikalisällä piiskata ja johtaa penkin takaa, niin Pennanen puri taustalla kynsiä silmissään pelokas ja paniikinomainen katse.
Eipä tuossa toki tuuriakaan ollut mukana. Kalpa oli jäätävän hyvä ja harvinaislaatuisen raikas tuulahdus. Vaikea tuollaisen hurmion löytänyttä underdog-joukkuetta on kenenkään pysäyttää puolierävaiheessa. Tässä mielessä Pennasta käy jopa sääliksi.
Oli miten oli, niin eihän tämä tietenkään lupaa hyvää maajoukkueelle. Maajoukkueella on edessään isot vuodet, kun päästään pelaamaan kerrankin parhaalla mahdollisella nipulla. Vahva tunne on se, että Pennanen on nyt laitettu liian kovaan paikkaan ja edessä on Marjamäen tarinan toisto.
Sikäli täysin turhaa spekulaatiota, mutta kyllähän esimerkiksi Olli Jokinen olisi aivan eri luokan kaveri johtamaan maajoukkuetta, johon saadaan koottua NHLstä nippu. Suomen kannalta harmi, että näin pitkälle ei olla kyetty näkemään. Toisaalta ehkä tämä on vain lopulta oikein ummehtuneelle Jääkiekkoliitolle, joka on hoitanut jo vuosia asioita enemmän tai vähemmän päin vittuja.