En ole ikinä pitänyt Mäkistä huippuselostajana, ja monta vuotta ihmetytti hehkutus mitä mies sai osakseen keskustelupalstoilla ja somessa. Tässä muutama juttu miksi ei vaan itselle putoa:
1. Huono suomen kieli ja takelteleva puhe
Kuulin Mäkisen selostusta ensimmäisen kerran joskus kauan sitten ja noista ajoista on tietysti menty paljon eteenpäin, mutta edelleenkin tökkii itse keksityt sanat ja kielikuvat sekä takkuava puhuminen. Verratkaa puheen sujuvuutta vaikka Tapio Suomiseen tai J-P Jaloon niin ero on aivan järkyttävä konkareiden eduksi.
2. Itsekorostus ja tilannetajun puute
Joku nosti ketjussa hyvän esimerkin kun Pittsburghin ja Washingtonin matsin rankkarikisassa päähuomio kohdistui siihen miten selostajan rankkarivalinnat osuvat. Siis tällaisen veikkauksen voi tietysti heittää nopeasti ennen kisan alkua ei siinä mitään, mutta kun Mäkiseltä puuttuu kaikki tyyli- ja tilannetaju niin homma meni överiksi. Moni selostaja mainitsee haastatteluissa ettei pidä nousta itse liian isoon rooliin selostustyötä tehdessä, en voisi ikinä kuvitella että Mäkinen sanoisi näin. Brändäämistähän tämä tietysti on, mutta tässä hyvä esimerkki siitä kun se vedetään mauttomasti täysin yli.
3. Negatiivisuus
KHL:ää tulee katseltua harvakseen, mutta taannoin piti hetki katsella Jokereiden peliä. Ja hetkeen se jäikin koska Mäkinen keskittyi pelkästään vastustajajoukkueen huonouteen. Se loputon päivittely milloin mistäkin on aika raskasta kuunneltavaa. Tietysti peliä täytyy kuvata realistisesti, mutta tapa miten yksittäisten pelaajien tai joukkueen virheet nostetaan esille on tärkeä. Joskus voisi todeta ihan neutraalistikin asioita kohteen arvostus säilyttäen, mutta Mäkisellä on vain tuo paatoksellinen tyyli valikoimassaan. NHL-peleissä negatiivisuus korostuu varsinkin kun käsittelevät asioita Ville Niemisen kanssa, tällöin yksittäiset (NHL-tasolle itsensä raivanneet, eli aika hyvät) pelaajat lyödään niin matalaksi että välillä ihmetyttää mikä tämä lähestymistapa oikein on.
4. Pelin ylianalysointi selostajana
Liittyy vähän edelliseen negatiivisuuteen, Mäkinen pyrkii perkaamaan tilanteet usein osiin ja löytämään virheitä tehneet yksittäiset pelaajat. Tämä on toki ihan perusselostamista, mutta usein tulee vielä päälle ohjeistus miten tilanne olisi pitänyt pelata oikein. Kun tämä toistuu riittävän usein, tulee katsojalle tunne että äänessä on kaikkitietävä kertoja joka ylimielisesti naureskelee (NHL-tason) pelaajien ja valmentajien virheille. Enkä usko että nuo nopeasti tehdyt analyysit osuvat aina oikeaan, vaikka Mäkinen ne tietysti täydellisina faktoina aina esittää.