Muistan elävästi, kuinka joskus vuonna nolla (oliskohan ollut Barcelonan olympialaiset -92) kuulin ensimmäistä kertaa Mertsin selostavan. Laji oli joku ilmakiväärin kolmekymmentäkuusituhatta laukausta selinmakuulta ja siinä ei tainnut olla edes suomalaisia mukana. Mertsin selostuksen ansiosta kisa oli kuitenkin tosi jännä ja tulin seuranneeksi elämäni ensimmäistä kertaa ammuntakisan alusta loppuun. Kun mies sitten pääsi jääkiekon ja muidenkin lajien pariin, hekuma oli moninkertainen: kaiken maailman anssikukkosten ja juhajokisten jälkeen matseja selosti mies, jonka suu kävi kuin Häyrisellä, mutta lisäksi lajitietoa ja ennen kaikkea huumorintajua löytyi kolme kertaluokkaa muita enemmän. 1994 ja 1995 jäivät historiankirjoihin ja senkin jälkeen olen halunnut kuulla vain Mertsiä lätkän arvokisojen selostajana. Ymmärrän kuitenkin hyvin monen vastakkaisen mielipiteen. Jos Mertaranta olisi pidetty vain MM-lätkän, futismaaotteluiden ja futisarvokisojen selostajana, olisi ääni säilynyt tuoreena ja jutut hauskoina. Nyt on saanut seurata 15 vuotta merkityksettömiä Euro Hockey Toureja, Lapinlahden (kas kun ei Pitkäniemen) "eliitti"kisoja ja jopa huonoa viihdeohjelmaa, naama ja ääni ovat kuluneempia kuin kymmenen vuotta vanha Hakkapeliitta. Aika moni on jopa ottanut elämäntehtäväkseen etsiä virheitä ja fraaseja selostuksista. Siksi ei voi kuin todeta, että ehkä olisi aika koittaa jotain muuta. Suomalsiten urheiluselostajien Hall of Fameen Mertaranta on kuitenkin jäänyt, ja sinnekin ehdottomalle ykköspaikalle (jotain Pekka Tiilikaista en ole kuullut kuin vanhoista radiopätkistä, mutta aika monta muuta nimeä on kirottu alimpaan h...ettiin vuosien varrella).