No analysoidaan nyt tuota playoffs-pettymystä ja koko kauttakin sitten.
Aloitetaan vaikka pelityylillä. Kuten kai olen tarpeeksi monesti todennut, minua ei tuollainen pitkä päätyyn ja perään -kiekko paljon jaksa kiinnostaa. Sitä on ihan hirveä katsoa. OK, paljon voitettiin sillä pelejä runkosarjassa, en tiedä miksi, mutta kun tuli taitava kiekollinen joukkue vastaan pleijareissa, niin siihen hyytyi Ankkalauma. Mutta tiedän, tiedän, tämä on sitä "Ducks hockeyta" ja tyyli ei tule muuttumaan, ja toisaalta Ankoilla ei ole tarpeeksi pienikokoisia tarpeeksi taitavia pelaajia, jotta voitaisiin ruveta pelaamaan jotain kiekon hallussapitopeliä ja kiekkokontrollia, ainakaan lyhyellä tähtäimellä. En vaan jaksa uskoa, että tämä pitkä päätyyn jne. ja pitkät avaussyöttövipit oman maalin edustalta hyökkääjille tyyli mitään Stanley Cupia toisi. Tai jos meinataan, että toisi, niin sitten tarvitaan paljon suuremman luokan johtajuutta ja paljon parempia avainpelaajia erityisesti puolustuksessa ja maalilla. Niistä enemmän alla.
Valmennus: Kuten tuossa yllä ja tuossa Chicago-sarjan ketjussakin todettiin, niin ei taida olla BB:stä voittamaan NHL:ssä mitään (siis SC:tä). Se on pitkälti valmentajan vastuulla, että joukkue on valmiina pelaamaan jossain Game 7:ssä. Ja mitä ollaan nähty viimeiset kolme vuotta? Kolme tappiota kotipeleissä Game 7:ssä. Minulle sopii uusi valmentaja (mutta kuka? Joku Tampan Jon Cooperin tapainen sopisi mulle), mutta eiköhän BB laittanut pöytään tarpeeksi kovat "näytöt" tällä kaudella, niin että Bob antaa hänen jatkaa valmentajana.
Maalivahdit: Andersen oli vain tarpeeksi hyvä, mutta ei loistava. Ei homma hänen päälleen kaatunut, mutta olemalla maaginen Ankoilla olisi ollut paljon paremmat mahdollisuudet päästä jatkoon Chicago-sarjasta. Koko kauden Gibson ja Andersen olivat hyviä, mutta eivät loistavia. Andersenin kohdalla alkaa olla jo vähän "tää on jo nähty" olo, mutta annetaan kaverille nyt vielä mahdollisuus näyttää. Mutta katseet alkavat kohdistua Gibsoniin. Kaveri on ainakin The Hockey Newsin mukaan ollut pari viime vuotta NHL:n lupaavimpia tulevaisuuden kykyjä, ja nyt niitä odotuksia pitäisi ruveta lunastamaan. Nuorihan kaveri on, mutta eivätkö kaiken maailman Drydenit ja Brodeurit aika nuorena tulleet huipulle ja pitivät sitten pintansa vuosikaudet. Joten odotukset kasvavat Gibsonilla.
Puolustus: Beauchemin alkoi lahota pleijareissa mielestäni ajoittain aika pahasti, vaikka vielä "johtava" pakki olikin Ducks-joukkueessa. Alan kuitenkin kallistumaan sen puoleen, että Beauchille ei jatkopahvia. Lindholm oli mielestäni Ducksien paras pakki kokonaisuutena, mutta ei hän vielä missään Norris-tasolla ole. Vataselta evättiin vissiin kaikkien hyökkäysominaisuuksien käyttö, joten kaveri näytti usein "peruspakilta", vaikka onkin siellä puolustuspäässä jatkuvissa vaikeuksissa kokonsa vuoksi. Sanoisin, että Samille lupa hyökätä ja pintsata vastustajan siniviivalla takaisin, ja peleistä tulee taas jännää katsottavaa. Despres oli OK, mutta ei mikään sateentekijä. Kannattanee kuitenkin pitää joukkueessa. Fowler on ehkä NHL:n paras luistelija, tai ainakin kauneinta katsottavaa sillä saralla, mutta arka kuin mikä kiekon loppuun asti ylöstuonneissa. Siihen on pakko saada muutos tai muuten alkaa olla treidin paikka, vaikka kuinka hienosti luistelisi. Vielä kun laukaus on ihan tussu. Stoner oli mielestäni pakistossa enemmän kuin mies paikallaan pleijareissa, vaikka runkosarjassa olikin usein vaikeuksissa. Mutta mitä pakisto todella kaipaa, on jotain liideriä, tyyliin Pronger ja Niedermayer silloin aikoinaan, Keith Chicagossa tai Weber Nashvillessä. Tällainen olisi syytä saada, ennen kuin tosissaan lähdetään jostain Stanley Cupista kisaamaan. Mistä sellainen saadaan, siinäpä onkin miljardin dollarin kysymys.
Hyökkäyksessä pitää huomioida, että Getzlaf ja Perry tästä tuskin enää parantavat, ja taantuminen alkanee lähivuosina. Joten uutta verta kaivataan sinnekin. Jotain Richietä kai sinne on tulossa, mutta tuskin hän on mikään uusi Gretzky, ainakaan heti. Kesler täytti paikkansa täydellisesti, mutta hänkin on lähivuosina ikääntymässä kaksosten kanssa. Joten uutta verta kaivataan. Silfverberg vakuutti ainakin minut pleijareissa, mutta ei hän ihan noiden huippumiesten tasoa ehkä ole. Maroon on OK lisäke ykkösessä, mutta ei mikään supertähti. Cogs ryynää ja raastaa, joten saa jatkaa, ja Thompson on kelvollinen nelosketjun sentteri. Beleskey saa armahduksen, koska teki niin hyvin maaleja kauden alussa ja vielä pleijareissakin. Loput onkin sitten ihan turhaketta ja vaihtoporukkaa. Palmieri, Rakell, Fleischmann, Sekac, Jackman, Etem ja mitä näitä nyt onkin, ihan sama, saa laittaa kierrätykseen minun puolestani. Palmieri on ehkä suurin pettymys, kaveri oli ihan kevyttä kauraa pleijareissa, ei mitään papua ja yritystäkään tulla kiekon kanssa maalin eteen. Getzlafilta haetaan johtajuutta, josta jo tuolla Chicago-ketjussa mainitsinkin. Toistaiseksi sitä ei näytä löytyvän, ihan sama tosiaan, kuinka monta pistettä takoo kaudella ja pleijareissa, jollei pysty johtamaan joukkuettaan voittoon tärkeimmissä peleissä. Ja se rysty...OK, olkoon.
2015-2016 ketjua odotellessa...