Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.
Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.
Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.
Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.
Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.
Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.
Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.
Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.
Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kaudennliigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.
Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannustajia. Ihmisiä, jotka olivat ilta toisensa jälkeen maksaneet tulostaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.
Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.
En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.
Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.
Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.
Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen menestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta. Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.
Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.
Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.
Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.
Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.
Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.
Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.
Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.
Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.
Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.
Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.
Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kaudennliigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.
Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannustajia. Ihmisiä, jotka olivat ilta toisensa jälkeen maksaneet tulostaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.
Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.
En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.
Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.
Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.
Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen menestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta. Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.
Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.
Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.
Kaikkien kokemusteni kautta olen ylpeä luettuani tällaisen tekstin. Oikeastaan mitään lisättävää ei ole tai tule kun puhutaan Antti Pennasesta Ilveksen päävalmentajana. Aamen.Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.
Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.
Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.
Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.
Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.
Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.
Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.
Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.
Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.
Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tulostaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.
Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.
En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.
Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.
Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.
Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta. Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.
Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.
Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.
Ehdinkin jo lukea tämän ilvesfoorumilta. Kiitokset loistavasta tekstistä, näin HIFK-fanina sain viestin tunnelmasta irti myös jotain vertaistuen kaltaista.Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.
Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.
Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.
Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.
Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.
Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.
Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.
Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.
Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.
Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tuloistaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.
Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.
En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.
Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.
Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä edes tullut kiittämään. Oloni on likainen.
Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.
Rakastuessaan itseensä, Pennanen on menettänyt tähän kaikkeen otteensa.
Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.
Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.
Jep. Tämä ei ole kaikkien aikojen noloin asia, törkein temppu, tai jotenkin anteeksiantamaton teko. Eikä tämä myöskään tuhoa Pennasen uraa.Vähän ehkä lähtenyt lapasesta tämä kohu ettei Pennanen kätellyt. Voihan se oikeasti olla niin että niissä paineissa ja pettymyksessä ajatus oli muualla.
Ei tiennyt ei.Pelien tuoksinnassa ymmärrykseni riittää ylilyönteihin ja jopa typeriin kommentteihin. Taistelu on taistelua niin kentällä kuin mediassa. Kaikella yritetään tietysti vaikuttaa vain ja ainoastaan pieneenkin etuun, voittoon jne. Palo mestaruuteen on kaikilla joukkueilla ja valmentajilla kova ja epätoivoinen vimma mestaruuteen ajaa joskus epätoivoisiin tekoihin.
Mutta kun summeri soi ja taistelu on päättynyt. Parempi on voittanut ja mennyt jatkoon. Silloin kunnioitetaan tulosta. Silloin kunnioitetaan vastustajaa. Tämä kuitenkin on vain peliä. On ihan päivänselvä asia, että hävinnyt joukkue valmentajineen käy kättelemässä voittajan ja hyväksyy tosiasiat ja samalla paiskataan kättä taistelun päätteeksi. Nyt päävalmentaja jätti joukkueensa. Täysin uskomatonta tulevalta maajoukkueen valmentajalta.
Tämä asia opetetaan perkele jokaiselle junioreille ensimmäisissä treeneissä. Pennanen ei tämmöistä tiennyt ?
Ymmärrän kyllä, että voi tuntua tältä pettymyksen hetkellä, mutta onhan tuo arviosi Pennanen motiiveista ja tarkoitusperistä täyttä keittiöpsykologiaa ja arvausta.En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.
Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.
Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä tullut edes kiittämään. Oloni on likainen.
Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.
Rakastuessaan itseensä Pennanen on menettänyt otteensa tähän kaikkeen.
Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.
Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.
Teoilla pitää olla seuraukset. Pennanen helvettiin Leijonien pestistä välittömästi. Yhden ihmisen ylimielinen käytös ei missään nimessä saisi myös tahrata Suomen maajoukkueen mainetta!Pelin jälkeen pyysin ensimmäiseksi anteeksi pojaltani, että joutui syntymään Ilves-perheeseen.
Seuraavaksi pyydän anteeksi KalPalta ja suomalaiselta jääkiekkoyleisöltä.
Antti Pennanen. Häpeän käytöstäsi, häpeän sinua.
Olen kannattanut Ilvestä 40 vuotta. Kuten kaikki tietävät, vaikeaa on ollut. Olen kuitenkin aina ollut sitoutunut. Ilves on edustanut minulle omistautumista, pelillistä kauneutta, rehtiyttä ja rehellisyyttä. Integriteettiä.
Kestän Ilveksen tappion. Taas kerran. Mutta tämän kauden jälkeen mieleeni ja suuhuni jää maku, joka maistuu häpeälle ja hyväksikäytetylle.
Antti Pennasen puhe ja siinä sisällä olleet arvot ovat puhutelleet minua. Ytimessä on ollut ihminen, kannattaja ja pelaaja. Olen saanut tästä kaikesta paljon ja olen luullut ymmärtäneeni sitä, mistä Pennanen puhuu. Olen itsekin "merkittävässä yhteiskunnallisessa asemassa". Puhe on ollut oikeaa. Sellaista, johon kaltaiseni helposti lankeaa.
Tänään kuitenkin ymmärsin sen. Ilves oli Pennaselle vain astinlauta.
Tapa, jolla hän puhui peleistä, suorittamisesta, oli vain peliteknistä. Koska Pennanen tähtäsi koko ajan vain urallaan eteenpäin, hän ei koskaan välittänyt riittävästi siitä, mitä Ilves tarkoittaa Tampereella, mistä Ilveksessä on kyse. Ero Jouko Myrrään on valtava.
Viimeinen ilta näytti sen. Antti Pennanen ei tullut viimeisen pelin jälkeen jäälle. Kättelemään vastustajaa, kunnioittamaan heitä. KalPa olisi ansainnut tämän. Ensimmäisen kauden liigavalmentaja Petri Karjalainen pyyhki Pennasella pöytää. Ja tuli kättelemään ilveksiä, osoittamaan kunnioitusta.
Viimeisen illan jälkeen Antti Pennanen ei vain jättänyt osoittamatta kunnioitusta vastustajalle. Puolentoista kauden jälkeen hän ei saapunut kiittämään Ilveksen kannattajia. Ihmisiä, jotka ovat ilta toisensa jälkeen maksaneet tuloistaan kymmeniä, satoja, jopa tuhansia euroja - kukin maksukykynsä mukaan - tukeakseen Antti Pennasta ja Ilvestä.
Voiton ja tappion hetkellä ihminen mitataan. Pennaselle Ilves ja sen kannattajat eivät merkinneet mitään. Haastattelun suurin kysymys hänelle oli se, oliko tämä hänelle viimeinen liigapeli valmentajana. Ei sanaakaan Ilvekselle, ei sanaakaan yhteisölle.
En ole pettynyt Ilvekseen. Olen pettynyt siihen, että Ilveksen pelistä vastaava ihminen ei välitä minusta, eikä yhdestäkään kaltaisestani. Hän miettii vain itseään.
Pennaselle Ilves oli kuriositeetti. Hän ei lopulta välittänyt seurasta ja sen historiasta vähääkään. Häntä harmitti se, että hän ei onnistunut käyttämään brändiä - kaikkia meitä, jotka omistamme sen - tehokkaammin omaksi edukseen.
Uskoin sinuun, Antti Pennanen. Jäljellä on vain häpeä. Käytit meitä hyväksesi, etkä tullut edes kiittämään. Oloni on likainen.
Antti Pennanen ei ole kelvollinen maajoukkueen valmentajaksi. Hänestä on muotoutunut tyypillinen pyrkyrimenestyjä, joka on unohtanut kaiken sen, mistä suuremmassa kontekstissa on kyse. Kyse ei ole hänestä. Kyse on sinusta ja minusta. Yhteisöistä. Ilveksestä. Suomesta.
Rakastuessaan itseensä Pennanen on menettänyt otteensa tähän kaikkeen.
Ei kiitoksia. Ei kättelyä. Ei kunnioitusta.
Surullista. Arvotonta. Antti Pennasen perintö.