Antti Pennanen – Ilveksen päävalmentaja

[Irbe]

Teoilla pitää olla seuraukset. Pennanen helvettiin Leijonien pestistä välittömästi. Yhden ihmisen ylimielinen käytös ei missään nimessä saisi myös tahrata Suomen maajoukkueen mainetta!

Täysin samaa mieltä. Mies tekee, mies vastaa. Nyt on kustu jo kaikkien urheilun arvojen päälle.

Jos edes hastattelussa olisi myöntänyt, että tuo oli aivan helvetin noloa, niin asian olisi voinut ymmärtää.

 

[Musta_Kyy]

Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.

Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.

Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.

Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.

Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.

Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.

Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.

Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.

Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tuloistaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä tullut edes kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.

Rakastuessaan itseensä Pennanen on menettänyt otteensa tähän kaikkeen.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Hei, eiks tää mee nyt jo turhan vakavaksi? Tää on vaan urheilua, kukaan ei ole kuollut. Joku manserokkari on tainnut laulaa "Tää ei oo ihan haudan vakavaa, muutkin mokaa".

Pennanen on valmentanut Ilveksen kahdesti runkosarjan kakkoseksi ja ekasta kaudesta jatkoksi mitallia.

Mennään eteenpäin!

 

[play_on]

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. ...

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

Kyllähän tämä kuvaa ja vahvistaa hyvin aiemmin muodostuneita käsityksiä Pennasesta.

Olkoon sitten kyse siitä että Pennanen ei nauti esillä olosta tai siitä että käytöstavat vaan ovat yksinkertaisisti moukkamaiset, niin jotain muuta nimeä olisi kaivannut maajoukkueen penkin taakse. Maajoukkueurasta ei tule muodostumaan mitään ruusuilla tanssia ja jos arvata pitäisi, niin 2030 Pennanen valmentaa korkeintaan valmentajia Vierumäellä.

 

[Meidänpeli]

Jo aiemmin mulkuksi tunnetulta mieheltä

Mikäs tämä homma on?

 

[DaFlexi]

Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.

Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.

Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.

Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.

Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.

Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.

Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.

Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.

Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tuloistaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä tullut edes kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.

Rakastuessaan itseensä Pennanen on menettänyt otteensa tähän kaikkeen.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Tyhjentävä veto. Ei voi muuta sanoa kuin todella hieno kirjoitus

 

[Buddy Langwitz]

Tavallaan vähän väärä ketju, mutta kirjoitetaan nyt tänne, kun Pennanen on täällä tapetilla juuri nyt.

Mä olen ysärin lopulta lähtien miettinyt yhtä juttua. Miksi nämä tietynlaiset ”Jääkiekkoliiton viralliset valmentajat” ovat liki täysin kyvyttömiä voittamaan mitään?

Aravirta, Rautakorpi, Marjamäki, Pennanen…
To name few.

Joo. Tiedän. Marjamäki, Pennanen ja Rautakorpi ovat sentään voittaneet Liigassa, mutta tietynlainen trendi on selvä. Rautakorpea en sinänsä olisi ikinä enää halunnut nähdä Tapparan penkin takana sen 2003 mestaruuden jälkeen. Häviäjän haju oli liian vahva jo silloin. Finaalit 1/7 ei ole kauhean vahva track record. Eikä Aravirtakaan näissä tilastoissa kauheasti loista. Sehän ei ole päävalmentajana ikinä voittanut mitään.

Mulla ei riitä kompetenssi sanomaan mikä noissa kaikissa sakkaa. Liikaa liikuntatiedettä ja prosenttikiekkoa? Liian vähän tunnetta?
Yksinkertaisten miesten yksinkertaisen pelin tekeminen liian monimutkaiseksi ?

Kuten jo eilen sanoin: Kauhean suuret odotukset ei ole tuon Pennasen maajoukkue-stintin suhteen. Mulle on sinänsä aika yhdentekevää miten käy noiden joka keväisten HMV-turnauksien suhteen, kun ei niitä juuri tule seurattua. Mutta kun siellä on tulossa myös noita pelejä, joissa parhaat ovat mukana. Miten tuo kaveri voi olla millään lailla vakuuttava NHL-pelaajien silmissä?

 

[Robin Big Snake]

Eikä Aravirtakaan näissä tilastoissa kauheasti loista. Sehän ei ole päävalmentajana ikinä voittanut mitään.

Eikö liigamestaruuksia lasketa?

 

[Nelfor]

Tavallaan vähän väärä ketju, mutta kirjoitetaan nyt tänne, kun Pennanen on täällä tapetilla juuri nyt.

Mä olen ysärin lopulta lähtien miettinyt yhtä juttua. Miksi nämä tietynlaiset ”Jääkiekkoliiton viralliset valmentajat” ovat liki täysin kyvyttömiä voittamaan mitään?

Aravirta, Rautakorpi, Marjamäki, Pennanen…
To name few.

Joo. Tiedän. Marjamäki, Pennanen ja Rautakorpi ovat sentään voittaneet Liigassa, mutta tietynlainen trendi on selvä. Rautakorpea en sinänsä olisi ikinä enää halunnut nähdä Tapparan penkin takana sen 2003 mestaruuden jälkeen. Häviäjän haju oli liian vahva jo silloin. Finaalit 1/7 ei ole kauhean vahva track record. Eikä Aravirtakaan näissä tilastoissa kauheasti loista. Sehän ei ole päävalmentajana ikinä voittanut mitään.

Mulla ei riitä kompetenssi sanomaan mikä noissa kaikissa sakkaa. Liikaa liikuntatiedettä ja prosenttikiekkoa? Liian vähän tunnetta?
Yksinkertaisten miesten yksinkertaisen pelin tekeminen liian monimutkaiseksi ?

Kuten jo eilen sanoin: Kauhean suuret odotukset ei ole tuon Pennasen maajoukkue-stintin suhteen. Mulle on sinänsä aika yhdentekevää miten käy noiden joka keväisten HMV-turnauksien suhteen, kun ei niitä juuri tule seurattua. Mutta kun siellä on tulossa myös noita pelejä, joissa parhaat ovat mukana. Miten tuo kaveri voi olla millään lailla vakuuttava NHL-pelaajien silmissä?

Kun et selvästi arvosta mitalisijoituksia ollenkaan, vaikka niihinkin vaaditaan varsin voittavaa pelaamista, niin ketkä ovat niitä mestaruudesta toiseen porhaltavia valmentajia, joita ei ole koskaan nähty maajoukkueiden valmennuksessa mukana?

Ja tämä eräs Jalonen taitaa olla se "jääkiekkoliiton virallisin valmentaja". Hän on voittanut jotain.

Pointtisi ei siis aukea siinä mielessä, että mielestäni maajoukkueiden valmennuksessa on lähes poikkeuksetta ollut mukana Suomen osaavimpia valmentajia, eikä ole kovin helppo miettiä ketkä olisivat olleet parempia vaihtoehtoja. Epäonnistumisia on tietysti nähty, mutta lähtökohtaisesti sinne on haalittu maan parhaimmistoa.

Kyllä minullakin on omat epäilykseni Pennasen kyvyistä, mutta löytyy sieltä taustalta kuitenkin myös varsin kovia näyttöjä mestaruuksien muodossa. Annetaan mahdollisuus näyttää.

 

[Roger Moore]

Eikä Aravirtakaan näissä tilastoissa kauheasti loista. Sehän ei ole päävalmentajana ikinä voittanut mitään.

Kaksi Suomen mestaruutta ja seurajoukkueiden Euroopan Cupin. Eikö näitä lasketa?

 

[Nestorin totuus]

Pari sanaa vielä.

Kuten oletettua, tässä vaiheessa alkaa ilmestyä kirjoituksia (kuten Mikko Hyytiä MTV:llä: Näkökulma: Antti Pennasen kohtelu lähti lapasesta – mitä Ilves-luotsi jätti sanomatta ja miksi?), jossa kerrotaan, että Antti Pennasen kohtelu on "lähtenyt lapasesta". Pohdiskellaan, miten pahalta on mahtanut miehestä itsestään tuntua. On tarvinnut pelin päätyttyä tilaa itselleen, heikkoutta pitää ymmärtää.

Empatiaa ja samaistumiskykyä on maailmassa aivan liian vähän. Suurimpia taitoja, mitä ihmisellä voi olla, on asettuminen toisen ihmisen tilalle. Kulkea maili hänen kengissään.

Hyytiä kirjoittaa Tommy Hellstenin ajatuksista, joita myös Pennanen opiskelee. Toimittaja kirjoittaa Hellstenin ajattelusta, erityisesti heikkouden hyväksymisestä. Rohkeudesta olla haavoittuvainen.

Olen myös Hellstenini lukenut ja myös saanut niistä paljon. Häpeän hyväksyminen ja jopa julkiseksi tekeminen on syvä, vaikea, mutta hieno ajatus. Allekirjoitan tämän kaiken sataprosenttisesti.

Se, missä toimittaja menee kuitenkin metsään, on se, että Antti Pennasen kritiikissä tappion hetkellä ei ole kyse mistä tahansa tunteesta tai ihmisen heikkoudesta. Kyse on johtajuudesta.

Yhteiskunnassa on johtajuushierarkioita, pidimme niistä tai emme. Niihin liittyy merkittäviä vastuita, joita usein seuraa vastuuseen suhteessa olevat korvaukset.

Antti Pennanen on rakentanut vahvan ja arvostettavan ammatillisen osaamisen ja urapolun. Tuossa asemassa ihmisellä tulee olla käytössään laaja-alainen ymmärrys ja työkalupakki siitä, mitä hän itse ihmisenä on, mitä häneltä odotetaan, miten hän johtaa ja mitä häneltä odotetaan. Urheilujohtaminen korkealla tasolla ei poikkea huippuyhtiöiden tai politiikan johtamisesta (joissa molemmissa toki tapaa liiankin usein heikkotasoista johtamista).

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Uskon vahvasti, että Antti Pennanen on tehnyt kehittämispuolella merkittäviä asioita. Lisännyt pelaajien ja organisaation ymmärrystä lajista nimeltä jääkiekko ja kehittänyt pelaajia ihmisenä ja ammattilaisena.

Oma pettymykseni kohdistuu siihen, että Pennanen ei kantanut vastuutaan johtajana. Johtajana, joka kriisinkin aikana seisoo etulinjassa ja tekee työnsä.

Kriisien aikana johtaja seisoo rinnalla, siirtää omat tunteensa ja vaikeutensa sivuun, tekee vaikeita asioita ja päätöksiä ja kiittää niitä, jotka mukana kulkevat. Se on yksinkertaisesti hyvää johtajuutta.

Ihan varmasti Antti Pennanen on kiittänyt pelaajiaan ja henkilökuntaansa kaiken päätyttyä. Se, että hän ei kätellyt vastustajiaan, oli enemmänkin kauneusvirhe, mutta silti ruma tahra, joka ei unohdu.

Surullisinta - ja eniten kysymyksiä herättävää - on se, että Pennanen ei sanallakaan kiittänyt Ilves-yhteisöä. Kyllä, varmasti hetki oli vaikea, häpeä ja heikkous pinnassa.

Mutta se mitä Tommy Hellsten sanoo on, että älä pelkää häpeää, heikkoutta. Hyväksy se ja anna sen näkyä. Kun toimittaja puolustaa Pennasen käytöstä Hellstenin ajatuksilla, hän ei itse asiassa ole sisäistänyt sitä mistä Hellsten puhuu.

Ihmiset ovat haavoittuvia. Se on myös elämän tärkeimpiä ja kauneimpia asioita. Niin pitää olla.

Harvoille ja valituille annettu johtajuus edellyttää enemmän. Etsi omille tunteille niille kuuluva aika, käsittele niitä, tunne häpeää ja heikkoutta. Ne kuuluvat myös johtajan elämään.

Mutta niin kauan kun on aika johtaa, tee se. Seiso edessä, ota vastaan mitä tulee, kannusta omiasi ja kumppaneitasi entistä parempaan, kehu ja kiitä. Etenkin silloin kun itse olet epäonnistunut. Entistä enemmän.

Johtajuus on kova, rankka laji. Harvat sen osaavat. Antti Pennanen on antanut ymmärtää, että hän sen ymmärtää ja osaa.

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Pennanen on matkan varrella eksynyt. Ihmisenä arvostan suuresti ajatteluaan ja opintojaan. Mutta samalla johtajuus - päävalmentajan perustehtävä ja -vastuu - katosi, unohtui.

Ristiriitaisinta kaikessa on se, että omissa ihmisyyden opinnoissaan Antti Pennanen unohti kaiken sen ihmisyyden, joka johtamaansa yhteisöön kuului. Heidän kokemansa tappion, pettymyksen, häpeän.

Johtaja ylenkatsoi ympärillä olevaa 12000 ihmistä ja heidän kokemustaan. Käänsi selkänsä ja käveli pois.

 

[Iitee]

Pennasesta maalataan varsin narsistinen kuva sen kautta mitä arvoja ja ymmärrystä Pennaselta puuttuu ja minkälaisia tavoitteita hän ajaa.

En minä yllättynyt yhtään kättelyn unohtumisesta. Pennanen on ajoittain impulsiivinen ja hänellä on esimerkiksi 60 lehdistötilaisuudessa ollut lähes kaikista kiire pois. Toimittajan kysymykset ovat hänen mielestään ajanhukkaa ja vähän typeriä, sellaisen vaikutelman saa. Kättelyt muuten unohtui presseissäkin. Katsokaa Kalpan valmentajan elekieltä tilaisuuden päättyessä. Hän lähtee hitaasti ja epäröiden, että pitäisikö tässä kenties lyödä kättä päälle tai edes olalle, tai vaikka selällekin, niin kuin jotkut tekee, mutta siinä kohtaa Pennanen on jo kuvaruudun laidassa kiitämässä pois. Tämä on luonteenpiirre, huonoa käytöstä, impulsiivisuutta ja keskittymistä ehkä johonkin joukkueen sisäiseen asiaan, jolle nämä muodollisuudet ovat pelkkiä häiriötekijöitä.

Pennanen ei ehkä näiden tunnepitoisten hetkien kautta pysty ilmaisemaan todellisia arvojaan. Ehkä huonoa johtajuutta, mutta ei välttämättä arvojen puuttumista.

Ennenkaikkea Pennanen kuitenkin epäonnistui valmentajana.

 

[mission16W]

Kuten sanottua, me kaikki tarvitsemme enemmän empatiakykyä, tunneälyä ja ymmärrystä kanssaihmisten kokemuksista. Saan tästä oikein hyvin kiinni, ja pystyn kyllä samaistumaan Pennasen tuskaan raskaan tappion hetkellä.

Mutta ei Pennanen epäonnistunut ihmisenä, vaan hyväpalkkaisena johtajana. Jollaiset palkataan aina kehittämään, rakentamaan, tekemään tulosta ja kantamaan vastuuta.

Juuri näin. Olen pettynyt siitä, miten paljon nyt on puhuttu paskaa siitä että Pendo oli joku nössö joka yritti jotain psykologiaa ja oli pehmeä. En yllättynyt, koska tällaiset asenteet ovat lätkäpiireissä vielä valitettavan yleisiä, mutta pettynyt silti. Ilvesfoorumillahan joku turboidiootti ehti jo julistaa että "tällainen woke-paska ei kuulu jääkiekkoon", mikä oli kevään pohjanoteeraus.

Päinvastoin toivon, että tälläkin saralla tilanne paranee ja myös urheilijat osaavat avoimemmin ja rehellisemmin puhua epävarmuuksistaan, epäonnistumisistaan, peloistaan ja negatiivisista tunteistaan. Eivät vain yhteiskunnan ja siinä kasvavien poikien ja nuorten miesten esimerkkeinä, vaan oman hyvinvointinsa takia. Olin itse kaksi vuotta psykoterapiassa, ja sinne lähteminen oli ehdottomasti elämäni parhaita ratkaisuja, koska opin siellä käsittelemään tunteitani (myös negatiivisia) paljon paremmin ja olemaan myös armollisempi itseäni kohtaan. Peukkua Pendolle ja muille uuden sukupolven valmentajille, jotka uskaltavat yrittää uutta ja tuoda lätkään muutakin kuin sitä klassista kovajätkä-paskaa.

Epäonnistua saa, mutta epäonnistumisia ei pidä peitellä tai pakoilla. Pendollakin on vielä tilaisuus paikata tilannetta ottamalla vastuu hölmöilystään. Ei mitään julkista marttyyriesitystä tietenkään tarvita, tai mitään överiksi menevää ruoskimista, mutta avoin ja rehellinen myöntäminen siitä, että meni penkin alle ja pahoittelut auttaisivat paljon. Jos tämä "en tiennyt että näin tehdään" jää viralliseksi versioksi tapahtuneesta niin hyvää yötä.

 

[Ötökkä]

Juuri näin. Olen pettynyt siitä, miten paljon nyt on puhuttu paskaa siitä että Pendo oli joku nössö joka yritti jotain psykologiaa ja oli pehmeä. En yllättynyt, koska tällaiset asenteet ovat lätkäpiireissä vielä valitettavan yleisiä, mutta pettynyt silti. Ilvesfoorumillahan joku turboidiootti ehti jo julistaa että "tällainen woke-paska ei kuulu jääkiekkoon", mikä oli kevään pohjanoteeraus.

Päinvastoin toivon, että tälläkin saralla tilanne paranee ja myös urheilijat osaavat avoimemmin ja rehellisemmin puhua epävarmuuksistaan, epäonnistumisistaan, peloistaan ja negatiivisista tunteistaan. Eivät vain yhteiskunnan ja siinä kasvavien poikien ja nuorten miesten esimerkkeinä, vaan oman hyvinvointinsa takia. Olin itse kaksi vuotta psykoterapiassa, ja sinne lähteminen oli ehdottomasti elämäni parhaita ratkaisuja, koska opin siellä käsittelemään tunteitani (myös negatiivisia) paljon paremmin ja olemaan myös armollisempi itseäni kohtaan. Peukkua Pendolle ja muille uuden sukupolven valmentajille, jotka uskaltavat yrittää uutta ja tuoda lätkään muutakin kuin sitä klassista kovajätkä-paskaa.

Epäonnistua saa, mutta epäonnistumisia ei pidä peitellä tai pakoilla. Pendollakin on vielä tilaisuus paikata tilannetta ottamalla vastuu hölmöilystään. Ei mitään julkista marttyyriesitystä tietenkään tarvita, tai mitään överiksi menevää ruoskimista, mutta avoin ja rehellinen myöntäminen siitä, että meni penkin alle ja pahoittelut auttaisivat paljon. Jos tämä "en tiennyt että näin tehdään" jää viralliseksi versioksi tapahtuneesta niin hyvää yötä.

Toisaalta sitä luulisi, että valmentajakin voisi saada tukea siitä joukkueesta vaikealla hetkellä. Yhteinen epäonnistuminen. Oliko joukkue Pennasen takana? Lehteä sanoi, että saivat voimaa Peltosen haukkumisesta.

Pitääkö muuten paikkaansa, että Ilveksen joukkue ei tullut koppiin menemisen jälkeen kiittämään kaudesta. Niin kuulin. Että osa faneista oli yli 30min odotellut pelin jälkeen.

 

[Tarinankertoja]

Pitääkö muuten paikkaansa, että Ilveksen joukkue ei tullut koppiin menemisen jälkeen kiittämään kaudesta. Niin kuulin. Että osa faneista oli yli 30min odotellut pelin jälkeen.

Ei tullut ei, eikä Pendo. Kyllä kauden päätteeksi on aina tultu kannattajia kiittään, on sitten lopetettu kausi kotona tai vieraissa... Nyt ei näkyny ke-tään.. Toki vihellyskonsertti jäältä poistuessa oli kova, mutta silti. Kausi ohi, kätellään ja kiitetään kaudesta.. Pendolta meni toki ohi jo ottelun päättymisen jälkeinen kättely ja kiitos, aika moukkamaista imo

 

[McTorso]

Olisi edes rehellisesti todennut että vitutti niin vitun paljon että ei pystynyt tulla kättelemään. Se olisi ollut ymmärrettävää ja hyväksyttävämpää kuin se että "unohti". Huonomuistisuus ei ole hyväksi tuossa ammatissa.

Pennanen tuli valehdellen sisään Ilvekseen ja lähti valehdellen ulos Ilveksestä. Voi, voi, mikä tyyppi.

 

[Ötökkä]

Ei tullut ei, eikä Pendo. Kyllä kauden päätteeksi on aina tultu kannattajia kiittään, on sitten lopetettu kausi kotona tai vieraissa... Nyt ei näkyny ke-tään.. Toki vihellyskonsertti jäältä poistuessa oli kova, mutta silti. Kausi ohi, kätellään ja kiitetään kaudesta.. Pendolta meni toki ohi jo ottelun päättymisen jälkeinen kättely ja kiitos, aika moukkamaista imo

Aika tyylitöntä kieltämättä. Tuossa ei edes kyse siitä että shokissa ei asiaa huomaa. Ehkä KalPan hyvn esityksen jälkeen kertoo osasyyn tappioon: Tietty ylimieleisyys. Pidettiin KalPaa läpihuutojuttuna ja nyt ei ollut edes munaa kiittää yhtä Liigan parhaista/isoimmista faniporukoista?

Surullista kyllä. Ilveskannattajat olisivat ansainneet enemmän. Aina joku häviää, mutta häviön jälkeen pitäisi osata käyttäytyä.

 

[Woofer]

Mielestäni tuo olisi kapteenin tehtävä käskyttää porukka kiittämään, jos muuten ei sitä kanttia löydy. Herää kysymys onko Frimankaan oikea mies tehtävään. Ei tuo johtajuus ulospäinkään kauden aikana kyllä oikein näkynyt.

 

[TäysNolla]

Pennanen voi sitten linnanjuhlissa tuplakätellä

 

[Ötökkä]

Pennanen voi sitten linnanjuhlissa tuplakätellä

Tai sitten se jätettäisiin kättelemättä. Viimeiseksi kättelyvuoroon mutta Stubbi lähtee juuri kun Pennanen ojentaa käden. Sitten sanoo ettei tiennyt onko sellainen kättelytapakin olemassa.

 

[Polvitaklaaja]

Minusta pitäisi oikeasti olla tilaa sille, että voi rehellisesti myöntää julkisuudessa, että vitutti ja ahdisti liikaa. Että nyt ei vaan pystynyt, vaikka huonoltahan se näytti. Ei siinä mitään, mennään eteenpäin kuin Jutila. Tämä kättelyhomma saa aivan liikaa palstatilaa. Tosin mitä voi odottaa lajilta, jossa suututaan siitä, kun joku tekee maalin tyhjään maaliin väärin? Mutta mieluummin sitä puhuisi pelillisestä ja taktisesta epäonnistumisesta.

 

[Ötökkä]

Minusta pitäisi oikeasti olla tilaa sille, että voi rehellisesti myöntää julkisuudessa, että vitutti ja ahdisti liikaa. Että nyt ei vaan pystynyt, vaikka huonoltahan se näytti. Ei siinä mitään, mennään eteenpäin kuin Jutila. Tämä kättelyhomma saa aivan liikaa palstatilaa. Tosin mitä voi odottaa lajilta, jossa suututaan siitä, kun joku tekee maalin tyhjään maaliin väärin? Mutta mieluummin sitä puhuisi pelillisestä ja taktisesta epäonnistumisesta.

Itse ainakin ajattelen että on luonnollista että pelin aikana ns rapatessa roiskui. Kuitenkin oleellinen osa urheilua pitäisi olla vastustajan ja oman jengin kunnioitus. Ja tietenkin kannattajien.

Sekin näyttää ikävältä, ettei Ilves tullut kiittämään faneja. Vaikka tietenkin pettymys oli hirveä.