Antti Pennanen – Ilveksen päävalmentaja

[se7en]

Häpeällinen alku ja vielä häpeällisempi loppu. Keskellä oli vain pelkkää kuraa.

Nyt se on ohi. Kiitos KalPa ja kiitos jääkiekkoliitto. Antti on jatkossa koko Jääkiekkoilevan Suomen johtaja.

Mä häpeän.

 

[Pablito]

Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.

Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.

Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.

Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.

Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.

Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.

Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.

Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.

Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kaudennliigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannustajia. Ihmisiä, jotka olivat ilta toisensa jälkeen maksaneet tulostaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen menestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta. Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Älyttömän hyvä kirjoitus. Tulostetaan ja viedään Pendolle?

 

[MarkoPalo]

Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.

Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.

Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.

Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.

Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.

Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.

Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.

Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.

Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kaudennliigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannustajia. Ihmisiä, jotka olivat ilta toisensa jälkeen maksaneet tulostaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen menestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta. Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Aivan mielettömän hieno kirjoitus! Iso arvostus ja kunnioitus kirjoittajaa kohtaan. Tämä teksti pitää Ilves-kannattajien ehdottomasti tulostaa ja toimittaa Pennaselle itselleen. Ja ehkäpä kopion voi antaa myös toimistoon Jalolle, Koskelalle ja kumppaneille.

Pistämättömästi sanottu tuo mistä urheilussa ja seurayhteisöissä on kysymys: välittämisestä, kunnioituksesta ja arvostuksesta.

Myös omaksi surukseni Pennanen petti Ilveksen ja sen hienot kannattajat tyylittömästi tänä iltana em. asioiden suhteen, tuloksesta viis.

 

[Mortal]

Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.

Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.

Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.

Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.

Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.

Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.

Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.

Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.

Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tulostaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta. Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Kaikkien kokemusteni kautta olen ylpeä luettuani tällaisen tekstin. Oikeastaan mitään lisättävää ei ole tai tule kun puhutaan Antti Pennasesta Ilveksen päävalmentajana. Aamen.

 

[Ujcik#11]

Pelien tuoksinnassa ymmärrykseni riittää ylilyönteihin ja jopa typeriin kommentteihin. Taistelu on taistelua niin kentällä kuin mediassa. Kaikella yritetään tietysti vaikuttaa vain ja ainoastaan pieneenkin etuun, voittoon jne. Palo mestaruuteen on kaikilla joukkueilla ja valmentajilla kova ja epätoivoinen vimma mestaruuteen ajaa joskus epätoivoisiin tekoihin.

Mutta kun summeri soi ja taistelu on päättynyt. Parempi on voittanut ja mennyt jatkoon. Silloin kunnioitetaan tulosta. Silloin kunnioitetaan vastustajaa. Tämä kuitenkin on vain peliä. On ihan päivänselvä asia, että hävinnyt joukkue valmentajineen käy kättelemässä voittajan ja hyväksyy tosiasiat ja samalla paiskataan kättä taistelun päätteeksi. Nyt päävalmentaja jätti joukkueensa. Täysin uskomatonta tulevalta maajoukkueen valmentajalta.

Tämä asia opetetaan perkele jokaiselle junioreille ensimmäisissä treeneissä. Pennanen ei tämmöistä tiennyt ?

 

[DeadWings]

Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.

Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.

Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.

Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.

Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.

Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.

Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.

Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.

Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tuloistaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.

Rakastuessaan itseensä, Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Ehdinkin jo lukea tämän ilvesfoorumilta. Kiitokset loistavasta tekstistä, näin HIFK-fanina sain viestin tunnelmasta irti myös jotain vertaistuen kaltaista.

 

[Kahjupappa]

Täytyy muistaa, että kaikesta huolimatta Pennasella on loistava henkisen valmentajan koulutus!
On varmaan tulevina vuosina mukana JYPinkin toiminnassa.

 

[jäämies-70]

@Nestorin totuus , aivan loistava kirjoitus!
Ainoa mistä olen hieman eri mieltä oli avauslause.
Itse en pyydä anteeksi lapsiltani, jotka ovat syntyneet ilvesperheeseen. Heillä on ollut mahdollisuus valita, mitä kannattaa. Varsinkin näin etäkannattajana, olen heistä ylpeä, eivät ole valinneet joukon paineen alla helpointa vaihtoehtoa.
Osoittaa luonnetta. Siitä olen ylpeä!

 

[Nestorin totuus]

Kiitos kaunis.

Ei huolta. Lapsukaiset ovat oppineet sarkasmin jalon merkityksen elämässä

 

[ultrar]

Aika anteeksiantamaton teko Pennaselta, mutta ei tätä voida Ilveksen piikkiin laittaa. Puhtaasti vain valmentajan lapsellinen ja nolo käytös, joka kyllä tullaan aina muistamaan.

Sama on käynyt aikoinaan, kun oma joukkueeni silloin oli mitaleilla ja vastustajan valmentaja häipyi hallilta jatkoaika häviön jälkeen kättelemättä. Ei pyytänyt sitä koskaan myöhemminkään anteeksi. Ymmärrän miltä se tuntuu ja on itsekin ollut ratkaisevan finaalin häviäjän managerina ja olo oli aivan kaamea, mutta pystyin sentään hoitamaan kättelyt. Juhlia en jäänyt katsomaan.

 

[Robin Big Snake]

Vähän ehkä lähtenyt lapasesta tämä kohu ettei Pennanen kätellyt. Voihan se oikeasti olla niin että niissä paineissa ja pettymyksessä ajatus oli muualla.

 

[Jäässä]

Rauhottukaa nyt! Vähän armahtavaisuutta. Ilves fanit viehelsivät ottelun jälkeen Ilveksen pihalle. Pennanen on siinä mielessä voittaja ettei ottanut teidän viehellyksiänne vastaan, mitä hän ei ole ansainnutkaan.

 

[Sundomstå]

Pysäyttävä kirjoitus @Nestorin totuus. Aihetta sivuten RD totesi IS:n Sportiin ja Dufvaan liittyvässä haastattelussa (30.3.):
– Seuran tärkein omaisuus on niin kallis, ettei kellään ole siihen varaa, koska se on ilmainen, Dufva filosofoi.
-Tärkein omaisuus on seuran sielu.
Pinnallisen ja pyrkyrimäisen kuvan jättänyt Pennanen ei näin syvälle päässyt.

 

[Jääkaappi]

Vähän ehkä lähtenyt lapasesta tämä kohu ettei Pennanen kätellyt. Voihan se oikeasti olla niin että niissä paineissa ja pettymyksessä ajatus oli muualla.

Jep. Tämä ei ole kaikkien aikojen noloin asia, törkein temppu, tai jotenkin anteeksiantamaton teko. Eikä tämä myöskään tuhoa Pennasen uraa.

Hieman on mopo lähtenyt osalla eilisen jälkeen käsistä, mutta se jossain määrin sallittakoon, vaikka äärimmäisen lapsellisia kirjoituksia tänne onkin ilmestynyt.

 

[Meidänpeli]

Pelien tuoksinnassa ymmärrykseni riittää ylilyönteihin ja jopa typeriin kommentteihin. Taistelu on taistelua niin kentällä kuin mediassa. Kaikella yritetään tietysti vaikuttaa vain ja ainoastaan pieneenkin etuun, voittoon jne. Palo mestaruuteen on kaikilla joukkueilla ja valmentajilla kova ja epätoivoinen vimma mestaruuteen ajaa joskus epätoivoisiin tekoihin.

Mutta kun summeri soi ja taistelu on päättynyt. Parempi on voittanut ja mennyt jatkoon. Silloin kunnioitetaan tulosta. Silloin kunnioitetaan vastustajaa. Tämä kuitenkin on vain peliä. On ihan päivänselvä asia, että hävinnyt joukkue valmentajineen käy kättelemässä voittajan ja hyväksyy tosiasiat ja samalla paiskataan kättä taistelun päätteeksi. Nyt päävalmentaja jätti joukkueensa. Täysin uskomatonta tulevalta maajoukkueen valmentajalta.

Tämä asia opetetaan perkele jokaiselle junioreille ensimmäisissä treeneissä. Pennanen ei tämmöistä tiennyt ?

Ei tiennyt ei.

 

[Suomi Kiekko]

Pidin Anttia suoraselkäisenä suomalaisena. Itselläni arvostus häntä kohtaan laski huomattavasti. Minulla oli jo HPK ajoilta Pennasesta positiivinen kuva...ei ole enää.

Pettymyksen ymmärtää mutta pitäisi hommat hoitaa kunnialla loppuun...parempi voitti ja kun kyseessä oli vielä paras seitsemästä niin ei KalPa tuurilla voittanut.

 

[Leicester]

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä tullut edes kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.

Rakastuessaan itseensä Pennanen on menettänyt otteensa tähän kaikkeen.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Ymmärrän kyllä, että voi tuntua tältä pettymyksen hetkellä, mutta onhan tuo arviosi Pennanen motiiveista ja tarkoitusperistä täyttä keittiöpsykologiaa ja arvausta.

Uskoisin, että Pennanen on ollut täydellä sydämellä tekemässä työtään Ilveksessä, mutta on siinä määrin vanhan liiton valmentaja (kuten Marjamäkikin), ja on jo jossain määrin meritoitunut valmentaja, että aiheuttaa itselleen liian kovat menestymisen paineet ja projisoi nämä paineet sitten pelaajiin. Eli toisin sanoen hän pelkää liikaa häviämistä, eikä täten uskalla peluuttaa rohkeampaa kiekkoa playoffeissa.

Nuoremman polven valmentajilla (Karjalainen, Jokinen, Mäntykivi) ei ole vielä sellaisia menestyspaineita, vaan he luottavat siihen, että muuta ei voi kentällä tehdä kuin pelata omilla vahvuuksilla rohkeasti 60 minuuttia, ja tyytyä sen jälkeen pelin tulokseen. Tästä puhui myös Kärppien Björkvist eilisen tappiopelin jälkeen, että joukkueessa on paras mahdollinen tahtotila, vaikka se ei eilen Kärppien tuloksessa näkynytkään.

 

[mehupoika]

Ajattelin jo silloin, kun Pennasen Ilves-pesti tuli julki, että eihän miehellä ole mitään muuta kuin hävittävää. Liiga oli jo pelattu läpi, kun vei oman kotiseuransa sarjan viidenneksi pienimmällä pelaajabudjetilla mestariksi. Johan se Jalosen Jukkakin tajusi lopettaa liigauransa Kerhossa.

Kun taas Jokerit-pesti kariutui, niin jotain hommia piti keksiä paniikissa ja Ipasta sai varmaan kivat rahat. Mutta kun sydän on kuitenkin Hämeenlinnassa, niin turha silloin on lähteä teeskentelemään rakkautta mihinkään tamperelaisyhteisöön.

Silti se kättely olisi pitänyt tulla hoitamaan.

 

[Kruuvamies]

Jo aiemmin mulkuksi tunnetulta mieheltä kusipäinen temppu. En jaksa olla yllättynyt muusta kuin näin täydellisestä tyylitajuttomuudesta. Harmi että liiton kirjoissa nämä kaikista mulkuimmat miehet tuntuvat olevan suuressa suosiossa.

Upea kirjoitus @Nestorin totuus.

 

[Afflicted]

Olisi edes rehellisesti todennut että vitutti niin vitun paljon että ei pystynyt tulla kättelemään. Se olisi ollut ymmärrettävää ja hyväksyttävämpää kuin se että "unohti". Huonomuistisuus ei ole hyväksi tuossa ammatissa.

 

[Irbe]

Kyllä meni maku. Ja vielä kehtaa valehdella, kun asiasta kysytään. Olisi edes myöntänyt, että tappion hetkellä olin niin saamarin pieni, että en edes kätellyt selkeästi parempaa vastustajaa, vaan luikin koppiin.

 

[AIV30]

Joo en minä löytänyt kirjoituksestasi mitään psykologiaa, kirjoitit juuri asian miten sen näit ja varmaan moni muukin Ilves fani näki. Se on sitten eri asia mitä psykologia/psykiatria Pennanen ja Ilves fanit joutuu käyttämään tämän Pennasen fiaskon jälkeen.

 

[Rantasen_Åbo]

Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.

Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.

Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.

Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.

Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.

Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.

Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.

Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.

Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.

Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tuloistaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.

Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.

En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.

Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.

Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä tullut edes kiittämään. Oloni on likainen.

Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.

Rakastuessaan itseensä Pennanen on menettänyt otteensa tähän kaikkeen.

Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.

Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.

Teoilla pitää olla seuraukset. Pennanen helvettiin Leijonien pestistä välittömästi. Yhden ihmisen ylimielinen käytös ei missään nimessä saisi myös tahrata Suomen maajoukkueen mainetta!

 

[se7en]

Antti taisi vetää radiohiljaisuuden päälle? Itse en ainakaan löydä kommentteja edes apuvalkuilta. Aivan helvetin noloa toimintaa.

Nyt pitäisi jonkun johdosta antaa lausunto sitten Antinkin puolesta. Ripa, Tillu?

Edit. Olihan Antin kommentteja Aamulehdessä. Ehkä nyt on syytä vetää happea ja antaa pölyn laskeutua.

 

[charger]

Pennanen saisi jo paljon pelastettua, jos kiittelisi fanit ja pahoittelisi tapahtunutta kirjallisesti.