Viime yönä pelattiin Honda Centerissä Kingsiä vastaan tämän pre-seasonin toiseksi viimeinen ottelu. Samalla tuli katsottua ensimmäinen kokonainen peli tälle kautta ja sen kunniaksi täytyy hieman raporteerata. Tällaisella rosterilla lähdettiin:
Heatley - Getzlaf - Perry
Maroon - Kesler - Silfverberg
Cogliano - Karlsson - Etem
Beleskey - Rakell - Jackman
Lindholm- Beauchemin
Allen - Vatanen
Fowler - Lovejoy
Andersen
LaBarbera
Eli lähes kaikki tärkeimmät pelaajat tuossa nyt olivat mukana. Oikeastaan vain Thompson, Smith-Pelly ja Palmieri (loukkaantuminen) puuttuivat pelaavasta kokoonpanosta. Plus toki myös Stoner ja Fistric, jotka olivat huilivuorossa. LA:n puolella oli hieman nimekkäämpiä palasia ulkona, kun mm. Kopitaria, Doughtya, Quickia, Brownia ja Gaborikia lepuutettiin.
Ottelu lähti käyntiin murheellisella tavalla, kun vajaan kolmen minuutin pelin jälkeen Kingsit iski illan ensimmäisen häkin. Regehr toimitti viivan tuntumasta kiekon kohti Ankka-maalia, ja Beauchemin ohjasi sen maalin edestä erittäin taitavasti luistimellaan omiin ohi Andersenin. Iso lampaanperse tuosta Beauchille, ei ollut lainkaan tietoinen mistä kiekko tulee, vaikka pelkkä vilkaisu viivan suuntaan olisi sen kertonut. Noh, tästä toivuttiin nopeasti ja hetken päästä Fowler pääsi väläyttämään kun avasi loistavasti omista kiekon täyteen "vauhtiin" Heatleylle hyökkäyssiniselle. Danyboy yksin läpi ja ihan näppärä harhautus kämmenpuolelle, johon Jonesin Martin kuitenkin venytti patjansa eteen. Muutamaa minuuttia myöhemmin silmiin pisti ensimmäistä kertaa Karlssonin kyvyt, kun poika kiskaisi yllättävänkin hyvän rannarin oikean laidan pointin tuntumasta, mutta valitettavasti tuo veto kilahti tolppaan. Ja mikä vielä valitettavampaa, Kings pääsi nopeaan vastahyökkäykseen, josta Carter iski tauluun 0-2. Tapahtumarikas alku ei onneksi siihen vielä päättynyt, vaan heti seuraavasta Ankkojen hyökkäyspyörityksestä Perry ja Heatley pelasivat kiekon Vataselle viivaan, ja Sammy tykitti sesongin ensimmäisen maalinsa Kingsin verkkoon. Muutoin ensimmäinen erä oli vähintääkin näennäistä Ducks-hallintaa, mutta Kingsin karvaperse yhdistettynä Jonesin hyvillä otteilla vei vieraat 1-2 johdossa tauolle.
Toiseen erään saatiin terävä startti ja heti alkuun Cogliano kävi kilistelemässä Kingsin maalikehikkoa. Hyvin vastaavanlainen tilanne ja suoritus kuin Karlssonilla ensimmäisessä erässä. Pian tästä Duckseille tarjottiin todellinen ylivoimasauma, kun ensin Andreoff lähtee kakkoselle ja heti perään Carterille 2+2 korkeasta mailasta hänen huitaistua Keslerin naaman auki. Vajaa puolitoista minuuttia siis 5-3 yv:tä ja siihen päälle tuo Carterin jälkimmäinen 2min = pakko saada tulosta. Mutta päinvastoin, koko vitun ylivoiman aikana vain pari maalipaikkaa, jotka Jones molemmat selvitti. Ylivoimakuvio kyllä pyöri kohtalaisen hyvin, mutta aivan liikaa siinä oli muniinpuhaltelua itse kullakin. Ja sen verran mainittava, että tuo 5vs3 -tilanne pelattiin viisikolla Perry, Kesler, Heatley, Fowler ja Getzlaf kahden jälkimmäisen operoidessa viivalla. Tämän jälkeen seuraava maininnan arvoinen tilanne nähtiin Getzyn ja Perryn kolatessa toisensa hyökkäysalueella, minkä seurauksena Kings käänsi paineen ja sai hankittua ylivoiman, johon mahtui Andersenin mahtava gamesaver Carterista. Perry kävi yhteentörmäyksen jälkeen kopissa, mutta palasi sieltä nopeasti ja mitä ilmeisemmin siinä ei onneksi kummallekaan kaksosista pahempaa käynyt. Erän kliimaksi nähtiin viimeisillä minuuteilla, kun Karlsson pääsi jälleen ampumaan laidalta terävästi. Jones hieman haparoi laukauksen kanssa ja Etem koohotti maalin edustalle, kaatui, survoi ja sai taistelua laatan häkkiin. Hetken aikaa tilanne tasan ja sitten olikin Thompsonin Naten vuoro tulla esiin. Mieshän ei tosiaan tähän peliin pukenut lainkaan, mutta oli haastateltavana erän lopussa. Peli käynnissä ja Nate jauhaa mielissään perus hokijargonia mikrofoniin, kun selostaja keskeyttää ja nakkaa välikomenttina Naten saaneen juuri miinusta tauluun. Syynä tähän siis Carter ja pukukoppimaali -> tauolle mentiin 2-3 tappiotilanteessa.
Kolmannen erän alku oli suht tarkkaa pelaamista puolin ja toisin, kunnes Fowler kusi koko paskan. Oman maalin takaa kiekon kanssa liikkeelle ja heti maalinkulmalle noustuaan menetti laatan hyvin takakarvanneelle Toffolille. Tämä ei toki onnistunut siitä suoraa maalia iskemään, vaan kukapa muukaan kuin Carter oli taas tilanteessa hyvin mukana ja kiskaisi tilanteeksi 2-4 ja samalla hatun täyteen. Ankoille tarjottiin toki vielä tämänkin jälkeen mahdollisuutta tulla peliin mukaan. Erän puolessa välissä Sammy lähti ensimmäistä kertaa ottelussa täydellä vauhdilla nousemaan omista, kuskaili hieman keskialueella ja ajoi keskustaan kohti maalia, jolloin Andreoff joutui taas rikkomaan. Siitä pari minuuttia ylivoimaa, joka muuttui vielä 43 sekunnin ajan 5vs3:ksi McNabbin roiskaistua kiekon katsomoon. Tällä kertaa tuo 5vs3 toimi paremmin akselilla Perry-Kesler-Maroon-Getzlaf-Vatanen, vaan maali jäi taas tälläkin ylivoimalla puuttumaan. Parempia paikkoja kuitenkin nähtiin, mutta Perryn tolppakutia lähemmäs ei päästy. Vielä toki pieni toivonkipinä eli loppukiristä ja aikaakin oli. Yritteliäisyydestä ei voinut joukkuetta moittia, mutta hieman pliisuksi ottelun loppu sitten lopulta muodostui Kingsin kurinalaisen puolustamisen ja Keslerin pari minuuttia ennen päätöstä ottaman jäähyn myötä. Toki tähän lopun alivoimaankin mahtui vielä dramatiikkaa kun Perry pääsi 59 minuutin nurkilla yrittämään, mutta täräytti varmuuden vuoksi senkin vedon maalikehikkoon. Näin ollen turpiin tuli loppulukemin 2-4.