Tulevaisuutta ajatellen, ettei vastaava toistu ja jotta saadaan aidosti jatkuvuutta niin itse nostaisin tulevaisuuden valmentajien valinnassa myös apukoutsien rooliin. Meidän Ilvesläisten pitää hyväksyä se, että Liiga-valmentajien rooli voi olla valmentajalle vain yksi steppi isompiin ympyröihin ja myös sitä pitää kunnioittaa. Ulkomaanpykälät Pohjois-Amerikkaan tai maajoukkueeseen voi olla ratkaiseva rooli, että saadaan kovia valmentaja joukkueeseen ja vastaavasti ylläpitää valmentajan motivaatiota. Kuvitelkaa tilanne jossa on kolmen vuoden sopimus, ensimmäisenä vuotena tulisi ainutlaatuinen sopimustarjous NHL:stä tai maajoukkueesta, mutta sopimusteknilliset syyt pakottavat sinut olemaan vielä pari vuotta Ilveksessä.
Mikä sitten on apuvalmentajan rooli pitkäntähtäimen suunnittelussa? Mielestäni Kivi-Myrrä-Salo oli jatkuvuuden kannalta loistava kolmikko, vaikka kolmikon absoluuttisesta taidosta olisi mitä mieltä tahansa. Kun Kivi sai potkut, niin ei tarvinnut aloittaa projektia alusta vaan jo silloisesta tiimistä nousi jatkajat. Nähdäkseni jos nyt Pennasen lähdettyä esim viime kauden apulaiskoutsina ollut Raipe olisi jatkanut, niin nyt olisi luonnollista että kaikki tietäisi, että apukoutsi olisi ykkösvaihtoehto jatkamaan ensi kaudella projektia.
Nykyisessä valmennustiimissä en näe sitä tilannetta, että apukoutsi välttämättä olisi luontainen jatkumo päävalmentajan rooliin.
Toivottavasti saitte kiinni eli tulevaisuudessa olisi hyvä nähdä jo valmennuskuviot siten, että jos päävalmentaja olisi seuraavat 2-3 vuotta niin siinä olisi jo optiot mahdollisesta jatkajasta 3-4 vuoden päähän. Täten tällaisten yllätysten (potkut tai muu suunnitelma) johdosta oltaisiin vähän kuin pelin päällä.