Anaheim Ducks 2024–2025 – jälleen tankkauskausi?

[Mängimies]

Joukkue silti mielestäni huutaa yhtä selkeää supertähteä. Nimenomaan hyökkäykseen.

Joo no kenellepä ei supertähti tai pari kelpaisi. Leo Carlssonista sellainen on tulossa, joten sikälikin palikat hyvin kasassa.

Tai no riippuu tietysti mitä supertähdellä tarkoitetaan. Ei Carlsson mikään jääkiekon Kobe Bryant tai LeBron James ole, joilla jo pelkästään lippuja myydään paikallisille. Mutta hemmetin hyvä poika pelaamaan jääkiekkoa.

 

[Mängimies]

Olen samaa mieltä, että Ducksilla näyttää olevan palikat kivasti valmiina tulevaisuutta varten. Silti on vielä liian aikaista varmuudella sanoa, missä kohtaa tuo potentiaali alkaa realisoitumaan. Arvioita voi heitellä, mutta tuo kolmisen vuottakin voi tulla vielä vähän turhan nopeasti siihen, että Ducks olisi lännen kärkeä.

Tämä on hyvä muistutus ja tavallaan kyllä ihan itsestäänselvyys kun nuorista pelaajista puhutaan. Menneisyyden tulkitseminen on huomattavasti helpompaa kuin tulevaisuuden ennustaminen. Omakin viestini pohjautui tulevaisuuden ennustamiseen ja sellaisena se kannattaa ottaa. Ei siis totuutena, sillä sitä ei kukaan voi sanoa vielä.

 

[secord]

Joo no kenellepä ei supertähti tai pari kelpaisi. Leo Carlssonista sellainen on tulossa, joten sikälikin palikat hyvin kasassa.

Tai no riippuu tietysti mitä supertähdellä tarkoitetaan. Ei Carlsson mikään jääkiekon Kobe Bryant tai LeBron James ole, joilla jo pelkästään lippuja myydään paikallisille. Mutta hemmetin hyvä poika pelaamaan jääkiekkoa.

Ja kyllä jääkiekossa kokonaisuus on paria tähteä tärkeämpi. Toki sitä kärkiosaamista pitää olla, mutta esim. Blackhawksin mestaruusvuosina joukkueessa ei ollut yhtään Hart- tai Art-pystin voittanutta pelaajaa. Kärkiosaamista toki oli, mutta menestys pohjautui syvyyteen.

 

[heikkik]

elite.prospects -sivustolla oli artikkeli varattujen pelaajien suorituksista. Jostain kumman syystä Austin Burnevikia ei ole listassa lainkaan, mutta kolme muuta Ducks-pickiä saivat positiivis-sävyiset arviot esityksistään.​

​

Carey Terrance, C, USA (Anaheim Ducks)​

It hasn't been an easy season for Carey Terrance, but he had a really strong tournament. He scored a highlight reel goal in the preliminary round game, but was most impressive with his details. He played a high-pace, north-south game, using his speed to push back the defence before getting USA's offensive zone play set up. Defensively, he was a constant presence with well-timed pokes and feet that never stopped moving. Still unsigned by the Ducks, he might've earned an entry-level contract with his play here.

Vojtech Port, RD, Czechia (Anaheim Ducks)​

In the WHL, Vojtech Port hasn't quite lived up to his ability, but he looked like a future NHLer many nights here. With the details to minimize risk and the mobility to explosively kill plays, Port was one of the tournament's top rush defenders. His cycle defence looked a lot stronger here, too, winning battles empathically. He also had some highlight reel dishes in the early stages of the tournament, and tons of clever breakout plays in the medal round. If Port can bring this engagement and confidence back to the WHL, he'll become one of the league's top defencemen.

Darels Uljanskis, LD, Latvia (Anaheim Ducks)​

Mateiko, goalie Linards Feldbergs, and Peteris Bulans drew the attention, but Darels Uljanskis was plenty important to Latvia's success here. He was best defending the rush, using his mobility and stick work to keep attackers to the perimeter before timing a poke just as the opponent entered his range. Physical and engaged, he locked down off-puck threats when Latvia collapsed, too. He looks like a long-term project, but there's upside here.

 

[Mängimies]

elite.prospects -sivustolla oli artikkeli varattujen pelaajien suorituksista. Jostain kumman syystä Austin Burnevikia ei ole listassa lainkaan

The Athleticin Scott Wheeler teki vähän vastaavan jutun, jossa kirjoitti huomioitaan kisoissa esiintyneistä NHL-varauksista. Burnevikista kertova teksti oli kaikista pelaajista varmaan kaikkein lyhyin ja oli tiivistetysti, että luistelu rajoittaa ja ei ole kummoinenkaan tekijämies tämä.

 

[heikkik]

Mutta sitten San Diegossa pelaavista Ducks-lupauksista. Gulls on pelannut 33 ottelua (10W-18L-3OTL-2SOL = 25 pts.), joista olen katsellut suunnilleen kolmasosan. Viime aikoina enemmän, alkukaudesta vähemmän. Joukkue on divisioonan toiseksi viimeisenä ja maaliero -27, joten aika surkeasti on mennyt.

Vähän kyllä ihmetyttää organiosaation tapa hoitaa nuoria lupauksia. Farmijoukkueeseen ei ole hankittu riittävästi päteviä kokeneempia pelaajia tukemaan ensimmäisen ja toisen vuoden ammattilaisjunnuja. Ei esim. joukkueen kapteeni Ryan Carpenter ole sen luokan ykkösketjun sentteri, joka pystyisi avustamaan nuoria silloin kun heillä pelillisesti vaikeaa. Hyvä kun Carpenter saa oman pelinsä pidettyä kasassa. Sama juttu muillakin pelipaikoilla. Ymmärrän kyllä että nuorille pitää antaa jääaikaa ja vastuuta, mutta ei heitä nyt ihan ilman apuja tarvitse heittää syvään veteen.

Listaan pelaajat varausnumeron mukaan:

- C Nathan Gaucher (eka kierros #22). Iso rightin sentteri tekee hartiavoimin töitä, mutta tehoja ei tahdo millään tulla (33 GP, 2+4 = 6). Ottaa aloituksia, taklaa, rastaa ja repii alivoimalla ja tasakentällisin ja tiputtanut hanskatkin pariin kertaan. Maaleja voisi olla tuplasti tai triplasti enemmänkin, sillä on laukonut usemman kerran maalikehikkoon. Gaucher on sellainen pelaaja, joka voi olla parempi NHL:ssä kuin AHL:ssä. Katto on nelosen fyysinen sentteri NHL:ssä, lattia farmijyrä AHL:ssä.

- LW Nico Myatovic (toinen kierros #33). Pitkä, ulottuva ja honkkeli duunarilaituri. Joukkueen toiseksi nuorin pelaaja ja fyysisesti vielä keskentekoinen. Tekee kovasti töitä ja häntä on viime aikoina peluutettu tasakentällisten lisäksi erikoistilanteissa (sekä yv että av). Vähän kaveria haittaa putkinäkö, mutta kunhan kokemusta ja voimaa tulee, niin Myatovicista voi tulla hyödyllinen alaketjujen pelaaja (sellainen joka voittaa kiekon joukkueelle laitaväännöissä, puolustaa tunnollisesti ja antaa hyviä lyhytsyöttöjä).

- RW San Colangelo (toinen kierros #36). Varattu ennen Verbeekin aikaa. 23 -vuotias suht suoraviivainen ylös-alas -laituri. Rightin kätisyys plussaa, samoin kokoa riittävästi. Ollut Gullsien paras maalintekijä (13 osumaa) ja käväisi jo tällä kaudella kertaalleen kokeilemassa ylhäällä kahdeksan ottelun verran. Jotkut fanit tykkäävät, minä näen katon nelosketjussa. Jos Colangelo on joukkueessa top 6:ssa, niin silloin kyseessä ei ole laadukas NHL-joukkue.

- RD Noah Warren (toinen kierros #42). Välillä näyttää, että tässä kaverissa ei ole muuta kuin iso kroppa. Välillä taas tulee väläytyksiä fyysisestä pelistä, hyvistä kiekonriistoista ja luottettavista ykkössyötöistä. Välillä taas karmeita harhasyöttöjä ja epätoivoisia yrityksiä purkaa pleksin kautta. Todellinen projektipelaaja. Jos projekti onnistuu, niin tuloksena fyysinen, rightin kuutospakki, joka pystyy pelaamaan hyvin alivoimaa. Jos projekti ei mene maaliin, niin tuloksena peruspakki alasarjoihin.

- RD Tristan Luneau (toinen kierros #53). Viime peleissä piristynyt, mutta alkukaudesta olin todella pettynyt Luneaun suorituksiin. Ei sujunut kiekollinen peli, mutta ei oikein sujunut fyysinenkään pelaaminen. Päässyt pyörittämään ylivoimaa, mutta vielä homma näyttää pikemminkin asian opettelulta kuin ammattimaiselta tekemiseltä. Jonkinlaista pikkuvaivaa on ilmeisesti ollut, koska oli välillä sivussa. Jos viime pelien nousukiito jatkuu, niin ensi syksyn harjoitusleirillä tavoittelee Hellesonin valloittamaa paikkaa ylhäällä. Minun puolestani Luneau voisi pelata vielä ensi kaudellakin AHL:ssä, jotta saisi enemmän rutiinia ammattilaispeleistä.

- RW Coulson Pitre (kolmas kierros #65). Pörrääjälaituri, joka on joukkueen nuorin pelaaja. Listattu 185 senttiseksi, mutta näyttää pari tuumaa lyhyemmältä. Ensimmäinen ammattilaismaali on tehty, mutta kyllä tämä kausi menee opettelun merkeissä. Jos joskus nousee ylös NHL:ään, niin roolina on nelosketjun puolustuspealisti. Pitressä on paljon samaa kuin nuorten MM-kisoissa pelanneessa Terrancessa, paitsi kätisyys on eri (Pitre R, Terrance L).

- W Yegor Sidorov (kolmas kierros #85). Valkovenäläinen, joka on tehnyt kovia tehoja WHL:ssä. Oma suosikkini Gulls-prospekteista. 32 pelissä 21 pistettä (10+11). Taitava ja luova pelaaja, joka laukoo paljon. Pelaa välillä ihan fyysistäkin peliä ja uskaltaa mennä laidoilla kiekkoon, vaikka tietää joutuvansa taklatuksi. Kuitenkin aika lailla "perimeter player", joka ei mene maalinedusruuhkiin rouhimaan, vaan mielummin yrittää keskietäisyyksiltä laukoa ranteella maalin ylänurkkiin. Kiekon suojaaminen parantunut selvästi alkukauteen verrattuna. Hyökkäyspotentiaalinsa vuoksi "high risk, high reward" -pelaaja, jonka haluaisin saavan loppukaudesta mahdollisuuden kokeilla ylhäällä muutaman ottelun ajan. Isoimman miinuksen Sidoroville annan vaihtojen pituuden venyttämisestä. Yli minuutin pituisten vaihtojen pelaaminen on joukkuekavereiden päälle kuseskelua.

Ko. seitsemän veljeksen lisäksi jonkinlaista NHL-potentiaalia omaavat Ducks-varauksista LD Tyson Hinds (kolmas kierros #76), LD Rodwin Dionicio (viides kierros #129) ja W Sasha Pastujov (kolmas kierros #66) ja kaupalla hankittu RW Judd Caulfield.

Itse pidän Hindsistä ja hän saa valmennukselta paljon jääaikaa tasakentällisin ja alivoimalla. Ongelmana on että hänellä ei taida olla selkeää kuvaa omasta pelaajaroolistaan. Valmentajat ilmeisesti haluavat tehdä hänestä luotettavan peruspuolustajan a la Dumolin, mutta Hinds itse varmaan haluaisi olla kiekollinen, hyökkäävä puolustaja. Koska Hinds on leftin puolustaja ja nuorisosta edellä hierarkiassa ovat Lacombe, Zellweger ja Mintyukov ja varauksista tulossa Tarin Smith (ja puolustavampi Stian Solberg), niin Hindsin tie ylöspäin on aika lailla tukossa. Jos Dumolin myydään lähiaikoina, niin Hindsillä on pieni sauma päästä ylös seiskapakiksi antamaan näyttöjä, mutta jos Dumolin saa jatkosopimuksen niin Hindsin agenttina pyytäisin pelaajan kauppaamista johonkin sellaiseen seuraan, missä on mahdollisuus päästä pelaamaan kirkaissa valoissa.

Pastujov aloitti kauden ECHL:ssä. Hänellä on taitoa ja osaa tarvittaessa pyörittää ylivoimaa, mutta luistelu ja fysiikka ovat NHL-tasolla kysymysmerkkejä. Jos ajattelee Anaheimin pelaajahierarkiaa tulevaisuudessa, niin en näe siellä Pastujovin sopivaa roolia. Hänellä on top 6-pelaajan ominaisuuksia, mutta kun vertailuun laitetaan McTavish, Carlsson, Gauthier, Sennecke, Terry, Zegras ja vaikka Sidorov, niin ei vaan Pastujovin eväät riitä. Alaketjuihin Anaheimilla on tulossa Pastujovia sopivampia pelaajia, joten ei pohjakutosestakaan hänelle paikkaa aukea.

Viimeisenä Rodwin Dionicio. Huh, mitähän sanoisi. Miehen kroppa, mutta uhmaikäisen teinin aivot. Syrjäytettiin välillä kokoonpanosta, koska vaihtoaitiossa syntyi jonkinlaista kärhämää (oliko pelaajan ja valmentajan välillä vai pelaajien välillä, sitä tarina ei kerro). Luistelu/liike on välillä luokattoman huonoa ja vastustajaa menee heittämällä ohi oikealta ja vasemmalta. Kiekollisena omaa suunnattomasti itseluottamusta ja tekee jatkuvasti riskiratkaisuja. Dionocion potentiaalihan on hemmetin korkea - jonkinlainen köyhän miehen, leftin dustinbyfuglien - mutta nykyasenteella hän jää pariksi kaudeksi yleisöä viihdyttäväksi kuriositeetiksi AHL:ään ja sen jälkeen palaa juustopatojen ääreen Sveitsiin.

Caufield on harvinainen yksipuolinen pelaaja, sillä hän harvinaisen hyvä puolustava hyökkääjä. Jos hän olisi hyökkääjänä edes puoliksi niin hyvä kuin hän on puolustavana pelaajana, niin hän pelaisi NHL:ssä nelosketjussa eikä AHL:ssä kolmosketjussa. Gaucher - Caulfield pelaavat paljon samassa ketjussa/alivoimassa ja lukevat ja tukevat toisiaan erinomaisen hyvin - siis defensiivisesti. Harmi vaan he eivät tahdo saada kiekkoa maaliin sitten millään, vaikka oivallisen karvauspelaamisen vuoksi tekopaikkoja aukeaa. Joten ei mikään ihme, että Gaucherin teholukema on -6 ja Caulfieldin -7.

edit.

Jos joku Ankka-fani kiinnostunut Gullsien pelaamisesta, niin kannattaa välillä vilkaista Defend The Nest -sivustoa. Sinne tulee välillä päivityksiä San Diegon peleistä.